Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977199 kpl
Share |

Puhe eduskunnassa 4.6.2013 liikkuvan poliisin lakkauttamista koskevassa palautekeskustelussa

Poliisihallintoa ollaan uudistamassa jo kolmatta kertaa lyhyen ajan sisään, vaikka edellistenkään uudistuksien vaikutuksista ja tehosta ei ole vielä tietoa. Tämänkertaisessa PORA III-uudistuksessa pölkyllä on muun muassa liikkuva poliisi ja haluan esittää muutaman kriittisen huomion tästä aikomuksesta.

Aivan ensimmäiseksi kannattaa tietysti pohtia sitä, miksi Suomessa on liikkuva poliisi ja mitä se tekee. Se on tähän asti hoitanut aktiivista tieliikenteen valvontaa ja ohjausta, raskaan kaluston valvontaa, lentoasemilla vaadittavaa poliisitoimintaa ja koulutustehtäviä. Se on toiminut notkeasti ja jouhevasti liikuteltavana poliisireservinä, ja sen eri yksiköt tukevat paikallispoliisin toimintaa suurten tapahtumien yhteydessä järjestyksenvalvonnassa ja turvallisuuden takaamisessa. On siis tunnustettava, että liikkuva poliisi hoitaa tällä hetkellä monia erityistehtäviä, jotka on hoidettava, oli poliisin rakenteellinen malli sitten mikä tahansa. Turvallisuudesta ei voi tinkiä.

Sitten voidaankin pohtia sitä, tulevatko edellä mainitut tehtävät tehokkaasti hoidettua ja samalla säästöjä synnyttäen, mikäli liikkuva poliisi lakkautetaan ja siirretään paikallispoliisilaitosten yhteyteen. Vastaus kumpaankin kysymykseen on lyhyt ja ytimekäs: Ei.

Kun arvioidaan liikkuvan poliisin tarpeellisuutta, pitäisi toiminnan laadun olla kaikkein oleellisin kriteeri. Esimerkiksi liikenteen valvonnassa passiivinen partioajo maanteillä on aivan eri kaliiberia aktiivisen ja asiakaskontakteja sisältävän valvonnan kanssa. Vuoden 2011 tilastojen mukaan paikallispoliisin ja liikkuvan poliisin suorittamassa liikennevalvonnassa oli 18 % tehokkuusero, kun tehokuutta mitattiin rangaistusvaatimusten ja rikesakkojen määrällä suhteessa henkilötyövuosiin. Ei liene vaikeaa arvata, että ero oli liikkuvan poliisin hyväksi.

Samoin on hanakala kuvitella, miten esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä vaadittava poliisitoiminta tehostuisi, mikäli tehtävien hoitaminen siirrettäisiin liikkuvalta poliisilta Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle. Tällaisessa tilanteessa on enemmän kuin todennäköistä, että resurssit suuntautuisivat poispäin lentokentältä paikkaamaan paikallispoliisin resurssipulaa, eikä toisinpäin. Helsinki-Vantaan kehittäminen on elintärkeää koko Suomen ilmailualaa ajatellen, joten tätä kysymystä ei voi ohittaa olankohautuksella siinäkään suhteessa.

Raskaan liikenteen valvonta on kuulunut liikkuvalle poliisille jo yli 50 vuoden ajan. Viime vuosien aikana valvontatarve on lisääntynyt huomattavasti samalla kun resurssit ovat jatkuvasti vähentyneet. Tästä huolimatta valvonnan määrä on kyetty säilyttämään kohtuullisella tasolla, johtuen ennen kaikkea tarkastajien ammattitaidosta.

Kun taas tarkastellaan säästöpuolta, on selvää, että säästöjen tulisi olla hyvin merkittävät, jotta toiminnan laatuun aiheutuvat aukot saataisiin paikattua. Esityksessä olevat säästöt on kuitenkin arvioitu ylioptimistisesti, reilun kuuden miljoonan säästötavoitteelle ei ole löydettävissä kestäviä perusteita. Asiantuntijat ovat huomauttaneet myös, ettei uudistuksesta aiheutuvia lisäkustannuksia ole selvitetty. Tämä tuntuu uskomattomalta.

Paljon kannattavampaa olisi keskittää kaikki liikenteenvalvonta liikkuvalle poliisille, kuten Suomen poliisijärjestöjen liitto on useaan otteeseen ehdottanut, sen sijaan että liikkuva poliisi lakkautettaisiin. Tällöin se saisi keskittyä osaamisensa ydinalueeseen ja kehittää Suomen liikenneturvallisuutta, kun taas paikallispoliisi voisi käyttää vapautuvat resurssit muihin tehtäviin.

Näillä perusteilla on helppo yhtyä hallintovaliokunnan keskustalaisten ja perussuomalaisten edustajien jättämään vastalauseeseen. Kun paikallispoliisien resurssipulaa lähdetään paikkaamaan liikkuvan poliisin lakkauttamisella, ei synny yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Toimiva organisaatio lakkautetaan ja sen erityisosaaminen hajautetaan tehtäviin, joissa sitä ei kyetä hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla. Omaan korvaan se kuulostaa tuhlaamiselta, vaikka säästöjähän tässä oli kaiketi tarkoitus saada aikaan.