Puolustusministeri Antti Kaikkosen tervehdys 236. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 16.8.2021

20.10.2021 - Puheita ja kirjoituksia

Arvoisat maanpuolustuskurssin osallistujat,

hyvät naiset ja herrat.

Olemme kokeneet viime aikoina useita yhteiskuntien varautumiseen liittyviä haasteita. Ensinnäkin, koronakriisi on vaikuttanut elämäämme jo puolentoista vuoden ajan. Nämä vaikutukset ovat olleet laajoja – globaaleja. Näyttää valitettavasti siltä, että koronavirus – ja sen vastaiset toimet – tulevat olemaan osa elämäämme myös tulevaisuudessa. 

Toiseksi, sään ääri-ilmiöt ovat näyttäneet voimansa, osin meillä ja ennen muuta maailmalla laajemminkin. Rankkasateet ja myrskyt, sekä niiden aiheuttamat tulvat, ovat aiheuttaneet laajaa tuhoa esimerkiksi Keski-Euroopassa. Lukuisia ihmisiä on kuollut. Materiaaliset menetykset ovat miljardiluokkaa. Jälleenrakentaminen on suuri urakka – ja tulee viemään pitkän ajan. Meillä kotimaassa Kalajoella puolestaan riehui pitkään ja laajasti voimakas maastopalo. Sen sammuttamisessa monipuolinen yhteistyö eri viranomaisten ja yksityisten toimijoiden välillä oli saumatonta. Kiitos siitä kaikille mukana olleille.

Kolmanneksi, konfliktiherkkä suurvaltakilpailu tekee parhaillaan paluuta maailmanpolitiikkaan. Keskeisinä toimijoina tämän päivän – ja tulevaisuuden – suurvaltapoliittisessa kilpailuasetelmassa ovat Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä. Myös eurooppalaiset valtiot joutuvat toimimaan tässä kiristyneessä turvallisuustilanteessa – sekä kansallisesti että yhdessä. 

Neljänneksi, Afganistanin turvallisuustilanteen heikkeneminen on ollut länsimaisten joukkojen alueelta poistumisen jälkeen nopeampaa kuin kukaan osasi etukäteen odottaa. Palaan tähän hieman tuonnempana. 

Edellä kuvaamieni esimerkkien lisäksi olemme viime aikoina saaneet Suomessa havaita ”elävästä elämästä” myös kybervakoiluun, ennalta-arvaamattomaan sotilaalliseen toimintaan, kauppamerenkulun häirintään ja laajamittaiseen maahantuloon liittyviä haasteita. Nämä kaikki esimerkit havainnollistavat hyvin niitä haasteita, joihin myös valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla haetaan ratkaisuja. Avainsana on varautuminen.

Haasteisiin ja kriiseihin vastaaminen on huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa tilanteissa, joihin on jo etukäteen valmistauduttu. Yhteiskuntamme turvallisuus voidaan taata vain viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoiminnalla. Tämä on suomalaisen kokonaisturvallisuuden toimintamallin ydin. Pääsette perehtymään siihen seuraavien viikkojen aikana.

Me puolustushallinnossa kannamme oman kortemme kekoon suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden takaamiseksi. Pidämme jatkuvasti yllä riittävää puolustusvalmiutta. Tällä saralla on viime vuosina tehty paljon. Olemme ottaneet oppia viimeaikaisista kriiseistä ja kehittäneet Puolustusvoimien toimintaa. Olemme myös panostaneet lisää resursseja puolustukseemme. Tämä on välttämätöntä, koska – kuten jo totesin – maailmanpolitiikan logiikka on muuttumassa. Euroopassakin valtiorajoja on muutettu sotilaallisella voimankäytöllä.

Jatkuvan puolustusvalmiuden ylläpidon lisäksi kehitämme puolustuskykyämme määrätietoisesti. Puolustukseen osoitetut lisäpanostukset tuottavat myös tällä alalla tulosta. Pohjanmaa-luokan korvettien rakentaminen alkaa Raumalla lähiaikoina. Hornettien seuraajasta päätetään valtioneuvostossa tämän vuoden lopulla. Nämä investoinnit ovat meri- ja ilmapuolustuksemme kannalta elintärkeitä. Eivätkä ainoastaan meri- ja ilmapuolustuksen kannalta. Puolustusjärjestelmämme on kokonaisuus, jota on kehitettävä tasapainoisesti ja pitkäjänteisesti.

Olemme puolustushallinnossa valmistelleet puolustusselontekoa jo jonkin aikaa. Valmistelu on tehty hyvässä yhteistyössä eri hallinnonalojen välillä. Suomen puolustus on meidän kaikkien asia. Puolustusselonteko on tärkeä osa puolustuksemme pitkäjänteistä kehittämistä. Teemme puolustusta koskevia linjauksia noin vuosikymmenen aikaperspektiivillä. Lyhyempi aikajänne johtaisi poukkoilevuuteen ja määrärahojen epätarkoituksenmukaiseen ja epätaloudelliseen käyttöön. Laaja poliittinen ja yhteiskunnallinen konsensus puolustuksemme kehittämisen periaatteista ja tavoitteista on yksi kansakuntamme voimanlähde.  

Puolustusselonteko on viimeistelyä vaille valmis. Se annetaan eduskunnalle lähiviikkojen aikana. Selonteossa linjataan puolustuksen tavoitteista ja kehittämisestä laajasti. 

2020-luvulla puolustuksemme alalla tapahtuu paljon. Tällä vuosikymmenellä integroimme ilma- ja meripuolustuksen uudet kyvyt (Pohjanmaa-luokan korvetit ja Hornetin seuraajan) puolustusjärjestelmäämme. Samalla kehitämme puolustuskykyä esimerkiksi kyberpuolustuksen, maapuolustuksen ja kauaskantavan tulenkäytön osalta. 

Puolustusselonteossa tulemme linjaamaan myös Puolustusvoimien henkilöstön kehittämistarpeista. Jo pidempään on ollut selvää, että todellisen puolustusvalmiuden ja puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät maltillista lisäystä Puolustusvoimien rauhan ajan vahvuuteen. Viime vuosikymmenen puolustusvoimauudistuksessa tehdyt henkilöstöleikkaukset eivät vastaa tämän päivän – ja näköpiirissä olevan – turvallisuusympäristön vaatimuksiin. 

Olemme puolustushallinnossa kantaneet kortemme kekoon maan puolustusvalmiuden ylläpidon ja kansallisen puolustuskyvyn kehittämisen lisäksi myös osallistumalla kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tällä toiminnalla on tavoiteltu esimerkiksi kansainvälisen vakauden lisäämistä, hädänalaisten ihmisten tilanteen helpottamista ja samalla kansallisen puolustuskykymme vahvistamista. Kriisinhallintaosallistumisella olemme myös pyrkineet vahvistamaan puolustusyhteistyösuhdettamme läntisiin kumppanimaihin.

Hyvät kuulijat, 

Olemme, muiden mukana, kuluneen kesän aikana päättäneet osallistumisemme sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanissa. Osallistuimme maan vakauttamispyrkimyksiin sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioissa lähes 20 vuoden ajan. Valitettavasti tilanne Afganistanissa on luisunut nopeasti epäedulliseen suuntaan ja käytännössä koko maa on jo Talibanin hallussa. Kabulin keskushallinnon neuvotteluasemat ovat heikot ja on vain päivien – tai tuntien kysymys koska valta vaihtuu. 

Toivoa saattaa, että lopullinen vallanvaihto on rauhanomainen ja turvallinen myös Kabulissa olevalle kansainväliselle yhteisölle. Suomalaisten ja suomalaisten kanssa työskennelleiden afgaanien turvallisuus on nyt meille se lähipäivien ykkösasia. Tämän eteen valtioneuvosto tekee parhaillaan töitä. 

Pidemmällä perspektiivillä, olen jo ennen viime päivien tapahtumia antanut puolustusministeriölle tehtäväksi toteuttaa tutkimuksen niistä opetuksista, joita voimme lähes 20 vuoden Afganistanin kriisinhallintakokemusten perusteella tehdä. Tavoitteenani on, että tämä selvitystyö tehdään ainakin osittain yhteistyössä ulkoasiainhallinnon kanssa. Olenkin keskustellut jo asiasta ulkoministeri Haaviston kanssa.

Käsitykseni mukaan kriisinhallintaoperaatiot Afganistanissa vuosien 2001 ja 2021 välisenä aikana tarjoavat runsaan ja ajankohtaisen empiirisen aineiston siitä, mitä sotilaallisella kriisinhallinnalla voidaan saavuttaa – ja myös siitä, mitä ei ole mielekästä tavoitella. Kun tulevaisuudessa lähetämme suomalaisia sotilaita operaatioihin omien valtiorajojemme ulkopuolelle, tulee meillä olla entistä jäsentyneempi käsitys esimerkiksi seuraavista kysymyksistä:

Ensinnäkin, mitkä ovat kriisinhallintaoperaation tavoitteet ja realistiset mahdollisuudet saavuttaa ne? Tehdessämme arviointia mahdollisesta osallistumisesta, tulee tarkasti pohtia parantaako – vai heikentääkö – ulkopuolinen sotilasoperaatio kriisialueen turvallisuustilannetta.

Toiseksi, mitä me tavoittelemme osallistumisellamme osana laajempaa kriisinhallintaoperaation kokonaisuutta? 

Kolmanneksi, millä keinoilla ja välineillä pyrimme asettamiimme tavoitteisiin? Miten sotilaallinen toiminta ja muu siviilitoiminta sovitetaan yhteen? Myös se, kuinka paljon on mielekästä panostaa suomalaisia resursseja eri operaatioihin tulee arvioida tässä yhteydessä.

Ja neljänneksi, miten arvioimme toimintaamme edistymistä tai onnistumista operaation kuluessa? 

Uskon, että Afganistanin kriisinhallintaoperaatioiden analyysi antaa meille uusia mielekkäitä syötteitä tulevaisuuden kriisinhallintaosallistumista koskevaan päätöksentekoon. Osallistuminen osallistumisen vuoksi ei ole mielekästä. Myöskään pelkkä Suomen lipun näyttäminen mahdollisimman monessa operaatiossa ei voi olla johtolankamme. 

On hyvä muistaa, että poliittisten tavoitteiden saavuttaminen sotilaallisin keinoin ei ole helppoa. Tästä on viime vuosien ajalta lukuisia esimerkkejä – Afganistanin lisäksi, Irakista, Libyasta, Syyriasta ja vaikkapa Jemenistä. Lisäksi on hyvä huomata se, että sotilaallisella toiminnalla syntyy aina ennalta-arvaamattomia ”sivuvaikutuksia”. Lopputulos on valitettavasti usein heikompi, kuin osallistumispäätöstä tehdessä kuviteltiin.  

Tästä huolimatta, pidän perusteltuna, että Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan jatkossakin. Voimme kantaa kortemme kekoon kansainvälisen vakauden lisäämiseksi. Siitä myös itse hyödymme, sekä välittömästi että välillisesti. 

Hyvät kuulijat,

Valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla käsitellään Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen vaikuttavia haasteita ja uhkia laajasti. Perehdytte tulevina viikkoina syvällisesti yhteiskuntamme varautumiseen ja kriittisten toimintojemme suojaamiseen. Antakaa oma osaamisenne ja panoksenne kurssinne käyttöön. Teidät on valittu kurssille juuri siitä syystä, että teillä on näkemystä ja annettavaa suomalaiselle kokonaisturvallisuuden toimintamallille oman ammattitaitonne ja osaamisenne kautta. Aktiivisella osallistumisella saatte varmasti itsellenne kurssista kaiken irti. Se on meidän kaikkien etu.

Toivotan teille hyvää ja koronaturvallista maanpuolustuskurssia.

Kaikkosen veteraanipäivän tervehdys 27.4.2021

27.04.2021 - Puheita ja kirjoituksia

Puhe on katsottavissa osoitteessa https://www.facebook.com/DefenceFinland/videos/4636590229689654

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät kuulijat,

Vietämme tänään 27.4. kansallista veteraanipäivää sotiemme veteraanien kunniaksi. Veteraanit, jos ketkä, ovat oman päivänsä ansainneet. 

Huhtikuun 27. päivä on sodan päättymisen ja rauhan alkamisen päivä. 

Saamme viettää tätä päivää suurella kiitollisuudella ja kunnioituksella veteraaniemme tekemien uhrausten vuoksi. Ilman heitä emme olisi tässä tänään – monella mittapuulla tarkasteltuna maailman parhaimmassa maassa.  

Ilmaiseksi itsenäisyytemme ei aikoinaan tullut.

Sen hinta oli kova. Sodissa menehtyneitä oli noin 100 000. Saman verran koteihin palasi ihmisiä pysyvästi vammautuneena. Edessä oli historiallisen haastavat ajat.

Kaikesta surusta ja synkkyydestä huolimatta ihmisten ei auttanut muu kuin tarttua toimeen. Oli vain selviydyttävä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Suomalaisilta löytyi tässä tilanteessa yhteisöllisyyttä ja se kantoi pitkälle. Kaveria ei jätetty.  

Suomen uudelleen rakentaminen, sotakorvauksista selviytyminen ja tie kohti menestyvää hyvinvointivaltiota on ollut huikea. Tätä perintöä meidän tulee vaalia hartaasti.

 Hyvät kuulijat, 

Olemme eläneet reilun vuoden erittäin poikkeuksellista aikaa koronapandemian vuoksi.

Usko on ollut välillä koetuksella ja rajoitukset ovat raastaneet ihmisten henkistä ja taloudellista hyvinvointia.

Mutta yllämme on nyt reilusti toivon pilkahduksia. Rokotukset etenevät hyvin, ja kesäaikakin on tuomassa positiivista kausivaihtelua.

Suomi nousee tästäkin. Se on tehnyt sen aiemminkin. Ja se on tehnyt sen paljon, paljon, vaikeammista lähtökohdista käsin. 

Haluan kiittää sotiemme veteraaneja isänmaamme eteen tekemästä mittaamattoman arvokkaasta työstä. 

Toivotan kaikille oikein hyvää kansallista veteraanipäivää!

Kaikkosen puhe Paasikivi-seurassa 19.1.2021

19.01.2021 - Puheita ja kirjoituksia

Puolustusministeri Antti Kaikkosen puhe Paasikivi-seurassa 19.1.2021

Arvoisat Paasikivi-seuran jäsenet,

hyvät naiset ja herrat.

Olemme eläneet poikkeuksellisia aikoja viimeiset kymmenen kuukautta. COVID19 on vaikuttanut kaikkeen tekemiseemme – työntekoon, matkustamiseen, kaupassa käymiseen ja harrastustoimintaan. Lyhyesti sanottuna, koronavirus – ja sen vastainen toiminta – ovat pakottaneet meidät tarkastelemaan yhteiskuntamme toimivuutta ja turvallisuutta erilaisten uhkatilanteiden aikana. 

Meillä Suomessa on ollut käytössä laaja näkökulma turvallisuuteen jo pitkään. Oma kokonaisturvallisuuden toimintamallimme on rakennettu juuri tämän laajan turvallisuuskäsityksen varaan.

Teoriassa meillä pitäisi olla käytössämme tehokkaat välineet erilaisten uhkatilanteiden hallintaan – globaali pandemia mukaan lukien. Juuri tällaisia tilanteita varten olemme vuosikymmeniä rakentaneet kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallia, jonka avulla yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä.

Niin kuin elävässä elämässä aina, teoria on teoriaa.

Käytännössä koronakriisi on osoittanut meille sen, ettei paraskaan toimintamalli ja siihen liittyvä varautuminen takaa sataprosenttista onnistumista yllättävien turvallisuusuhkien hallinnassa. Aina on opittavaa. Ja viisas ottaa käytännön opetuksista vaarin.

Meillä on paljon opittavaa COVID-19 –tilanteen hoitamisesta. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran viime viikolla julkaistun muistion valtioneuvoston ydin kriisitilanteissa sanoin: ”Suomi selviytyi covid-19-pandemian ensimmäisestä puolesta vuodesta kohtuullisen hyvin, vaikka monet viranomaisten ja aiempien hallitusten valmistautumissuunnitelmat menivät suurelta osin hukkaan ja päätöksentekoa varjosti monisuuntainen epäluottamus.” (lainaus päättyy)

Uskon, että tulemme analysoimaan tarkasti kokonaisturvallisuutemme vahvuudet ja heikkoudet koronaviruksen hallinnassa tulevien kuukausien ja vuosien aikana. Nähdäkseni meillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Kansalaisten turvallisuuden osalta emme voi tyytyä tyydyttävään lopputulokseen. Meidän on yhdessä pyrittävä parempaan.

Puolustushallinto ei ole ollut koronakriisin torjunnan etulinjassa. Olemme kuitenkin luonnollisesti kantaneet kortemme kekoon – suomalaisen viranomaisyhteistyön ja kokonaisturvallisuuden toimintamallin mukaisesti.

Meillä puolustusministeriössä – ja Puolustusvoimissa – yksi keskeinen opetus koronakriisistä on ollut se, että turvallisuusuhkiin varautumisessa ei voi pitää välivuosia. Uhkat on mahdollista torjua tehokkaasti, jos välineet ja muu varautuminen ovat kunnossa. Meillä puolustushallinnossa tämä tarkoittaa sitä, että puolustusvalmiutemme on oltava iskussa kaiken aikaa. Tämä on erityisen totta nykyisessä kansainvälisessä turvallisuusympäristössä, jonka luonne on jo useamman vuoden ajan ollut kireä.

Koronakriisin lisäksi kybervakoilu ja tietomurrot ovat olleet reilusti julkisuudessa viimeisten kuukausien aikana. Näiltäkin osin meille kaikille viranomaisille on kotiläksyjä tulossa. Sama koskee suomalaista yhteiskuntaa laajemminkin – yksittäisistä kansalaisista elinkeinoelämään.

Ihmettelen kovasti sitä, miten vuosi toisensa jälkeen yllätymme siitä, että meille pahaa tahtovat toimijat – sekä valtiolliset että ei-valtiolliset toimijat – onnistuvat vaarantamaan turvallisuuttamme tavalla, josta on puhuttu jo vuosia – ellei vuosikymmeniä. Emme tunnu oppivan kovin hyvin menneistä tapahtumista – tai aiemmin tekemistämme johtopäätöksistä.

Nostan tässä yhteydessä esimerkkinä esille valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon vuodelta 2001 – siis lähes 20 vuoden takaa. Tuossa selonteossa valtioneuvosto totesi:

”Tietoverkkojen kautta leviävät informaatiouhkat ovat lisääntymässä globaalisti. Tietoverkkoihin vaikuttaminen rikollisella tai häiriöitä tuottavalla tavalla on normaaliaikanakin jo lähes päivittäistä. Kyseessä ei ole pelkästään poikkeusoloissa toteutuva uhka. Viranomaisten yhteistoimintaa näiden uhkien torjunnassa tehostetaan perustamalla erityinen organisaatio Telehallintokeskukseen.”

Edellä mainitussa sitaatissa vain viittaus Telehallintokeskukseen paljastaa sen, että kyseessä on vuonna 2001 tehty kirjaus. Muilta osin sisältö on säilyttänyt ajanmukaisuutensa.

Tästä herääkin kysymys siitä, miksi emme ole vuonna 2013 laaditun kyberturvallisuusstrategian vision mukaisesti kyenneet rakentamaan Suomesta maailmanlaajuista edelläkävijää kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallinnassa? Jos jo 20 vuotta sitten olemme todenneet tietoverkkojen kautta leviävien informaatiouhkien lisääntyvän globaalisti – ja jos samaan aikaan totesimme haitallisen kybervaikuttamisen olevan päivittäistä, normaalioloissa tapahtuvaa toimintaa – miten voimme yllättyä Vastaamon tietomurrosta tai eduskuntaan kohdistetusta kybervakoilusta?

Syitä on varmasti monia. Haluan kuitenkin korostaa, ettei ”syyllisten” etsintä ole tässä minulla päällimmäisenä mielessä. Peräänkuulutan kuitenkin avointa keskustelua siitä, minkälaisiin uhkiin meidän pitää TODELLA varautua ja kuinka paljon resursseja olemme valmiit käyttämään TODELLISEN turvallisuuden takaamiseksi.

On valitettava tosiasia, että Suomen suvereniteetti on tämän päivän kybertoimintaympäristössä haastettu – siihen kohdistuu uhkaa, päivittäin. Meidän itse täytyy ratkaista, annammeko tilanteen jatkua – vai otammeko tilanteen haltuun.  Maalailematta piruja seinille, meidän on varauduttava tehokkaasti kaikkiin uhkiin suomalaisen kokonaisturvallisuusajattelun mukaisesti. Myös kybermaailmassa.

Haluan tässä yhteydessä korostaa, että uhkia ei pidä ylikorostaa. Emme saa sortua tarpeettomaan alarmismiin. Joskus on kuitenkin tarve siihen, että ”ruma sana sanotaan niin kuin se on”.

Elämme poikkeuksellisia aikoja koronaviruksen vuoksi, mutta emme saa unohtaa sitä, että parhaillaankin useat toimijat suunnittelevat, valmistelevat tai toimeenpanevat kybertoimintaympäristössä Suomen edun ja turvallisuuden vastaisia hankkeita. Tämä ilmenee esimerkiksi vakoiluna. Eduskunnan tietomurto on tästä hyvä esimerkki. 

Suomen turvallisuuden vaarantava kybertoiminta ilmenee myös pyrkimyksenä varmistaa jalansijaa mahdollisissa tulevissa operaatioissa esimerkiksi kriittistä infrastruktuuriamme vastaan. Kaikki tapauksista eivät nouse julkisuuteen.

Suomalaisessa kyberturvallisuuden keskustelussa valtiollisen toimijan muodostamaa uhkaa ei ole korostettu. Ja tottahan se on, että valtaosa niin sanotuista kyberhyökkäyksistä on kansalaisiin ja elinkeinoelämään kohdistuvaa rikollisuutta. Valtiot ovat kuitenkin Suomen turvallisuuteen ja maanpuolustukseen vaikuttavia ensisijaisia toimijoita – niin kybertoimintaympäristössä kuin maalla, merellä ja ilmassakin.

Kun kyberturvallisuutta tarkastelee puolustushallinnon näkökulmasta – kyberpuolustuksen silmin – viranomaisvastuut ovat hajallaan. Kokonaiskoordinaatio ei ole riittävällä tasolla. Sotilastermein ilmaistuna, olemme jatkuvassa ”taistelukosketuksessa” – vaikka käynnissä ei olekaan varsinaista ”kybersotaa”.

Suurvalloille – ja monille muillekin valtioille – kybervakoilu ja tulevien kyberoperaatioiden valmistelu ovat jokapäiväistä, jopa arkista toimintaa. Normaaliolojen tilanne ei meitä suojaa – olemme kybervakoilun ja kybervaikuttamisoperaatioiden valmistelujen kohde vuoden jokaisena päivänä. Tänäänkin. Emme siis voi odottaa poikkeusolojen toteamista ja uusien toimivaltuuksien käyttöönottoa. Tarvitsemme aktiivista kyberpuolustusta tässä ja nyt.

Puolustushallinnolle on kyettävä rakentamaan riittävät työkalut kyberpuolustuksen turvaamiseksi. Tätä työtä ei tietenkään aloiteta puhtaalta pöydältä. Puolustusvoimissa on varauduttu kyberpuolustukseen jo yli 20 vuotta. Kyberpuolustuksen kehittämiseen ollaan osoittamassa puolustusvoimien henkilöstökoonpanon sisältä satojen henkilöiden työpanos. Tiedustelun, suojautumisen ja vaikuttamisen suorituskykyjen kehittäminen toteutetaan osana Puolustusvoimien kehittämisohjelmaa.

Kyberpuolustuksen kehittämistä valmistellaan yli vuosikymmenen päähän tulevaisuuteen. Puolustusvoimien hankkeet valmistellaan neljän vuoden jaksoissa, ja olemme juuri siirtymässä seuraavaan hankekauteen ja sen kehittämistavoitteisiin. Kyberpuolustuksen kehittäminen on näin ollen normaali osa Puolustusvoimien pitkän aikavälin kehittämistä.

Tiedustelulainsäädännön voimaansaattaminen oli hyvä, tärkeä ja välttämätön saavutus, mutta pidemmällä aikavälillä ei suinkaan riittävä.

Mainittakoon esimerkinomaisesti se tosiasia, että puolustusvoimien toiminta on riippuvaista kansallisesta kriittisestä infrastruktuurista – sähköstä, logistiikasta, tietoliikenteestä ja niin edelleen.  Puolustusvoimien on kannettava huolta koko puolustusjärjestelmän suojasta oman operaatiovarmuuden takaamiseksi.

Koska puolustuksemme nojautuu kriisitilanteissa paljolti siviiliyhteiskunnan tukeen kokonaismaanpuolustuksen periaatteen mukaisesti, on Suomen sotilaallisen puolustuksen turvaamiseksi kyettävä varmistamaan kansallisen kriittisen infrastruktuurin kyberturvallisuus.

Muutoin voimme kriisin tullen ajautua tilanteeseen, jossa yhteiskunnan kyberturvallisuuden lisäksi vaarantuu Suomen sotilaallinen puolustus, ns. ”siviilitoimijoiden” puutteellisen kyberturvallisuuden vuoksi.

Tarve uskottavalle kyberpuolustukselle on meille kaikille yhteinen – ja yhdessä meidän tulee kehittää tehokkaat välineet kybertoimintaympäristön riskien minimoimiseksi.

Lyhyesti sanottuna – meidän tulee kyetä valvomaan ja turvaamaan kybersuvereniteettimme. Jos emme tiedä sitä, miltä jatkuvasti muuttuvalta uhkalta suojautua, miten voimme varautua vastatoimiin? Tarvitsemme jatkuvan näkymän potentiaalisiin vastustajiin.

Kybertoimintaympäristön tilanneymmärrystä on kehitettävä. Tämä edellyttää viranomaisilta tehokkaampaa tietojen jakamista.

Käsitykseni mukaan turvallisuusviranomaisten välistä operatiivista yhteistoimintaa on kehitettävä. Tavoitteena on oltava jatkuva, dynaaminen, reaaliaikainen, korkean turvallisuusluokan ja eri viranomaisten toimivaltuuksia nopeasti hyödyntävä yhteistoiminta.

Suomeen kohdistuvan kyberhyökkäyksen tilanteessa meillä täytyy olla rakenteet, ratkaisut ja toimivaltuudet – ja ennen kaikkea kyberturvallisuuden yhteistyökäytäntö – valmiina.

Tarvitsemme siis pitkäjänteisen strategisen tason kyberturvallisuuden kehittämisen lisäksi jatkuvaa operatiivisen tason turvallisuusviranomaisyhteistyötä, mukaan lukien keskeiset yksityisen puolen toimijat.

Suomen alueellista koskemattomuutta valvotaan ja turvataan maalla, merellä ja ilmassa rutiininomaisesti. Esimerkiksi tunnistuslennot ovat Puolustusvoimille arkipäivää. Valvonta ulottuu jopa satoja kilometrejä Suomen valtakunnan rajojen ulkopuolelle.

Kybertoimintaympäristön nopean kehittymisen vuoksi meidän on rakennettava riittävä koneisto myös kybertoimintaympäristön valvontaan ja suvereniteettimme turvaamiseen. Luonnollisesti tämä ”kybertoimintaympäristön aluevalvonta” olisi luonteeltaan erilaista kuin aluevalvonta fyysisissä toimintaympäristöissä.

Pidän tärkeänä, että tarkastelemme lainsäädäntömme riittävyyttä erilaisissa vaativissa kyberuhkatilanteissa. Lisäksi kokonaisturvallisuuden toimintamallimme mukaisesti meidän tulee kehittää ja selkeyttää kansalliseen turvallisuuteen liittyvää kyberpuolustuksen viranomaisyhteistyötä.

Viimeisenä kyberturvallisuuteen ja kyberpuolustukseen liittyvänä asiakokonaisuutena haluan mainita kybervastatoimet – siis sen, miten reagoimme Suomen turvallisuutta uhkaavaan toimintaan kybertoimintaympäristössä. Jos Suomeen kohdistuu haitallisia poliittisia, taloudellisia tai sotilaallisia toimenpiteitä, vastaamme niihin hyödyntäen monipuolista keinovalikoimaa – diplomaattisesta nootista talouspakotteisiin, kansainvälisestä yhteistyöstä sotilaalliseen toimintaan.

Vastaavalla tavalla meidän tulee rakentaa nykyistä jäsentyneempi käsitys siitä, miten vastaamme Suomen turvallisuuteen kohdistuvaan kybervaikuttamiseen rikostutkinnan ja mahdollisen tuomioistuinkäsittelyn lisäksi. Keinovalikoiman tulisi kuulua ainakin kansainvälinen viranomaisyhteistyö, kyberturvallisuuskeskuksen toiminta ja diplomatia. Lisäksi meidän tulee sisällyttää myös varsinaiset kybervastatoimet keinovalikoimaamme. 

Hyvät kuulijat,

Kokonaisturvallisuuden alalla puheet ja julistukset on muutettava teoiksi. Resurssit ovat tässä yhteydessä se käytännön työkalu, jonka avulla hyvistä aikeista on mahdollista siirtyä todelliseen turvallisuutta edistävään toimintaan. On aika jättää suomalaisen yhteiskunnan turvallisuusajattelussa ”vähemmällä enemmän” – ajattelu historiaan. Vähemmällä saa aikaan vähemmän. Todellinen turvallisuus maksaa. Uskon, että vuoden 2020 kokemusten valossa suomalaiset ovat valmiita tarvittaviin turvallisuusinvestointeihin tulevien turvallisuushaasteiden hallitsemiseksi entistä paremmin.

Liikenne- ja viestintäministeriö lähetti viime viikolla lausuntokierrokselle ehdotuksen valtioneuvoston periaatepäätökseksi kyberturvallisuuden kehittämisohjelmasta. Tämän kehittämisohjelman luonnoksen kehittämisehdotukset ovat moninaisia – ja kannatettavia. Suomi tarvitsee kansalaisten hyviä kyberturvataitoja, kyberturvallisuuden koulutuksen kehittämistä, lisääntyvää kyberturvallisuuden harjoitustoimintaa, poikkihallinnollisen viranomaisvarautumisen kehittämistä kyberhäiriötilanteiden varalle ja monia muita kehittämisohjelmassa ehdotettuja parannuskohteita.

Kehittämisohjelman aikajänne on pitkä – aina vuoteen 2030 saakka. Sen toteuttamisen on arvioitu edellyttävät lisäpanostuksia seuraavan viiden vuoden aikana noin kymmenen miljoonaa euroa. Tällainen suunnitelmallinen ja laaja-alainen pitkän aikavälin kehittäminen kyberturvallisuuden alalla on erittäin tervetullutta. Kymmenen miljoonan lisäresurssi viiden vuoden aikajänteellä vaikuttaa kyberturvallisuuden tärkeyteen nähden varsin maltilliselta. Suoraan sanoen: itse olisin valmis panostamaan kyberturvallisuuteen enemmänkin.

Kun puhutaan resursseista, on hyvä huomata, etteivät lisäresurssit tarkoita ainoastaan rahaa. Esimerkiksi ajanmukainen toimiva lainsäädäntö on viranomaisille kultaakin arvokkaampaa. Tarvitsemme siis molemmat – selkeän luvan (toimivallan) ja jatkuvasti olemassa olevan kyvyn toimia suomalaisten turvallisuuden takaamiseksi, myös kybertoimintaympäristössä.

Hyvät naiset ja miehet,

Siirryn nyt kyberturvallisuuteen ja kyberpuolustukseen liittyvistä kysymyksistä muutamiin ajankohtaisiin ja puolustuspolitiikkamme kannalta tärkeisiin asiakokonaisuuksiin.

Meillä puolustushallinnossa viimeaikainen turvallisuusympäristön heikkeneminen on otettu vakavasti. Ja niin on myös koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Puolustuskykymme turvaamiseksi eduskunta hyväksyi joulun alla ns. HX-hankkeen budjetin – 10 miljardia euroa käytettäväksi seuraavan 10 vuoden aikana Hornet-hävittäjien suorituskyvyn korvaamiseen. Ilman tätä investointirahoitusta puolustuksemme uskottavuus olisi muodostunut kyseenalaiseksi tämän vuosikymmenen puolivälistä alkaen. Vastaavasti neljän Pohjanmaa-luokan monitoimikorvetin rakentaminen Merivoimille alkaa ensi vuonna. Kaiken kaikkiaan teemme isoja satsauksia puolustuksemme uskottavuuden varmistamiseksi pitkälle tulevaisuuteen. Uskon, että turvallisuusympäristömme edellyttää näitä panostuksia.

Meillä Suomessa tehty arvio turvallisuusympäristömme heikkenemisestä vastaa varsin hyvin eurooppalaisten maiden turvallisuusanalyysejä. Me tietenkin teemme arviomme omista lähtökohdistamme – ja tästä syystä olemme koko kylmän sodan jälkeisen ajalla panostaneet sotilaalliseen puolustukseemme puolustusyhteistyökumppaneitamme enemmän. Tältä osin paikannan kaksi keskeistä tekijää.

Ensimmäinen niistä koskee 1990-luvun alussa päättyneen kylmän sodan seurannaisvaikutuksia puolustukselle. Euroopassa tämä johti niin sanotun ”rauhanosingon” lunastamiseen. Rahoitusta puolustuksesta vähennettiin ja siirrettiin muille toimialoille. Moni eurooppalainen maa purki oman alueen puolustukseen liittyvän koneistonsa – ja siihen liittyviä sotilaallisia suorituskykyjä. Epäsuorasta tulenkäytöstä (tykistöaseet, raketinheittimet), ilmatorjunnasta, rannikkopuolustuksesta ja elektronisesta sodankäynnistä monin paikoin luovuttiin. Myöskään uusia kykyjä näillä aloilla ei juurikaan Euroopassa – tai Yhdysvalloissa – kehitetty.

Samalla puolustuksen näkökulma siirtyi Euroopan ulkopuolelle. Kriisinhallinnasta, vastakumouksellisesta sodankäynnistä ja terrorismin sotilaallisesta torjunnasta tuli monen eurooppalaisen asevoiman päätehtävä 1990-luvun ja sitä seuranneen vuosikymmenen kuluessa. Keskinäisriippuvuuteen perustuvassa globalisoituvassa maailmassa yhteistyövaraisen turvallisuuden nähtiin olevan pysyvää – ja valtioiden välisten sotien arvioitiin siirtyvän historian romukoppaan. Toisin kuitenkin kävi. Tämä on ollut ilmeistä jo noin vuosikymmenen ajan – Euroopassa selkeimmin vuoden 2014 jälkeen.

Toinen esille nostamani keskeinen tekijä liittyy siihen, että Krimin niemimaan valtaamisen sekä Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen vastakkainasettelun noustessa esille noin puoli vuosikymmentä sitten, maailmanpolitiikan pelisäännöt muuttuivat varsin nopeasti – muutamien vuosien aikana. Valitettavasti puolustuksen alalla ei ole mahdollista tehdä vastaavia nopeita muutoksia. Ainoastaan olemassa olevan puolustuskyvyn alasajo onnistuu nopeasti.

Kun perinteinen geopolitiikka ja suurvaltanäkökulma nyt tekevät paluuta noin 25 vuoden tauon jälkeen, monessa Euroopan kolkassa on jouduttu toteamaan, etteivät asevoimien suorituskyky, kalusto, osaaminen tai henkilöstö vastaa tämän päivän tai tulevaisuuden turvallisuusympäristön asettamia vaatimuksia. Varautuminen tulevaan jätettiin vähälle. Nyt puolustuksen palauttaminen on käynnistetty ”takamatkalta”. Parin vuosikymmenen alibudjetointi ja liiallinen keskittyminen kriisinhallintaoperaatioihin ovat aiheuttaneet oman alueen puolustukseen liittyvän suorituskykyvajeen, jonka paikkaaminen kestää pari vuosikymmentä – parhaassakin tapauksessa.

Onneksi Suomessa tilanne ei ole sama. Meillä puolustus on varsin hyvässä kunnossa – tehtävää toki meilläkin riittää.

Oman kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämisen ja kehittämisen lisäksi Suomi osallistuu kansainväliseen puolustusyhteistyöhön varsin laajasti. Olemme allekirjoittaneet lukuisia yhteistyö- tai aiejulistuksia kahdenvälisesti tai monenvälisesti viime vuosien aikana. Nyt näyttää siltä, ettei merkittävää lisätarvetta ole enää olemassa. Voimme keskittyä yhteistyön konkreettisten hyötyjen saamiseen.

Arvioimme jatkossa tarkasti, mitkä näistä järjestelyistä tuottavat meille hyötyjä. Arvioimme luonnollisesti jatkuvasti myös sitä, mitkä näistä järjestelyistä ovat elinkelpoisia pidemmällä aikavälillä. Euroopassa on nyt niin monta eri puolustusyhteistyöfoorumia, että tämä puolustusyhteistyön kudelma vaikuttaa aika hajanaiselta. Voisi olla eduksi, että tämä eurooppalaisen puolustusyhteistyön rakennelma virtaviivaistuisi tulevina vuosina – voisimme keskittyä erilaisten kokoonpanojen sijaan enemmän itse asiaan.

On hyvä muistaa, että puolustustamme vahvistavien vaikutusten lisäksi kansainväliseen puolustusyhteistyöhön osallistuminen aiheuttaa myös kustannuksia ja kuluttaa varsin rajallista henkilöstöresurssiamme. Osallistumisen ja siitä saatavien hyötyjen arvioinnin on oltava jatkuvaa – ja reaaliaikaista. Tämä koskee myös Puolustusvoimien kansainvälisiä harjoituksia. Tavoitteena ei ole lisätä osallistumisen tasoa vuodesta toiseen. Puolustusvoimat osallistuu niihin harjoituksiin, joista katsotaan olevan hyötyä. Ja nyt meillä on aiempaa paremmat perusteet arvioida näitä hyötyjä, kun olemme osallistuneet kansainväliseen harjoitustoimintaan varsin laajasti jo vuosien ajan. Yhteistyö yhteistyön vuoksi ei ole mielekästä – ainakaan pitkällä aikavälillä.

Puolustusyhteistyötä Euroopassa tehdään monissa erilaissa kokoonpanoissa. Meille Suomessa kahdenvälinen yhteistyö Ruotsin kanssa on edennyt nopeasti viime vuosina. Myös pohjoismainen puolustusyhteistyö on vakiintunut viimeisen vuoiskymmenen aikana. Suomi onkin Nordefcon puheenjohtajamaa tänä vuonna. Tämä työllistää meitä puolustusministeriöläisiä vuoden loppuun saakka. Koronavirus vaikuttaa varmasti puheenjohtajuutemme toteutukseen, mutta se ei estä yhteistyötä tai esimerkiksi tarvittavien kokousten järjestämistä. Se, miten kokoukset järjestetään, riippuu luonnollisesti paljon koronatilanteen kehittymisestä. 

Sama koskee sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumista. Parlamentaarinen komitea pohtii parhaillaan kriisinhallintamme tavoitelinjauksia. Tämä koskee luonnollisesti sotilaallisen kriisinhallinnan lisäksi myös siviilikriisinhallintaa. Hyvä niin. Pelkästään sotilaallisella toiminnalla voimme harvoin – jos koskaan – ratkaista monimutkaisia poliittisia ongelmia. Kehitysyhteistyö ja siviilikriisinhallinta ovat tämän päivän kriisien ratkaisun ytimessä. Osassa tapauksista tarvitaan myös sotilaallista kriisinhallintaa mahdollistamaan turvallisuuden paraneminen kriisialueilla.

Sotilaallisen toiminnan ongelmat tai vaikeudet poliittisten ongelmien ratkaisussa ovat käyneet ilmi viimeisten 20 vuoden aikana. Laajat ja pitkäkestoiset operaatiot eivät takaa onnistumista. Niinkin voi käydä, että sotilaallinen toiminta heikentää turvallisuutta kriisialueella. Tästä syystä odotankin parlamentaarisen komitean suosituksia kriisinhallinnan kehittämisestä mielenkiinnolla. Kehittäminen ei tarkoita automaattisesti operaatioihin lähetettävien sotilaiden lisäämistä. Kehittämisessä meidän tulee arvioida tarkasti opetukset kylmän sodan jälkeisten sotilasoperaatioiden onnistumisesta – ja epäonnistumisesta. Meidän tulee myös arvioida avarakatseisesti niitä työkaluja, joilla voimme parhaiten projisoida vakautta ja turvallisuutta Euroopan lähialueelle.

Sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumisesta päätettäessä tulee meidän myös arvioida osallistumisen Suomen puolustuskyvylle aiheuttamat vaikutukset. Ne voivat olla positiivisia (esimerkiksi uutta osaamista ja kenttäkokemusta) tai negatiivisia (esimerkiksi kaluston kulumaa).

On selvää, että kriisinhallintaosallistumisemme on viimeisen noin 30 vuoden aikana kehittänyt puolustuskykyämme. Osallistumalla olemme myös kyenneet osoittamaan omaa sotilaallista osaamistamme – ja näin ollen myös puolustuskykyämme – muille. Ja koska sotilaalliseen kriisinhallintaa osallistuminen rahoitetaan peruspuolustusbudjettimme ulkopuolisella rahoituksella, eivät Puolustusvoimien Suomen sotilaalliseen puolustamiseen ja kriisinhallintaan osallistumisen liittyvät tehtävät ole keskenään kilpailuasetelmassa. Oikeisiin operaatioihin osallistuminen kehittää todella puolustustamme.

Hyvät naiset ja herrat,

Viimeisenä asiakokonaisuutena nostan esille yleisen asevelvollisuuden kehittämisen. Maanpuolustustahdon ohella se on puolustuksemme tukipilari. Meillä on parhaillaan työskentelemässä parlamentaarinen komitea, jonka aihepiiri koskee yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Tulossa on siis kehittämisehdotuksia asevelvollisuuden lisäksi myös koskien siviilipalvelusta. Pidän tätä hyvänä asiana.

Puolustusvoimien 280 000 sotilaan sodan ajan kokoonpano edellyttää yleistä asevelvollisuutta. Ja vaikka tuo vahvuus joskus tulevaisuudessa jonkin verran pienenisi, ei vähäväkisellä, pienet resurssit omaavalla maantieteellisesti varsin kookkaalla valtiolla ole muuta järkevää perustaa ylläpitää sotilaallista puolustusta. Kansalaisemme ymmärtävät tämän erittäin hyvin. Tämä käy ilmi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosittain tekemästä mielipidekyselystä. Tulokset viimeisimmästä kyselystä julkaistiin noin kuukausi sitten.

Asevelvollisuusjärjestelmä vastaa hyvin Puolustusvoimille annettuun tehtävään tuottaa Suomen puolustusjärjestelmän edellyttämät joukot ja ylläpitää riittävää valmiutta kaikissa tilanteissa. Sotilaallisen maanpuolustuksen näkökulmasta järjestelmässä ei ole merkittäviä muutostarpeita.

Parlamentaarisen komitean tehtävänä on esittää suosituksia yleisen asevelvollisuuden kehittämiseksi. Vaikka käytössä oleva malli palvelee meitä hyvin, on aina mahdollisuus tehdä asioita hieman paremmin. Voimme siis hieman ”tuunata” kansallista malliamme. Ja näinhän me olemme tehneet jatkuvasti – vuosien ja vuosikymmenten ajan. Komitea ei siis rakenna suosituksiaan tyhjän päälle.

Julkisessa keskustelussa on virinnyt esille myös tarve vahvistaa muita tapoja täyttää maanpuolustusvelvollisuus, erityisesti kokonaisturvallisuuden tarpeisiin. Keinoina on väläytelty mm. siviilipalveluksen kehittämistä kokonaisturvallisuuden tarpeisiin tai jonkinlaista kansalaispalvelusta. Lisäksi komitealla on mahdollisuus visioida esimerkiksi sitä, miten kasvatamme naisten roolia maanpuolustuksessa.

Maanpuolustusvelvollisuuteen liittyy myös kysymys eri väestöryhmien maanpuolustustietoisuudesta. Ovatko kansalaisten tietoisuus maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden kysymyksistä riittävät? Odotan mielenkiinnolla komitean johtopäätöksiä. Uskon saavamme niistä hyödyllisiä perusteita jatkopohdinnalle – sekä tulevalle päätöksenteolle.

Hyvät läsnäolijat.

Tässä päällimmäisiä ajatuksia puolustushallinnosta. Tekeillä on paljon – koronaviruksen torjunnan lisäksi.

Toivotan kaikille terveyttä ja hyvää kevään odotusta.

Puolustusministerin joulutervehdys rauhanturvaajille

24.12.2020 - Puheita ja kirjoituksia

Hyvät suomalaiset rauhanturvaajat – Bästa finländska fredsbevarare

Koronavirus on vaikuttanut lähes kaikkiin elämämme osa-alueisiin. Poikkeusolot ovat vaikuttaneet myös teidänkin palvelukseenne useilla eri tavoilla. Meillä on edessämme vielä haastavia aikoja koronan kanssa. Tästäkin me suomalaiset selviämme yhdessä, sillä olemme selvinneet paljon pahemmistakin ajoista. Raskaiden sotavuosien aikana veteraanisukupolvi kesti vaikeudet ja jaksoi uskoa parempaan huomiseen, säilyttäen maamme itsenäisyyden. Veteraanien perintöä kunnioittaen, maastamme on rakennettu monella mittapuulla katsoen maailman onnellisin maa.

Suomalaiset rauhanturvaajat ovat turvanneet rauhaa maailman kriisialueilla jo yli kuuden vuosikymmenen ajan. Se on merkittävä vaihe itsenäisen Suomen ja sen Puolustusvoimien historiassa. Suomi on asemoitunut aktiiviseksi toimijaksi kansainvälisen yhteisön rauhan ja vakauden vaalimisessa. Tunnustettu asemamme rauhanturvaamisessa on saavutettu johdonmukaisella ja ammattitaitoisella työllä, ja olemme edelleen haluttu rauhanturvakumppani. Kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö tukee myös kansallisen puolustuksen kehittämistä. Rakennamme ja turvaamme rauhaa maailmalla. Rauhanturvaaminen ja kansallinen etu yhtyvät.

Teidän työtänne arvostetaan ja sillä on suomalaisten laaja tuki. Suomi on operaatioissa erittäin arvostettu toimija ja kumppani. Suomalaisten vahvuuksia ovat korkeatasoinen koulutus, ja rauhallinen, tasapuolinen sekä rehellinen toiminta kaikkia osapuolia kohtaan operaatioalueilla. Kiitos hyvistä tuloksista kuuluu erityisesti teille.

Rauhanturvaajana hyvän tekeminen ja isänmaan palveleminen on ainutlaatuinen kokemus. Jokainen operaatio sisältää myös riskejä ja pitkiä aikoja erossa läheisistä. Nämä asiat on huomioitava myös palvelussuhteen ehdoissa ja korvauksissa. Viime aikoina etuja ja asemaa on parannettu muun muassa korottamalla palkkaa hieman yli kuudella prosentilla sekä maksamalla kouluttautumisrahaa. 1.1.2021 alkaen sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin koulutettaviksi käsketyille reserviläisille korvataan myös tarvittavien lääkärin– ja hammaslääkärintarkastusten kustannukset. Uskon, että eri keinoin voimme kannustaa yhä useampaa suomalaista hakeutumaan rauhanturvaajaksi.

                Hyvät rauhanturvaajat

Tänäkin jouluna satoja suomalaisia rauhanturvaajia viettää joulua poissa kotoaan, poissa läheistensä luota. Koronapandemiasta johtuen, joulua ja uuttavuotta ei voida tänä vuonna juhlia täysin perinteisin menoin edes täällä kotimaassa, mutta me suomalaiset olemme erinomaisia sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin ja innovoimaan uusia toimintatapoja näinä poikkeuksellisina aikoina. Rauhoittuessamme täällä koti-Suomessa joulun viettoon, toivon, että myös teille löytyy hetki aikaa rauhoittua palvelustehtävienne lomassa.

Pyydän, että välitätte kiitokseni ja joulutervehdykseni myös läheisillenne, jotka joutuvat viettämään joulunsa ilman läsnäoloanne. 

Toivotan kaikille rauhanturvatehtävissä palveleville suomalaisille rauhallista joulua sekä turvallista uutta vuotta 2021. Kiitos arvokkaasta panoksestanne ja hyvin tehdystä työstänne.

Jag önskar alla finländska fredsbevarare en fridfull jul och ett säkert och tryggt nytt år 2021. Tack för det värdefulla och goda arbete ni gör.

Antti Kaikkonen

puolustusministeri

Kaikkosen puhe Hanakäräjillä 17.11.

17.11.2020 - Puheita ja kirjoituksia

Dear Hanating participants,

Kära vänner av nordiskt samarbete,

Peter,

It is a great privilege to have an opportunity to address this seminar.

We are living in unusual times, but it brings some comfort that we are able continue some well-established annual seminars, like the Hanating, via the web this time.

It is also nice to see my close colleague Peter Hultqvist on the line; hopefully all is well in Stockholm.

In my remarks, I will first offer some comments on the overall security situation in our neighbourhood. I will then briefly address how we plan to deal with these issues in Finland. Finally, I will share my thoughts on the Nordic defence cooperation.

Ladies and gentlemen,

This has been an exceptional year. The COVID-19 pandemic has had an impact on us all in many ways. The crisis is still far from being over but some signs of hope can be seen. The good news about the development of a vaccination is definitely one of them.

I, as the defence minister, need to look at this situation from a security perspective.  Also in the middle of the pandemic, we need to remember that other security threats persist.

The Finnish Government adopted in October a new Foreign and Security Policy Report. It describes a realistic and a somewhat gloomy picture of the security situation.

As the report states, the security situation in the neighbouring areas of Finland and Europe is unstable. There are many reasons for this. The increasing competition between the great powers and their weakening commitment to the rules-based international system and international law could be mentioned here as an example.

Dear seminar participants,

How do we plan to tackle the security challenges?

The key elements of Finland’s security are societal crisis resilience – security of supply included, strong national defence capability, the united and operational European Union and close international foreign, security and defence policy cooperation.

We maintain our crisis resilience through wide-ranging collaboration with various sectors of society.  Our national comprehensive security model is the foundation of our preparedness. Our preparedness also raises a preventive threshold against external influencing targeted against the Finnish society.

One of the lessons of the pandemic is that the Finnish Government, together with the President, and the Parliament are capable to act decisively, if needed. In the spring, we activated parts of the Emergency Powers Act. It was for the first time after the Second World War that the state of emergency was declared in Finland.

Despite the increasingly tense international situation, Finland is not under any immediate military threat. Nonetheless, we must prepare for the use or the threat of use of military force against us.

Finland is a militarily non-aligned state which maintains a credible national defence capability. By maintaining our defence capability, we prevent the use of military force against Finland, show readiness to respond to the use or the threat of use of military force, and the capacity to repel any attacks against our country.

To strengthen our own defence capability, we participates actively in international defence policy cooperation, which has been increasing and getting deeper in recent years. We will analyse these issues more in depth in a New Defence Report that will be adopted the next year by the Government of Finland.

Dear Friends of Nordic cooperation,

Defence policy cooperation strengthens our national defence capability. The Nordic cooperation in general, and especially in defence matters, remains extremely important. It also enjoys strong public and political support in Finland.

As our new Foreign and Security Policy Report states, Sweden is the most important bilateral partner for Finland. Our countries share the same assessment of how our operating environment is developing.

We continue to deepen our defence cooperation with Sweden without any predetermined limitations.

The aim of the Finnish-Swedish defence cooperation is to be ready for joint action and operations in peace, crisis and war, if such political decisions are made.

The defence cooperation between Finland and Sweden is thus on a solid base, on all levels. I have met with Peter already almost 20 times during my one and half years as a defence minister.

Last time we met was in October during the Finnish Air Forces’ Ruska exercise in Lapland. It showed that our cooperation continues and remains strong despite of the challenging pandemic conditions.

Finland believes in the strength of the Nordic defence cooperation. Over the years, we have always found pragmatic and flexible ways to cooperate

.

One recent example of our defence cooperation is the Trilateral Statement of Intent between Finland, Sweden and Norway on enhanced operational cooperation. It is another important tool in fulfilling the common Nordic ambition to maintain peace and stability in our region.

The Statement of Intent is a natural step forward in our defence co-operation with Sweden and Norway. Our countries share common interests, long traditions for cooperation and high-level of mutual trust and confidence.

The work done in NORDEFCO remains highly important. In accordance with the NORDEFCO Vision 2025, the cooperation will be improved with a view to times of peace, crisis and conflict.

Although the circumstances for close international cooperation have been difficult in 2020, I’m glad to say that we have been able to make progress in NORDEFCO. I would like to thank present chair country, Denmark, for that.

Next year it is again Finland’s turn to take over the NORDEFCO chairmanship. Finland will focus on building continuity after Denmark’s chairmanship by working consistently towards our common goals set in the NORDEFCO Vision. More information on our chairmanship goals will come out soon.

Last year the Nordic countries commissioned Islandic Björn Bjarnason to write a report about Nordic cooperation in the field of foreign and security policy. In March just before the pandemic broke out in Europe, I had the pleasure of meeting Mr Bjarnason when he visited Helsinki. We had a good discussion.

The themes of the so called Bjarnason report are highly topical and important. In the framework of Nordic defence cooperation, or NORDEFCO, we are already working closely together with many of these themes. We have established cyber cooperation at the military level and cyber security has been discussed also at the ministry level this year during the Danish chairmanship. Additionally, we have been cooperating in the fields of security of supply and total defence for some years already.

All in all, we see many opportunities in the Nordic cooperation.

And we will keep on working in finding common solutions.

Thank you for your attention.