Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977528 kpl
Share |

26.7.2010 Sipoonkorpi-kolumni

 

Kolumni heinäkuussa 2010 (mm. Suomenmaa, Keski-Uusimaa, Aamuposti ja Uusimaa)

Sipoonkorvesta kansallispuisto

Tehdäkö Sipoonkorvesta kansallispuisto vai ei? Kysymys on ajankohtainen juuri näinä kuukausina, sillä asia on ministeriössä pohdinnan ja työn alla. Itse kannatan ajatusta uudesta kansallispuistosta. Uskon, että siitä olisi iloa kymmenille tuhansille suomalaisille.

 

Mutta mikä oikeastaan on Sipoonkorpi? Se on Itä-Uudellamaalla sijaitseva alue, jolla on valtion luonnonsuojelualue, yksityisiä luonnonsuojelualueita ja kolme EU:n Natura 2000 -verkoston aluetta. Sen muut alueet ovat yksityisomistuksessa. Näiden alueiden suojelutoimet perustuvat maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Sipoonkorvessa on vuosittain yli 40 000 kävijää, mikä tarkoittaa että sillä on Suomen 35 kansallispuistoon verrattuna 11. suurin kävijämäärä. Sipoonkorpi on suosittu jo nyt. Suurin osa kävijöistä saapuu paikan päälle omalla autolla. Palveluita alueella ei juuri ole.

 

Sipoonkorvella on kiistattomat luonto- ja kulttuuriarvot useine harvinaisine eläin- ja kasvislajeineen. Se olisi toteutuessaan ainoa maalta rannikolle yltävä kansallispuisto, "saareke keskellä rakennettua aluetta". Se soveltuu niin luonto- ja kulttuurimaisema-alueeksi, nähtävyyskohteeksi, luontovirkistyskohteeksi kuin opetuskäyttöönkin. Vaikutukset olisivat kulttuuristen arvojen lisäksi myös aluetaloudellisesti merkittävät. Sipoonkorpi on aivan ainutlaatuinen paikka koko Suomen mittapuulla tarkasteltuna ja sen arvoa vielä korostaa asutuskeskusten läheisyys.

 

Pieniä investointejakin tarvitaan. Olisi perusteltua rakentaa alueen kylkeen opastuskeskus, josta ihmiset saisivat neuvoja alueen turvalliseen käyttöön ja hyödyntämiseen. Sipoonkorven käyttö lähivirkistysalueena olisi kuntien omalla vastuulla. Kaiken A ja O sen suunnittelussa olisi järjestelmällisyys, suunnitelmallisuus ja tietenkin luontoarvojen kunnioittaminen. Herkät alueet tulisi ottaa erityisesti huomioon niiden vahingoittumisen estämiseksi.

 

Sipoonkorven perustaminen kansallispuistoksi taiteilee alueen täydellistä koskemattomuutta puolustavien ja asuntorakentamista suosivien välimaastossa. Helsinki haluaa uusia asuntokaavoituksia pääkaupunkiseudun koko ajan kasvavalle väestöpohjalle.

 

Puistoja pääkaupunkiseudulla kyllä on. Mutta ei kansallispuistoja. Siksi asumisratkaisuja tulee löytyä jostain muualta kuin Sipoonkorven kansallispuiston alueelta. Helsinki on saamassa muutenkin uusia alueita asuinkäyttöön lähivuosina. Ja sitä paitsi – ei kaikkien tarvitse asua Helsingissä.

 

Kansallispuisto ei toisi rajoitteita naapurimaiden metsien käytölle, joten puiston perustamatta jättämistä ei voi sitenkään perustella. Kansallispuisto vaatii parempaa huoltoa ja toimenpiteitä kuin mitä Sipoonkorvessa on tähän saakka tehty. Päätös kansallispuiston perustamisesta tuli tehdä mahdollisimman pian – mieluiten vielä tämän hallituskauden aikana. Viivyttelyyn ei ole tarvetta.

 

Helsingin seudulla on tilausta kansallispuistolle. Nuuksio pääkaupunkiseudun länsipuolella on osoittanut tarpeellisuutensa, ja on erittäin suosittu retkikohde tätä nykyä.

 

Ihmiset kaipaavat kiireisen elämän keskelle mahdollisuutta rauhoittumiseen ja luonnon helmassa olemiseen. Sipoonkorvella olisi kiistattomat mahdollisuudet tarjota näitä asioita ihmisille. Loppujen lopuksihan puisto on virkistysalue. Kansallispuiston status turvaisi parhaiten luontoarvot ja takaisi upean alueen säilymisen myös tuleville sukupolville.

 

Antti Kaikkonen

Kirjoittaja on tuusulalainen kansanedustaja (kesk).