Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977527 kpl
Share |

Kaikkosen puhe Asunnottomien yön tapahtumassa Tuusulassa 17.10.2016

Asunnottomien yö 17.10.2016, Tuusulan Mutterimaja

Hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisella on oikeus kotiin. ”Koti on siellä missä sydän” ei riitä vaan jokaisella on oltava myös katto tuon sydämen päälle. Koti, se on siellä missä on kattokin. Lokakuun 17. päivä vietetään jälleen valtakunnallista Asunnottomien yötä. Valitettavasti osa meistä nukkuu sen tuttujensa nurkissa, rappukäytävissä, lehtiroskiksissa, teltoissa, kuka missäkin.

Viime vuonna Suomessa oli 6785 yksin elävää asunnotonta ja 424 asunnotonta perhettä. Pitkäaikaisasunnottomuus on Suomessa laskenut vuodesta 2008 lähtien jopa yli 1300 henkilöllä, mikä on EU:n sisällä ainutlaatuista. Muualla kehityssuunta on valitettavasti päinvastainen. Kahdenkymmenen vuoden aikaväliä tarkasteltaessa asunnottomuus on Suomessa peräti puolittunut, mikä on erityisen hienoa ja osoittaa, että työ asunnottomuuden torjumiseksi on ollut pääosin onnistunutta. Samalla kuitenkin asunnottomien joukko on monimuotoistunut, yhä useampi asunnoton on maahanmuuttaja tai nuori alle 25-vuotias. Pahiten asunnottomuus koskettaa täällä pääkaupunkiseudulla.

Tukitoimenpiteistä ja positiivisesta kehityssuunnasta huolimatta Suomessa oli viime vuonna 7 898 asunnotonta. Se on lähes kahdeksantuhatta henkeä liikaa yhteiskunnassa, jonka menestystarina on rakennettu hyvinvoinnin ympärille. Asunnottomuus on hyvinvointiyhteiskuntamme häpeätahra.

Asunnottomuuden syyt ovat moninaiset eikä niitä ratkaista yhdellä tietyllä keinolla. Kun syyt ovat monimutkaiset, myös keinojen on katettava monta elämän osa-aluetta ja keinojen on tultava yhteisesti monelta eri sektorilta ihmistä vastaan. Asunnottomuustyö on liitettävä kiinteästi osaksi muuta syrjäytymisen torjuntatyötä.

Yhä useampi ajautuu asunnottomuuteen esimerkiksi taloudellisten, mielenterveys- tai päihdeongelmien takia. Nykyisellään sosiaali-, terveys- ja työelämäpalvelut ovat liian kaukana toisistaan, jolloin luukulta luukulle juoksemaan joutuva saattaa tipahtaa näiden korkeiden kynnysten väliin. Myös kohtuuhintaisia asuntoja on tarjolla liian vähän.

Näihin epäkohtiin on puututtava. Hallituksen tavoitteena on osoittaa 2 500 uutta asuntoa tai asuntopaikkaa asunnottomille tai asunnottomuuden riskiryhmille vuoteen 2019 mennessä. Asuntojen ympärille rakennetaan myös palveluita, jotka tukevat asunnottomuuteen johtaneiden ongelmien ratkaisua mahdollisimman ihmisläheisesti ja matalalla kynnyksellä. Tämä ennaltaehkäisee myös asunnottomuuden uusiutumista. Kynnykset eivät saa olla liian korkeat. Tämä työ on käynnissä.

Hallitus on tänä vuonna laatinut asunnottomuuden ennaltaehkäisemisen toimenpideohjelman, jonka yhtenä periaatteena on erittäin arvokas ”asunto ensin” –malli. Mallissa tunnistetaan se, että asunnottomuuteen johtavat ongelmat ratkeavat paremmin, kun ihminen saa kodin heti kuntoutumisen alussa eikä vasta edistyttyään tai ansaittuaan sen.

Lauantain Keski-Uusimaassa kaksi vuotta asunnottomana ollut 42-vuotias Mika kuvaili koskettavasti, miten hankalassa tilanteessa asunnoton saattaa olla. ”Kun on jatkuvasti väsynyt, nälissään ja koditon, on vaikea keskittyä hakemaan töitä”, Mika kuvaili tilannettaan. Asunto ensin –periaatteen tärkeys tiivistyykin juuri tähän: elämän palikat on helpompi saada järjestykseen, kun on edes koti. Siksi asunto on lähtökohta, ei päämäärä. Kun ihminen kokee haasteita tai on vaarassa syrjäytyä, oma asunto on perusedellytys kuntoutumisen ja elämän reunasta kiinni saamisen käynnistämiselle – ja ennen kaikkea onnistumiselle.

Koti on jokaisen perusoikeus.