LAKIALOITE

laiksi sähkömarkkinalain 57§:n ja 69§:n muuttamisesta

Eduskunnalle

Sähkö on useille kotitalouksille merkittävä kuluerä varsinkin sähkölämmitteisissä taloissa. Suomen kaltaisessa suurten lämpötilavaihteluiden maassa ajankohtaiseen kulutukseen perustuva laskutus vaihtelee vuodenaikojen ja lämpötilan mukaan merkittävästi, jopa useilla sadoilla euroilla. Osalle sähkönkäyttäjistä tämä ei ole ongelma, mutta osalle on. Suuresti vaihtelevat laskut hankaloittavat monien kotitalouksien oman talouden suunnittelua ja tulevien kulujen ennakoimista huomattavasti. Ongelmat ovat suurimpia varsinkin pienituloisille kotitalouksille, kun kesä- ja talvikuukausien sähkölaskut voivat vaihdella merkittävästi. Moni kuluttaja ottaisi tasaerälaskutuksen käyttöön, jos sellainen vaihtoehto olisi tarjolla.

Aiemmin sähköyhtiöt tarjosivat yleisemmin tasaerälaskutusvaihtoehtoa, mikä helpotti kotitalouksien tilannetta tasaamalla sähkölaskua koko vuodelle. Nyt tuntimittauslaitteistojen yleistyessä sähköyhtiöt ovat suurimmaksi osaksi luopuneet tasaerälaskuttamisesta ja siirtyneet reaalikulutukseen perustuvaan laskutukseen monien asiakkaiden toiveista huolimatta.

Vuonna 2009 annetussa EU:n kolmannessa sähkön sisämarkkinadirektiivissä edellytetään erilaisten maksutapavaihtoehtojen tarjoamista kuluttajille. Sähkömarkkinalain uudistuksen yhteydessä vuonna 2013 silloinen hallitus sisällytti esitykseensä jakeluverkonhaltijan velvoitteen tarjota erilaisia maksuvaihtoehtoja, mukaan luettuna kuluttajan arvioituun todennäköiseen vuotuiseen sähkönkulutukseen perustuvan tasaerälaskutuksen. Ehdotus kuitenkin muuttui talousvaliokunnan käsittelyssä siten, että maininnat pakollisista maksutapavaihtoehdoista – kuten tasaerälaskutuksesta – haluttiin poistaa (TaVM 17/2013 vp — HE 20/2013 vp). Muutosta perusteltiin kustannustekijöillä, sillä pakollinen tasalaskutus saattaisi edellyttää sähköyhtiöiltä investointeja tietojärjestelmiin. Talousvaliokunta kuitenkin painotti, että kuluttajille tulisi tarjota erilaisia maksutapoja. Valiokunta luotti mietinnössään siihen, että tällöin tasaerälaskutus olisi myös mahdollinen vaihtoehto markkinaehtoisesti uudistetun lainsäädännön viitoittamalla tavalla. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin sähköyhtiöiden ja luottolaitosten yhteistyötä tällaisen vaihtoehdon luomisessa.

Käytännössä talousvaliokunnan kaavailema maksutapavaihtoehtojen lisääntyminen ei ole kuitenkaan toteutunut. Energiaviraston antamassa päätöksessä 31.3.2014 virasto toteaa, että koska velvoitteet tarjota tasaerälaskutusta yhtenä maksutapavaihtoehtona jäivät eduskuntakäsittelyssä pois, voivat verkonhaltijat itse päättää, mitä maksutapavaihtoehtoja ne tarjoavat asiakkailleen. Sähkömarkkinalain pykäliä 57§ ja 69§ on tulkittu siten, että erilaiset maksutavat tarkoittavat vain käteis- tai verkkomaksua. Energiaviraston päätöksen mukaan erilaisten maksutapavaihtoehtojen tarjoamiseen riittävät myös paperilaskun ja e-laskun tarjoaminen. Näin maksutapavaihtoehtojen on tulkittu tarkoittavan fyysisiä tapoja maksaa lasku. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä tai lain tarkoituksen mukainen tulkinta. Käytännöksi on muodostunut, että sähköyhtiöt eivät edelleenkään tarjoa lain hengen mukaisesti ja monien asiakkaiden tarpeista huolimatta tasaerälaskutusvaihtoehtoa, laskuttavat tasaerälaskuista erillisen käsittelymaksun tai nykyisellään jopa poistavat niitä aktiivisesti palveluvalikoimastaan. Tältä osin sähkömarkkinalaki onkin jäänyt puutteelliseksi ja sitä on nyt täydennettävä, jotta kuluttajille olisi tarjolla entistä paremmat vaihtoehdot oman talouden suunnitteluun.

Vuonna 2009 annetulla valtioneuvoston asetuksella sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta ei estetä sähkön myyjää tarjoamasta tasaerälaskutusta, vaikka sähkön mittaamiseen käytettäisiin tuntimittauslaitteistoa. Tästä huolimatta useat palveluntarjoajat eivät ole mahdollistaneet asiakkailleen laskutusmuodoksi tasaerälaskutusta, vaan veloittavat sähkön käytöstä ajantasaisen kulutuksen mukaan, mikäli se on teknisesti mahdollista.

Koska käytäntö ei ole osoittautunut toimivaksi, otti talousvaliokunta alkuperäisen mietintönsä jälkeen uudemman kerran kantaa tasaerälaskutukseen ja totesi, ettei vakiintunut käytäntö vastaa valiokunnan tarkoittamaa tapaa (TaVM 23/2014 vp — HE 182/2014 vp). Valiokunnan tarkoitus oli alunperinkin turvata tasaerälaskutusta vastaavat käytännöt. Koska käytäntö ei ole kuitenkaan vastannut tarkoitusta, on sähkömarkkinalakia tältä osin syytä tarkentaa. Kokemus on osoittanut, etteivät useimmat sähköyhtiöt tarjoa tätä mahdollisuutta vapaaehtoisesti, joten velvoittava lainsäädäntö on tarpeen. Myös sähkömarkkinadirektiivin kuluttajansuojaa koskeva liite 1 edellyttää, että asiakkaat voivat valita useista eri maksumenetelmistä. Tulkinta on jäänyt Suomessa liian suppeaksi.

Jotta maksutapavaihtoehtokäytäntö vastaa alkuperäistä tarkoitusta, tulee sähkömarkkinalakia muuttaa vuoden 2013 hallituksen esityksen hengessä (HE 20/2013). Sähkömarkkinalain pykäliin 57§ jakeluverkonhaltijan laskutuksesta jakeluverkossa sekä 69 § vähittäismyynnin laskutuksesta on sisällytettävä säännös, joka velvoittaa tarjoamaan kuluttajille erilaisia maksutapavaihtoehtoja. Näiden maksutapaehtojen tulee käsittää sekä laskutusjakson mukaiseen kulutukseen perustuva laskutus että arvioituun todennäköiseen vuotuiseen sähkönkulutukseen pohjautuva tasasuuruisiin maksueriin perustuva maksutapavaihtoehto, niin sanottu tasaerälasku. Uudistusta olisi siis se, että jakeluverkonhaltijalla ja vähittäismyyjällä olisi velvollisuus tarjota myös palvelua, jossa asiakas saisi halutessaan lyhentää vuotuista sähkölaskuaan tasasuuruisissa erissä. Vaikka kuluttaja valitsisi tasaerälaskutuksen, tulisi laskutuksen lähtökohtana yhä olla asiakkaan todettuihin lukematietoihin perustuva laskutus ja hänellä on oltava oikeus omien sähkönkulutustietojensa saantiin. Kulutuslukemat tulee tehdä vähintään kerran vuodessa tasaamaan asiakkaan todellista kulutusta. Tasaerälaskutuksesta tai muusta maksutavasta ei saa periä ylimääräistä palvelumaksua. Verkonhaltijalla olisi oikeus muuttaa asiakkaalta veloitettavan tasaerän suuruutta muuttaessaan hinnoittelua tai asiakkaan vuotuisen arvioidun kulutuksen määrän muuttuessa.  Ehdotettu säännös ei vaikuttaisi siihen, minkälaista jakelu- ja mittauspalvelutuotetta asiakas käyttäisi. Myös tasaeriin perustuvan maksutavan valinnut asiakas voisi kuulua erilaisten palvelujen piiriin.

Kotitalouksilla tulee olla oikeus valita itse omien tarpeidensa pohjalta tasaerälaskutuksen ja reaalikulutukseen perustuvan laskutuksen välillä. Sähkömarkkinoiden on oltava kuluttajaystävälliset ja lainsäätäjän on suojeltava heikommassa asemassa olevien kuluttajien oikeuksia. Samalla maksutapavaihtoehtoja koskevan ehdotuksen tavoitteena on myös lisätä asiakkaiden valinnanvapautta laskujen maksamisessa ja poistaa sähköyhtiöiden yksipuolisesti käyttöön ottama, pelkästään lukemalaskutukseen perustuva maksukäytäntö. Lakimuutoksen myötä sekä kuluttajilla että jakeluverkonhaltijalla ja vähittäismyyjällä on mahdollisuus myös jatkaa tunneittain mitattavalla sähkönkulutuksella, jossa mittaustiedot ovat laskutuksen perusteena. Sähkön tasaerälaskutus yhtenä vaihtoehtona toisi kuitenkin kaivattua helpotusta monien sähköasiakkaiden talouden suunnitteluun kulujen ennustettavuutta lisäämällä.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki

sähkömarkkinalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sähkömarkkinalain (558/2013) 6 luvun 57 §:n 1 momentti ja 7 luvun

 69§:n 4 momentti siinä muodossa kuin ne ovat laissa 1430/2014 seuraavasti:

6 luku

Jakeluverkkoa ja jakeluverkonhaltijaa koskevat säännökset

Jakeluverkonhaltijan laskutus

57 §

Jakeluverkonhaltijan on tarjottava kuluttajille erilaisia maksutapoja sähkönjakelun laskujen maksamiseen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia eikä eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapoina on tarjottava ainakin laskutusjakson mukaiseen kulutukseen perustuva vaihtoehto sekä kuluttajan arvioituun todennäköiseen vuotuiseen sähkönkulutukseen perustuviin tasasuuruisiin maksueriin perustuva vaihtoehto. Jos jakeluverkonhaltija tarjoaa kuluttajille ennakkomaksujärjestelmää, on järjestelmän heijastettava riittävästi kuluttajan arvioitua todennäköistä vuotuista sähkönkulutusta.

9 luku

Sähkön vähittäismyynti

Vähittäismyyjän laskutus

69 §

Vähittäismyyjän on tarjottava kuluttajille erilaisia maksutapoja sähkölaskujen maksamiseen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia eikä eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapoina on tarjottava ainakin laskutusjakson mukaiseen kulutukseen perustuva vaihtoehto sekä kuluttajan arvioituun todennäköiseen vuotuiseen sähkönkulutukseen perustuviin tasasuuruisiin maksueriin perustuva vaihtoehto. Jos vähittäismyyjä tarjoaa kuluttajille ennakkomaksujärjestelmää, on järjestelmän heijastettava riittävästi kuluttajan arvioitua todennäköistä vuotuista sähkönkulutusta.

Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 2017.

Helsingissä 27.5.2016

Antti Kaikkonen /kesk

Referaatti 13.4.2016

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Antti Kaikkonen: YK:lle viimeinkin naispääsihteeri

”YK:ssa on meneillään yksi maailman tärkeimmistä valintaprosesseista kun pääsihteeri Ban Ki-Moonille etsitään seuraajaa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että YK:n jäsenvaltioiden on vihdoin aika valita naispääsihteeri johtamaan YK:ta.

Järjestöllä on ollut jo kahdeksan pääsihteeriä, jotka ovat kaikki olleet miehiä. Nyt on aika rikkoa tämä lasikatto ja valita pääsihteeriksi nainen.

Kyseessä ei ole mikä tahansa tehtävä, sillä pääsihteerin tulee puhua 7 miljardin ihmisen puolesta. Siksi YK tarvitsee vahvan johtajan, joka voi johtaa myös omalla esimerkillään.

Naiset ovat edelleen alisteisessa asemassa hyvin monessa valtiossa ja kulttuurissa eri puolilla maapalloa. Ensimmäinen naispääsihteeri olisi tärkeä signaali sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta.

Tähän mennessä pääsihteerikisaan on ilmoittautunut yhdeksän ehdokasta, joista neljä on naisia. Sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomelle tärkeää sekä kansallisesti että kansainvälisesti, joten myös Suomen on syytä tukea naisehdokkaita.

Meneillään oleva valintaprosessi on aiempaa avoimempi ja läpinäkyvämpi, mikä on erittäin tärkeää, jotta kaikki jäsenmaat voivat tuntea valittavan pääsihteerin omakseen. Avoimempi ja läpinäkyvämpi YK on kaikkien jäsenmaiden etu.

On jo korkea aika, että YK saa ensimmäisen naispääsihteerinsä”, Kaikkonen sanoi.

Kaikkonen puhui Helsingissä parhaillaan järjestettävän nuorten YK-konferenssin avajaistilaisuudessa keskiviikkona 13.4.2016.

Keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen:

Keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen on tyytyväinen hallituksen aikeisiin parantaa omais- ja perhehoitajien asemaa.

– Omais- ja perhehoitajat tekevät erittäin tärkeää ja arvokasta työtä. Olen iloinen, että taloudellisesti vaikeinakin aikoina heidän asemaansa  pystytään hieman parantamaan, Kaikkonen sanoo.

Hallitus on jättänyt lausuntokierrokselle luonnoksen omais- ja perhehoitolain muutoksesta, jossa on monta pientä parannusta omais- ja perhehoitajien asemaan.

Hallituksen esittämän lakimuutoksen myötä sopimuksen tehneet omaishoitajat saisivat tulevaisuudessa vähintään kaksi vapaapäivää kuukaudessa. Ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti hoitoon sidotut omaishoitajat saisivat vähintään kolme samoin edellytyksin kuin nytkin. Nykyisellään ja myös jatkossa kunnat voivat oman harkintansa mukaan tarjota omaishoitajille useammankin vapaan päivän.

– Kuntakohtaisia eroja on paljon, mutta nykyisellään kaikilla omaishoitajilla ei välttämättä ole vapaapäiviä lainkaan. Vapaapäivät auttavat omaishoitajia jaksamaan paremmin, ja siksi lakimuutos olisi erityisen merkittävä ja tärkeä, Kaikkonen perustelee.

– Vaikka omaishoitajien asema yleisesti ottaen näillä muutoksilla paranee, lain jatkotyössä täytyy vielä varmistaa, ettei kenenkään asema nykyisestä näillä lakimuutoksilla heikkene, Kaikkonen jatkaa.

Lisäksi perhehoitajien vähimmäispalkkiota ollaan korottamassa 80 eurolla kuukaudessa, ja myös heidän vapaapäiviensä määrä nostetaan yhdestä kahteen.

Lakimuutos on lähetetty lausuntokierrokselle ja lain on määrä tulla voimaan heinäkuun alussa. Esityksen tavoitteena on tukea omais- ja perhehoitajien jaksamista ja samalla mahdollistaa hoidettavien asuminen pidempään kotona.

Kansanedustaja Antti Kaikkonen piti Keskustan eduskuntaryhmän puheenvuoron lähetetekustelussa selonteosta Suomen osallistumisen jatkamisesta ja vahvistamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteiössä Irakissa.

Arvoisa puhemies,

Suomi on jatkamassa ja vahvistamassa osallistumistaan koulutusoperaatioon Pohjois-Irakissa Erbilissä. Kyseessä on kriisinhallinnan operaatio, jolla vahvistetaan Irakin kykyä toimia ISIL:iä vastaan. Osallistumisen lisääminen on Suomelta konkreettinen vastaus Ranskan EU:n jäsenvaltioille esittämään avunpyyntöön terrorismia vastaan. Samalla ratkaisulla on tarkoitus vastata myös Yhdysvaltojen esittämään pyyntöön lisätuesta terrorismin ja ISIL:in vastaisessa toiminnassa. 

Pariisissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen Ranska esitti avunpyynnön puolustusministerikokouksessa 17. marraskuuta, jossa se vetosi Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon lausekkeeseen. Pyyntö sai välittömästi jäsenvaltioiden poliittisen tuen ja vakuutuksen solidaarisuudesta.

Arvoisa puhemies,

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun keskinäisen avunannon lauseketta sovelletaan käytännössä. Ennakkotapauksena voimme todeta prosessin käynnistyneen sujuvasti ottaen erityisesti huomioon, että Lissabonin sopimus ei ota kantaa siihen, miten avunpyyntöä tulisi koordinoida. Tiedämme jo nyt, että tukipyyntö on laajentanut ja vahvistanut jäsenvaltioiden käsitystä keskinäisen avunannon lausekkeen soveltamisesta. Vielä on kuitenkin liian aikaista arvioida, miten lausekkeen soveltaminen vaikuttaa laajemmin EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tai puolustusulottuvuuden kehittymiseen.

Kyseessä oleva artikla 42 sitoo jäsenmaita suoraan ja korostaa niiden keskinäistä solidaarisuutta. Yhteisen toiminnan tehokkuuden kannalta järkevä unionin tasolla tehtävä koordinaatio on kuitenkin tarpeen. Lienee perusteltua jättää soveltamisvaraa siihen, mikä taho kussakin tilanteessa kantaa vastuun koordinoinnista ja yhteisen toiminnan johtamisesta. Useimmiten apua pyytänyt maa tulee olemaan tuo koordinaattori. Mikään ei Keskustan eduskuntaryhmän mielestä estä unionia halutessaan tekemään myös omia yhteisiä päätöksiä vastatakseen avunpyyntöön yhteisesti.

Kuten selonteossa todetaan, Suomi on johdonmukaisesti korostanut avunantolausekkeen poliittista ja periaatteellista merkitystä niin Lissabonin sopimuksen hyväksymisen yhteydessä kuin sen jälkeenkin.

Suomi ottaa avunantovelvoitteen vakavasti. Olemme valmiita antamaan tarvittaessa muille jäsenvaltioille apua ja myös odotamme tarvittaessa saavamme apua muilta jäsenvaltioilta velvoitteen tarkoittamissa tilanteissa. Tästäkin näkökulmasta arvioiden Ranskan aloite on merkittävä ja on hyvä, että saamme kokemusta lausekkeen soveltamisesta. EU-maiden keskinäistä solidaarisuutta testataan näinä aikoina monella tavalla.

Hallituksen arvioitavana on parhaillaan, mistä muista toimista Ranskalle antamamme apu koostuu. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä luonteva tapa olisi vahvistaa hyvin toimivaa kriisinhallintaoperaatiotamme Libanonissa. Tämä voisi vapauttaa Ranskan joukkoja muihin tehtäviin. Näistä operaatioista omat joukkomme saavat myös arvokasta kenttäkokemusta.

Lissabonin sopimuksen toimeenpanoon liittyvät olennaisesti myös käynnissä olevat lainsäädäntöhankkeet, joiden on tarkoitus mahdollistaa Suomelle kansainvälisen avun antaminen ja vastaanottaminen myös muissa kuin kriisinhallinnan operaatioissa. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että lainsäädännöllisiä lukkoja puretaan harkiten niin, että Suomella on tarkoituksenmukainen päätöksentekovalmius avun antamiseen ja vastaanottamiseen.

Uudistuksissakin on syytä pitää riittävä maltti ja järki päässä sekä muistaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkä linja. Näistä asioista on syytä käydä erikseen perustavanlaatuinen keskustelu huhti-toukokuussa, kun lakiesitykset saapuvat eduskuntaan.

Arvoisa puhemies,

Suomi on antanut koulutustukea Irakin Kurdistanin turvallisuusjoukoille yli puolen vuoden ajan noin 50 sotilaskouluttajan vahvuudella. Meillä on kokemusta koulutustuesta ja neuvonannosta myös monissa muissa kriisinhallintaoperaatioissa.

Edellistä lähettämispäätöstä tehtäessä eduskunta arvioi perusteellisesti operaation turvallisuustilannetta, riskejä ja merkitystä. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että eduskunta perehtyy huolellisesti ajantasaiseen tietoon mandaatin sisällöstä ja operaation turvallisuudesta. Myös vaikutuksia sisäiseen turvallisuutemme on syytä arvioida. Erbilin operaatioon liittyy riskinsä, se on syytä tunnistaa ja tunnustaa.

Arvoisa puhemies,

ISIL:in äärimmäisen julma toiminta Syyriassa ja Irakissa sekä sen aktiivinen rekrytointi ja yllyttäminen terrori-iskuihin eri puolilla Eurooppaa, Lähi-itää ja Afrikkaa edellyttävät kansainväliseltä yhteisöltä laaja-alaista yhteistyötä. ISIL hallitsee edelleen laajoja alueita Irakissa ja Syyriassa. Järjestön leviämistä etenkin Libyaan on pidettävä todellisena uhkana.

Kuten esimerkiksi Pariisin terroristi-iskut hirveällä tavalla osoittivat, uhkaavat ISIL:in kaltaiset liikkeet myös meidän ja lähialueidemme turvallisuutta. Myös YK:n turvallisuusneuvosto on esittänyt avunpyynnön ISIL:in toimintaa vastaan. Suomenkin on omien voimavarojensa ja kykyjensä puitteissa syytä kantaa vastuuta terrorismin vastaisessa kamppailussa.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää Suomen edun mukaisena vastata avunpyyntöihin ja jatkaa koulutusyhteistyötä Irakissa edellyttäen turvallisuuskysymysten asianmukaista ratkaisemista niin joukkojemme toiminta-alueella Irakissa kuin koti-Suomessakin. Turvallisuus on Keskustalle sydämen asia.

Lakialoitteen allekirjoitti 23 kansanedustajaa eri puolueista.

LAKIALOITE

laiksi alkoholilain 58 §:n 3 momentin kumoamisesta

Eduskunnalle

Opetus- ja kulttuuriministeriö teetti vuoden 2015 lopulla valmistuneen kartoituksen kulttuuritapahtumien järjestämiseen liittyvästä sääntelystä ja byrokratian purkamisen tarpeista. Kartoituksessa nousi esiin esimerkiksi tarve keventää alkoholin anniskelua ja nauttimista koskevaa sääntelyä, jonka kulttuuritoimijat kokevat raskaaksi ja kuormittavaksi. Monet kulttuuritoimijat peräänkuuluttivat vapaampaa alkoholipolitiikkaa ja epätarkoituksenmukaisen sääntelyn purkamista, ja kokivat monimutkaisen alkoholilainsäädännön vaikeuttavan huomattavasti kulttuuritapahtumien järjestämistä.

Yleisötapahtumissa ei Suomessa saa nauttia omia alkoholijuomia edes silloin kun järjestäjä ja poliisi sen sallisivat. Ennen vuotta 2013 alkoholi-, kokoontumis- ja järjestyslakia tulkittiin alueellisesti vaihtelevasti siten, että toisilla alueilla painotettiin alkoholilakia, toisilla järjestyslakia eivätkä yleisötapahtumien säännöt omista juomista olleet yhteneväiset. Valviran huomautuksen jälkeen alkoholilain soveltaminen yhtenäistettiin koko maassa noudattamaan alkoholilain 58§:n 3. momentin nauttimiskieltoa. Eräät piknik-henkiset kesäfestivaalit pakotettiin siten muuttamaan hyvin toimineita käytäntöjään ja esimerkiksi rajaamaan entistä isomman osan festivaalialueesta anniskelukäyttöön, vaikka alkoholista johtuvia järjestyshäiriöitä ei näissä tapahtumissa juurikaan edes ollut. Perinteisesti nämä festivaalit, kuten Pori Jazz ja Järvenpään Puistoblues, ovat kuuluneet Suomen kymmenen kokonaiskävijämäärältään suurimman festivaalin joukkoon. Uuden toimintamallin takia festivaalista riippuen yleisökato on ollut mittava, jopa toimintaa uhkaava. On ollut myös merkkejä siitä, että humalahakuisuus on näillä festivaaleilla jopa kasvanut alkoholin siirryttyä anniskelualueille pois arkipäiväisemmän ja yhteisöllisemmän piknik-juomisen ääreltä.

Voimassaolevan alkoholilain 58 § on ollut samassa hengessä voimassa väkijuomalaista lähtien vuodelta 1932. Aika ja henki ovat muuttuneet 80 vuodessa merkittävästi, mutta nauttimiskielto julkisissa tilaisuuksissa on pysynyt voimassa. Nauttimiskiellon takia Suomessa ei ole mahdollista järjestää yleisötilaisuuksia, joissa yleisö saisi halutessaan tuoda mukanaan omia eväitä ja juomia esimerkiksi piknik-hengessä.

Sosiaali- ja terveysministeriön alkoholilain arviomuistio vuonna 2013 esittää, että nykyisen alkoholilain nauttimiskielto siirrettäisiin kokoontumislakiin. Asiantuntijalausunnot ovat mediassa tukeneet sitä, että yleisötapahtumien nauttimiskielto poistettaisiin kokonaan ja päätös omien juomien sallimisesta jätettäisiin järjestäjälle sekä poliisille. Kokoontumislain 23§ säätää, että järjestäjällä ja poliisilla on oikeus kieltää päihdyttävien aineiden hallussapito yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa. Järjestyslain 4§ puolestaan sallii päihdyttävän aineen nauttimisen puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen ei estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa. Näiltä osin kokoontumis- ja järjestyslaki ovat tarkoituksenmukaisia ja riittäviä määrittämään alkoholijuomien nauttimisen rajoituksia yleisötilaisuuksissa. Silloin kun alkoholijuomien nauttimisesta ei poliisin näkemyksen mukaan koidu muille läsnäolijoille haittaa, tulisi järjestäjän halutessaan voida sallia yleisön omien juomien nauttiminen myös julkisessa tilaisuudessa.

Suomalainen alkoholikulttuuri on muuttumassa: nuoret juovat vähemmän ja aikuiset sivistyneemmin. Kulttuuritapahtumiin tullaan nauttimaan vapaa-ajasta ja kulttuurista, ei humalahakuisesta juhlimisesta. Oman viinin salliminen nautittavaksi viltin ääressä eväiden lomassa lisää yleisön viihtyvyyttä ja kannustaa suomalaisia sivistyneempään alkoholikulttuuriin. Siksi Suomessa tulisi vapauttaa alkoholilainsäädäntöä tältä osin ja helpottaa kulttuuritoimijoiden ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä vähentämällä tarpeetonta sääntelyä ja purkamalla vanhentuneita normeja. Tapahtumien järjestäjillä sekä paikallisella poliisilla on paras tuntemus tilaisuuden järjestystekijöistä, jolloin he ovat myös parhaita arvioimaan alkoholijuomien sopivuuden tapahtuman luonteeseen. Tältä osin lain tulisi siis olla ennemmin mahdollistava kuin mahdollisuuksia kategorisesti rajaava.

Suomalaisten festivaalien lipunmyyntimäärät ja ilmaistapahtumien kävijämäärät ovat jo vuosia kasvaneet hurjasti. Festivaalit ovat samalla sekä valtava yhteisöllinen voimavara että merkittävä kulttuurillinen ja taloudellinen piristysruiske monelle paikkakunnalle. Kumoamalla vanhentunut yleisötapahtumien nauttimiskielto parannetaan uusien ja vanhojen kulttuuritoimijoiden omaehtoisia toimintaedellytyksiä ja kannustetaan paikallisia toimijoita oman alueensa kulttuurin kehittämiseen yhdessä viranomaisten kanssa. Samalla luodaan alkoholikulttuuria, joka pyörii yhdessä olemisen ja sivistyneen kulttuurista nauttimisen ympärillä, ei päihtymisen tai humalahakuisuuden ympärillä.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

alkoholilain 58 §:n 3 momentin kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan alkoholilain (1143/1994) 58 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 616/2003.

                                                                                                                         2 §

Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä toukokuuta 2016.

Helsingissä 18.2.2016

Antti Kaikkonen /kesk

KIRJALLINEN KYSYMYS

Eläkeläisten ansiotulon verotus

Eduskunnan puhemiehelle

Eläkeläisten eläkettä ja ansiotuloa verotetaan Suomessa yhteisverotuksella. Eläkkeellä ansaitut lisätulot nostavat eläkeläisen tuloveroprosenttia, mikä siten pienentää usein huomattavasti ansiotulosta käteen jäävän tulon osuutta. Usein marginaaliveroprosentti nousee niin korkeaksi, ettei työnteko kannata, vaikka eläkeläinen pääsisikin hyötymään palkansaajien verovähennyksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei eläkeläisen ole taloudellisesti kannattavaa tehdä esimerkiksi keikkaluontoista työtä paikaten työmarkkinoilla kausittain nousevia tarpeita. Lisäksi eläkettä verotetaan nykyiselläänkin ansiotuloa kovemmin.

Mikäli eläkeläisten ansiotulon verotus olisi eläkeläiselle kannattavampaa, moni eläkeläinen hankkisi itselleen lisätuloja ja ajanvietettä täydentäen samalla eri alojen hetkellisesti nousevia työvoimatarpeita. Kannattavampi verotus olisi mahdollista yhteisverotusmallia muuttamalla siten, että sekä ansiotuloa että eläkettä verotettaisiin erikseen niitä vastaavin prosentein. Erillisellä verotuksella lisäansiosta tulisi eläkeläisille kannattavampaa, ja voidaan myös olettaa, että iso osa lisäansioista palautuisi myös kulutukseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta eläkeläisten työnteko olisi kannattavampaa?

Helsingissä 09.02.2016

Antti Kaikkonen /kesk