Tärkeimpiä teemojani eduskuntavaaleissa 2019

Suomen nousu turvattava

Suomi on nyt saatu nousun tielle. Kuluneella vaalikaudella maamme raju velkaantuminen on saatu loppumaan. Talouskasvu on nostettu EU:n hänniltä sen kärkipäähän. Ja mikä tärkeintä, olemme saaneet jo 140 000 uutta työpaikkaa, ja lisää tulee joka viikko. On tärkeää, että tämä työntekoon ja yrittämiseen kannustava linja jatkuu, eikä sitä sössitä. Kun näin toimitaan, meillä on edellytyksiä laittaa asioita kuntoon nuorten syrjäytymisen ehkäisystä parempiin perhevapaisiin, koulutukseen, terveydenhoitoon ja vanhusten hyvään hoivaan.

Suomi ei ole vielä valmis, ja virheitäkin on varmasti tehty. Jos uusmaalaiset äänestävät minut jatkoon, tulevalla vaalikaudella haluan painottua mm. seuraaviin kysymyksiin:

Liikenne sujuvammaksi

Liikenne on keskeinen kysymys koko Uudellamaalla. Liikenneverkko tarvitsee uusia panostuksia uusista rautatiehankkeista aina sorateihin saakka.

Joukkoliikenteessä on edelleen parantamistarpeita. Tämän lisäksi realismia on se, että moni uusmaalainen tarvitsee henkilöautoa myös tulevaisuudessa. Autoilua ei pidä kriminalisoida. Sitä pitää kyllä asteittain viedä ilmastoystävällisempään suuntaan varsinkin biopolttoaineiden käyttöä lisäämällä. Sähköautot ovat autoilun tulevaisuutta, mutta ne ovat vielä vuosia aivan liian kalliita suurimmalle osalle autoilijoista.

Autoilun kohtuuton hankaloittaminen pitää lopettaa. Vastustan Helsingin suunnitelmia liikennettä tukkivista kaupunkibulevardeista. En lämpene myöskään tietulleille tai uusille henkilöautojen tienkäyttömaksuille. Vähän armoa pitää olla autoilijoillekin. Ei autolla huvikseen ajella. Moni tarvitsee autoa päästäkseen töihin, kauppaan, palveluihin tai harrastuksiin.

Myös pyöräilijät ja jalankulkijat pitää huomioida esimerkiksi uusin investoinnein kevyen liikenteen väyliin.

Pääradan parantamista Keravalta Riihimäelle pitää jatkaa, jotta junavuoroja voidaan lisätä ja aikataulujen luotettavuus paranee. Myös liityntäpysäköintipaikkoja tarvitaan lisää.

Uusiakin ratahankkeita tarvitaan. Tällaisia ovat esimerkiksi ”Tunnin juna” Turkuun, Lentorata ja Itärata.

Nuorille tulevaisuudennäkymiä

Jokainen nuori tarvitsee arvokkuuden, onnistumisen ja osallisuuden kokemuksia. Osa nuorista uhkaa jäädä näistä paitsi ja on vaarassa syrjäytyä. Silloin lähiyhteisöjen ja yhteiskunnan on puututtava asiaan. Yksikin välittävä ja rinnalla kulkeva aikuinen voi riittää. Jokaiselle nuorelle on räätälöitävä oma polku hyvään elämään.

Perusta tasapainoiselle ja terveelle elämälle luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Painopistettä on siksi siirrettävä ongelmien ehkäisyyn ja peruspalveluihin. Mielenterveyspalvelut pitää varmistaa kaikilla kouluasteilla aina korkeakouluihin ja yliopistoihin saakka.

Koulut ovat perheen rinnalla avainasemassa perus- ja kansalaistaitojen välittämisessä nuorille. Nuoren elämänhallinta edellyttää käytännön talous- ja työnhakutaitoja, osallistumisen oppimista sekä medialukutaitoa.

Jokaisella nuorella ja lapsella pitää olla oikeus ainakin yhteen mieluisaan harrastukseen. Liikunta-, kulttuuri- ja muut harrastekerhot on liitettävä osaksi lasten ja nuorten koulupäivää yhteistyössä järjestöjen ja vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Vähävaraisten perheiden lasten seura- ja harrastemaksuja on tuettava harrastetuella. Kuntien on tarjottava alle 18-vuotiaille maksuttomia harrastetiloja.

Nuorisotyöttömyyttä on saatu painettua alaspäin ja samalla tiellä pitää jatkaa. Tärkeää on myös, että kesätyöpaikkoja on nuorille riittävästi saatavilla.

Ikääntyminen arvokkaaksi

Suomi tarvitsee ikäihmisiä koskevien asenteiden vallankumouksen. Ikääntyneet eivät ole vain palveluiden, etuuksien ja toimenpiteiden kohde vaan yhteiskunnan tärkeä voimavara ja elämänkokemuksen lähde nuoremmille sukupolville. Ikäihmisiä pitää kuulla heitä koskevissa asioissa ja kunnioittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan. Suomi tarvitsee vanhusasiavaltuutetun rakentamaan yhä vanhusmyönteisempää yhteiskuntaa.

Eläkkeelle siirtyminen on ihmiselle suuri muutos. Tähän nivelvaiheeseen tarvitaan lakisääteinen hyvinvointi- ja terveystarkastus, jossa kartoitetaan yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa keskeiset terveysriskit ja hyvän elämän eväät eläkevuosille. Myöhemmin 75 ikävuodesta lähtien ihminen on kutsuttava säännöllisin väliajoin ”ikäkausineuvolaan”.

Yksinäisyys ja turvattomuuden tunne ovat liian usein ikäihmisen ainoita kumppaneita. On kehitettävä lisää yhteisöllistä ja monimuotoista asumista. Siinä on mahdollista yhdistää kodinomainen asuminen, hoivapalvelut ja yhteisöllisyys. Tarvitaan myös taloudellisia kannustimia, joilla edistetään eri sukupolvien asumista saman katon alla.

Etenkin yli 75-vuotiaiden köyhyysriski on kasvanut. Pienituloiset eläkeläiset ovat haavoittuvimmassa asemassa. Erityisesti pienimpiä eläkkeitä on korotettava.
Ikäihmisten laitoshoidon hoitajamitoitus on kirjattava lakiin paremman hoidon varmistamiseksi. Myös ikääntyneiden kotihoidon riittävät henkilöresurssit on turvattava.

Perhe- ja omaishoidon asemaa ikäihmisten hoidossa pitää vahvistaa. Työelämän pitää joustaa nykyistä paremmin omaishoidon tarpeisiin. Omaishoitajia on monessa eri elämäntilanteessa ja heidän tarpeensa vaihtelevat – toiselle oleellista on työn ja hoivan yhteensovittaminen, toiselle tuen taso, kolmannelle mahdollisuus lepohetkiin. Kaikki nämä pitää huomioida kehittämistyössä.

Omatoimisen asumisen jälkeen useimmille ikääntyneille tulee vastaan elämänvaihe, jolloin he tarvitsevat säännöllistä hoivaa ja tukea. Liian moni ei kuitenkaan löydä tarvitsemansa apua. Palveluita on kehitettävä niin, että ikäihmiset ja heidän omaisensa saavat ”yhdeltä luukulta” tarvitsemansa tiedon ja neuvonnan.

Kotihoidon varaan ei saa jäädä liian huonokuntoisia ikäihmisiä. On välttämätöntä, että jokainen vanhus pääsee sellaisen hoivan ja asumismuodon piiriin, jotka parhaiten tukevat hänen hyvinvointiaan ja toimintakykyään.

Suomea on rakennettava oikeudenmukaisella tavalla, vauvasta vaariin.

Antti Kaikkonen