Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe Kouvolan turvallisuuskonferenssissa 24.10.2022

24.10.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Arvoisat kuulijat,

kiitän kutsusta pitää puheenvuoro täällä Kouvolassa, kotimaisen turvallisuuskeskustelumme ytimessä.

Kuluneen vuoden aikana puolustuspoliittisella keskustelulla Suomessa on ollut yksi selkeä ankkurikohta. Tämä on tietenkin Venäjän oikeudeton hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja tästä turvallisuusympäristön murroksesta seurannut Nato-jäsenyysprosessi.

Tässä uudessa tilanteessa joka koskettaa koko Eurooppaa, on katsottava tulevaisuuteen. Euroopassa panostetaan nyt puolustukseen: budjetteja kasvatetaan ja puolustusteollisuuden rattaat pyörivät lujaa vauhtia. Puheenvuoroni aihe, ”Puolustusjärjestelmän kehittäminen 2030” on siis hyvin ajankohtainen.

Mitä sitten tarkoitetaan, kun puhutaan puolustusjärjestelmästä? Puolustusjärjestelmä on se kokonaisturvallisuutemme osa, joka kattaa sotilaallisen puolustuksen ja kokonaismaanpuolustuksen. Naton jäsenenäkin vastaamme puolustuksestamme ensisijaisesti itse ja ylläpidämme omaa kansallista puolustusta. Suomen puolustuksen perusta on jatkossakin yleinen asevelvollisuus, laaja reservi ja korkea maanpuolustustahto.

Suomessa on vakiintunut käytäntö linjata valtioneuvoston selonteoilla puolustuksen kehittämistä yli hallituskausien. Viimeisin puolustusselonteko valmistui vasta vuosi sitten. Sen jälkeen moni asia on muuttunut, tavoilla joita kukaan ei ole toivonut. On kuitenkin hyvä huomata, että moni asia tuossa vuoden vanhassa puolustusselonteossa on edelleen ajankohtainen. Tunnistimme tuolloin, että Venäjän tavoitteena on etupiireihin perustuva turvallisuusjärjestys, eikä se epäröi käyttää myös voimaa tavoitteidensa edistämiseen.

Maailman mullistuksista huolimatta eteemme ei olekaan tullut tarvetta täyskäännöksille puolustuksemme kehittämisessä. Tämä osoittaa, että puolustustamme on kehitetty uhkalähtöisesti. Voisi todeta, että onneksi näin, koska nopeat muutokset järjestelmätasolla ovat kovin vaikeita toteuttaa. Tätä moni valtio tälläkin hetkellä aprikoi.

Puolustuskyvyn kehittäminen vaatii siis pitkäjänteisyyttä. Olen ylpeä siitä, miten suurta tukea puolustuksen kehittäminen Suomessa nauttii, puoluekirjaan katsomatta, yli hallitus- ja oppositiorajojen. Isänmaan asia on yhteinen. Tästä kertovat selontekojen lisäksi Puolustusvoimien strategiset hankkeet, parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea sekä tietenkin Nato-jäsenyyteen liittynyt yhteinen analyysi ja jäsenyysprosessin käynnistäminen.

Se, miltä puolustusjärjestelmämme näyttää 2030-luvulle tultaessa, on pitkälti nähtävissä – tai ainakin tiedossa – jo tänään. Puolustuksen kehittäminen on uhkalähtöistä ja pitkäjänteistä – samalla se on suunnitelmallista ja kokonaisuuden huomioivaa.

Kenties HX-hankkeen ja sen lopputuloksena syntyneen F-35-hankintapäätöksen kautta tämä on tullut ymmärrettävämmäksi ja näkyvämmäksi laajemmallekin yleisölle. HX-hankkeen tietopyynnöt lähetettiin valittujen maiden puolustushallinnoille vuonna 2016. Monien eri vaiheiden jälkeen ensimmäiset monitoimihävittäjät toimitetaan Suomeen vuonna 2026.

Puolustusjärjestelmän kehittämisen prioriteetteina säilyvät puolustusvalmiuden ylläpito ja materiaalisen valmiuden kehittäminen. Tätä tarkoitusta silmällä pitäen päätimme keväällä kasvattaa puolustusbudjettiamme tuntuvasti. Ensi vuonna puolustukseemme käytetään kokonaisuudessaan 6,1 miljardia euroa, noin viidesosa edeltävää vuotta enemmän.

Puolustusmateriaalihankinnoilla täydennetään pitkällä aikavälillä syntyneitä vajeita ja puutteita. Samalla vastaamme Ukrainan sodan seurauksena muuttuneisiin toimintaympäristön asettamiin vaatimuksiin. Hankimme muun muassa panssarintorjunta- ja ilmatorjunta-aseita, taistelijan varusteita, tykistöampumatarvikkeita ja täydennämme nykyisiä ampumatarvike- ja ohjusvarastoja. Nämä järjestelmät ovat sellaisia, jotka ovat osoittaneet tarpeellisuutensa Ukrainassa käytävässä sodassa.

Seuraavaksi muutamia pitkäaikaisemman kehittämisen painopisteitä:

Maavoimien keskeisten järjestelmien elinkaaren päättyminen ja toimintaympäristön vaatimukset 2030-luvulla edellyttävät Maavoimien uudistamista 2020-luvun lopulta alkaen.

Panssarintorjunta-aseistuksen, rynnäkkövaunukaluston, tykistöaseiden ja ilmatorjuntajärjestelmien korvaamisen sekä ampumatarvikkeiden ajanmukaistamisen suunnittelu jatkuu maahyökkäyksen torjuntakyvyn ylläpitämiseksi.

Meripuolustuksen osalta Laivue 2020 -hankkeessa rakennetaan neljä Pohjanmaa-luokan monitoimikorvettia vuoteen 2028 mennessä. Aluksia käytetään ympärivuotiseen ja pitkäkestoiseen läsnäoloon merellä kaikissa Itämeren sääolosuhteissa – ja kaikissa jääolosuhteissa.

Näistä uudet alukset ovat monipuolisia työjuhtia. Niiden tehtäviä ovat liikkuva alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen, merioperaatioiden johtaminen, sukellusveneentorjunta, merimiinoitus sekä pinta- ja ilmatorjunta.

Lisäksi tällä vuosikymmenellä otetaan käyttöön uusi pintatorjuntaohjusjärjestelmä, vedenalaista sodankäyntikykyä vahvistavat torpedot sekä modernisoituja miinoja. Pintatorjuntaohjuksilla voidaan vaikuttaa myös maalla oleviin kohteisiin, yli 200 kilometrin etäisyydelle.

Merivalvonnan suorituskyky varmistetaan aloittamalla vedenalaisen valvontajärjestelmän uudistaminen. Nord stream–kaasuputkiin kohdistunut sabotaasi on hyvä esimerkki siitä, että meillä on oltava riittävä kyky valvoa myös merenpinnan alla tapahtuvaa toimintaa.

Ilmavoimat puolestaan johtaa F-35-monitoimihävittäjien käyttöönoton. Uudet monitoimihävittäjät otetaan asteittain käyttöön ja samalla aloitetaan luopuminen nykyisestä Hornet-kalustosta.

Ilmatorjunnan korkeatorjuntakykyä parannetaan uudella ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä, mikä sekin hanke alkaa kaartua loppusuoralle. Finaalissa on kaksi israelilaista järjestelmää ja tarkoitus on tehdä päätöksiä ensi vuoden alussa. Varaudumme torjumaan myös lennokkien muodostamaa kasvavaa uhkaa, eli kehitämme puolustusvoimien lennokintorjuntakykyä.

Maa-, meri- ja ilmapuolustuksen lisäksi puolustuksen toimintakyky ja järjestelmät ovat yhä enemmän riippuvaisia digitalisaatiosta, informaatiosta ja myös avaruudesta. Tietoyhteydet ovat kriittisiä entistä verkottuneemmille asejärjestelmille. 2030-luvulle tultaessa puolustusjärjestelmän eri osien tuleekin keskustella keskenään entistä paremmin.

Ukrainan sodassa päähuomio on ollut perinteisessä, tykein ja tankein käytävässä sodassa. Samaan aikaan ja jo ennen hyökkäyksen alkamista on kuitenkin käyty näkymätöntä sodankäyntiä kyberympäristössä. Suomessa suojaamme kyberavaruuttamme nostamalla kyberhyökkäysten kynnystä. Kyberuhkat on kyettävä havaitsemaan ajoissa, ja kyberympäristön muutoksia on kyettävä seuraamaan reaaliajassa.

Avaruusjoukkoja emme ole Suomeen toistaiseksi perustamassa, mutta sen voin sanoa, että niin Puolustusvoimien kuin muidenkin viranomaisten toiminta on yhä enemmän riippuvaista avaruudellisista järjestelmistä. Tämän vuoksi kehitämme kykyämme avaruuden valvontaan, eli avaruustilannekuvan muodostamiseen yhdessä kumppaniemme kanssa. Tällä sektorilla Suomella on maailmallakin tunnustettua korkeaa osaamista, minkä lisäksi teemme eurooppalaista yhteistyötä.

Hyvät kuulijat,

myös Nato käyttää jaottelua viiteen toimintaympäristöön tai domainiin, joita ovat edellä mainitut maa, meri, ilma, kyber ja avaruus.

Nato-jäsenyysprosessimme on sujunut tähän asti todella nopeasti. Meiltä puuttuu enää kahden maan hyväksyntä jäsenyydellemme, se kuuluisa ratifiointi. Kärsivällisyyttä meiltä edelleen kysytään. Liittokunta on kuitenkin tehnyt selväksi, että olemme jo tukevasti puolustusliiton porstuassa. Suomen ja Ruotsin turvallisuudella on Natolle merkitystä myös tarkkailijajäseninä.

Meidän kannaltamme myönteistä on, että emme ole tässäkään asiassa yksin.  On Natonkin intressissä organisaationa, että meidät kaksi jäsenkriteerit kirkkaasti täyttävää maata, Suomi ja Ruotsi, saadaan jäseniksi. Tämä viesti tuli selväksi parin viikon takaisessa Naton puolustusministerikokouksessa.

Nato-jäsenyys tulee osaltaan vaikuttamaan myös puolustuksemme kehittämiseen. Nato antaa jäsenmaille suorituskykytavoitteita, joilla pyritään varmistamaan, että liittokunnalla on tehtäviensä ja toimintaympäristönsä vaatimat kyvyt. Tavoitteiden jyvittämisessä otetaan huomioon muun muassa kunkin jäsenmaan koko, bruttokansantuote, sekä asevoimien rakenne.

Naton puolustussuunnittelu etenee sykleittäin, oman aikataulunsa mukaisesti. Suomen ja Ruotsin integroiminen osaksi Naton puolustussuunnitteluprosessia on aloitettu jo tarkkailijajäsenyyden aikana. Tulevaisuudessa meidän tulee sovittaa yhteen kansallinen suunnittelu ja kehittäminen liittokunnan prosessien kanssa, niin aikataulullisesti kuin sisällöllisesti.

Tämä on meille uutta. Olemme tottuneet tekemään kaiken omista lähtökohdistamme, mutta jatkossa olemme osa yhteistä puolustusta. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että suorituskykyjen rakentaminen on jatkossakin kansallisissa käsissä; me teemme lopulta itsenäisesti päätökset.

Kulttuurista muutosta ei voi kuitenkaan sivuuttaa. Se vaikuttaa myös muihin sotilaallisen puolustuksen osatekijöihin kuin kehittämiseen. Vaikka olemme pitkälle yhteensopivia, tehtävää riittää. Sen perusteella mitä olen liittymisprosessista havainnut, olen kuitenkin vakuuttunut, että tästäkin selviämme ilman suurempia ongelmia.

Tätä tukee tietysti myös pitkään rakennettu ja syvä kumppanuus Naton kanssa. Me tiedämme, mihin me olemme menossa ja Natossa tunnetaan, kuka on tulossa. Sopeutumista saattaa helpottaa sekin, että Naton strateginen kehittäminen kulkee suuntaan, joka vastaa yhä enemmän kansallisen puolustuksemme lähtökohtia.

Tästä kertoo mm. Madridin huippukokouksessa hyväksytty uusi strateginen konsepti, sekä siihen liittyvät kollektiivisen pelotteen ja puolustuksen kehittäminen. Uhka-arvio on yhteinen.

Asevelvollisuus on ja pysyy Suomen puolustusratkaisun perustana. Tähän Nato ei tuo muutosta. Asevelvollisuusjärjestelmämme on rakennettu vastaamaan Puolustusvoimille annettuun tehtävään koko Suomen sotilaallisesta puolustamisesta. Koko maan puolustaminen perustuu laajaan reserviin, joka luo puolustukselle alueellista kattavuutta ja toimintakykyä pitkäkestoisessa tai laajamittaisessa kriisissä.

Tämän merkitys on viimeisen kahdeksan kuukauden aikana tullut Ukrainan sotatapahtumien kautta kaikille hyvin selväksi. Asevelvollisuuden kehittämistä jatketaan, viime vuonna työnsä päättäneen parlamentaarisen komitean työn pohjalta.

Tässä yhteydessä haluan erityisesti korostaa myös reservin merkitystä. Puolustusjärjestelmämme luonteesta johtuen reservistä tulee pitää huolta. Reservimme osaamisesta pidämme huolta mm. kertausharjoituksilla, joita niitäkin lisätään nyt tuntuvasti.

Varautuminen sotilaallista uhkaa vastaan edellyttää tietysti myös muun yhteiskunnan kykyä tukea sotilaallista maanpuolustusta, jos tilanne niin vaatii. Kriittinen infrastruktuurimme on suojattava vihamielistä vaikuttamista vastaan. Tätä kautta nousee esille kokonaismaanpuolustus, jonka yhteensovittaminen on puolustushallinnon vastuulla.

Hyvät kuulijat,

tänään on kulunut kuukautta Venäjän hyökkäyssodan käynnistymisestä. Ukraina on puolustustaistelullaan osoittanut – kovalla hinnalla – mihin motivoitunut, omaa maataan puolustava kansa kykenee. Materiaalista apua he ovat toki tarvinneet ja tarvitsevat myös jatkossa.

Havainnot sotatoimista ovat osoittaneet, että kansallisesti tekemämme ratkaisut ovat olleet oikeansuuntaisia. Tasapaino teknisesti kehittyneimpien ja suorituskykyisimpien järjestelmien sekä toisaalta laajan ja määrällisesti riittävän sodankäyntikyvyn ylläpitämisen välillä on yksi keskeinen oppi.

Lopuksi, hyvät kuulijat,

olen esitellyt monia puolustusjärjestelmämme kouriintuntuvia tekijöitä. Puolustus on kuitenkin muutakin, kuin ammuksia, tykinputkia ja tutkalaitteita. Lopulta asevelvollisuusjärjestelmämme pysyy pystyssä vahvan maanpuolustustahdon varassa. Tutkimusten mukaan suomalaisten tahto puolustaa omaa maataan on ennätyslukemissa. Eurooppalaisessakin vertailussa olemme kärkijoukkoa, yhdessä ukrainalaisten kanssa.

Maanpuolustustahto on monen tekijän summa. Lopulta kyse on siitä, koemmeko isänmaan puolustamisen arvoiseksi. Suomessa näin on. Uskon, että tämä kertoo siitä, miten maassamme on osattu ratkaista yhteisiä ongelmia, puhaltaa yhteen hiileen: on pidetty kaikki mukana yhteiskunnallisissa murroksissa.

Tämä on aivan keskeistä myös kuluvalla vuosikymmenellä. Huolehditaan siitä, että vanhuksillamme on hoivaa. Torjutaan eriarvoistumista. Luodaan mahdollisuuksia kouluttautua, yrittää ja tulla toimeen yhteiskunnan eri sektoreilla. Tämä on mitä parhainta maanpuolustustyötä.

Puolustushallinnon osalta maanpuolustustahdon eteen tehdään töitä joka päivä. Puolustusvoimat on yhteiskunnan kiinteä osa, joka näkyy ja kuuluu. Suomalaisten kiinnostus vapaaehtoiseen maanpuolustukseen on kasvanut vuoden aikana ja kurssit ovat täynnä. Olemme lisänneet rahoitusta vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta järjestäville tahoille.

Pyrimme tarjoamaan kansalaisille – niin reserviläisille kuin muillekin – mahdollisuuksia osallistua maanpuolustukseen. Aktiivinen osallistuminen luo osaamista ja ymmärrystä sekä luottamusta niin omaan osaamiseen, kuin maanpuolustukseemme laajemmin. Tähän liittyy myös tavoitteemme lisätä asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrää. Maanpuolustus kuuluu kaikille.

Olemme pitäneet puolustuksestamme huolta aina ja näin teemme jatkossakin. Teemme sen kansallisista lähtökohdista, mutta toivottavasti mahdollisimman pian yhdessä liittolaisten kanssa. Vahvan kansallisen puolustuskyvyn sekä Nato-jäsenyyden yhdistelmä on uskottava ja pitkäkestoinen turvallisuusratkaisu. Kaiken pohjalla on kuitenkin kansalliset kykymme.

Näillä sanoilla haluan toivottaa teille mielenkiintoisia keskusteluja, maanpuolustushenkisiä kohtaamisia ja oikein hyvää syksyn jatkoa.

Kiitos.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe Hämeenlinnan Paasikivi-Seuran tilaisuudessa 17.10.2022

17.10.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Hyvä Paasikiviseuran väki,

kiitos mahdollisuudesta tähän yhteiseen hetkeen kanssanne. Seurallanne on kova maine korkeatasoisten tilaisuuksien järjestäjänä, koetan tehdä parhaani tässä arvovaltaisten vieraiden ketjussa.

Arvelen myös, että tässä porukassa riittää evästyksiä ja kysymyksiä. Pidän puheenvuoroni varsin tiiviinä, jotta keskustelulle jää aikaa.

Puheenvuorossani käsittelen ajankohtaista turvallisuuspoliittista tilannetta kolmesta eri näkökulmasta.

Ensiksi käyn läpi viimeaikaisia kehityskulkuja Venäjällä ja Ukrainassa,

toiseksi Suomen Nato-jäsenyyden vaikutusta puolustukseemme sekä

kolmanneksi pohjoismaista yhteistyötä.

Nämä kaikki kolme teemaa liittyvät myös toisiinsa.

Arvoisat kuulijat,

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut pian kahdeksan kuukautta. Nämä kahdeksan pitkää kuukautta ovat täynnä viattomien ukrainalaisten kärsimystä ja kuolemaa, nyttemmin myös joukkohautojen ja kidutuskammioiden paljastumista. Siviilikohteita pommitetaan tavalla, joka täyttää sotarikoksen tunnusmerkit. Julmuuksien lista on pitkä ja lohduton.

Valitettavasti arvioni on, että sotimiselle ei näy loppua vielä hetkeen.  Olemme toki viime viikkoina saaneet myönteisiä uutisia Ukrainan joukkojen etenemisestä ja nämä uutiset ovat nostaneet pintaan kaivattua toivoa.

Toivoa on aina hyvä nähdä toivottomiltakin tuntuvissa tilanteissa.

Venäjän viimeaikainen toiminta on pelottelua ja painostusta Ukrainaa ja sitä sotilaallisesti tukevia länsimaita kohtaan.

Venäjän valtiojohto haluaa kuvata olevansa yhä kovenevassa vastakkainasettelussa lännen kanssa. Meidän tulee välttää itse lähtemästä mukaan tähän vastakkainasettelua lisäävään retoriikkaan.

Ydinaseilla uhkailu on kylmäävää uhittelua, mutta ydinaseen käytössä on edelleen korkea kynnys. Venäjä on toki osoittanut olevansa valmis ottamaan huomattavia riskejä, mutta ydinaseen käytöllä olisi vakavia seurauksia myös sille itselleen.

Kukapa muuten olisi uskonut, että 2020-luvun Euroopassa nostetaan esiin ydinasekorttia – ei varmasti kukaan. Niin järjetöntä tämä on.

Huolta ovat aiheuttaneet myös kaasuputkien räjähtäminen jo valmiiksi jännitteisellä Itämerellä.  On selvää, että Nord Stream -putkien räjäytys oli tahallinen teko, joka on vaatinut sellaista kyvykkyyttä, jota on vain valtiollisella toimijalla.

Hyvät naiset ja miehet,

Venäjän lukumääräisesti suuremmat, mutta huonosti motivoituneet joukot ovat törmänneet Ukrainassa siihen, että sotilaallisen suorituskyvyn rinnalle tarvitaan myös tahtoa taistella.

Ukrainalla on tahtoa taistella. Ukrainan kansa on vahvalla maanpuolustustahdollaan osoittanut mitä merkitsee, kun puolustetaan omaa maata ja sen itsenäisyyttä. 

Myös lännen aseavulla on ollut merkittävä rooli Ukrainan sotilaalliselle pärjäämiselle.  Aseavun tarve tulee jatkumaan ja siksikin puolustusteollisuuden kapasiteetin kasvattamisesta keskustellaan niin kansallisesti, EU:n kuin Natonkin piirissä.

Suomi on vahvasti mukana aseapua tarjoavassa kansainvälisessä rintamassa. Olemme tähän mennessä tehneet päätöksen yhdeksästä puolustusmateriaalitukipaketista Ukrainan asevoimille ja kymmenettä pakettia jo valmistellaan.

EU on ollut toistaiseksi yllättävänkin vahva ja yhtenäinen Venäjälle asetetuissa pakotteissa. Mitenkään automaattisena EU:n yhtenäisyyden jatkumista ei voi pitää. Vaakakupissa Venäjä-pakotteiden kanssa on sellaisia asioita kuin kasvavat energianhinnat, korkea inflaatio ja eurooppalaisten kansalaisten toimeentulovaikeudet. Yhtenäisyyden vaaliminen tulee vaatimaan kuukausi kuukaudelta enemmän työtä.

Hyvät kuulijat,

Huolimatta siitä, että olemme pitäneet omasta puolustuksestamme hyvää huolta läpi vuosikymmenten, tuli viime kevättalvella selväksi, että jos haluamme edelleen korottaa sotilaallisen hyökkäyksen kynnystä, niin ainoa looginen ja uskottava askel oli Nato jäsenyyden hakeminen.

Jäsenyysprosessimme on sujunut tähän asti todella nopeasti. Meiltä puuttuu enää kahden maan hyväksyntä jäsenyydellemme, se kuuluisa ratifiointi. 

Kävin viime viikolla hyvät keskustelut sekä Unkarin että Turkin puolustusministereiden kanssa. Tapaamiset olivat rakentavia mutta mitään aikataululupauksia kollegat eivät voineet antaa. Tarvitaan siis vielä hieman malttia ja samaan aikaan määrätietoista asian työstöä molempien maiden suuntaan. 

Meidän kannaltamme myönteistä on, että emme ole tässäkään asiassa yksin.  On myös Naton intressissä organisaationa, että meidät kaksi jäsenkriteerit kirkkaasti täyttävää maata, Suomi ja Ruotsi, saadaan jäseniksi. Jäsenyydellämme on vahva tuki myös Yhdysvalloilta [ja nimenomaan tuki yhtä aikaa liittymisellemme].

Suomi on tähänkin asti ollut vahva vakauden luoja ja turvallisuuden tuottaja kansainvälisesti ja varsinkin strategisesti haastavalla maantieteellisellä lähialueellamme. Tämän tulee jatkua myös Naton jäsenenä.

Naton jäsenenäkin vastaamme itse omasta puolustuksestamme. Myös tulevaisuudessa Suomea puolustavat ensisijaisesti siis suomalaiset. Niin me sen haluamme olevan ja sitä Natokin meiltä edellyttää. Siksi jatkamme puolustuskykymme kehittämistä.

Suomen maanpuolustuksen perustana pysyvät yleinen asevelvollisuus, koulutettu reservi, koko maan puolustaminen ja korkea maanpuolustustahto.

Jatkossa meillä on oman vahvan kansallisen puolustuksen lisäksi selkänojana liittokunnan kollektiiviset turvatakuut.

Emme mene Natoon tyhjin käsin. Viemme Natoon erityisesti arktista ja pohjoista osaamista.

Julkisuudessa keskustellaan jonkin verran siitä, miten Nato tulee näkymään Suomessa; tuleeko tukikohtaa, osaamiskeskusta tai jotain muuta. [Kokoomuksen suunnalta Naton läsnäoloa on esitetty ainakin Turkuun ja Tampereelle tässä ihan lähiaikoina, lieneekö milloin tulossa ehdotusta Hämeenlinnaa koskien.]

Keskustelu tästäkin asiasta on luonnollisesti tervetullutta. On kuitenkin hyvä tunnistaa, että Naton komento- ja joukkorakenteeseen liittyvät kysymykset ovat Nato-puolustuspolitiikan kovinta ydintä. Ne eivät suinkaan ole yksin Suomen päätettävissä.

Tulemme selvittämään erilaisia vaihtoehtoja Naton läsnäololle Suomessa. Mahdollisten ratkaisujen aika on vasta selvästi tuonnempana, ja mikä olennaisinta: niiden täytyy olla sekä Naton kannalta perusteltavissa, että Suomen turvallisuutta vahvistavia.

Hyvät naiset ja miehet,

kolmantena teemana nostan esiin Pohjoismaisuuden.

Pohjoismaat on Suomen tärkein viiteryhmä niin puolustuksessa kuin monessa muussakin kysymyksessä. Yhteiskuntamallimme ovat varsin yhteneväiset ja siltä pohjalta yhteistyötä on hyvä syventää.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö on tiivistä sekä kaikkien Pohjoismaiden kesken, että kahdenvälisesti. 

Etenkin Ruotsin kanssa puolustusyhteistyömme on erittäin tiivistä. Tässäkin mielessä oli luonnollista, että halusimme ottaa askeleet Nato-jäsenyyden polulle yhdessä Ruotsin kanssa.

Kun kaikki Pohjoismaat ovat saman liittokunnan jäseniä, avautuu Pohjolan puolustamiselle monia uusia mahdollisuuksia. Myös pohjoisen sodankäynnin osaaminen vahvistuu Natossa, kuten jo aiemmin totesin.

Tulevaisuudessa kaikki Pohjoismaat ovat liittolaisia keskenään. Lisäksi Tanska on päättänyt jatkossa osallistua EU:n puolustusyhteistyöhön. Kaikki tämä vahvistaa Pohjolan turvallisuutta sekä mahdollistaa entistä syvemmän puolustusyhteistyön maidemme välillä.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö teki valtiovierailun Norjaan viikko sitten. Pohjoismainen puolustusyhteistyö oli yksi hänen vierailunsa pääteemoja. Siteeraus Niinistön puheesta:

”Kun koko pohjoismainen perhe kuuluu Natoon, uskon, että liittouman sisällä tullaan näkemään runsaasti pohjoismaista yhteistyötä. Se syntyy luontaisesti johtuen pohjoismaisesta identiteetistä ja ajattelutavasta. Etumme ja näkemyksemme tulevat olemaan usein yhteneväisiä.

Mutta haluan painottaa seuraavaa: Suomi ei pyri rakentamaan minkäänlaista alueellista blokkia Naton sisälle. Tarkastelemme Itämeren aluetta kokonaisuutena. Tarkastelemme liittoumaa kokonaisuutena.”

Näihin sanoihin on erinomaisen helppo yhtyä: olemme Pohjoismaisen yhteistyön puolella ja samaan aikaan toimimme koko liittokunnan puolesta.

Hyvät kuulijat,

Yhä useampi suomalainen on huolissaan turvallisuudesta, ehkä tässäkin joukossa huolta on. Huoli on ymmärrettävää, puolustusministerinä ymmärrän huolet oikein hyvin.

Turvallisuus on sekä tietoa että tunnetta.

Selkeä tieto on, että rajoillamme on rauhallista. Venäjä tarvitsee kaikki liikenevät voimansa aivan muualle kuin meidän rajallemme.

Suomalaiset voivat luottaa turvallisuusviranomaisiimme.  Puolustusvoimamme ja rajavartijamme valvovat öin ja päivin, jotta suomalaiset voivat nukkua yönsä rauhassa ja hoitaa oman elämänsä asiat ilman ylimääräisiä murheita.

Puolustusvoimamme kykenee säätelemään valmiuttaan joustavasti ja nopeasti erilaisissa turvallisuustilanteissa. Näin on nytkin toimittu – ilman että on sen kummempaa meteliä asiasta pidetty.

Turvallisuutemme tukena meillä on valtava ja vahva kansainvälisten ystävien verkosto.

Suomi on varautunut jännittyneisyyden kasvuun Itämerellä yhdessä Pohjoismaiden ja muiden läheisten kumppanimaiden kanssa. Keskinäinen yhteydenpitomme turvallisuuskysymyksissä aktivoitui jo viime vuoden puolella ja on pysynyt hyvin tiiviinä koko ajan.

Kriittisen infrastruktuurin yritykset ovat varautuneet erilaisiin uhkiin jo ennen tätä nykyistä kriisiä. Suomen vahvuus on yksityisen ja julkisen sektorin mutkattomassa yhteistyössä.

Arvoisa Paasikiviseuran väki,

Turvallisuus on myös tunnetta. Jokainen suomalainen voi olla turvallisuuden vahvistaja omalta paikaltaan. Kokoonnutaan yhteen tämän päivän tapaan, ollaan ystävällisiä kohtaamillemme ihmisille.

Kansallisen yhtenäisyyden merkitys on erityisen suuri tällaisina hetkinä, kun lähiympäristössä myllertää. Kansallisella yhtenäisyydellä on suora linkki myös maanpuolustustahtoon. 

Näillä sanoilla kiitän huomiostanne ja olen valmis evästyksille ja kysymyksille.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe Turun Eurooppa-foorumissa 26.8.2022

26.08.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Arvoisat kuulijat,

kiitän mahdollisuudesta pitää puheenvuoro täällä Eurooppa-foorumissa. Näin Turussa syntyneenä voin tietyllä ylpeydellä todeta, että Turku on aina ovet auki Eurooppaan, ovet auki maailmaan. Tämän vuoksi Turussa, kuten tänään täällä Eurooppa-foorumissakin, katsotaan aina tulevaisuuteen.

Keväällä teimme Suomessa päätöksiä, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Natoon liittyminen on suurin sotien jälkeinen muutos turvallisuus- ja puolustuspolitiikassamme. Päätös tämän askeleen ottamiseksi kypsyi lopulta suhteellisen nopeasti, mutta se nojasi kivenkoviin perusteisiin.

Jäsenyysprosessimme on hyvässä vauhdissa ja toivomme, että vauhti pitää. 23 jäsenmaata on jäsenyytemme ratifioinut ja olemme melko hyvin tietoisia siitä, miten prosessi lopuissa 7 maassa etenee. Todettakoon vielä, että Suomen, Ruotsin ja Turkin välillä käydään tänään virkamiesneuvotteluja tänään Helsingissä.

Venäjä, ja vain Venäjä, muutti turvallisuusympäristöämme pysyvästi ja teimme Suomessa tästä tarvittavat johtopäätökset. Uskon vahvasti siihen, että nämä johtopäätökset ovat oikeita. Nato-polkumme päätteeksi liitymme joukkoon, jolta saamme paljon ja josta teemme omalla panoksella entistäkin vahvemman.

Suomi on tähänkin asti ollut vahva vakauden luoja ja turvallisuuden tuottaja kansainvälisesti ja varsinkin strategisesti haastavalla maantieteellisellä lähialueellamme. Puolustuspolitiikkaamme sekä Puolustusvoimiamme on kehitetty kulloisenkin ajan vaatimuksiin sopeutuen. Hieman itsepäinenkin pitäytyminen vahvassa alueellisessa puolustuksessa, yleisen asevelvollisuuden ja omien suorituskykyjemme ylläpitäminen ovat olleet viisaita ja kauaskatseisia valintoja. Tämä aika on sen osoittanut.

Viime vuosikymmenellä kokonaisuutta on vahvistettu määrätietoisella kansainvälisen yhteistyön kehittämisellä. Tehty työ kantaa nyt hedelmää: Suomen puolustus ja puolustusyhteistyö ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan. Tämä luo edellytykset turvalliselle asemallemme myös Nato-jäsenyysprosessin aikana.

Suomi liittyy Natoon tietoisena kaikista jäsenyyteen sisältyvistä oikeuksista, mutta myös velvollisuuksista. Emme ole asettaneet erityisiä kansallisia rajoitteita minkään Nato-politiikan osa-alueen kohdalla ja pidän tätä linjaa viisaana. Meidän ei ole syytä ennakkoon rajoittaa omaa liikkumavapauttamme.

Heinäkuussa, Madridin huippukokouksessa Nato päivitti strategisen konseptinsa. Siinä määritetään liittokunnan ydintehtävät, joita ovat pelote ja puolustus, kriisinehkäisy ja –hallinta sekä yhteistyövarainen turvallisuus. Nämä ovat jäsenenä myös Suomen tehtäviä ja se tarkoittaa lisätöitä erityisesti puolustushallinnolle. Naton tehtävien valmisteluun ja toteutukseen osallistuminen edellyttää välttämättömiä panostuksia erityisesti juuri puolustushallinnon henkilöstöön.

Naton yhteiseen puolustukseen osallistuminen edellyttää Suomelta, aivan kuten muiltakin jäsenmailta, henkilöstön, joukkojen ja suorituskykyjen asettamista Naton käytettäväksi, toki erillisillä päätöksillä. Tätä osallistumista ohjaavat kaksi periaatetta: oikeudenmukainen taakanjako ja jäsenmaan kantokykyyn suhteutettu kohtuullinen haastavuus.

Vielä on liian aikaista mennä yksityiskohtiin, jotka tarkentuvat myöhemmissä keskusteluissa Naton ja sen jäsenmaiden kanssa. Sen toki voi sanoa, että me Suomessa kannamme tässäkin meille kuuluvan vastuun omalla tavallamme – pragmaattisesti ja suoraselkäisesti.

Suomi on, yhdessä Ruotsin kanssa, niin yhteensopiva Naton kanssa, kuin vain kumppanimaa voi olla. On kuitenkin tärkeää huomioida, että vaikka olemmekin Naton pitkäaikainen kumppani, jäsenenä olemme monessa asiassa uuden edessä.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kumppanina emme ole olleet mukana Naton päätöksenteossa ja sen valmistelussa, emmekä yhteisen puolustuksen suunnittelussa. Tämä on käytännöllinen muutos, mutta kyllä se on myös iso kulttuurinen, henkinen ja poliittinen muutos.

Tätä henkistä muutosta kuvaa ehkä parhaiten lause, joka löytyy kiveen kaiverrettuna Suomenlinnasta: ”Seiso tässä omalla perustallasi, älä luota vieraan apuun”. Tarvitaan ajattelutavan muutos. Naton jäsenenä Suomi voi luottaa vieraan apuun ja liittolaisemme voivat luottaa meihin.

Omaa perustustamme emme kuitenkaan hylkää, sen muodostaa jatkossakin omat Puolustusvoimamme. Tietysti haluamme tietysti myös varmistaa, että tarpeen tullen Natolla on mahdollisimman hyvät edellytykset tukea Suomea artikla 5 velvoitteiden mukaisesti. Tähän liittyy mm. Naton komento- ja joukkorakenteen, Naton puolustusta koskevien suunnitelmien sekä Naton joukkomallin kehittäminen Madridin huippukokouksen linjausten mukaisesti.

Yksi julkistakin mielenkiintoa herättävä kokonaisuus on Naton rauhan ajan kollektiivisen puolustuksen tehtävien järjestelyt ja Suomen asemoituminen niiden osalta. Näitä tehtäviä ovat mm. Naton niin sanottu eteentyönnetty läsnäolo (eFP), Naton ilmavalvonta, pysyvät laivasto- ja miinantorjuntaosastot sekä ohjuspuolustus.

Itse näen luonnollisena, että vastuunsa suoraselkäisesti kantava Suomi osallistuu näihinkin tehtäviin soveltuvilta osin ja sotilaallisesti järkeenkäypien periaatteiden pohjalta. Näin tekevät myös muut jäsenmaat, eikä Suomella ole kyvykkäänä maana mitään syytä karttaa tätä vastuuta.

Edellä mainitut tehtävät palvelevat varmasti hyvin myös sotilaallisen integraatiomme toteutusta ja Naton toimintojen oppimista. Päätöksiä asian osalta tehdään myöhemmin ja niitä edeltävät koordinoidut keskustelut kansallisesti sekä Naton ja sen jäsenmaiden kanssa.

Yhtenä uutena elementtinä Suomelle tulee ydinaseiden roolin ymmärtäminen osana Naton pelotetta ja puolustusta. Niin kauan kuin maailmassa on ydinaseita,

on niitä myös Natolla. Ydinase on Naton pelotteen viimeinen lukko ja myös Suomi asettuu jäsenmaana osaksi tätä pelotetta.

Tämäkin Naton osa-alue vaatii meiltä kotiläksyjen tekemistä ja osaamisen kartuttamista.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet vaikuttavat merkittävästi Pohjois-Euroopan geostrategiseen asetelmaan, sekä laajemmin Euro-Atlanttisen alueen puolustukseen ja turvallisuuteen. Itämeren ja pohjoisten alueiden turvallisuus tietysti Suomelle keskiössä. Samalla ymmärrämme erittäin hyvin, että Natoon ja sen jäsenmaihin kohdistuu monenlaisia turvallisuusuhkia, useassa ilmansuunnassa.

Suomi sitoutuu työskentelemään vahvan ja yhtenäisen liittokunnan eteen. Kaikkien Nato-maiden turvallisuus on yhtä tärkeää ja meidän tulee osoittaa solidaarisuutta liittolaisillemme.

Eurooppa-foorumin ollessa kyseessä, muutama sananen myös EU:sta. Suomi on pitkään tukenut ja edistänyt EU:n puolustusulottuvuuden kehittämistä, emmekä ole tästä linjasta luopumassa Nato-jäsenyyden myötä. Tuemme vahvasti EU:n ja Naton läheisempää yhteistyötä sekä organisaatioiden toisiaan tukevaa roolitusta.

Nato vastaa jäsentensä kollektiivisesta puolustuksesta. Euroopan unioni taas on kokonaisvaltainen poliittinen, taloudellinen ja oikeudellinen yhteisö. Se on toimija, jota ei voida erottaa turvallisuudesta. Ilman turvallisuutta ei voi olla toimivaa EU:n sisämarkkinapolitiikkaa, eikä unionilla olisi kykyä puolustaa kansalaisiaan ja niitä eurooppalaisia arvoja, joiden varaan se rakentuu.

Suomen Nato-jäsenyys avaa uusia mahdollisuuksia EU:n puolustusyhteistyössä. Esimerkiksi EU:n suorituskykyaloitteet ovat hyödynnettävissä paremmin Natossa yhteisten suorituskykyjen ja asejärjestelmien kehittämiseen ja hankkimiseen.

On syytä painottaa, etteivät Nato ja EU ole toisiaan poissulkevia toimijoita. Liittolaisuus korostaa yhteistyön merkitystä entisestään. Sotilaallisen liikkuvuuden edistäminen on aiemmin ollut meille tärkeää ja hyödyllistä, Nato-jäsenyyden myötä se on välttämätöntä. Samalla saamme – Suomen ja Ruotsin, mutta myös Tanskan päätösten myötä – uutta vauhtia myös EU:n ja Naton välisen yhteistyön kehittämiseen.

Emme siis tule Nato-jäsenyyden myötä hylkäämään aiempia prioriteettejamme, puhumattakaan tärkeistä puolustusyhteistyön kumppanuuksista. Päinvastoin lienee odotettavissa, että yhteistyö vain tiivistyy entisestään. Nykyiset eurooppalaiset kahden- ja monenväliset puolustusyhteistyöjärjestelyt ovatkin Suomelle erittäin tärkeitä myös jatkossa.

Pohjois-Euroopan kannalta tärkeiden toimijoiden, kuten Iso-Britannian ja Saksan kanssa tarjoutuu uusia mahdollisuuksia. Myös brittivetoisen JEF-joukon rooli Pohjois-Euroopassa vahvistunee tulevaisuudessa entisestään.

Myös pohjoismainen yhteistyö on uuden aikakauden edessä. Tulevaisuudessa voimme tarkastella Pohjolaa yhtenä toiminta-alueena. Voimme entisestään kehittää kykyämme toimia yhdessä kaikissa oloissa. Tästä keskustelin eilen, kun Ruotsin ja Norjan puolustusministerit olivat Suomessa vieraanani.

Meidän tulee hyödyntää näitä jo olemassa olevia pohjoismaisia rakenteita siten, että ne tukevat työtämme Natossa ja EU:ssa. Olemme jo aloittaneet Pohjoismaisesn puolustusyhteistyön, Nordefcon, sopeuttamisen tähän uuteen todellisuuteen.

Hyvät kuulijat,

edellä kuvaamaani Suomen puolustuksen uutta aikakautta rakennetaan kovin haastavassa asetelmassa Venäjän hyökkäyssodan takia.

On tärkeää huomioida, että maamme sijaitsee strategisesti keskeisellä paikalla, kolmen toisiinsa tiiviisti linkittyneen alueen keskellä; olemme Itämeren rantavaltio ja arktisen alueen maa, minkä lisäksi turvallisuutemme ja taloutemme ovat riippuvaisia Pohjois-Atlantin logistisista yhteyksistä.

Kansainvälisen tilanteen kiristyminen yhdellä alueella voi johtaa nopeasti sotilaallisen toiminnan lisääntymiseen myös muilla alueilla.

On kuitenkin huojentavaa todeta, että Suomen Nato-jäsenyyden myötä vahvistuvat sekä Suomen turvallisuus, että koko Euroopan turvallisuus pohjoista myöten. Olemme polkumme valinneet ja uskon se olevan Suomelle juuri oikea valinta. Kiitos.

Puhe suurlähettiläspäivillä 22.8.2022

23.08.2022 - Uncategorized

Arvoisat suurlähettiläät,

kiitän kutsusta pitää puheenvuoro Suurlähettiläspäivillä. Viime kerrasta, kun puolustusministeriltä on pyydetty puheenvuoroa, onkin tainnut vierähtää hetki.

Tämä kertoo varmasti ajasta, jota elämme – se on monella tavalla murrosten aikaa. Suurvaltapolitiikka on palannut maailmannäyttämölle, usko kansainväliseen sääntöperusteiseen järjestelmään on horjunut ja kiistoja ratkaistaan jälleen – valitettavasti – asein.

Vuosi sitten tähän aikaan Suurlähettiläspäivät pidettiin jännittyneissä tunnelmissa. Afganistanin Kabulissa oli käynnissä evakuointioperaatio, johon osallistui Ulkoministeriön henkilökuntaa, sekä ensimmäistä kertaa kansainvälisen avun antamista koskevan lain mukaisesti ulkomaille lähetetty Puolustusvoimien suojausjoukko.

Tuolloin eräs aikakausi oli päättymässä. Yhdysvaltojen johtamat länsimaat olivat jättämässä Afganistanin yli 20 vuotta jatkuneiden operaatioiden jälkeen. Kabulin turvallisuustilanteen heikentyessä nopeasti nousi tarve evakuoida suomen kansalaiset, Suomelle työskennelleitä sekä heidän perheenjäseniään. Ulkoministeriö esitti Puolustusvoimille tukipyynnön henkilöstönsä suojaamiseksi ja evakuoinnin mahdollistamiseksi.

Tänään julkaistiin Puolustusministeriön selvitys Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Halusin teettää virkamiestyönä puolustushallinnon sisäisen selvityksen operaation vaiheista, käytetyistä voimavaroista, tappioista ja saaduista hyödyistä.

Selvityksessä käydään läpi Afganistanin kriisinhallintaoperaatioita ja käsitellään aihetta myös Suomen puolustuspolitiikan ja kansallisen puolustuksen näkökulmasta. Ulkoministeriön laajempi selvitys Suomen toiminnasta Afganistanissa on valmistumassa myöhemmin. Tehdyn selvityksen perusteella voin todeta puolustushallinnon tehneen kaikkensa operaatioiden eteen niillä resursseilla, jotka käyttöön annettiin.

Kriisinhallintaoperaatioiden vakauttava vaikutus turvallisuustilanteeseen mahdollisti osaltaan Afganistanin yhteiskunnan kokonaisvaltaista kehittämistä, muun muassa naisten työnteon ja vuosittain yli kahdeksan miljoonan lapsen, joista kolmasosa tyttöjä, koulunkäynnin.

Turvallisuusviranomaisten osaamista kehitettiin ja esimerkiksi tieverkkoa rakennettiin yli 30 000 kilometrin verran operaatioiden tuella. Tästä huolimatta Afganistanin pidempiaikainen vakauttaminen epäonnistui. Tähän on monia syitä, joihin Suomi ei omalta pieneltä osaltaan voinut vaikuttaa.

Operaatioihin osallistuminen hyödytti kuitenkin myös omaa kansallista puolustustamme monin tavoin ja vaikutti uusien toimintatapojen kehittymiseen. Näistä voi mainita esimerkiksi nykyiset rauhanturvaajien psykososiaalisen tuen ja hoidon järjestelyt, jotka on kehitetty pitkälti Afganistanin operaatioon osallistumisen kokemusten pohjalta.

Muiden Afganistanin operaatioihin osallistuneiden maiden rinnalla Suomi hoiti oman osansa kunnialla. Osallistumalla Afganistanin operaatioihin Suomi saavutti arvostetun ja luotettavan kumppanin maineen. Suomen kahdenvälinen ja monenvälinen puolustusyhteistyö syventyi ja asemamme Naton kumppanimaana nousi korkealla tasolle.’

Selvityksessä todetaankin, että operaatioon osallistuminen lähensi puolustusyhteistyötämme erityisesti Yhdysvaltojen kanssa. On varmaa, että nämä hyvät suhteet ja keskinäinen luottamus osoittaneet arvonsa myös tänä vuonna, kun Suomi haki puolustusliitto Naton jäsenyyttä.

Suomi maksoi operaatiosta kalliin hinnan. Kaksi suomalaista sotilasta kaatui ja 15 sotilasta haavoittui. Omaisten surua ja yksittäiselle sotilaalle aiheutunutta läpi elämän mukana seuraavaa vammaa ei voi millään mittarilla mitata. Tästä uhrauksesta operaatioon osallistuneet ansaitsevat kiitoksemme ja kunnioituksemme.

Tänään seuraamme huolestuneina Afganistanin tilannetta. Tehty työ ei kuitenkaan ole valunut hukkaan. Afganistanissa on kasvanut kokonainen sukupolvi, jolla on ajatus Afganistanista, joka on vakaampi ja vapaampi.
Toivoa siis on, eikä toivo ole tässä maailmassa koskaan turhaa.

Hyvät kuulijat,

vain puoli vuotta Kabulin operaation jälkeen tulimme jälleen uuden murroksen kohdalle, kun Venäjä aloitti laajamittaisen, oikeudettoman hyökkäyssodan Ukrainassa. Sota tuli jälleen Eurooppaan, laajempana kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan.

Suomen turvallisuuden näkökulmasta Venäjän merkitys on aina ollut keskeinen. 24. helmikuuta Venäjä osoitti äärimmäisellä tavalla, ettei se kunnioita kansainvälisiä sopimuksia tai diplomatiaa, eikä epäröi käyttää sotilaallista voimaa valtionrajojen siirtämiseen. Naamiot oli riisuttu.

Samalla hetkellä Suomen harjoittama käytännönläheinen ja yhteistyöhakuinen Venäjä-politiikka kohtasi vakavan iskun. Ensimmäisistä tunneista lähtien tuomitsimme Venäjän hyökkäyksen, ja olemme osa EU:n yhteistä pakoterintamaa.

Päätimme nopeasti myös osallistua Ukrainan auttamiseen lähettämällä puolustusmateriaalia. Näitä paketteja on lähtenyt matkaan kaiken kaikkiaan seitsemän. Vaikka muiden paitsi ensimmäisten pakettien sisältö on salaista, voin kertoa, että se vastaa Ukrainan tarpeita, ottaen samalla huomioon oman maanpuolustuksemme edellytykset.

Ukrainassa soditaan tälläkin hetkellä. Meitäkin pitkittyvä sota koettelee. Sanon näin: Me emme saa väsyä, emme saa turtua, emme saa unohtaa. Apua Ukrainalle on jatkettava.

Olemme pitäneet omasta puolustuksestamme hyvää huolta läpi vuosikymmenten. Kevättalvella kävi kuitenkin useimmille selväksi, että jos haluamme edelleen korottaa sotilaallisen hyökkäyksen kynnystä, ainoa looginen ja uskottava askel oli Nato jäsenyyden hakeminen.

Tähän meillä oli välittömästi laaja sekä kansan että poliitikkojen tuki. Se mahdollisti poikkeuksellisen nopean poliittisen käsittelyn.

Suomen ja Ruotsin Nato-hakemus on nyt ratifioitavana jokaisessa jäsenmaassa, ennen kuin varsinainen jäsenyys astuu voimaan. Tähän päivään mennessä 23 Nato-maata on vahvistanut jäsenyytemme.

Jokaisella jäsenmaalla on omat käytäntönsä ratifioinnin käsittelyyn ja olemme kohtuullisen hyvin tietoisia kunkin jäljellä olevan maan parlamentaarisen prosessin etenemisestä. Ratifiointivaiheen loppuunsaattaminen vienee vielä joitakin kuukausia. Parhaassa tapauksessa olemme täysjäseniä vuoden lopulla. Mitä pikemmin – sen parempi. Mutta mahdollista toki on sekin, että prosessi vielä venyy, siihenkin on hyvä henkisesti varautua.

Moni teistä on ollut tässä prosessissa suoraan tai välillisesti mukana. Haluankin tässä yhteydessä esittää teille kiitokseni asemapaikoissanne tekemästä työstä Suomen Nato-jäsenyyden ratifioinnin edistämiseksi.

On ollut hienoa todeta, kuinka hyvin yhteistyö puolustusministeriön ja ulkoministeriön välillä on toiminut jäsenhakemusprosessin aikana. Tämä yhteistyö tulee varmasti edelleen tiivistymään.

Suurin ja konkreettisin muutos, jonka Nato-jäsenyys tuo mukanaan on se, että jäsenyyden myötä tulemme osaksi Naton yhteistä puolustusta ja siten sen perustamissopimuksen viidennen artiklan mukaisten turvatakuiden piiriin. Samoin meitä koskevat kaikki muutkin Pohjois-Atlantin sopimuksen artiklat, puolustusliiton jäsenen kaikki oikeudet ja velvollisuudet.

Nato-jäsenmaan arki on päivittäistä osallistumista poliittisiin ja sotilaallisiin kokouksiin, joissa muovaamme Naton toimintaa yhdessä muiden liittolaisten kanssa. Jäsenenä tuomme kokouksissa ja työryhmissä esille omia kantojamme ja kansallisia näkökohtia. Samalla pyrimme rakentamaan yhteistä näkemystä.

Olemme jo saaneet tähän työhön tuntumaa, kun olemme heinäkuun alusta lähtien tarkkailijajäsenenä saaneet osallistua valtaosaan Naton työskentelystä.

Tahti kuitenkin kiihtyy ja jatkossa täysipainoinen jäsenyys edellyttää entistä tiiviimpää osallistumista. Valtaosa Nato-asioista on sisällöiltään vahvasti Puolustusministeriön hallinnonalaa. Nato on puolustusliitto, jonka toiminnan keskiössä on yhteinen puolustus ja pelote.

Puolustusministeriön rooli ja vastuu kasvavat jäsenyyden myötä merkittävästi. Puolustushallinto on toki valmentautunut Nato -jäsenyyteen jo 90-luvun puolesta välistä lähtien. Tämä on tapahtunut mm. Partners for Peace -prosessin kautta sekä osallistumalla kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Puolustusministeriö on ollut näissä prosesseissa läheisesti mukana, mutta täysjäsenyyden edellyttämä Nato-kunto vaatii vielä runsaasti töitä ja lisää henkilöstöä. Puolustushallinnossa toimintojen yhteensovittaminen Natoon toimeenpannaan asteittain. Osa uudistuksista jatkuu jäsenyyden jo astuttua voimaan. Valmistautumisessa olemme jo hyvässä vauhdissa.

Nato-päätöksen rinnalla päätimme myös välittömästi tiivistää kansainvälistä harjoitustoimintaa. Harjoitusyhteistyötä on lisätty erityisesti Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ruotsin, Ranskan, Saksan, Norjan sekä Naton ja JEF-maaryhmän kanssa.

Harjoitukset, samoin kuin kumppaniemme tuenilmaisut ja korkean tason vierailut ovat näkyneet julkisuudessakin. Tuen määrä ja laatu kertovat omaa tarinaansa siitä, että Suomen asioita on maailmalla hoidettu hyvin kuluneina vuosina. Tiukassa paikassa kumppanuudet punnitaan. Ja ystäviä Suomella on paljon.

Pääosa harjoitustoiminnasta toteutetaan Suomen alueella, mutta osin myös kumppanimaiden alueella, kansainvälisellä merialueella tai kansainvälisessä ilmatilassa. Harjoitustoiminnan päämäärä on, kuten aikaisemminkin, oman osaamisemme ja yhteensopivuutemme parantaminen.

Hyvät kuulijat,

Moni asia siis muuttuu jäsenyyden mukana, mutta yhtä lailla moni turvallisuuspoliittinen fundamentti säilyy samana. Yleinen asevelvollisuus ja sen tuottama laaja reservi on kansallisen puolustuksemme perusta, myös Naton jäsenenä.

Korkea maanpuolustustahto on hyve, jota meidän tulee vaalia ja edelleen vahvistaa. Omat talvisodan kokemuksemme ja Ukrainan puolustustaistelu osoittavat kuinka keskeinen tekijä koko yhteiskunnan luja tahto puolustaa omaa maata on.

Tämä oli mielessäni myös, kun aikaisemmin tänään vierailin 30-vuotisjuhlaansa viettävässä Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa. Tilaisuudessa tapasin sotiemme veteraaneja ja sotainvalideja. Heidän silmissään uskon nähneeni tuota samaa lujaa tahtoa, vaikka sodasta on kulunut jo kahdeksan vuosikymmentä.

He, sodan käynyt sukupolvi, maksoivat kalliin hinnan siitä, että me jälkipolvet saisimme elää omassa maassamme, rakkaassa Suomessa. Vapaa, itsenäinen isänmaa – se on kalleinta mitä meillä on. Se on puolustamisen arvoinen.

Myös tulevaisuudessa Suomea puolustavat suomalaiset, niin me sen haluamme olevan ja sitä Natokin meiltä edellyttää. Jatkossa meillä on oman vahvan kansallisen puolustuksen lisäksi selkänojana liittokunnan kollektiiviset turvatakuut.

Natossa arvostetaan jäsenmaata, joka huolehtii omasta tontistaan niin, ettei muiden jäsenmaiden tarvitse kantaa vastuuta sotilaallisen turvallisuuden ylläpitämisestä.

Suomen hyvä puolustuskyky sekä kriisinsietokyky vahvistavat siis Naton yhteistä puolustusta koko liittokunnan alueella.

Kevään aikana on maailmallakin tullut tunnetuksi suomalainen kokonaisturvallisuuden malli.
Sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi on suojattava sähköverkkoja, kybermaailmaa, kansakunnan elintärkeitä toimintoja.

Eikä vähäisimpänä informaatioympäristöä – kansalaisten sydämiä ja mieliä. Tutkittua ja punnittua, oikeaa tietoa ja näistä nousevaa luottamusta viranomaisiin ja toisiimme. Näitä kaikkia iskunkestävän yhteiskunnan on kyettävä varjelemaan.

Monessa kohtaa olemme havainneet, että Suomessa on tehty asioita oikein viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana. Kun kriisi on jo ovella, varustautuminen käy kalliiksi.

Edelleenkin Suomessa on vahvistettava huoltovarmuutta, teollisuuden ja ruuantuotannon edellytyksiä, terveydenhuoltoa ja vakaata valtion taloutta.

Hyvät kuulijat,

elämme murrosten aikaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti Suomen turvallisuusympäristöä ja johti turvallisuusratkaisujemme muutokseen.

Kabulin evakuointioperaation kaltaiset, epäonnistuneiden tai romahtaneiden valtioiden alueilla toimeenpantavat evakuointioperaatiot ovat mahdollisia myös jatkossa. Samoin tarve kansainvälisille kriisinhallintaoperaatioille ei ole poistunut.

Kuluneen vuoden haasteissa meillä on ollut muutamia etuja puolellamme. Afganistan-selvityksessä mainitaan, että erityisesti kolme asiaa olivat tärkeitä Kabulin evakuointioperaation onnistumisen kannalta. Näitä olivat selkeä tilannekuva ja yhtenäinen poliittinen tahtotila; hallinnonrajat ylittävä, ennakoiva yhteistyö; sekä suojajoukon osaaminen ja kokemus kansainvälisistä kriisinhallintatehtävistä.

Selkeä tilannekuva ja yhtenäinen poliittinen tahto ovat olleet tärkeitä myös kevään turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa. Tilannekuvan luomisessa päätöksenteon tueksi diplomaattimme ja Suomen edustustot ympäri maailmaa ovat keskeisessä roolissa.

Yhtenäinen poliittinen tahto on tarkoittanut sitä, että päätöksiä on tarvittaessa voitu tehdä nopeastikin, kuitenkin jättäen tilaa parlamentaariselle harkinnalle ja eriävillekin mielipiteille. Demokratiamme on toimintakykyinen, mikä on rohkaiseva viesti – toisenlaistakin kehitystä on maailmalla näkyvissä.

Eri ministeriöiden ja instituutioiden välitön, ennakoiva yhteistyö on tärkeää. Välttämätöntä se on silloin, kun on tarve toimia nopeasti. Tätä yhteistyötä eri ministeriöiden ja viranomaisten välillä olemme tarvinneet myös Nato-jäsenhakemuksen valmistelussa. Sitä tarvitsemme edelleen matkallamme kohti jäsenyyttä.

Kolmantena virkakuntamme osaaminen ja kokemus tehtäväkentällään on suurelle maailmallekin korostanut sitä, mitä on toimia suomalaiseen tapaan: silloin kun tehdään, tehdään, pitämättä turhaa melua.

Lopuksi, hyvät kuulijat,

murrokset tuskin jäävät tähän. Ennen Ukrainaa ja Afganistania vieraanamme oli parin vuoden ajan globaali pandemia, jonka seuraukset ja tuomat vaikeudet esimerkiksi taloudessa ovat keskellämme edelleen. Ilmastonmuutos on saattanut jäädä sodan jalkoihin, mutta se koskettaa niin meitä täällä Pohjolassa kuin koko maailman ihmisiä.

Ilmastonmuutos asettaa meidät monien haasteiden eteen. Samalla olemme huomanneet, että liike poispäin fossiilisesta energiasta on ollut oikea. Tätä polkua kestävien energianlähteiden ja talouden suuntaan on syytä vahvistaa.

Maailman suurten murroksien keskellä meidän ei pitäisi käpertyä itseemme, eikä luopua siitä ajatuksesta, että pieni Suomi voi edelleen olla mukana rakentamassa parempaa maailmaa, kaikille suomalaisille ja koko ihmiskunnalle.

Olen varma siitä, että Suomi voi omalla osaamisellaan olla, paitsi turvallisuuden tuottaja, myös rauhan ja vakauden luoja murrosten maailmassa. Uskon, että tämä ajatus elää myös diplomaattikunnassamme vahvana.

Arvoisat suurlähettiläät,

haluan lämpimästi kiittää jokaista teitä siitä työstä, jota kukin omalla asemapaikallanne teette isänmaan eteen. Toivotan teille hyvää alkavaa syksyä ja menestystä tehtävissänne.

Kiitos.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe keskuskauppakamarin valtuuskunnan seminaarissa 14.6.2022

14.06.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Arvoisat kauppakamareiden vaikuttajat, hyvät läsnäolijat, kiitän kutsusta saada pitää teille alustuksen tässä tilaisuudessa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi politiikan asialistan uusiksi helmikuussa. Hälytyskellot alkoivat soida aiempaa kovemmin jo viime vuoden lopulla Venäjän etupiiripuheiden myötä. Synkistä ennusmerkeistä huolimatta Venäjän hyökkäykseen ei haluttu uskoa, niin järjettömältä ajatus tuntui. Ja järjetöntähän se onkin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt nyt jo kolme ja puoli kuukautta. Yhtä kauan on kestänyt Ukrainan vastarinta. Pitkiä päiviä täynnä ovat nämä kuukaudet. 

Tälle sodalle ei ole mitään oikeutusta. Ei mitään. 

Siksi olemme sen selkeästi ja jyrkästi tuominneet.


Suomalaiset ovat eläneet voimakkaasti ukrainalaisten tukena. On autettu monin eri tavoin ja toivotettu sotaa pakenevat tervetulleiksi Suomeen. Ukrainalaisten työllistäminen ja lapsille koulupolun järjestäminen on tärkeä osa heidän tukemistaan.

Venäjän julmuuksien etulinjassa on Ukrainan koko kansa. Siviileihin kohdistetut iskut vievät henkiä ja rikkovat ihmismieliä. Kauhun kylväminen siviilien keskuuteen on brutaali ase, jonka vaikutus on pitkäaikainen ja syvä.

Sodan on loputtava. Ukrainalaisille kuuluu rauha ja vapaus, tulevaisuus ja toivo.  Me itse emme saa turtua, emme saa väsähtää, emme saa hylätä, emme saa unohtaa.

Meidän on jatkettava apua Ukrainalle, yhdessä muiden kanssa. Miksi? Koska se on oikein. Viime viikon perjantaina teimme jälleen päätöksen uudesta puolustustarvikeapupaketista Ukrainalle ja apumme jatkuu myös tämän jälkeen.

Mikä on Ukrainan sodan ratkaisu, milloin ja mihin tämä kammottava murhenäytelmä päättyy, tämä kysymys on varmasti meidän kaikkien mielessä.

CMI:n toimitusjohtaja Janne Taalas totesi jokin aika sitten osuvasti, että ”Ukrainan tulevaisuutta ratkaistaan nyt taistelukentällä eikä rauhanneuvotteluissa”. Taalas siis tarkoitti sitä, että tarvitaan jonkinlainen sotilaallinen ratkaisu, ennen kuin neuvotteluissa voidaan edetä. Tämän lisäksi tarvitaan luottamuksen rakentamista osapuolten välille. Joudumme valitettavasti toteamaan, että nopeaa ratkaisua ei Ukrainan sodalle ole näköpiirissä edellä kuvattujen seikkojen valossa.

Hyvät kuulijat,

Siirryn seuraavaksi käsittelemään Nato-jäsenyysprosessiamme. Venäjän hyökkäys Ukrainaan käynnisti Suomessa erittäin nopean ja ison muutoksen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja johtopäätöksissä.  Suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan punaisena lankana ja jopa itseisarvona on ollut pitkät kaaret ja hitaat liikkeet. Nyt päädyimme ikään kuin nopeutettuun filmiin, niin raju on ollut muutos.  

Hyökkäystä Ukrainaan oli edeltänyt jo Venäjän puhe etupiireistä – että Nato ei voisi ottaa jäsenikseen esimerkiksi Suomea ja Ruotsia. Kylmäävää puhetta itsenäisten maiden itsemääräämisoikeuden kannalta.

Suomen valtiojohdon päätös hakea Nato-jäsenyyttä on historiallinen sekä Suomen että koko Euroopan poliittisen historian näkökulmista. Tekemämme päätös perustuu kattavaan arvioon, että vain Naton jäsenyydellä voimme maksimoida, ensinnäkin, ennaltaehkäisevän kynnyksen käyttää voimaa ja muita painostuskeinoja Suomea vastaan, sekä toisekseen, maksimoida itsellemme saatavan turvan, jos joutuisimme aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.

Naton jäsenyydellä on erityisesti vaikutuksia juuri puolustushallinnolle. Meillä on paljon työtä edessämme. On tärkeä kuitenkin muistaa, että Naton jäsenyys ei tule vähentämään kansallisen puolustuskykymme merkitystä. Sen sijaan jäsenyys tulee entisestään vahvistamaan kykyämme ennaltaehkäistä ja tarvittaessa puolustautua aseellista hyökkäystä vastaan. Ei koskaan enää yksin, vaan yhdessä vahvempina.

Nato-jäsenyyden myötä saamme Naton ja sen jäsenmaiden toteuttamat artikla viiden mukaiset valtiosopimusperustaiset turvatakuut. Naton viidennessä artiklassa liittoutuman jäsenet myös antavat toisilleen turvatakuut, ja on tärkeää sisäistää, että turvatakuut toimivat kahteen suuntaan. Tähän olemme valmiita valtiojohdon ohjaamana sitoutumaan ja tähän sitoumukseen liittyvää työtä ryhdymme puolustushallinnossa lähitulevaisuudessa tekemään.

Haluan painottaa yhtä Nato-jäsenyyteen liittyvää seikkaa. Natossa päätökset, mukaan lukien ne, jotka liittyvät jäsenyyden mukaisten puolustusvelvoitteiden toteuttamiseen, tehdään yksimielisesti. Suomi ei siis luovuta puolustukseensa liittyvää kansallista itsemääräämisoikeuttaan Natolle, vaan Suomi liittyy ratifiointiprosessin jälkeen jäseneksi organisaatioon, jossa kaikki päätökset tehdään konsensusperiaatteella. Tämän vuoksi en näe myöskään tarpeelliseksi asettaa jäsenyytemme toteuttamiselle minkäänlaisia poliittisia tai sotilaallisia rajoitteita ja reunaehtoja. Kansallinen itsemääräämisoikeutemme ja suvereenisuutemme säilyy.


Haluan lisäksi painottaa, että pitkäjänteisesti rakennettu puolustusyhteistyöverkostomme on erittäin arvokas myös Naton jäsenenä, ja sen mukainen yhteistyö jatkuu. Useiden maiden kohdalla kahdenvälinen yhteistyö tulee todennäköisesti syvenemään uudelle tasolle. Esimerkiksi Ruotsin kanssa yhteistyömme tulee olemaan jatkossakin erityisen tiivistä. Tekemämme puolustusyhteistyön merkitys konkretisoituu näinä aikoina myös kumppaniemme meille osoittamissa vahvoissa tuenilmauksissa.

Turkki. Kevään ripeä eteneminen Nato-jäsenyyden polulla kohtasi Turkin suunnalta hieman yllättäviä kiviä. Haemme osaltamme rakentavasti ratkaisua, jotta Suomen Nato-jäsenyysprosessi voisi jatkua. Olemme olleet aktiivisessa keskusteluyhteydessä Turkkiin ja jatkamme keskusteluja asioiden selvittämiseksi. Teemme myös tiivistä yhteistyötä asian tiimoilta Ruotsin kanssa.

Se että Turkin solmima solmu saadaan avattua, on myös Natolle itselleen tärkeää. Kauanko tämä vie, sitä ei tiedä kukaan enkä lähde sitä tässä arvailemaan. Mitä pikemmin, sen parempi. Yksinkertainen tilannearvioni ja neuvoni tällekin joukolle on: meidän on pidettävä oma pää kylmänä. Asiat järjestyvät, ennemmin tai myöhemmin.


Hyvät läsnäolijat,

tämän seminaari teemana on Venäjän hyökkäyssodan ja Suomen Nato-jäsenyyden vaikutukset yritysten toimintaan. Siispä muutama sana myös tästä tematiikasta vaikka ne eivät suorainaisesti omaan ministerin toimialaani kuulukaan.

Venäjän hyökkäys vaikuttaa suomalaisiin yrityksiin monin eri tavoin. Osa yrityksistä on päättänyt vetäytyä Venäjän markkinoilta itsenäisesti, osan toimintaan vaikuttavat EU:n tai muiden länsimaiden asettamat pakotteet ja osaan Venäjän vastapakotteet. EU on asettanut uusia, asteittain voimistuvia Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisia pakotteita. Lisäksi EU on jatkanut vuodesta 2014 lähtien asetettujen pakotteiden voimassaoloa määräajoin. Näköpiirissä ei ole tilannetta, jossa pakotteita päästäisiin purkamaan.

Suomalaiset Venäjän-kauppaa harjoittavat yritykset kärsivät sodan aiheuttamasta tilanteesta. On arvioitu, että tavaroiden ja palveluiden kauppa Venäjän kanssa pysähtyy ainakin tilapäisesti käytännössä kokonaan.

Venäjän osuus Suomen kokonaisviennistä on 4,5 %. Venäjältä tuodaan raaka-aineita, joita teollisuus hyödyntää viennin välituotteina. Näin ollen välittömän kauppavaikutuksen lisäksi tilanne vaikuttaa myös välillisesti Suomen vientiin. Venäjän merkitys kauppakumppanina on Suomelle suurempi kuin EU-maille keskimäärin. Yritykset pystyvät löytämään tuotteilleen korvaavia markkinoita, mutta se on hidas prosessi.


Hyvät naiset ja miehet. Kiitos.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe keskustan puoluekokouksessa 11.6.2022

11.06.2022 - Puheita ja kirjoituksia

Hyvä puoluekokousväki,

Puoluekokous on keskustalaisen parasta aikaa. On hyvä olla täällä tänään.

Sain kunniatehtävän ottaa tämän puhujapöntön haltuun heti puheenjohtaja Annikan jälkeen.

Kiitos tästä mahdollisuudesta arvioida Suomen tilannetta puolustusministerin tehtävästä käsin.

Olemme saaneet Annikan kanssa tehdä hyvin tiivistä yhteistyötä hallituksessa viimeisten kuukausien ajan, varsikin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Voin vakuuttaa teille, arvon aatesisaret ja –veljet, vaikka hieman jäävi voin ollakin, että puheenjohtajamme johdolla Keskusta on ollut aktiivinen ja rakentava toimija näinä isänmaan kannalta vaikeina aikoina. Tällä samalla valitulla tiellä aiomme jatkaa.

Keskusta on jälleen ollut kantamassa hallitusvastuuta historiallisten ratkaisujen hetkillä. Olemme tehneet oman työmme suomalaiseen tapaan: pitämättä meteliä itsestämme, kansallista yhtenäisyyttä rakentaen, asialliset hommat hoitaen.

Kansallisen yhtenäisyyden merkitys onkin tänä keväänä ollut suurempi, kuin vuosikymmeniin.

Hyvät naiset ja miehet,

Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi politiikan asialistan uusiksi helmikuussa. Hälytyskellot alkoivat soida aiempaa kovemmin jo viime vuoden lopulla Venäjän etupiiripuheiden myötä. Synkistä ennusmerkeistä huolimatta Venäjän hyökkäykseen ei haluttu uskoa, niin järjettömältä ajatus tuntui. Ja järjetöntähän se onkin.

Emme olisi halunneet nähdä enää sotaa Euroopassa.

Emme olisi halunneet nähdä ihmisiä pakotettuina jättämään kotinsa.

Emme olisi halunneet nähdä tuhansia sodan uhreja.

Mutta kaikki muuttui valitettavasti todeksi.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt nyt jo kolme ja puoli kuukautta. Yhtä kauan on kestänyt Ukrainan vastarinta. Pitkiä päiviä täynnä ovat nämä kuukaudet.

Tälle sodalle ei ole mitään oikeutusta. Ei mitään.

Siksi olemme sen selkeästi ja jyrkästi tuominneet.

Suomalaiset ovat eläneet voimakkaasti ukrainalaisten tukena. On autettu monin eri tavoin ja toivotettu sotaa pakenevat tervetulleiksi Suomeen. Ukrainalaisten työllistäminen ja lapsille koulupolun järjestäminen on tärkeä osa heidän tukemistaan.

Venäjän julmuuksien etulinjassa on Ukrainan koko kansa. Siviileihin kohdistetut iskut vievät henkiä ja rikkovat ihmismieliä. Kauhun kylväminen siviilien keskuuteen on brutaali ase, jonka vaikutus on pitkäaikainen ja syvä.

Sodan on loputtava. Ukrainalaisille kuuluu rauha ja vapaus, tulevaisuus ja toivo. Sodan on loputtava.

Me itse emme saa turtua,

emme saa väsähtää,

emme saa hylätä,

emme saa unohtaa.

Meidän on jatkettava apua Ukrainalle, yhdessä muiden kanssa.

Miksi? Koska se on oikein.

Tänä keväänä suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtui muutaman kuukauden aikana enemmän kuin kertaakaan sotiemme jälkeen.

Isänmaan turvallisuudesta on huolehdittu vastuullisesti halki poliittisen kentän.

Tilannearvio ja siitä vedetyt johtopäätökset syntyivät Suomessa yhteisen kansallisen prosessin kautta; hötkyilemättä mutta rivakasti. 

Valtion eri instituutiot – eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti – hoitivat hommansa, yhdessä ja erikseen. 

Meistä keskustalaisista haluan nostaa esiin puhemies Matti Vanhasen. Matin kokeneissa käsissä koko eduskunta oli mukana kevään suurten kysymysten ratkaisuissa.

Ja tämä kehu saman vaalipiirin saman puolueen mieheltä ei muuten liity mitenkään siihen, että Matti on jäämässä pois seuraavissa vaaleissa.

Haluan nostaa esiin myös kaikki teidät, jotka järjestitte Suomen turvallisuuteen keskittyneitä yleisötilaisuuksia ympäri Suomen.

Suuren ratkaisun äärellä halusimme puhua selkosuomea suomalaisille, koko Suomessa. Puheiden lisäksi oli tärkeää kuulla, mitä ihmisten mielissä oli.

Kansanliike Keskusta hoitaa molemmat tehtävät; sekä kansalliset vastuutehtävät että vaikuttamisen kanavan suomalaisille.

Hyvä kokousväki,

Turkki.

Kevään ripeä eteneminen Nato-jäsenyyden polulla kohtasi Turkin suunnalta hieman yllättäviä kiviä.

Turkkilaisilla on kieltämättä aikamoinen valttikortti kädessään –

Naton yksimielinen päätöksenteko – mutta kortittomia emme ole mekään.

Kahden Nato-yhteensopivan maan, eli Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien toteutuminen mahdollisimman nopeasti on tärkeä merkki siitä, että Naton avoimien ovien politiikka toimii. Se että Turkin solmima solmu saadaan avattua, on myös Natolle itselleen tärkeää. Kauanko tämä vie, sitä ei tiedä kukaan enkä lähde sitä tässä arvailemaan. Mitä pikemmin, sen parempi.

Yksinkertainen tilannearvioni ja neuvoni tällekin joukolle on: meidän on pidettävä oma pää kylmänä. Asiat järjestyvät, ennemmin tai myöhemmin.

Totean myös, että meillä ei ole hätää. Ei ole hätää. Rajoillamme on rauhallista, puolustusvoimamme ja rajavartijamme ovat iskussa ja valppaina tilanteen edellyttämällä tavalla. Meillä on lisäksi valtava määrä kansainvälisiä ystäviä.

Mitäkö tarkoitan kansainvälisillä ystävillä? Tarkoitan sitä kaikkea poliittista ja puolustusyhteistyöhön liittyvää tukea, mitä olemme Ruotsin kanssa saaneet ilmoitettuamme Nato-jäsenyyden hakemisesta.

Näillä tervetulotoivotuksilla ja turvalupauksilla on iso merkitys hakuprosessin aikana.

Ihan tyhjästä nämä turvalupaukset eivät ole syntyneet. Monet niistä pohjautuvat kansainväliseen puolustusyhteistyöhön, mitä on vahvistettu viimeisten vuosien aikana määrätietoisesti. Kevään aikana ulko- ja turvallisuuspolitiikamme keskeiset vaikuttajat tekivät myös melkoisesti pohjatyötä, jotta polku eteenpäin olisi mahdollisimman turvallinen.

Olemme myös olleet aktiivisesti mukana kumppanin roolissa myös Naton toiminnassa – meidät tunnetaan sitäkin kautta.

Suomi on arvostettu ja osaava toimija kansainvälisessä puolustusyhteistyössä. Teemme osamme. Hoidamme tonttimme.

Hyvä keskustaväki,

Ukrainankin esimerkki osoittaa, että maan puolustuksen ydin on aina kansan maanpuolustustahdossa.  Suomalaisten maanpuolustustahto on noussut ennätyslukemiin. Olen (melko) varma, että tässä salissa, tänään, tässä ja nyt maanpuolustustahto on vielä suomalaista keskiarvoakin korkeammalla. Keskustaväki rakastaa isänmaataan. Tiedän sen. Tunnen sen.

Puolustusvoimat on muuten erittäin alueellinen organisaatio. Maakuntien Suomesta löytyy melkoinen määrä puolustusvoimien erilaisia toimipisteitä, varuskuntia, varikkoja, varastoja. Näin pitää olla nyt, ja näin pitää olla jatkossakin. Puolustusvoimien pitää olla luonteva osa Suomea ja näkyä myös ihmisten arjessa, ainakin silloin tällöin.

Ja vakuutan, että Suomen puolustusta hoidetaan jatkossakin siten, että koko maata puolustetaan. Koko maata puolustetaan. Syrjäisintä kulmaa myöten.

Tämä joukko on sitoutunut tähän maahan, isänmaahan. On ollut hyvä toimia tässä tehtävässä, joka minulle on osoitettu. Olen voinut luottaa siihen, että tukea riittää. Olen voinut luottaa siihen, että luottamusta on.

Sillä on ollut merkitystä, kun erilaisia päätöksiä on pitänyt tehdä. Ja onhan niitä todella tehdä pitänytkin:

Afganistan.

Puolustusselonteko.

F-35 hanke.

Ukraina.

Nato.

Kiitän siitä, että olette luottaneet. Kiitän siitä, että olette tukeneet. Uskon, että olemme tehneet niitä päätöksiä, mitä isänmaan kannalta on pitänyt tehdä. Yhdessä.

Ja jatkossakin teemme sen, mitä tehdä pitää.

Kiitos.