Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977203 kpl
Share |

Kepa.fi kolumni 21.4.2009

Antti Kaikkonen: Venäjän kehitys vaikuttaa maailmanpolitiikkaan

Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin valtiovierailu Suomeen oli merkittävä tapahtuma. Vaikka naapureita olemmekin, tämän tason valtiovierailuja tehdään maahamme harvoin, hyvä jos kerran kymmenessä vuodessa. Venäjä on osin mystinenkin naapuri, ja samalla yksi maailmanpolitiikan keskeisimmistä tekijöistä. Elämä on yleensä helpompaa, jos tulee naapureidensa kanssa toimeen.

Medvedev oli käytännössä edellisen presidentti Vladimir Putinin valinta seuraajakseen. Toki vaalitkin käytiin, mutta niiden demokraattisuudesta voi olla monta mieltä. Kansalaisille tehtiin monin tavoin selväksi, kuka pitää valita. Putinin vahva kansansuosio ja hänen mielipiteensä oli toki varmasti yksi tärkeä ohjaava tekijä. Kansanvallan kannalta oli harmillista, että ehdokkaaksi pääsy oli useilta ehdokkailta estetty.

Vaalien jälkeen on käyty spekulointia siitä, kuka maata todellisuudessa johtaa, pääministeriksi siirtynyt Putin vai presidentti Medvedev. Jonkinlaiselta kaksipäiseltä kotkalta Venäjän johtokaksikko on toistaiseksi näyttänyt, mutta aika näyttää, minkälainen kehitys on. Mahdollista on sekin, että Putin pyrkii palaamaan presidentiksi jälleen seuraavissa presidentinvaaleissa. Venäjää on vaikea ennustaa.

Venäjä ei varsinaisesti ole kehitysmaa, mutta sillä on yhteisiä piirteitä useimpien kehitysmaiden kanssa. Suuri osa Venäjän taloudesta muodostuu raaka-aineviennistä. Hyvinvointi jakaantuu väestön ja alueiden kesken epätasaisesti. Perusrakenteet kaipaavat remonttia ja maan taloudellisen toiminnan logiikka on arvaamatonta eikä se houkuttele investointeja maahan. Korruptio on valitettavan yleinen ja valitettavasti Venäjää kehittyviin maihin yhdistävä piirre sekin. Ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian mallimaaksi Venäjällä on vielä matkaa.

Tästä kaikesta huolimatta Venäjän toiminnalla on suuri merkitys maailman kehitysmaiden edellytyksille nousta köyhyydestä. Yhtenä maailman suurvalloista Venäjä vaikuttaa keskeisesti globaaliin kehityspolitiikkaan, etenkin kansainvälisen talouskriisin ratkaisemiseen ja siten maailmanlaajuisen kysynnän elpymisen edellytyksiin.

Maailmanlaajuinen talouskriisi romahdutti useiden keskeisten raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat. Tästä Venäjä kärsii, koska siellä on edelleen raaka-ainevaroihin nähden vähän jalostusteollisuutta. Mutta juuri näin on monien kehittyvien maidenkin laita. Suuren osan maailman talouskriisin seurauksista joutuvat kantamaan ne ihmiset, joille juuri alkoi näyttää tarjoutuvan nousu köyhyyden kuilusta.

Venäjä ja muut maailmanmahdit voisivat nopeuttaa talouden elpymistä myös kehitysmaiden näkökulmasta. Maailmankaupan vapauttaminen vauhdittaisi kysyntää ja vähentäisi vientivetoisten talouksien "markkinariskiä". Samalla pitää toki kiinnittää kehitysmaiden herkkyyksiin tässä prosessissa. Venäjän jäsenyys WTO:ssa olisi myös myönteinen askel. Venäjällä - ja tietysti muuallakin - tulee kehittää hyvää hallintoa ja vakaita oloja. Ne ovat paitsi ihmisoikeuksien kannalta välttämättömyyksiä, mutta myös investointien edellytyksiä.

Venäjä haluaa vahvistaa suurvalta-asemaansa monella sektorilla. Tämä tuli myös esille presidentti Medvedevin Suomen -vierailun yhteydessä, kun Venäjä korosti uuden eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin luomista. Perusvire vierailulla oli myönteinen, mikä oli aistittavissa myös eduskunnan puhemies Sauli Niinistön isännöimässä keskustelussa eduskuntatalossa, missä itsekin olin mukana. Medvedev vaikuttaa uuden sukupolven poliittiselta johtajalta, ja hänen tyylinsä oli rennon asiallinen. Hän tuntui tarjoavan yhteistyön kättä niin Suomelle, EU:lle kuin Yhdysvalloillekin. Hän jopa yhtyi Barack Obaman tavoitteeseen ydinaseettomasta maailmasta. Tällaiset painotukset pitää nähdä myönteisenä mahdollisuutena. Parhaimmillaan Venäjä voi olla kääntämässä maailmanpolitiikkaa entistä parempaan asentoon. Pahimmillaan suhteet länteen pysyvät jännitteisenä, eikä konflikteiltakaan vältytä.

Presidentti Medvedevin ulkopolitiikka perustuu hänen omien linjauksiensa mukaan kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen, moninapaiseen maailmankuvaan, vastakkainasettelun välttämiseen sekä Venäjän kansalaisten ja Venäjän valtion intressien suojelemiseen. Viimeistä lukuun ottamatta nämä pointit ovat varauksetta hyviä. Viimeinenkin pointti voi olla hyvä, jos se perustuu muihin edellä mainittuihin periaatteisiin. Emme halua nähdä enää ensimmäistäkään väkivaltaista konfliktia. Venäjän johtokaksikolla on iso merkitys sen suhteen, mihin suuntaan maailmanpolitiikan tuulet puhaltavat.

Antti Kaikkonen
www.anttikaikkonen.fi
Kirjoittaja on eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtaja ja Keskustan kansanedustaja Tuusulasta.