Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977527 kpl
Share |

YK-Liiton puheenjohtaja Antti Kaikkonen seminaarissa 13.12.2010: Cancun luo uutta toivoa

 

Arvoisat seminaarivieraat!

 

Haluan toivottaa teidät tervetulleiksi tämänpäiväiseen seminaariimme, joka käsittelee EU:n vaikuttamismahdollisuuksia YK:ssa. Käymme seminaarissa läpi myös Cancúnin ilmastokokouksen tuloksia ympäristöministeri Lehtomäen johdolla.

 

Vajaa vuosi sitten Kööpenhaminan ilmastokokous oli kovasti tapetilla medioissa ja siitä tiesivät varmasti kaikki maailmanmenoa seuraavat. Toisin on ollut Cancúnin kokouksen kohdalla. Siitä ei juuri ole sanomalehdissä mainintoja ja tv:ssä on näkynyt muutama pikainen haastattelu. Mistä tämä johtuu? Ilmastonmuutoshan ei ole minnekään kadonnut. Mutta onko ihmisten usko siihen? Ei varmasti. Luulen, että Kööpenhaminan ilmastokokouksen laihoiksi koetut neuvottelutulokset loivat Cancúnillekin lähtökohtaisesti tappiollisen mielialan, vaikka näin ei tulisi olla. Suurten maiden kuten Yhdysvaltain ja Kiinan poisjääminen Kioton ilmastosopimuksesta saa monissa aikaan turhautumisen tunteen. Mutta jos mitään ei tee, niin ei mitään myöskään saa aikaan. Siksi on tärkeää pitää tapetilla ilmastoasioita ja tuoda esille myös Cancúnin neuvotteluissa syntyneitä tuloksia, jotka, niin kuin tämän kaltaisissa kokouksissa on monesti tapana, jäivät viime metreille. Kokouksessa päästiin yhteisymmärrykseen ainakin trooppisen metsäkadon torjunnasta, uuden ilmastorahaston perustamisesta sekä maiden tekemien päästövähennysten kansainvälisestä tarkkailusta ja todentamisesta. Cancúnin neuvottelutulos on kompromissi, jota vastusti ainoastaan Bolivia. Vaikka se ei ole laillisesti sitova ilmastosopimus, on sen symbolinen merkitys valtava. Se luo myös pohjan tulevalle. Itse pääsin osallistumaan vuosi sitten Kööpenhaminan ilmastokokoukseen, mutta Cancunin seuraaminen jäi etäseuraamiseksi. Oman käsitykseni mukaan kun Kööpenhaminassa saatiin aikaiseksi vähemmän, mitä odotettiin ja toivottiin, nyt Cancunissa saatiin aikaiseksi puolestaan hieman enemmän kuin odotettiin ja toivottiin.

 

Hyvä näin, sillä neuvotteluiden tuloksissa on kyse myös YK:n arvovallasta ja onnistumisesta. Se on tärkeää maailman laajuisten ongelmien ratkaisussa ja näin ollen myös ilmastonmuutoskysymyksessä. Useat kysymykset lykättiin vuonna 2012 järjestettävälle ilmastokokoukselle. Aikataulu tulee olemaan tiukka, sillä samana vuonna umpeutuu myös Kioton sopimus.

 

Myönnettävä on, että Cancunissa rima oli matalammalla kuin Kööpenhaminassa. Jotenkin tuntui myös siltä, että poliittista tahtoa, ns. poltical will, oli lähtökohtaisesti vähemmän. Hyvä, ettei väki kuitenkin tuli tulosten kanssa ulos. Cancunia voi ehkä jopa pitää uutena toivona multilateralisimille ja YK:lle. Viime vuosina tällaisia onnistumisia globaalissa YK-toiminnassa kun on ollut turhan vähän.

 

Se osaltani Cancúnista. Kuulemme pian tarkempaa tietoa tapahtumista ministeri Lehtomäeltä.

 

Seminaarin aiheena on, kuten jo aiemmin mainitsin, EU:n vaikuttamismahdollisuudet YK:ssa. On syytä pohtia myös, miten EU:n ulkosuhdehallinto vaikuttaa EU:n rooliin YK:ssa. Vai vaikuttaako se?

 

 

 

 

EU:n ulkosuhdehallinto on lähes 5000 työntekijän kokonaisuus, jonka keskushallinto on Brysselissä ja jolla on edustustoja ympäri maailmaa. Ulkosuhdehallintoa johtaa korkea edustaja Catherine Ashton, jonka harteilla lepää niin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, EU:n ulkosuhteiden johdonmukaisuus kuin EU:n edustaminenkin kansainvälisillä areenoilla. Kolmea eri EU-elintä edustava Ashton on saanut osakseen kritiikkiä heikosta johtamisestaan, mutta toisaalta: kukapa johtaja kritiikittä säilyisikään. Onko kritiikki sitten ollut aiheellista – siitä voidaan jatkaa keskustelua.

 

EU:n ulkosuhdehallinto kantaa pääasiallisesti vastuuta yhteisestä turvallisuuspolitiikasta ja EU:n ja muiden maiden dialogista sekä hoitaa suhteita kansainvälisiin järjestöihin. Komissio taas hallinnoi kriisinhallintaa. Uuden ulkosuhdehallinnon myötä EU:n vaikutusmahdollisuuksiin YK:ssa on otettava uusi positio.

 

Turvallisempi ja oikeudenmukaisempi maailma on saavutettavissa yhä tiiviimmän yhteistyön kautta. Suuret maailmanlaajuiset haasteet kuten ympäristökysymykset ja ruokakriisi korostavat YK:n merkitystä entisestään. YK hallitustenvälisenä organisaationa edustaa myös kansalaisjärjestöjen toimintakenttää, mikä usein jää pimentoon. YK:n strategian peruslähtökohtia ovat monenkeskisen yhteistyön vahvistaminen ja laajan turvallisuuden edistäminen. Se toimii konfliktien ehkäisyssä ja kriisinhallinnassa kokonaisvaltaisesti ennaltaehkäisten konflikteja, rakentaen rauhaa ja painottamalla kehitysyhteistyötä.

 

YK:n toiminnan tehokkuus on riippuvainen sen jäsenvaltioiden tahdosta. EU maksaa noin 40 prosenttia YK:n budjetista ja on siten kehitysyhteistyössä maailman kärjessä. Panoksensa vastineeksi EU toivoo YK:lta johdonmukaisuutta ja tehokkuutta tehtävissään. YK:n tulee uudistua globaalien haasteiden myötä ja sen tulee vaalia monenkeskistä yhteistyötä niin sisäisesti kuin ulkopuolellakin. EU:n ulkosuhdehallinnon tulee saada äänensä kuuluville YK:ssa ja sen toiminnan tulee olla johdonmukaista. Ulkosuhdehallinto voi tehokkaasti toimiessaan puhua EU:n äänellä, koska se pyrkii ratkomaan unionin sisällä YK:n päätavoitteisiin liittyviä asioita. Sillä on mahdollisuus tuoda EU:n näkemykset paremmin esille.

 

Aika näyttää, miten asian kanssa käy. EU:n ulkosuhdehallinnon toiminta on vielä pitkällä tähtäimellä katsottuna alkutekijöissään. Minulla on kuitenkin erittäin vahva tunne, että sillä on kaikki mahdollisuudet onnistua tehtävässään. Niin YK:ssa kuin sen ulkopuolella.

 

 

 

 

Lopuksi haluan kiittää Pekka Aikiota ja Tero Mustosta, jotka ovat koonneet kirjan Porttipahdan ja Lokan tekoaltaiden rakentamisen vaikutuksista Sompion saamelaisten elämään. On erittäin hyvä, että asia on nostettu esille. Vesivoiman rakentamisen seurauksena Lapin Sompion alue on kokenut ekologisten menetysten ohessa saamelaiskulttuurin rappeutumista - voisi jopa sanoa nöyryytystä. Saamelaisten pakottaminen allasevakoiksi sotien jälkeen johti kielelliseen ja kulttuuriseen paitsioon. Saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittaminen vaikeutui yhä kiihtyvien ympäristömuutosten myötä.

 

Saamelaiset ovat EU-maiden ainoa alkuperäiskansa – me muut olemme enemmän tai vähemmän maahanmuuttajia. Mielestäni Suomen valtiolla ja suomalaisilla on velvollisuus omalta osaltaan huolehtia siitä, että saamelaiset ja saamelaiskulttuuri elää ja voi hyvin nyt ja tulevaisuudessa.

 

Haluan lopuksi kiittää myös Kansalaisten Maailmannäyttämö -verkostoa, joka on tehnyt yhteistyötä Osuuskunta Lumimuutoksen kanssa. Toivon, että verkostonne tekee jatkossakin tärkeää työtään kansalaisryhmien äänten esiin nostamiseksi erilaisissa politiikkaprosesseissa.

 

 

 

Kiitos!