Armoa autoilijoille

17.12.2018 - Uncategorized

Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Edes täällä Uudellamaalla joukkoliikenne ei ole niin kattavaa, että kaikki voisimme sen varassa elää. Hyvä, että jotkut voivat. Mutta moni tarvitsee autoa, eikä siitä pitäisi nyt sentään ihan mahdotonta syntiä tehdä, sanon minä.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on lähivuosien tärkeimpiä tehtäviä myös täällä Suomessa.

Suomen on tehtävä oma osansa, ei vähempää. Samalla on kuitenkin ennen muuta poliittisten päättäjien vastuulla pitää visusti huolta siitä, että ihmisten arjen ja koko maan elämisen edellytysten kannalta ei mennä kohtuuttomuuksiin.

Äskettäin julkaistuilla liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän ehdotuksilla on oikea tavoite. Valitettavasti osa ehdotuksista kuitenkin kohtuuttomasti hankaloittaisi ihmisten arkea ja lisäisi kustannuksia. 

Autoja tarvitaan liikkumiseen, maaseudun lisäksi myös useimmilla kaupunkialueilla. Siksi työryhmän ehdotukset esimerkiksi tuntuvista polttoaineverojen korotuksista ja uusista tiemaksuista ovat kaukana ihmisten arjesta ja todellisuudesta.

Realismia ei myöskään ole, että ihmisillä olisi yhtäkkiä mahdollisuus mittavasti ostaa uusia autoja, etenkään työryhmän väläyttämiä sähköautoja. Ne ovat ainakin toistaiseksi useimmille suomalaisille yksinkertaisesti aivan liian kalliita.

Totta kai myös autoilusta on tulevaisuutta silmällä pitäen tehtävä ympäristöystävällisempää. Uudistukset on kuitenkin toteuttava asteittain ja myös pieni- ja keskituloisten kannalta reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla. Järki siis käteen.

Olisi toivottavaa, että myöskään Helsingin kaupunki ei tekisi autoilua kohtuuttoman hankalaksi. Tällaisia ajatuksia siellä tuntuu ilmassa olevan, esimerkkeinä ajatukset pääväylien muuttamisesta ”kaupunkibulevardeiksi” ja ajatukset tietullien käyttöönotosta.

Harvemmin täältä muualta Uudeltamaalta Helsingissä ihan pelkästään huvin vuoksi käydään. Yleensä siinä on kyse työstä tai palveluista. Osa pääsee junalla, ja se on mainio asia. Kiskoja tarvitaan lisääkin. Mutta antakaa meille autoilijoillekin armoa. Emme me pahuuttamme autolla liiku.

Toivotan hyvää Joulun aikaa kotisivujeni vierailijoille.

Veljet samalle viivalle

24.10.2018 - Uncategorized

Talvi- ja jatkosotaan osallistui yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Koettelemus oli kova, ja moni kaatui taistelurintamalle.

Sodan jälkeen näistä ihmisistä tuli äitejä ja isiä, myöhemmin isovanhempia. Arkisia asioita hoidettiin, opiskeltiin, tehtiin töitä. Sodan elänyt sukupolvi rakensi sitä Suomea ja niitä hyvinvointipalveluita, joista me kaikki saamme nyt osaltamme nauttia.

Sodan jälkeinen arki ei ollut helppo. Kotiin palasi tuhansia pysyvän vamman saaneita. Nuorimmat rintamalle lähtijät olivat vasta 16 -vuotiaita. Joka kahdeksas sotiin osallistunut ei koskaan päässyt takaisin kotiin. Veteraanien keski-ikä on nyt jo yli 93 vuotta. Reilu vuosikymmen sitten elossa oli 85 000 veteraania. Vuoden 2018 alussa joukossamme eli vajaa 14.000 sotiin osallistunutta miestä ja naista.

Ikävä tosiasia on, että veteraanit eivät ole enää kauaa keskuudessamme. Maamme kunniakansalaiset ovat totisesti ansainneet arvokkaan vanhuuden. Ja heidän henkisestä perinnöstään ja vapaasta, itsenäisestä isänmaasta on pidettävä huolta myös sen jälkeen, kun aika on viimeisestäkin veteraanista jättänyt.

Veteraanijärjestöt ovat käyneet yhdessä kaikkien eduskuntaryhmien kanssa arvokasta vuoropuhelua useamman vuoden ajan. Keskusteluissa on toistuvasti noussut esiin toive veteraanien koti- ja avopalveluiden saamiseksi koskemaan kaikkia sotaveteraaneja. Tällä hetkellä sotainvalideilla on oikeus laajoihin palveluihin, mutta rintamaveteraaneilla oikeudet ovat olleet selvästi kapeammat.

Eduskuntaryhmien kesken johdollani käydyt keskustelut toivat viimein tänä syksynä tulosta. Kaikkien eduskuntaryhmien ja maan hallituksen yhteinen päätös on, että rintamaveteraanien kotipalveluoikeudet laajennetaan samaan tasoon sotainvalidien kanssa. Lakialoite asiasta on juuri tullut eduskunnan käsittelyyn. Jokainen veteraani saa jatkossa oikeudet yhdenvertaisiin kotipalveluihin, kotipaikasta tai sotakohtalosta riippumatta. Tämä on sekä taloudellisesti että periaatteellisesti merkittävä ja tärkeä päätös.

Veljet samalle viivalle, kuten veteraanit itse sanovat.

Surullisia uutisia

29.09.2018 - Uncategorized

Valitettavasti joudun kertomaan, että olemme päätyneet Sadun kanssa siihen, että eroamme. Olemme tänään jättäneet yhteisen avioerohakemuksen. Kyse ei ole hetken mielijohteesta, vaan tämä on hyvin pitkän harkinnan tulos. 

Olemme olleet yhdessä reilut 12 vuotta. Siihen on mahtunut paljon ilon ja surun hetkiä, niitä myötä- ja vastamäkiä.

Arvaan, että tämä tieto on ikävä uutinen monelle, jotka ovat niitä kanssamme eri tavoin myötäeläneet. Toivomme kuitenkin ymmärrystä ratkaisullemme. Voin vakuuttaa, että emme ole luovuttaneet helpolla, vaan aina yrittäneet jatkaa yhdessä eteenpäin.

Satu on kertonut erostamme tällä samalla foorumilla (FB). Mitään lisättävää meillä tähän asiaan ei ole, mikä mahdollisesti asiasta kiinnostuneelle medialle ystävällisesti todettakoon.

Olemme saaneet kasvattaa kahta meille sijoitettua lasta, ja niin teemme vastakin. Erosta huolimatta tulemme huolehtimaan, että heillä on kaikki hyvin. He ovat meille hyvin rakkaita, ja jatkoaskelia teemme heidän etuaan silmällä pitäen.

Moni joutuu elämässään eron kokemaan, joko omalta kohdalta, tai läheiseltä. Ei sellaista kukaan toivo, kun naimisiin menee. Tuskin erot koskaan helppoja ratkaisuja ovat, ei tässäkään tapauksessa. 

Takki on juuri nyt aika tyhjä, enkä pysty nyt viisaita sanoja oikein sen enempää löytämään.

Mutta Satu, iso ja lämmin kiitos Sinulle kaikesta.

Hevosuutisia

07.09.2018 - Uncategorized

Tämä päivitys kiinnostanee lähinnä hevosihmisiä: Eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin eilisiltana yhtenä kohtana hallituksen lakiesitys, joka läpimennessään tulee mahdollistamaan hevosen lannan käytön energiakäytössä.

Hevosen lannan käytön helpottamiseksi energiakäytössä on tehty Suomessa pitkäjänteisesti töitä, itsekin olen tämän ottanut vuosien varrella useasti esille.

Lannan poltto on ollut käytännössä kiellettyä tähän saakka. Viestiä on viety eteenpäin EU-tasolle jo vuosien ajan. Lähes kymmenen vuoden työ on kannattanut, läpimurto on saavutettu ja tuotantoeläinten lannankäyttöä helpotetaan nyt energiantuotannossa. Selkosuomeksi sanottuna: Hevosen lantaa saa jatkossa polttaa.

Hevosenlantaa on käytetty niin lannoitteena, kuin maanparannusaineena ja tärkeää tämä on edelleen ravinnekierrätyksen edistämiseksi. Tallit saavat nyt lisää mahdollisuuksia lantahuollon järjestämiseen, kun lannan poltto nyt sallitaan myös alle 50 megawatin laitoksilla.

Lakimuutos on pitkän työn tulos ja hyötyjinä siinä ovat ennen kaikkea tallit.

Tässä on iloisen hirnahduksen paikka.

Lindtmanilta raikkaita näkemyksiä

02.09.2018 - Uncategorized

Politiikkaan pesiytynyt pinnallistumisen ja tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri on vaikuttanut monen pitkäaikaisen poliitikon päätökseen luopua eduskuntavaaliehdokkuudesta.

Kokeneet kansanedustajat ovat tuntemuksissaan oikeassa. Tiedän, että myös moni politiikkaa kauempaa seuraava on turhautunut ohipuhumiseen ja riitelyyn.

Parantamisen varaa on – varmasti myös itselläni.

Eduskunta aloittaa nyt syysistuntokautensa. Pohdinkin, pystyisimmekö yhdessä osoittamaan ihmisille, että meillä on erilaisista näkemyksistä huolimatta sittenkin edelleen kyky kuunnella ja ymmärtää toisiamme sekä hakea yhdessä ratkaisuja?

Tämä ei tarkoita, etteikö asioista voi olla myös lujasti eri mieltä. Se kuuluu kansanvaltaan. Eri mieltä voi kuitenkin olla myös ilman, että heti leimaa toisen tai ymmärtää tahallaan väärin.

Toteuttaakseni edellä kirjoittamaani, kiitän tässä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Antti Lindtmania.

Hän esitti Helsingin Sanomien Lauantaivieras-haastattelussa (1.9.) ilmeisen harkittuja, tulevaisuuteen katsovia näkemyksiä työelämän uudistamisesta. Niitä oli virkistävää lukea.

Lindtman tunnusti, että työ, työmarkkinat ja työelämä ovat muutoksessa ja peräänkuulutti ”radikaalia uudelleenajattelua”. Yhtenä ratkaisuna hän esitti paikallisen eli työpaikoilla tapahtuvan sopimisen lisäämistä.

Keskustassa olemme esittäneet paikallisen sopimisen edistämistä jo pitkään. Uskomme, että oikein toteutettuna se turvaisi nykyisiä työpaikkoja huonoina aikoina ja hyvinä aikoina puolestaan mahdollistaisi paremmin uusien työntekijöiden palkkaamisen.

Paikallinen sopiminen ei saa olla sanelua, vaan sen on perustuttava työnantajan ja työntekijän väliseen tasavertaisuuteen ja luottamukseen. Etunimikaima Lindtman oli Helsingin Sanomissa samaa mieltä. 

Toivottavasti tässä asiassa päästäisiin vihdoin toden teolla eteenpäin.  Uskon, että yhteisenä tavoitteenamme on turvallinen, inhimillinen ja oikeudenmukainen työelämä riippumatta siitä, kuka on hallituksessa, kuka oppositiossa.

Yhteisen näkemyksen hakemiselle on vielä huutavampi tarve pätkä- ja silpputyöläisten sekä itsensä työllistävien tilanteen parantamisessa. Heille työn, työmarkkinoiden ja työelämän muutos on ollut jo pitkään todellisuutta. Ja on myönnettävä, että heidän eteensä Suomessa n tehty aivan liian vähän.

Iso osa ratkaisua on perusturvan uudistaminen niin, että myös pätkä- ja silpputyöläisten sekä itsensä työllistävien toimeentulo olisi nykyistä turvatumpi. Itse ajattelen, että tarvitsemme Suomeen perusturvan, joka aina kannattelee heikointa, mutta ei kahlitse ketään, ja ottaa huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet.

Toivottavasti myös näistä asioista voidaan tulevina kuukausina käydä keskustelua vanhan sanonnan ”arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin” mukaisesti. Itse olen siihen valmis.

PS.

Kiitän Lindtmanin lisäksi myös muita eduskuntaryhmien puheenjohtajia (Kalle Jokinen, Simon Elo, Leena Meri, Aino-Kaisa Pekonen, Krista Mikkonen, Thomas Blomqvist ja Peter Östman) hyvästä yhteistyöstä sotaveteraanien aseman parantamiseksi. Pääsimme pitkän neuvotteluprosessin jälkeen viime viikolla yhteisymmärrykseen merkittävästä parannuksesta, jolla rintamaveteraanit pääsevät samojen palveluiden piiriin kuin sotainvaliditkin. Myös maan hallitus tuki tätä linjaa. Pidän tätä ratkaisua yhtenä merkittävimmistä uutisista viime viikon budjettiriihestä.

Kesäterveiset

29.06.2018 - Uncategorized

Eduskunnan kevätkausi päättyi eilen. Tänään vielä pöydän siivousta ym, ja pikkuisen sellaista vielä ensi viikollakin. Sitten hetki vapaata, kunnes taas täysi viikko tapahtumia Porin Suomi Areenassa heinäkuun puolivälissä.

Kevätkausi oli aika värikäs, välillä raskaskin. Yhtenä kappaleena siitäkin kai kuitenkin selvittiin. Varsinkin pitkään tehty sote-uudistus oli paljon esillä.

Uudistuksen tarve tunnustetaan aika laajasti. Itse asiassa kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat sitä eri hallituskokoonpanoissa yrittäneet toteuttaa viimeisen 13 vuoden aikana. Aina yritys on epäonnistunut, eikä helppoa ole nytkään. Yksityiskohdista ollaan erimielisiä nytkin. 

Jos sote-uudistus ei mene nyt läpi, seuraava hallitus aloittaa sote-uudistuksen tekemisen. Jossain kohtaa vain pitäisi todeta, että tämä on nyt riittävän hyvä päätettäväksi. Katsotaan, miten syksyllä käy.

Iso asia on se, että maan talous ja työllisyys on ollut vahvassa kasvussa koko kevään. Työttömyys alenee nyt kaikkialla Suomessa. Maamme tulevaisuus näyttää nyt paljon paremmalta, kuin 2-3 vuotta sitten. Ei se yksin hallituksen ansiota ole, mutta joku rooli on myös niillä päätöksillä, mitä tämän eteen eduskunnassa on tehty, näin rohkenen väittää.

Iso uutinen on sekin, että Venäjän ja Yhdysvaltain presidentin tulevat Suomeen 16. heinäkuuta. Miksi he tapaavat juuri Suomessa?

Suomen sijainti, sotilasliittoihin kuulumattomuus, toimiva yhteiskunta ja viisas ulkopolitiikka lienevät keskeisiä syitä. Tämä on merkittävä tunnustus Suomen ulkopolitiikalle. Fiksulla toiminnalla pieni Suomi voi aina välillä vaikuttaa vähän kokoaan suuremmin. Jatketaan sillä tiellä.

Hyvää kesää!