Uutispalsta

14.1.2019Kaikkonen kutsuu eduskuntaryhmät koolle seksuaalirikosten takiaLue lisää »9.1.2019Kaikkonen Radion Ykkösaamussa torstainaLue lisää »7.1.2019Kaikkonen tiistaina Huomenta SuomessaLue lisää »

Pikakysely

Kannatatko uutta tiedustelulakia?

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:977528 kpl
Share |

YK-liiton ydinaseriisunta -seminaari 5.5.2010

Arvoisat seminaarivieraat,

 Aiheenamme on tänään niinkin tuhti ja tärkeä asia kuin ydinaseet ja ydinaseriisunta. Ne kuulostavat monien korvissa mahdollisesti kovin kaukaisilta. Ydinaseet ja niiden tuhoisat vaikutukset maailmankaikkeudelle eivät välttämättä ole se yleisin kahvipöytäaihe. Mitä ydinaseet ovat? Mitä niillä saa aikaan, miksi niitä käytetään? Kuka niitä käyttää?

 Ydinase on pommi, joka saa voimansa ydinfissiosta tai ydinvoimasta. Pommien toiminta on fysikaalinen reaktio, jossa uraani tai plutonium hajoaa kevyemmiksi atominytimiksi, kun niitä pommitetaan neutroneilla. Neutronien halkaistessa edelleen uusia ytimiä syntyy räjähdysmäisesti ketjureaktio, jonka seurauksena energiaa vapautuu suunnattomat määrät. Ydinaseita on räjäytetty yli kaksituhatta kertaa ja jo yhdellä ydinaseella saa vakavasti toimintakyvyttömäksi kokonaisen kaupungin. Surullisen kuuluisat pommi-iskut tapahtuivat Hiroshimassa ja Nagasakissa kesällä 1945, kun kaupunkeja ryhdyttiin pommittamaan tuhoisin seurauksin Manhattan-projektin seurauksena. Hiroshimassa kuoli välittömästi 75 000 ihmistä, Nagasakissa 73 900. Näitä uhrilukuja ei pysty ihmismieli käsittämään.

 

Ydinasevaltioiksi määritellään valtiot, jotka ovat valmistaneet tai räjäyttäneet ydinaseen tai muun ydinräjähteen ennen tammikuun ensimmäistä päivää 1967. Tällä tarkoitetaan ennen ydinsulkusopimuksen voimaan astumista tehtyjä ydinaseellisia toimia. Ydinasevaltioiksi voidaan siis tällä perusteella määritellä muiden muassa Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Ranska ja Iso-Britannia.

 Ydinsulkusopimuksen ulkopuolelle jääneistä maista esimerkiksi Israelilla ja Pakistanilla on nykytietojen mukaan käytössä ydinaseita. Sopimus tekee yksinkertaistetun jaottelun ydinasevaltioihin ja ydinaseettomiin valtioihin ja ensiksi mainitut ovat siis niitä, joilla on ollut ydinasetoimintaa ennen 1.1.1967. Nimitysten puolesta sopimus on epätasa-arvoinen, sillä tuon päivämäärän jälkeen ydinasetoimintaa harjoittaneet valtiot ovat jopa vaarallisempia kuin virallisesti ydinasevaltioiksi määritellyt maat.

Ydinsulkusopimus on maailman laajimmin hyväksytty aseidenriisuntasopimus, sillä siihen ovat sitoutuneet kaikki maailman valtiot Israelia, Intiaa ja Pakistania lukuun ottamatta. On kuitenkin erittäin surullista ja valitettavaa, että Pohjois-Korea erosi siitä seitsemän vuotta sitten ja on sen jälkeen tehnyt kaksi ydinkoetta. Maa on diktatuurinsa ja sulkeutuneisuudensa vuoksi vaikea käsitellä. Myös kansainvälinen painostus on turhaa – ja jopa turhauttavaa – sillä sen vaikutuksia joutuvat sietämään jo ennestään paljon kärsineet pohjoiskorealaiset.

 Pohjois-Korea ei ole ainoa ydinaseita mielittelevä valtio, myös Iranilla näyttää olevan näppinsä ydinasepelissä, vaikka maan virallinen johto sen kiistääkin. Lähi-idän tilanne ei taatusti ainakaan rauhoitu aseistusta lisäämällä, ydinaseista puhumattakaan.

 Nykyisten tietojen valossa erityistä huolta aiheuttaa myös Intia, jolla lienee hallussaan joitakin kymmeniä ydinkärkiä. Niiden avulla sillä olisi realistiset mahdollisuudet hyökätä ainakin Kiinaan ja Pakistaniin. Intian ydinaseiden valmistus perustuu julkisten tietojen pohjalta valmistettuihin pommeihin ja siviilikäyttöisen hyötyreaktorien avulla tuotettuun materiaaliin. Näen asian erittäin vakavana. Suunnittelun ja rakentelun puutteet muodostavat huomattavan vaaran jopa holtittomalle ydinaseiden käyttämiselle. Toisaalta ydinaseiden torjuntakaan ei ole yksiselitteinen juttu, sillä se aiheuttaisi kauhun tasapainon järkkymistä. On kuitenkin hyvä, että salaisia ydinkokeita pystytään edes seuraamaan kansainvälisten järjestöjen taholta. Seuranta tapahtuu Vela-sateliittien välityksellä. Ne havaitsevat valonvälähdykset ja gammasäteilyn. Myös epänormaalit maanjäristykset voivat olla merkki ydinaseiden kehittämisestä. Tässäkin kohtaa eli ydinasevalvonnassa tulee kuitenkin muistaa kohtuus. Vuonna 2003 alkanut Irakin sota on valitettava esimerkki pieneen menneestä ydinasearvioinnista.

 Eksyin puhumaan yleisesti ydinaseista ja niitä käyttävistä valtioista. Jospa nyt palaisin itse aiheeseen eli ydinaseriisuntaan. Ydinsulkusopimuksen tavoitteena on ydinaseiden leviämisen estäminen ja vähittäinen ydinaseriisunta. Sen mukaan ydinaseettomille maille ei saa myöskään luovuttaa ydinaseita. Sopimus ei ole ongelmaton, sillä se sallii ydinteknologiakehittelyn rauhanomaisiin ratkaisuihin. Näin ollen sopimuksen seuraaminen käy hankalaksi, vaikkakin sitä valvoo niinkin voimakas järjestö kuin IAEA.

 Ydinsulkusopimus on jossain määrin problemaattinen ja osittain epätasa-arvoinen. Se ei aseta takarajaa ydinaseriisunnalle. Ydinaseelliset ja -aseettomat maat ovat sisäsyntyisesti epätasa-arvoisessa asemassa. Siitä voi erota, kuten kävi Pohjois-Korean tapauksessa. Eroaminen voi pahimmillaan aiheuttaa ketjureaktioita.

 Hyvät kuulijat, tilanne kuulostaa hieman karulta, mutta sitä se ei pelkästään ole. Hyviä uutisia on kuultu esimerkiksi Yhdysvaltain suunnalta, jossa on esitetty toive ydinaseettomasta maailmasta. Ei silti ole syytä vielä innostua pelkkään obamamaniaan, sillä Yhdysvallat eivät ole ainoa tekijä tässä kokonaisuudessa, vaikkakin ehkä merkittävin.

 Positiivinen liike asiaan saatiin myös muutama viikko sitten Yhdysvaltain ja Venäjän allekirjoittaman uuden Start-sopimuksen myötä. Sopimuksen mukaan maat sitoutuvat ydinkärkien enimmäismäärien rajauksiin ja valvontajärjestelyihin.

 Tämäkään sopimus ei ole ongelmaton, sillä republikaanit Yhdysvalloissa voivat halutessaan pysäyttää sopimusprosessiin. Se on kuitenkin mielestäni erinomainen askel eteenpäin ydinaseettomassa maailmassa. Se on esikuva muille ydinasevaltioille ja ennen kaikkea signaali siitä, että asiassa ollaan edetty oikeaan suuntaan.

 Me kaikki haluamme rauhaa. Me kaikki haluamme turvaa. Niiden saavuttamiseksi tulee pyrkiä ydinaseettomaan maailmaan – päivä päivältä. Se on mahdollista ja sen pitää olla tavoitteemme.