Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977199 kpl
Share |

Antti Kaikkonen: Tervehdyspuhe Tuusulan kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa Kellokoskella 6.12.2010

Lämpimästi tervetuloa Tuusulan kunnan itsenäisyyspäivän juhlaan Tuusulan Kellokoskelle! Tämä juhla on perinteinen kuntalaisille järjestettävä juhlatilaisuus, joka pidetään vuoroin Hyrylässä, Jokelassa ja Kellokoskella. On mukavaa ja hienoa, että olette tulleet tänne paikalle läpi tuulen ja tuiskun juhlimaan Suomen itsenäisyyttä.
Me nuorempien sukupolvien edustajat olemme kiitollisia aikaisimmille sukupolville paitsi sodan ajan uhrauksista, myös siitä kovasta työstä, jolla itsenäistä Suomea on sodan jälkeen rakennettu. Tämän päivän Suomi on hieno maa asua. Myös monien mittareiden mukaan Suomi on yksi maailman parhaista maista elää ja asua, joidenkin arvioiden mukaan paras kaikista. Ja Tuusula puolestaan on tilastojen mukaan vastaavasti yksi Suomen parhaista kunnista - asummeko siis yhdessä maailman parhaista paikoista?
Ehkä niin, mutta aina on parantamisen varaakin. Hyrylässä ja Jokelassa on omat toiveensa tarpeensa, niin täällä Kellokoskellakin. Kellokoski on upea kylä, jossa on vielä käyttämätöntä potentiaalia. Ruukin alueesta saisi kunnostamalla varsinaisen helmen kuntaamme. Myös keskustan kehittämistä toivotaan. Avainasemassa siinä on maakaupan toteuttaminen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Myös kaupallisiin palveluihin toivotaan edelleen parannusta. Kaikissa näissä on valoa näköpiirissä, joka toivottavasti pian muuttuu konkretiaksi.
Mutta ei Kellokoskesta, kuten ei koko Tuusulastakaan pidä rakentaa suurkaupunkia. Se olisi vastoin Tuusulan ideaa. Tietty väljyys, vihreys ja maaseutumaisuuskin on säilytettävä jatkossakin. Myös Tuusulan maaseudusta ja maaseutukylistä on pidettävä huolta. Yksi avaintekijä siinä on nykyisen kyläkouluverkon ja kouluverkon ylläpitäminen ja kehittäminenkin. Tuusulassa ei pidä lähteä koulujen lakkautusten tielle.

 

Ja Tuusulan tämän päivän tilanteista ei voi puhua mainitsematta liikennettä. Kasvava liikenne on tuonut mukanaan pahenevan ruuhkautumisen. Pahin tilanne on Hyrylän seudulla, mutta myös Jokelassa ja täällä Kellokoskella kasvava liikenne alkaa tuottaa ongelmia. Hyrylän tilannetta helpottaa lähivuosina se, että kunta aikoo laittaa Koskenmäen kiertoliittymän kuntoon. Ratkaisu on oikea ja sille on vahvat perusteet.
Väestöltään kasvavan Tuusulan liikenneasiat eivät kuitenkaan ratkea, ennen kuin joukkoliikenneasiat pannaan kuntoon. Esimerkiksi täällä Kellokoskella joukkoliikenneyhteydet ovat hyvin vaatimattomat. Sama koskee koko kuntaa. Haluankin kannustaa Tuusulan kuntapäättäjiä tekemään ratkaisun kunnan liittymiseksi Helsingin Seudun joukkoliikennekuntayhtymään. Se olisi luontevinta tehdä yhtä aikaa Järvenpään kanssa. HSL-liityntä maksaa kyllä kunnalle, mutta kuntalaisten hyöty parempina ja kohtuuhintaisina joukkoliikenneyhteyksinä olisi huomattava. Myös henkilöauton käyttäjät hyötyisivät pienempinä ruuhkina. Tuusulalaiset ansaitsevat nykyistä paremmat joukkoliikenneyhteydet.
Arvoisat juhlavieraat,
Voi sanoa, että Kellokoski on kuluneen vuoden aikana noussut, jos nyt ei maailmankartalle, niin ainakin entistä vahvemmin Suomen kartalle. Suurin syy siihen on elokuva "Prinsessa", joka kertoo Kellokosken sairaalan potilaan Anna Lappalaisen elämäntarinan. Prinsessan tarina on yksi, vaikkakin hyvin poikkeuksellinen tarina itsenäisyyden ajan Suomesta ja suomalaisista.
Kellokosken sairaalan potilas Anna Lappalainen kuvitteli olevansa prinsessa, ja asuvansa palatsissa. Ympärillä oli hovin henkilökuntaa, aatelisia ja tavallisia maatiaisiakin. Mielisairaanhoito ei itsenäisyytemme alkuvuosina ollut samalla tasolla kuin nykyään. Voi olla, että prinsessan suhteen valittiin kuitenkin lopulta oikea metodi - hänen annettiin olla oma itsensä. Kyläläiset hyväksyivät hänet sellaisena kuin hän oli, ja hän tuotti varmasti myös paljon iloa ja hyvää mieltä Kellokoskelle.


Osaammeko tänä päivänä arvostaa erilaisuutta ja annammeko saman ihmisarvon kaikille? Välillä tuntuu, että näin ei ole. Harvapa meistä kuitenkaan lopulta aivan tavallinen tallaaja on, meistä jokaisella on omat luonteenpiirteemme ja taipumuksemme - eikä kukaan aivan täydellinen liene. Ja harvapa meistä elämäänsä elää virheitä tekemättä. Ehkä niitäkin tarvitaan, oppimista varten.
Suomen itsenäisyydestä taistellessa erilaisuus - myös poliittinen erimielisyys - täytyi hyväksyä, se oli kansakunnan elinehto. Mutta yhteisiä perusarvoja tarvittiin. Suomen itsenäistymisen alkumetreillä maamme oli jakautunut, ja sisällissota oli rajulla tavalla repinyt maatamme. Kansakunta tarvitsi eheyttäjiä. Tasavallan presidentti Kyösti Kallio piti 5.5.1918 puheen Nivalan kirkossa, jossa hän vetosi kansakunnan yhtenäisyyteen.
Kallio sanoi: ”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä".
Kallion ja muiden sillanrakentajien ansiosta kansakunta alkoi puhaltaa yhteen hiileen. Vaikka ajat olivat vaikeat, yhteinen halu puolustaa isänmaata oli lopulta tärkeintä, ja siihen perustui aikanaan myös talvisodan ihme. Pieni Suomi taisteli ja piti itsenäisyytensä, vaikka se vaatikin raskaat uhraukset.
Sodissamme suomalaiset joutuivat taistelemaan olemassaolonsa ja itsenäisyytensä puolesta tavalla, joka oli totaalista: koko kansakunnan voimavarat oli äärimmilleen venytetty. Muutos itsenäisyyden alkuvuosista ja sodan ajasta tähän päivään on huikea. Sotiemme veteraanit ansaitsevat edelleen nöyrän kiitoksemme. Rivinne harvenevat, mutta teistä huolehditaan loppuun saakka - sen olette ansainneet.

 


Kansakunnan pelastaminen ja maan uudelleenrakentaminen tarvitsi kaikkien panoksen - sodan ajan sukupolvien ja sen jälkeisten. Meille on rakennettu hieno maa. Meidän nuorempien on otettava vastuu siitä, että teille, sen rakentajille, voidaan turvata ihmisarvoinen vanhuuden turva.

Hyvät kuulijat, lopuksi vielä,

itsenäinen Suomi täyttää tänään 93 vuotta. Maamme on tasavalta, eikä meillä oikeita prinsessoja tai prinssejä ole, eikä muita kuninkaallisia. Sen sijaan meillä on jotain tärkeämpää, yhtä lailla arvokkaita Suomen tasavallan kansalaisia, tasa-arvoisia ihmisiä ja upea isänmaa. Kun tänään näemme siniristilipun liehuvan, voimme kokea tervettä ylpeyttä kauniista ja arvokkaasta kotimaastamme. Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. Pidetään hyvää huolta läheisistämme, hienosta luonnostamme, kotikylistämme, kotiseudustamme ja isänmaastamme. Näillä sanoilla toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi Tuusulan kunnan itsenäisyyspäivän juhlaan ja toivotan teille kaikille hyvää joulun alusaikaa ja hienoa itsenäisyyspäivää! Kiitos!