Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977527 kpl
Share |

Itsenäisyyspäivän puhe Askolassa

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe Askolan kunnan juhlassa 6.12.2009
kansanedustaja Antti Kaikkonen
 
Hyvät itsenäisyyspäivän juhlan osanottajat
 
Kaksisataa vuotta sitten Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I avasi Porvoon valtiopäivät. Porvoon valtiopäiviin tiivistyi Suomen osalta yksi Euroopan historian suurista murroksista. Aleksanteri I:n valistusaatteiden rinnalla suomalainen valtiomiestaito pääsi oikeuksiinsa, mutta myös sotilaalliset näkökohdat painoivat. Aleksanteri I halusi saada Suomen rauhoittumaan, sillä edessä oli vielä Venäjän ja Ranskan suuri yhteenotto. Pohjois-Euroopassa oli muutenkin monenlaisia poliittisia ristipaineita. Suomen kohtalo oli avoin.
 
Valtiopäivien tuloksena oli Venäjän keisarikunnan yhteydessä suomalaisten autonominen valtio, jossa jatkuivat oma uskonto sekä Ruotsi-yhteyden ajalta omaa tekoa ja perintöä olevat pohjoismaiset lait ja arvot.
 
Pääministeri Matti Vanhanen summasi näitä tapahtumia keväisessä juhlapuheessaan samasta aiheesta seuraavasti: "Tänään me suomalaiset voimme sanoa – kuten myös ruotsalaiset – että lopulta kaikki meni hyvin. Emme kuitenkaan voi ajatella, että tapahtumat 200 vuotta sitten olisivat vieneet vääjäämättä kohti itsenäistä Suomea. Päinvastoin, tulevaisuuden ennustaminen oli tuolloin ainakin yhtä vaikeata kuin tänään."
 
Suomen itsenäisyyden juuret saivat elinvoimaa Porvoon valtiopäivistä, mutta varsinaisen itsenäisyyden saavuttamiseen kului vielä yli sata vuotta, kunnes päästiin vuotiin 1917.
 
Arvoisat läsnäolijat, hyvät sotiemme veteraanit,
 
minulla on ilo ja kunnia päästä puhumaan teille Suomen itsenäisyyden yhdeksäntenäkymmenentenätoisena itsenäisyyspäivänä. Reilu yhdeksänkymmentä vuotta on ihmiselämässä todella pitkä ja valtiollekin aivan kunnioitettava aika. Kuluneina vuosikymmeninä on tapahtunut paljon. Haluan seuraavassa käydä hieman läpi itsenäisen Suomen lähihistorian tapahtumia ja luoda lopuksi katseen tulevaisuuteen.
 
Suomi on osoittanut taipaleensa aikana monesti mahdottoman mahdolliseksi. Venäjän keisarikunnan alaisena autonomisena suuriruhtinaskuntana Suomen onnistui saada oma valuutta Suomen markka, pankki ja posti. Selvisimme ja loimme pohjaa itsenäisyydelle jo tuolloin. Niinpä tasan 92 vuotta sitten eduskunta saattoi julistaa Suomen itsenäiseksi valtioksi. Nuoren valtion tie ei kuitenkaan ole ollut helppo. Mutta Suomi on selvinnyt.
 
Talvisodan syttymisestä tuli tällä viikolla kuluneeksi 70 vuotta. Suomalaisten sotilaiden sitkeys ja suomalaisten yksituumaisuus puolustaa maatamme johti siihen, että Suomen yli ei marssittu. Panssarivaunun pysäyttäminen koivuhalolla, mottitaistelut ja Molotovin koktailit osoittivat kekseliäisyyttä, rohkeutta ja kykyä toimia murtumatta valtavan paineen alla. Myös lottatoiminta ja ylipäätänsä naisten rooli kotirintamalla oli erittäin merkittävä. Kansa puhalsi yhteen hiileen.
 
Suomi jäi miehittämättä. Säilytimme itsenäisyytemme, mutta hinta oli raskas: 26 000 suomalaista sotilasta kaatui, 44 000 haavoittui ja 1000 jäi vangiksi. Pommitukset veivät melkein tuhannen siviilin hengen ja Moskovan rauha 10 prosenttia maa-alueesta. 400 000 evakkoa piti asuttaa ja sotakorvauksia maksaa.
 
Venäläinen historiankirjoitus on vasta viime aikoina pystynyt käsittelemään talvisotaa objektiivisesti. Neuvostopropagandan alle yritettiin hukuttaa talvisodan virheitä. Sotatarvikkeet eivät löytäneet perille, miehistöllä ei ollut talvivarustusta ja Stalinin puhdistukset olivat johtaneet siihen, että upseerien tasossa ei ollut kehumista.
Supervallalle oli mahdotonta myöntää pienen kansan sinnikkyys ja jääräpäisyys, ja vaikeaa se on nyky-Venäjällekin.
 
Talvisota vaikuttaa suomalaisiin vieläkin, se on tärkeä osa henkistä perintöämme. Mainilan laukauksista alkaneen sodan kestävin perintö on se, että ylivoimaiseltakaan näyttävän vihollisen edessä ei kannata nöyrtyä.
 
Talvisodassa koko ympäröivä maailma yllättyi pienen ja sitkeän Suomen peräänantamattomasta taistelusta suurvaltaa ja asevoimiltaan ylivoimaista Neuvostoliittoa vastaan. Mahdottomasta tuli mahdoton jälleen kerran, kun Suomi säilytti itsenäisyytensä toistamiseen jatkosodassa.
 
Huikea työ oli sekin, kun ankaran sodan jälkeen Suomi maksoi kaikki sotakorvauksensa ainoana maana maailmassa. Lasku oli 300 miljoonaa dollaria ja maksuaikaa vain kuusi vuotta. Mahdoton tuli mahdolliseksi, kun kansa toimi yhtenäisenä yhteisten tavoitteiden puolesta.
 
Suomi selvisi niin ikään kuin ihmeen kaupalla vaaran vuosista noottikriiseineen. Uuteen aikaan ja asentoon siirryttiin myös viime vuosikymmenellä, kun Suomi liittyi pian Neuvostoliiton romahdettua Euroopan unioniin.
 
Hyvät kuulijat,
 
Sodissamme suomalaiset joutuivat taistelemaan olemassaolonsa ja itsenäisyytensä puolesta tavalla, joka oli totaalista: koko kansakunnan voimavarat olivat äärimmilleen venytetty.

Tällä hetkellä taistelemme enää jatkuvasti kohoavasta elintasosta. Muutos itsenäisyyden alku- ja 1940-luvun sotavuosista tähän päivään on huikea. Sotiemme veteraanit ansaitsevat edelleen nöyrän kiitoksemme. Rivinne harvenevat, mutta teistä huolehditaan loppuun saakka - sen olette ansainneet.

Arkipäivän apu, kotona selviytymisessä auttaminen ja läheisistä välittäminen nousevat avainasemaan. Sotaveteraanien perinteet ja henkinen perintö tullaan säilyttämään myös tuleville sukupolville, jotta emme unohtaisi historiaamme. Tärkeän opin sain myös äskettäin edesmenneiltä omilta isovanhemmiltani. Isoisä oli Karjalan poikii, ja joutui evakkona jättämään kotiseutunsa ja sen jälkeen taistelemaan Suomen itsenäisyyden puolesta. Ei hän paljon sodista puhunut, mutta se tuli selväksi, että Suomessa pitää elää niin ja Suomea pitää johtaa niin, että sodat jatkossa vältetään. Pidän tämän mielessä.
 
Hyvät kuulijat,
 
sodanjälkeinen aika oli kiivasta rakentamisen ja eteenpäinmenon aikaa. Suomen piti yhtä aikaa selviytyä sotakorvauksista ja kehittää teollisuuttansa, asuttaa siirtoväki, jälleenrakentaa maa suuren niukkuuden vallitessa ja auttaa rintamalta palaavia takaisin siviilielämän pariin. Jälleenrakennuksen optimismissa mieltä painoi se, miten itäisen naapurin kanssa pystyttäisiin jatkossa elämään. Idän ja lännen välissä tasapainoilu kuitenkin onnistui, vaikka suhteita rasittivatkin ajoittaiset kriisit. Ja onhan itänaapurimme kanssa meillä vielä tänäkin päivänä omat vääntömme, vaikka yhteistyö enimmäkseen pelaa jo kohtalaisen hyvin.

Hyvät juhlavieraat,
 
Tänään meillä on kunnia juhlistaa itsenäistä Suomea. Isänmaata, jonka historia on vaiherikkaudessaan vaatinut suunnattomiakin uhrauksia. Haluan esittää lämpimän kiitokseni ja kunnioitukseni kaikille suomalaisille miehille ja naisille, jotka puolustivat isänmaataan henkensä uhalla talvi- ja jatkosodassa. Olemme sodan ajan sukupolville paljosta velkaa. En esitä tätä kiitosta vain omasta puolestani, vaan koko tämän päivän nuorten sukupolvien puolesta. Tämän päivän nuoret arvostavat suuresti sotaveteraaneja, sodan ajan sukupolvia ja heidän uhrauksiaan. Tutkimusten mukaan myös nuorten maanpuolustustahto on tänään korkealla, kansainvälisestikin vertaillen. Suomea rakastetaan ja Suomesta halutaan pitää hyvää huolta.
 
Yleinen asevelvollisuus on ollut ja on hyvä ja Suomelle hyvin sopiva järjestelmä. Mutta senkin pitää elää ajassa. Perinteisen asepalveluksen lisäksi varusmiehiä on syytä kouluttaa myös esimerkiksi erilaisten ympäristöonnettomuuksien torjuntaan. Esimerkiksi öljyonnettomuus Suomenlahdella on valitettavasti aivan mahdollinen katastrofi. Perinteisen sotilaallisen turvallisuuden lisäksi olisi mielestäni mielekästä kouluttaa varusmiehiä siis myös uudenlaisten uhkien torjumiseen.
 
Suomi elää nyt laman keskellä, mutta ennemmin tai myöhemmin tulemme pääsemään siitä yli. Nousut ja laskut kuuluvat normaaliin suhdannevaihteluun, vaikka se aina välillä tuntuukin unohtuvan. Mutta mikä on Suomen pitkän menestyksen salaisuus? Kiitos kuuluu sotasukupolvien lisäksi myös sotien jälkeisille sukupolville. Vahvalla työmoraalilla kansa on vaurastunut hämmästyttävällä tavalla ja kuuluu nyt maailman menestyneimpien kansojen joukkoon. Katsoopa asiaa sitten melkein millä mittarilla tahansa, Suomi on aina maailman parhaiden maiden joukossa.

Ei silti pidä unohtaa, että hienossa Suomessamme on toki edelleenkin paljon epäkohtia. Meillä on työttömyyttä, syrjäytymistä, köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, jota vastaan pitää taistella. Pienin askelin voimme kuitenkin rakentaa maastamme yhä parempaa. Aikaisempien sukupolvien toiminta olkoon tässä työssä esimerkkinä.
Yksi aikamme haaste on raju keskittyminen. Muuttoliike Suomessa on johtanut muutamille suurille kaupunkiseuduille, samaan aikaan kun suuri osa maastamme pikku hiljaa autioituu.
 
Tämän voi tietenkin ajatella olevan väistämätöntä kehitystä harvaan asutun maamme kaupungistuessa muun maailman tavoin, mutta on kuitenkin kysyttävä, että onko kehitys toivottavaa? Onko kaikkien asuttava suurimmissa kaupungeissa, vai olisiko syytä jättää tilaa myös maaseutumaiselle elämänmuodolle? Tätä mietin tännekin ajellessani kotikunnastani Tuusulasta. Minun silmääni nämä Askolan maisemat näyttävät erittäin miellyttäviltä. Kunta on mukavan maaseutumainen järvineen, metsineen ja peltoaukeineen. Luonto ja sen tuoma rauha ovat lähellä. Kasvukeskuksiin ja pääkaupunkiin on kohtuullinen matka. Askola ja Itä-Uusimaa laajemminkin on monella tapaa mukavaa ja hienoa seutua, voisin itsekin aivan hyvin kuvitella asuvani täällä. Minusta teillä on hyvä asuinkunta.
 
Arvoisat kuulijat,
 
Kuukauden päästä olemme jo uudella vuosikymmenellä. 2010-luvun Suomi on voimakkaasti ikääntyvä Suomi. Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja huoltosuhde - työssäkäyvien lukumäärä verrattuna työssä käymättömiin - heikkenee melko voimakkaasti. Tämä tarkoittaa käytännössä yhdessä pitenevän eliniän kanssa sitä, että yhä pienempi joukko työssäkäyviä suomalaisia pitää huolta yhä suuremmasta joukosta ikäihmisiä.
 
Samaan aikaan työelämän vaatimukset kiristyvät. Kaikenlainen kiire häiritsee ja ahdistaa. Samalla kun suomalaisten aineellinen elintaso on keskimäärin korkeampi kuin koskaan, ihmiset eivät tunnu olevan sen onnellisempia ja tyytyväisempiä kuin ennenkään, ehkä jopa päinvastoin. Läheisille ei välttämättä ole tarpeeksi aikaa, monet vanhukset ovat hyvin yksinäisiä, eikä lapsillekaan aina ole riittävästi aikaa. Kiire vaikuttaa turhan monen suomalaisen arkipäivään ja työhön. Nykyään jos toiselta kysyy mitä kuuluu, vastaus yhä useammin on "Kiirettä pitää". Ja varmaan pitääkin. Moni valittaa, että ei voi tehdä työtään kunnolla, kun projektit seuraavat toistaan ja työn tuottavuuden pitäisi jatkuvasti lisääntyä. Olisiko mahdoton ajatus tehdä vähemmän tai ainakin mielekkäämpiä töitä ja olla vapaalla enemmän? Tulisiko se onni ja hyvinvointi kuitenkin enimmäkseen muista asioista, kuin rahasta ja tavarapaljoudesta? Työtä pitää kyllä arvostaa, mutta pitää elämässä silti olla tilaa muullekin.
 
Askolan kaltaiselle pienelle maaseutumaiselle kunnalle väestön ikääntyminen ja työnteon tahdin kiristyminen eivät välttämättä ole pelkästään negatiivisia asioita. Iäkkäämmät ihmiset - miksei nuoremmatkin - saattavat arvostaa maaseudun rauhaa, työnsä alle uupuvat puolestaan kiireettömyyttä, jota pienessä kunnassa voidaan vaalia muuta kenties ruuhka-Suomea paremmin. Lapsiperheille turvallinen elinympäristö ja pienehköt koulut saattavat olla ratkaiseva tekijä maalle muutolle. Minä uskon, että Askolalla on mahdollisuudet hyvään tulevaisuuteen. Siitä kielii myös se, että Askolan väkiluku on kasvussa. Askola ei ole kuoleva kunta, vaikka kuntapäättäjänne täällä joutuvat muiden kuntien tapaan tällä hetkellä kamppailemaan talouskysymysten kanssa. Uskon, että ne ovat kuitenkin ylitettävissä, ja edessä on valoisampi tulevaisuus.
 
Hyvät Askolan kunnan itsenäisyyspäivän juhlan osanottajat, lopuksi vielä
 
Tänä päivänä Suomi on vahvasti osa kansainvälistä yhteisöä. Siihen kuuluu rauhan rakentaminen ja rauhanturvaaminen eri puolilla maapalloa. Siihen kuuluu ihmisoikeuksien ja kansanvallan puolustaminen. Siihen kuuluu myös talouteen ja työhön liittyvä yhteistyö. Yhä enemmän siihen kuuluu myös yhteistyö paremman ympäristön tilan puolesta. Tätä kykyä testataan erityisesti tulevan kahden viikon aikana huomenna alkavassa Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Nyt katsotaan, onko maailman johtajilla kykyä sopia yhdessä toimista ilmastonmuutosta vastaan. Toivottavasti, sillä ilmastonmuutoksen seuraukset ovat arvaamattomat. Suomenkin kannalta se merkitsee paljon muutakin kuin tällaisia vähälumisia talvia.
 
Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei pidä nähdä pelkkänä kustannuksena. Panostukset uusiutuvaan energiaan ja ympäristöosaamiseen voivat tuottaa kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja maahamme - joista osa myös Itä-Uudellemaalle. Siihen mahdollisuuden kannattaa tarttua.
 
itsenäinen Suomi täyttää tänään 92 vuotta. Kun tänään näemme siniristilipun liehuvan, voimme kokea tervettä ylpeyttä kauniista ja arvokkaasta isänmaastamme. Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. Pidetään hyvää huolta läheisistämme, hienosta luonnostamme, kotikylistämme, kotiseudustamme ja isänmaastamme. Haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää Suomen syntymäpäivää - hyvää Suomen 92-vuotisen itsenäisyyden päivää! Kiitos!