Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977528 kpl
Share |

Kolumni Iltalehti.fi:ssä 5.11.2010

Antti Kaikkonen: Metropolipolitiikkaa

 

Kaupunkiseuduilla ja maaseudulla on molemmilla omia kehittämistarpeitaan. Näiden kahden rinnalle on noussut kolmas aluetyyppi, metropoliseutu. Sillä tarkoitetaan suurkaupunkiseutua ja sitä ympäröiviä kuntia, joilla on monipuolinen elinkeinorakenne, kulttuuritarjonta ja yhteydet. Luonnollisesti jonkin alueen kutsuminen metropolialueeksi edellyttää myös runsasta väestöpohjaa, kulutusvoimaa ja osaamistiheyttä. Käytännössä Suomessa on yksi metropolialue, Helsingin seutu. Alueen 14 kunnassa asuu neljäsosa suomalaisista. Kansantuotteesta alueella syntyy kolmasosa.

 

Valtioneuvoston selonteko metropolipolitiikasta on valmistunut. Eduskunta käy aiheesta keskustelun tiistaina 9. marraskuuta. Asiakirja on jo ennen ilmestymistään herättänyt kohua. Vai pikemminkin porua? Metropoli-sana kun ei ole hunajaa kaikkien korville. Ja kieltämättä, kun kotona Tuusulassa katselen lähiympäristöäni, ei sana ”metropoli” nyt ihan ensimmäisenä mieleen tule. Mutta ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Kyllä minun puolestani voidaan kutsua metropolipolitiikaksi tämän alueen yhteisiä politiikkatavoitteita.

 

Verkostorakenne merkitsee myös joidenkin päätösten tekemistä yhtenäisenä kokonaisuutena. Olennaisiin päätöksiin kuuluvat esimerkiksi linjaukset liikennejärjestelmästä ja palveluverkosta. Parantamisen varaa on vielä. Miksi lasta ei saisi viedä naapurikunnan päiväkotiin, joka on työpaikan vieressä? Miksi joukkoliikenneyhteydet ovat monin paikoin edelleen surkeat? Kyse on poliittisesta tahdosta, tai sen puutteesta.

 

Kyse on koko maan menestyksen kannalta tärkeästä alueesta. Metropoliseutua ei pidä kuitenkaan asettaa vastakkain Suomen muita alueita tai kaupunkiseutuja vastaan. Ei ole mielekästä, että tämä alue taistelisi kynsin hampain vaikkapa Turun, Tampereen tai Oulun seutuja vastaan. Oleellisempaa on, että Helsingin metropolialue menestyy kansainvälisessä sarjassa riittävällä tavalla. Silloin kilpakumppaneina Pohjois-Euroopassa ovat esimerkiksi Tukholman, Pietarin ja Kööpenhamina-Malmön seudut.

 

Yleisesti ottaen metropolialueiden tavoitteena on saada osuutensa kansainvälisten yritysten investoinneista, jotka hyödyttävät myös pienempien kaupunkiseutujen kehitysedellytyksiä. Helsingin seutu on monella mittakaavalla katsottuna hyvin innovatiivinen, mutta sen kyky houkutella ulkomaisia investointeja tai yrityksiä ei ole erityisen hyvä. Vuonna 2007 valtioneuvoston toimesta käynnistämä metropolipolitiikka pyrkii osittain löytämään avaimia niin ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi kuin alueen maankäytön, palveluiden ja muiden tärkeiden kysymysten ratkaisemiseksi.

 

Globaalitaloudessa pärjääminen edellyttää kaupunkiseutujen aktiivisuutta, joilla ne luovat hyvinvointia myös vaikutusalueilleen. Kaiken A ja O on yritysystävällinen ilmapiiri ja kyky reagoida ja vastata uusiin haasteisiin. Yritysten ja korkeakoulujen välisen yhteistyön tulee olla joustavaa mahdollisimman suurten hyötyjen aikaansaamiseksi. Elinympäristön tulee olla toimiva erilaisille ihmisille ja perhemuodoille.

 

Metropoliseudun menestyminen hyödyttää myös maan muita alueita. Se on hyvä muistaa, kun metropolipolitiikasta keskustellaan. On syytä muistaa myös se, että menestymisen ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi tarvitaan metropoliseudun tehokasta päätöksentekokykyä ja hyvää yhteistyötä. Seudun on kyettävä kohtaamaan toimivasti suuret tämän ajan kysymykset kuten ilmastonmuutos, taloustaantuma ja monikulttuurisuuden lisääntyminen.

 

Miksi metropolipolitiikkaa tarvitaan? Mihin tarvitaan selontekoa siitä? Metropolipolitiikkaa tarvitaan yksinkertaisesti siksi, että Helsingin seutu, vaikkakin pienenä toimijana, kilpailee avoimessa taloudessa muiden maailman metropoliseutujen kanssa. On syytä olla suuntaviivat siitä, miten toimia globaalissa metropoliverkostossa ja miten pystyä pienenä toimijana vastaamaan niihin haasteisiin, joita se tuo tullessaan. Samalla pitää olla kyky ratkoa ne kysymykset ja ongelmat, mitä alueen sisällä on vaikuttamassa alueen ihmisten arkipäiväiseen elämään. Haastetta siinä riittää, mutta on aika tarttua toimeen.