Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977199 kpl
Share |

Kolumni Keski-Uusimaassa, Aamupostissa ja Sipoon Sanomissa maaliskuussa 2010: Jätevesiasetuksessa parantamisen varaa

 

Jätevesiasetuksessa parantamisen varaa

 

Mökinomistajia ja maaseudun asukkaita on viime vuosina korvennut jätevesiasetus, joka astui voimaan vuonna 2004. Asetuksen toimeenpanon takaraja vuosi 2014 lähestyy hyvää vauhtia. Epätietoisuus asetuksen sisällöstä ja velvoitteista on edelleen melkoinen. Asetusta ja sen eteenpäin vientiä ei omasta mielestäni voi pitää kovin onnistuneena, ja sitä on syytä muuttaa. Tavoite sinällään on hyvä, eli vesistöjen tilan parantaminen, mutta ovatko keinot olleet oikeita ja kustannustehokkaita?

 

Hajavesiasetus on ollut voimassa kuusi vuotta. Talousvesien käsittelyn tehostamistarvetta on arvioitu olevan 200 000 – 250 000 kiinteistöllä, jotka ovat viemäriverkostojen ulkopuolella. Tähän mennessä 10-15 prosenttia kyseisistä kiinteistöistä on tehostanut talousvesiensä käsittelyä hajavesiasetuksen velvoittamin tavoin. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että asetus on, ainakin osin, toimimaton. Sitä ei voi myöskään pitää kustannustehokkaana ja säädöksen ohjeviidakko ei ole kaikilta osin ymmärrettävässä muodossa. Asetusta ja sen toteuttamisohjeita täytyy selkeyttää ja neuvontaa pitää lisätä.

 

Huomioitavaa on, että vakituisista asuinkiinteistöistä peräti 70 prosenttia ei täytä jätevesien käsittelystä säädettyjä vaatimuksia. Samat luvut löytyvät myös lomakäytössä olevien asuinkiinteistöjen osalta. Onko syy edellä mainittuihin lukuihin asetuksen monimutkaisuudessa, toimeenpanon kalleudessa vai tiedottamisen puutteessa? Näkisin, että kaikissa löytyy korjaamisen varaa. Puutteet johtunevat ainakin osittain siitä, että investointivaatimuksia pidetään sekä taloudellisessa että vesistöjen suojelullisessa mielessä kohtuuttomina.

 

Nykyisten säännösten toimeenpanoa tulisi rutkasti selkiyttää, jotta niiden toteuttaminen olisi helpompaa ja kustannustehokkaampaa. Asiaa äskettäin selvittäneen Lauri Tarastin raportissa esitetään useita parannusehdotuksia asetuksen toimeenpanoon.

 

Kannatan Tarastin ehdotusta, jonka mukaan jätevesijärjestelmien tehostamista voitaisiin lykätä haja-asutusalueilla asuvien ikäihmisten ja vähävaraisten kohdalla. Ikäihmisillä tarkoitetaan tässä yli 70-vuotiaita, joilta ei enää vaadittaisi uusia toimenpiteitä, koska ne siirtyisivät seuraavien sukupolvien kustannettaviksi.  Ehdotuksissa mainitaan myös, että alueet, joille viemäriverkko rakennetaan ennen vuotta 2018, eivät ole velvoitettuja jätevesien käsittelyn tehostamistoimiin. Tällaisia alueita on myös Uudellamaalla, ja olisi tärkeää, että kunnat määrittelisivät nämä alueet tarkasti ja pian. Ihmisten on tiedettävä, onko omalle asuinalueelle mahdollisesti tulossa kunnan vesihuoltoverkko.

 

Keskeisimpiä asioita jätevesiasetuksen toimeenpanon edistämisessä on asukkaiden neuvonta ja jätevesisuunnitelmien laatiminen. Neuvonnan voisi järjestää käymällä kiinteistökohtaisesti asutukset läpi. Jätevesisuunnitelman kustannukset tulisi Tarastin raportin ja asiaa selvittäneen työryhmän mukaan lukea kotitalousvähennyksen piiriin. Parasta olisi, että kaikki muukin järjestelmän rakentamiseen ja huoltoon liittyvä voitaisiin saada kotitalousvähennyksen piiriin, oli kyseessä sitten asuinrakennus tai kesämökki.

 

Ei ole vain yhtä tapaa järjestää kiinteistöjen jätevesien käsittelyä. On aina huomioitava kiinteistön sijainti ja jäteveden määrä. Jätevesien hoito tulisikin hoitaa kaikille oikeudenmukaisimmalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla.

 

Asetuksen toimeenpanoon on odotettavissa lähiaikoina hiven maalaisjärkeä. On erittäin tärkeää, että asetuksen vaatimukset eivät luo ylitsepääsemättömiä ongelmia, vaan että ne pystytään toteuttamaan kohtuullisilla kuluilla ihmiset ja ympäristö molemmat huomioiden.

 

 

Antti Kaikkonen

Kirjoittaja on tuusulalainen kansanedustaja (kesk) ja ympäristövaliokunnan jäsen.