Armoa autoilijoille

17.12.2018 - Blogi

Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Edes täällä Uudellamaalla joukkoliikenne ei ole niin kattavaa, että kaikki voisimme sen varassa elää. Hyvä, että jotkut voivat. Mutta moni tarvitsee autoa, eikä siitä pitäisi nyt sentään ihan mahdotonta syntiä tehdä, sanon minä.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on lähivuosien tärkeimpiä tehtäviä myös täällä Suomessa.

Suomen on tehtävä oma osansa, ei vähempää. Samalla on kuitenkin ennen muuta poliittisten päättäjien vastuulla pitää visusti huolta siitä, että ihmisten arjen ja koko maan elämisen edellytysten kannalta ei mennä kohtuuttomuuksiin.

Äskettäin julkaistuilla liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän ehdotuksilla on oikea tavoite. Valitettavasti osa ehdotuksista kuitenkin kohtuuttomasti hankaloittaisi ihmisten arkea ja lisäisi kustannuksia. 

Autoja tarvitaan liikkumiseen, maaseudun lisäksi myös useimmilla kaupunkialueilla. Siksi työryhmän ehdotukset esimerkiksi tuntuvista polttoaineverojen korotuksista ja uusista tiemaksuista ovat kaukana ihmisten arjesta ja todellisuudesta.

Realismia ei myöskään ole, että ihmisillä olisi yhtäkkiä mahdollisuus mittavasti ostaa uusia autoja, etenkään työryhmän väläyttämiä sähköautoja. Ne ovat ainakin toistaiseksi useimmille suomalaisille yksinkertaisesti aivan liian kalliita.

Totta kai myös autoilusta on tulevaisuutta silmällä pitäen tehtävä ympäristöystävällisempää. Uudistukset on kuitenkin toteuttava asteittain ja myös pieni- ja keskituloisten kannalta reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla. Järki siis käteen.

Olisi toivottavaa, että myöskään Helsingin kaupunki ei tekisi autoilua kohtuuttoman hankalaksi. Tällaisia ajatuksia siellä tuntuu ilmassa olevan, esimerkkeinä ajatukset pääväylien muuttamisesta ”kaupunkibulevardeiksi” ja ajatukset tietullien käyttöönotosta.

Harvemmin täältä muualta Uudeltamaalta Helsingissä ihan pelkästään huvin vuoksi käydään. Yleensä siinä on kyse työstä tai palveluista. Osa pääsee junalla, ja se on mainio asia. Kiskoja tarvitaan lisääkin. Mutta antakaa meille autoilijoillekin armoa. Emme me pahuuttamme autolla liiku.

Toivotan hyvää Joulun aikaa kotisivujeni vierailijoille.

Uudenmaan uusi vuosi

10.01.2015 - Blogi

Itse olisin valmis unohtamaan haikailut uudesta metropolihallinnosta. Metropolihallinto loisi uuden hallintohimmelin, byrokratiaa ja kustannuksia. Se jakaisi Uudenmaan alueen luonnottomalla tavalla, jossa Itä- ja Länsi-Uusimaa jäisivät oman onnensa nojaan. Keski-Uusimaa ja muut kehyskunnat puolestaan jäisivät päätöksenteossa helposti Helsingin jalkoihin. Espoon ja Vantaan vaikutusvalta jäisi nähtäväksi. Metropolialueella itsessään kansalaisten vaikutusmahdollisuudet heikkenisivät vallan siirtyessä uudelle mammuttiorganisaatiolle.

Parempaa yhteistyötä kyllä tarvitaan maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmien ratkaisuun. Tämä voidaan toteuttaa ilman uusia ja kalliita hallintorakenteita. Vahvistetaan yhteistyötä nykyisessä maakuntaliitossa, eli Uudenmaan liitossa ja laajennetaan joukkoliikenteen HSL-aluetta. Joukkoliikenteeseen pitää muutenkin jatkossa panostaa aivan uudella tavalla. Yhteydet ja liityntäpysäköinti on saatava paremmalle tolalle. Myös valtion panosta tarvitaan tähän, eikä kaikkea voi sälyttää talousvaikeuksissa olevien kuntien harteille.

Helsingissä on ryhdytty tohottamaan maanalaista Pisara-rataa. Pitkällä tähtäimellä siinä voi olla järkeä, mutta hanke on erittäin kallis. Tässä tilanteessa laittaisin Pisaran edelle muita ratahankkeita pääradan parantamisesta alkaen sekä lukuisia liikenneturvallisuutta ja liikenteen sujuvuutta parantavia tiehankkeita ja kevyen liikenteen väylähankkeita eri puolilla Uuttamaata, jotka odottavat toteuttamistaan. Pisaran hinnalla saisimme nopeasti kymmeniä pienempiä, mutta tärkeitä hankkeita liikkeelle.

Harva uusmaalainen ajelee henkilöautolla pelkäksi huvikseen. Autoa tarvitaan ennen muuta työssäkäyntiin ja muiden perusasioiden hoitamiseen. Siksi pääkaupunkiseudun tietullit ja GPS-paikannukseen perustuvat autonkäyttömaksut on syytä torjua. Selkeintä on kerätä veroeuroja polttoaineverojen muodossa. Se Suomessa kyllä osataan.

Sote-uudistuksessa on pidettävä huolta siitä, että tarvittavat peruspalvelut on saatavissa läheltä ja että uudistus  kohtelee maan eri alueita ja kuntia oikeudenmukaisesti. Jos onnistumme, voimme parantaa palveluiden laatua ja sujuvuutta ilman kustannusten karkaamista käsistä. Ensimmäiset taloudelliset laskelmat suosivat liikaa Helsinkiä suhteessa muuhun Uuteenmaahan. Monille kunnille olisi tulossa iso lasku.

Arvostan kyllä pääkaupunkiamme Helsinkiä, mutta kaikkea kehitystä ei pidä keskittää Kehä I:n sisäpuolelle. Myös muualla on oltava elämisen mahdollisuuksia, maaseutualueita myöten. Ihmisillä on oltava vapaus valita asuinpaikkansa omien tarpeidensa mukaisesti. Työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien lisäksi on tärkeää, että myös harrastusmahdollisuuksia on olemassa kohtuullisen matkan päässä. Kansanterveyden kannalta erityisen tärkeää on, että liikunnan harrastaminen on mahdollista ja helppoa kaikille.

On myös syytä ajatella ja toimia niin, että elämisen edellytyksiä on myös tuleville sukupolville. Tämä tarkoittaa myös ympäristön huomioimista päätöksenteossa. Paikallisesti Uudellamaalla se tarkoittaa esimerkiksi Itämeren, järviemme, jokiemme ja pohjavesiemme kunnosta huolehtimista.