Sekatyömies

19.05.2015 - Blogi

Tai oikeammin kotona tätä vielä näin aamutuimaan kirjoittelen, mutta kohta lähtö hallitusneuvotteluihin. Ensimmäinen palaveri tänään klo 7.30, sen jälkeen 8.30, ja sen jälkeen klo 9 ja niin edelleen. Työteliäs, mutta varmasti mielenkiintoinen päivä edessä. Itseäni työllistävät tällä hetkellä varsinkin hallituksen asuntopoliittisen linjapaperin laadinta ja biotalousohjelman viimeistely.

Kummastakaan en valitettavasti voi paljoa kertoa, en oikeastaan mitään. Näin on pelisäännöksi hallitusneuvotteluissa sovittu työn ollessa kesken. Puolueiden puheenjohtajat, ”Trio Ässät”, kertovat sen minkä kertovat. Toki omia ajatuksiani molemmista aiheista on löydettävissä mm. näiltä nettisivuilta. Keskustassa olen toiminut viime ajat asunto- ja ympäristötyöryhmien puheenjohtajina. Varmaan sen takia tulin nyt nimetyksi vielä vasta perustettuun hallitusneuvottelujen asuntopoliittiseen ryhmään.

Olen saanut löytää itsestäni yhdenlaisen sekatyömiehen näissä hallitusneuvotteluissa. Ensimmäinen tehtäväni oli tuurata Olli Rehniä, kun kirjoitettiin hallituksen EU-linjaa. Sen jälkeen tuli komennus neuvottelujen biotalousryhmään ja nyt viimeisenä asuntotyöryhmään. Aika harva neuvottelija pääsee toimimaan kolmessa eri työryhmässä. Otetaan tämä iloisena asiana.

Työ etenee siihen tapaan, että linjauksia tosiaan työstetään erilaisissa työryhmissä. Välillä kuullaan asiantuntijoita ja välillä istutaan omissa puolueryhmissä arvioimassa työn etenemistä. Jokainen puolue haluaa toki edistää niitä tavoitteita, mitä vaalien alla piti esillä. Toisaalta kun kyse on kolmen eri puolueen hallituksesta, joudutaan tekemään myös kompromisseja, ja kaikkien pitää olla valmis myös tinkimään omista tavoitteista.

Erityisen haastava on talouspuoli, sillä valtiontalous on pahasti kuralla. Jopa niin, että Euroopan komissio huomautti asiasta ja edellyttää, että Suomi ryhtyy asiassa voimakkaisiin toimenpiteisiin. Jos näin emme tee, komissio ryhtyy itse toimenpiteisiin maatamme kohtaan. Sitä emme halua. Mutta tämä kuvaa sitä, että Suomi todella on vajonnut peräpäähän EU-tasolla, kun maiden taloustilanteita ja näkymiä verrataan. 

Nyt on pakko saada aikaan linjanmuutos, ja se tarkoittaa myös säästöjä. Ne pitää toteuttaa mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla, mutta epäilemättä ne kohdistuvat hyvin moniin suomalaisiin. Tämä meidän pitää kansakuntana kestää, mutta uskon, että tästäkin selviämme. Suomi ei nouse säästämällä, mutta ei myöskään säästämättä.

Säästöjen lisäksi tarvitaan myös uusia eväitä kasvulle. Tarvitsemme toimenpidepaketin, joka luo näkymää yritystoiminnalle ja uusien työpaikkojen synnylle. Suomen pyörät pitää saada nyt pyörimään.

Lähden Smolnaan.

PS. Uutena avustajajani on aloittanut järvenpääläinen Sonja Huttunen. Hänen yhteystietonsa tulevat sivuille pian. Uskon, että Sonja on hyvä valinta, hänen koulutuksensa ja osaamisensa tukevat hyvin tehtäviäni. Valinta oli silti vaikea, sillä hyviä hakijoita oli tällä kertaa paljon. Lämmin kiitos kaikille, jotka osoittivat tehtävään kiinnostusta.

Hallitusneuvottelut

08.05.2015 - Blogi

No niin. Asiat ovat edenneet nyt siten, että hallitusneuvottelujen ensimmäinen päivä oli tänään. Hallituksen muodostaja Juha Sipilä koettaa muodostaa hallitusta vaalien kolmen suurimman puolueen pohjalle, eli keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen. Tämän kuun aikana selviää, onnistuuko yritys.

Tulin itsekin nimetyksi mukaan hallitusneuvotteluihin. Tämä on otettava ilman muuta vahvana luottamuksen osoituksena, koska neuvotteva joukko ei ole kovin suuri. Omat vastuualueeni koskettavat ennen muuta ympäristöä, ilmastoa, vesistöjä, energiaa ja asumista. Ja äsken sain juuri tiedon, että tehtäväni on maanantain neuvotteluissa tuurata Olli Rehniä EU-linjauksia koskevissa neuvotteluissa. Onhan tuossa työsarkaa.

Olin myös viimeksi hallitusneuvotteluissa ja kokemuksesta tiedän, että näiden viikkojen aikana neuvotteluissa pystyy käytännössä vaikuttamaan enemmän kuin vuoden aikana eduskunnassa. Sen verran painavia ovat ne linjaukset, mitä hallitusohjelmaan tehdään.

Mutta kovia aikoja valitettavasti elämme. Kun yritys tuottavuutta, kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavasta yhteiskuntasopimuksesta kaatui, merkitsee se sitä, että aloittava hallitus joutuu sopeuttamaan entistä enemmän. Suomeksi tämä tarkoittaa leikkauksia.

Leikkauksia on tehtävä, jotta Suomen velkaantuminen saadaan aisoihin lähivuosina. Mutta ne pitää tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. Helppoja päätöksiä ei ole luvassa. Mutta tehtävä ne on silti.

Samalla pitäisi pitää huolta siitä, että saisimme aikaiseksi talouskasvua ja parempaa työllisyyttä. Ennen muuta se voisi onnistua oman käsitykseni mukaan yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Mutta katsotaan nyt, mihin neuvotteluissa päästään.

Tässä viikolla on ollut myös hivenen erikoistakin keskustelua keskustan asuntopolitiikasta. Siksipä joudun avaamaan sitä hieman, varsinkin kun satun olemaan puolueen asuntopoliittisen työryhmän puheenjohtaja.

Keskustalla on ollut useita erilaisia työryhmiä pohtimassa erilaisia politiikkavaihtoehtoja. Talousmaantieteellisen työryhmän raportti on tällainen, mutta sitä ei voida pitää puolueen virallisena kantana asuntopolitiikkaan, kuten puoluesihteeri Timo Laaninenkin toteaa (HS 4.4.). Keskusta ei ole lopettamassa asuntotuotantoa metropolialueella. Sen sijaan haluamme olla avaamassa asumisen pullonkauloja, kuten pulaa kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Niitä tarvitaan lisää, ja tähän voidaan myös poliittisin päätöksin vaikuttaa.

Keskustan asuntopolitiikka nojautuu kol­meen pääperiaatteeseen. Päätöksenteon ytimessä on asumisen kustannuksien koh­tuullisuus, erilaisten tarpeiden huomioon­ottaminen sekä ihmisten valinnanvapaus asuinpaikkansa ja -muotonsa osalta. Jotta nämä tavoitteet voivat toteutua, tarvitaan asuntopolitiikkaan sekä kokonaan uusia ava­uksia että vanhojen säädösten päivittämistä.

Asuntopolitiikka oli edellisellä vaalikaudella pysähtyneisyyden tilassa ja on nyt huonommassa tilassa kuin Kataisen hallituksen aloittaessa toimin­tansa.

Keskustan mielestä on tärkeää hyödyntää jo olemassa olevaa, koko maan kattavaa yhdyskun­tarakennetta tehokkaalla tavalla. Hallitsematon muuttoliike suurimpiin keskuksiin aiheuttaa ongelmia sekä keskuksissa että niillä alueilla, jotka tyhjenevät. Hyödyntämällä jo olemassa olevaa rakennuskantaa entistä paremmin voimme hidastaa asuntojen hinto­jen ja vuokrien nousua pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvu­keskuksissa. Pääkaupunkiseudun hinta­taso on noussut jo aivan liian korkeaksi esimerkiksi poliisin, palomiehen tai sairaanhoitajan palkkatasoon verrattuna.

Aktiivisella asuntopolitiikalla on torjuttava asuinalu­eiden eriytyminen rikkaiden ja köyhien alueiksi tai kantaväestön ja maahanmuuttajien alueiksi.

Asunnottomien määrä ei ole erilaisista ohjelmista huolimatta viime vuosina laskenut. Maan yli 8000 asunnottomasta suurin osa kärvistelee pääkaupunkiseudulla. Nuorten asunnottomuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä jo joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias. Ilmiön taustalla vaikuttaa etenkin pienten, kohtuu­hintaisten vuokra-asuntojen puute pääkaupunki­seudulla. Nuoria, kuten muitakaan asunnottomia ei saa jättää heitteille oman onnensa nojaan, vaan on ryhdyttävä ripeästi toimiin tilanteen ratkaisemiseksi tarjoamalla niin väliaikaista majoitusta kuin lisäämäl­lä pienten vuokra-asuntojen tuotantoa. Asunnotto­muus on hyvinvointiyhteiskunnan häpeätahra.

Edellisellä vaalikaudella asu­misen kustannuksia on nostettu monin erin tavoin. Harjoitettu asuntopolitiikka ei ole vastannut ihmisten erilaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi lapsiperheillä, sinkuil­la ja senioreilla on usein erilaiset toiveet ja tarpeet asumisen suhteen.

Kaavoituksessa tulee ottaa entistä paremmin huo­mioon ihmisten asumisen toiveita, kuten pientalo­valtaisuutta ja puurakentamista. On huomioitava, että myös pientaloalueet on mahdollista kaavoittaa tehokkaasti, ekologisesti kestävällä tavalla ja siten, että niihin voidaan järjestää joukkoliikenneyhteydet.

Asuntopolitiikan pahimmat pullonkaulat ovat tällä hetkellä Helsingin seudulla, mutta muutakaan maata ei pidä unohtaa. Valtion taloustilanteen liikkumava­ran kavetessa asuntotuotannon edistämiseksi tulisi kehittää sellaisia malleja ja epäsuoria keinoja, jotka eivät vaadi valtion suoranaisia rahallisia panoksia. Lainsäädäntöä ja korkotukia pitää kehittää sellaiseksi, että ne kannustavat perinteisiä Ara-toimijoita uu­sien vuokra-asuntojen tuotannon käynnistämiseen. Lainoihin liittyviä rajoitusaikoja tulisi lyhentää. Näin tuotantoa saataisiin käyntiin jopa vähäisellä valtion suoralla rahallisella tuella.

Varsinkin Helsingin seutua vaivaavan tonttipulan ratkaisemi­seksi tarvitaan aktiivista kaavoituspolitiikkaa ja muun muassa veroporkkanoita. Kaavamääräyksissä on voitava ainakin joissain kohdin joustaa. Rakentaminen tarvitsee nyt omat normitalkoonsa.

Tulevan hallituksen on syytä laatia oma asuntopoliittinen toimenpideohjelma, jossa tavoitteena pitää olla, että asuntopolitiikan tilanne on parempi neljän vuoden kuluttua kuin tällä hetkellä.

Tämä koskee myös Helsingin seutua.