Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977527 kpl
Share |

Naiset rauhan turvaajina -paneelipuhe Porin SuomiAreenassa 21.7.2010

Hyvät naiset ja herrat,

Meillä on tänään teemana tärkeä aihe: naiset rauhan turvaajina. Rauhan turvaaminen on tässä yhteydessä kirjoitettu erikseen, sillä asia on moniulotteinen. Rauhaa kun voi turvata muillakin tavoin kuin olemalla ”virallisissa” rauhanturvatehtävissä rauhanturvaajana.

YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 hyväksymä päätöslauselma 1325 korostaa naisten asemaa konfliktien ennaltaehkäisyssä ja niiden jälkeisessä rauhanrakentamisessa - kaikissa mahdollisissa toiminnan muodoissa.

Mitä nämä muodot ovat ja mitä naiset voivat tehdä? Päätöslauselmassa korostetaan naisten asemaa päätöksenteon kaikilla tasoilla sekä kansallisesti että kansainvälisesti, myös YK-järjestelmän sisällä. Naisia on hieman yli 50 prosenttia maailman väestöstä, joten mielestäni on järjetöntä ajatella heidän olevan konflikteissa vain passiivinen osapuoli. Hehän nimenomaan rakentavat tulevien sukupolvien diplomatiaa lapsiensa kasvatuksessa - ja muutenkin Rauhantavoittelua ei voi laskea vain miesten varaan.

 

Naisen keho on usein sodissa ja konflikteissa vallankäytön näyttämö. Raiskaamalla fyysisesti nainen, raiskataan samalla henkisesti sekä hänet itsensä että hänen läheisensä. Tapahtumasta seuraa lamauttava häpeä, joka johtaa pahimmillaan yhteisöstä poissulkemiseen. Tämä ei edesauta naisten itsensä tervehtymistä - saati yhteiskunnan, jossa hän elää. Siksi näen hyvin olennaisena asiana sen, että päätöslauselmassa vaaditaan konfliktiosapuolilta erityistoimenpiteitä naisten suojelemiseksi sukupuolisidonnaiselta väkivallalta. Toki myös miehet joutuvat seksuaalisen väkivallan kohteeksi, mutta yleensä uhreina ovat naiset. Tekijöille on saatava kovemmat rangaistukset. Muuta vaihtoehtoa ei ole, sillä seksuaalinen väkivalta on yhteiskuntien vakautta koetteleva tekijä. Kenenkään kehon ei tule joutua sotatantereeksi. On myös kestämätöntä perustella rankaisematta jättämistä uskonnolla tai kulttuurisilla tekijöillä, kun kyse on vakavista rikoksista, joiden tekijät on saatava edesvastuuseen.

Olen ylpeä siitä, että Suomi on laatinut oman toimintaohjelmansa perustuen päätöslauselman 1325 kehotuksille. Useat maat eivät ole sitä tehneet, vaikka syytä olisi. Naiset pystyvät, saavat ja haluavat olla osana rauhanturvaamisprosesseja. On tärkeää, että heille annetaan siihen mahdollisuus.

Konkreettisena esimerkkinä on Venäjän ja Georgian sodassa käynnistetty tarkkailumissio, joka perustettiin valvomaan tulitaukoa.

Missio valvoi myös ihmisoikeustilannetta ottaen huomioon myös tasa-arvonäkökulmat YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti. Mission kymmenestä suomalaisjäsenestä kuusi oli naisia, mikä myös edesauttaa pyrkimyksiä saada naisia kriisinhallintatehtäviin ja niiden johtoon.

Muitakin konkreettisia esimerkkejä naisten osallistumisesta löytyy ja niitä pitää määrätietoisesti pyrkiä lisäämään. Mielestäni Afganistanissa voidaan käyttää tarkkailumission kaltaisia toimenpiteitä, joissa naiset ovat olennaisesti edustettuina. Afganistanissa on jo ollutkin YK:n erityisneuvonantajana vankeinhoitokysymyksissä suomalainen nainen. Vielä on kuitenkin tehtävää naisten osuuden lisäämisessä kriisinhallintatehtävissä. Erityisesti naispoliisien ja naissotilaiden määrän lisääminen kriisinhallintatehtävissä olisi suotavaa. Naisten saaminen tehtäviin ei kuitenkaan yksinään riitä, on kiinnitettävä huomiota naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumiseen kohdemaissa. On pyrittävä edistämään ihmisoikeuksien toteutumista ja torjua ihmiskauppaa, prostituutiota ja muita räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

 

Puolueettoman oikeuslaitoksen rakentaminen on yleensä kansainvälisen hallinnon ensimmäinen tehtävä yhteiskunnan romahtamisen jälkeen. Mielestäni se on myös yksi olennaisimmista. Puolueeton oikeuslaitos on edellytys myös naisten oikeuksien toteutumiselle ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistumiselle.

Kriisinhallinta on yhteispeliä. Ihmisoikeuksien toteuttaminen on yhteispeliä. Se on yhteispeliä kansainvälisten järjestöjen, kansalaisjärjestöjen, yksityisen sektorin ja siviiliyhteiskunnan välillä. Pienet tarvitsevat suuria ja toisin päin. Paikallisten naisjärjestöjen äänen kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta naisten vaikuttaminen yhteiskunnallisissa äänissä pääsisi paremmin esille.