Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977203 kpl
Share |

Iltalehti.fi –blogi 8.2.2012 Antti Kaikkonen

Suuruudenhullu suunnitelma

 

Hallituksen työryhmä on viimein julkistanut esityksensä Suomen uudeksi kuntarakenteeksi. Jäljelle jäisi nykyisen 320 kunnan sijasta vain noin 70 kuntaa. 250 kuntaa jäisi historiaan vuonna 2015.

 

Esitys on sekä kohtuuton että jokseenkin järjetön, suuruudenhullu suunnitelma. Se pitää kaataa.

 

Esitys ei näytä perustuvan tutkittuun tietoon tai laskelmiin. Hallituksella ei ole esittää faktaa siitä, että jättikunnat voisivat turvata palvelut pienempiä paremmin. Taustalla näyttää pikemminkin olevan vahva usko tai ideologia, joka korostaa keskittämistä ja suuria yksiköitä. Kun hallitusohjelmassa on sovittu, että tähän suuntaan mennään, niin sellaista meille nyt sitten tarjotaan, on se järkevää tai ei.

 

Kansainvälisesti vertaillen Suomen kuntien määrä ei ole mitenkään poikkeuksellisen suuri. Pikemminkin se on EU-maistakin pienimpien joukossa, vaikka asian suhteuttaisi väkilukuunkin. Esimerkiksi Ranskassa on 36 682, Saksassa 12 104, Itävallassa 2 357 ja Espanjassa 8 116 kuntaa. Naapurissamme Ruotsissa on 290 kuntaa.

 

Pääministeri Katainen näyttää aika ajoin perustelevan kuntauudistusta väestön ikääntymisellä. Ajatus menee siihen tapaan, että koska väestö ikääntyy, on kuntauudistus välttämätön. Logiikka on mielestäni erikoinen. Käsittääkseni väestö ikääntyy aivan samaa tahtia kuntien lukumäärästä riippumatta.

 

On tärkeää, että kuntalaisille asuinpaikasta riippumatta turvataan asialliset ja hyvät peruspalvelut. Suomalaisilla täytyy olla oikeus hyvään päivähoitoon, koulutukseen, terveydenhoitoon, vanhuspalveluihin ja muihin peruspalveluihin niin etelässä kuin pohjoisessa, kaupungissa kuin maaseutualueillakin kohtuullisen matkan päästä. On olemassa iso riski siitä, että jättikunnissa palvelut keskittyvät harvoihin keskuksiin, monen kuntalaisen ulottumattomiin.

 

Myös kansanvallan merkitys on hyvä muistaa. Mitä suurempi kaupunki, sen suuremmaksi välimatka päättäjiin kasvaa.

 

20 000 – 50 000 asukkaan kunnat pärjäävät erilaisissa kuntavertailuissa yleensä varsin hyvin, mutta myös monet pikkukunnat pärjäävät omillaan. Asiat ovat huonommin monessa suuressa kaupungissa, kuten vaikkapa Vantaalla. Suurkaupunkeihin syntyy helposti aika lailla väliportaan hallintoa ja tehottomuutta, joka pienemmissä kunnissa ei ole ongelma.

 

Kuntaliitokset voivat paikoitellen olla järkeviäkin. Mielestäni niitä pitää jatkossakin tehdä vapaaehtoiselta pohjalta, aivan kuten viime vuosina on tehty. Viime vuosien aikana kuntien lukumäärä on tätä tietä vähentynyt yli sadalla. Näin on hyvä jatkaa. Tehtäköön kuntaliitoksia siellä, missä ne järkeviksi koetaan. Pakkoliitoksia en hyväksy.

 

Hallituksen suurkuntahankkeella ei turvata palveluita eikä pelasteta kuntien taloutta. Esityksestä pitää luopua. Uutta yhteistyötä on ryhdyttävä rakentamaan kuntien kanssa ja onnistuneita kuntayhteistyöesimerkkejä seuraten.