Varsovaa ynnä muuta

10.07.2016 - Blogi

Baltian maat ja Puola ovat toivoneet NATOn vahvempaa läsnäoloa, lähinnä Venäjän muuttuneen politiikan vuoksi. Nyt sijoitetaan kiertoperiaatteella pataljoona sotilaita jokaiseen maahan. Tämä tarkoittaa noin tuhatta sotilasta maata kohti. Se ei ole paljon, mutta ainakin symbolinen merkitys sillä on.

On mahdollista, että Venäjältä tulee jonkinlaunen vastareaktio. Myös NATOn ohjuspuolustusjärjestelmä hiertää Venäjää. Venäjä kokee, että sotilasliitto tulee lähelle sen rajoja. Jää nähtäväksi, mikä on Venäjän reaktio. Mitään asevarustelukierrettä Eurooppa ei kyllä mielestäni kaipaisi, ainakaan minun mielestäni.

Ensi viikolla on Naton ja Venäjän yhteistyöneuvoston kokous. Voi olla, että siinä yhteydessä tulee tästäkin lisätietoa.

Myönteistä on, että tulevassa kokouksessa esillä näyttää olevan presidentti Niinistön esitys siitä, että osapuolet sitoutuisivat käyttämään lentokoneissaan transpondereita, eli tunnistimia. Tämä parantaisi lentoturvallisuutta ja olisi edes pieni myönteinen askel tässä varsin jännitteisessä ilmapiirissä. Toivottavasti tässä päästään ripeästi eteenpäin.

Oleellisinta on etsiä nyt aktiivisesti ratkaisuja Ukrainan kriisiin. Vain sitä kautta nykyinen jännitteinen tilanne Euroopassa voi alkaa purkaantua. Tie tähän on aktiivinen neuvottelu ja diplomatia. Suomellakin voi kenties joku pieni rooli olla tämän asian edistäjänä. Jos voimme tähän myötävaikuttaa vaikka vähänkin, niin pitää tehdä.

Varsovassa allekirjoitettiin myös Suomen ja Iso-Britannian välinen yhteistyöasiakirja puolustuksen alaan liittyen.

Olen tässä viikonvaihteen aikana jo usemmankin kerran huomannut nimeni iltapäivälehtien nettiversioiden otsikoissa. Ulkoministeri Soini ja puolustusministeri Niinistö ovat ihmetelleet sitä, että minä taannoin ihmettelin, miksi tästä asiakirjasta ei etukäteen ole kerrottu eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle.

Toden totta, otin asian esille eduskunnan täysistunnossa 1. heinäkuuta, kun käsittelyssä oli päämininisterin ilmoitus Brexitistä. Aihe kiinnosti myös joitakin muitakin istunnossa, kuten ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolaista, joka niin ikään kyseli samasta asiasta. 

Julkisuudessa olleiden lausuntojen perusteella puolustusministeri Niinistö näyttää arvioineen, että kyseessä on ulkopoliittisesti niin vähäpätöinen asiakirja, ettei informointitarvetta ollut.

Ulkoasiainvaliokunnalla on varmastikin oikeus itse arvioida, mistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista se on kiinnostunut. Perustuslain 97 pykälä velvoittaa valtioneuvostoa informoimaan eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista.

Tämä aihepiiri on kyllä valiokuntaa kiinnostanut, myös aivan vastikään.

Valiokunta oli juuri juhannuksen alla pyytänyt kokoukseensa puolustusministeriltä tietoa Ruotsin ja Yhdysvaltain samansukuisesta yhteistyöasiakirjasta. Sitä saatiin, ja tuli myös esille, että on mahdollista, että Suomi ja Yhdysvallat samantyyppisen sopimuksen tekevät.

Mielestäni tämä olisi ollut kyllä kovin luonteva tilaisuus kertoa, että itse asiassa Suomi on juuri allekirjoittamassa puolustuksen yhteistyöasiakirjan EU:n merkittävimmän sotilasvoiman Iso-Britannian kanssa.

Hieman kyllä edelleenkin ihmettelen, miksi tätä asiaa ei valiokunnalle tässä yhteydessä kerrottu. Tieto tuli todella vasta lehdistön kautta 1. heinäkuuta. Tarkemmat tiedot valiokunta sai lopulta kirjallisesti pari päivää ennen Varsovan kokousta.

Itse asiahan tässä ei ole mittaluokaltaan valtava. Siitä huolimatta nämä kahdenväliset sopimukset kyllä valiokuntaa kiinnostavat. Iso-Britannian merkitystä lisäävät sen mittava sotilasvoima ja luonnollisesti ajankohtainen Brexit-kysymys.

Edellytän, että jatkossa informaatio toimii paremmin.

Nato puhututtaa

29.04.2016 - Blogi

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia arvioiva selvitys julkaistiin tänään. Se varmaan virittää lähipäiville, vapullekin, keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Selvityksesta Nato-jäsenyyden kannattajat ja vastustajat löytävät ainakin jonkun verran argumentteja kannalleen. Selvitys itsessään ei anna suositusta siitä, pitäisikö Natoon liittyä vaiko ei.

Sinänsä pidän raporttia aivan asiantuntevasti laadittuna, ja useimpiin sen arvioihin voi yhtyä. Selvitykseen liittyy paljon Nato-jäsenyyteen liittyviä faktoja, joista ei tarvitse väitellä. Mielenkiintoisimmat osat ovatkin mielestäni enemmän tai vähemmän spekulatiivisia osuuksia raportissa.

Tällainen osuus liittyy esimerkiksi Venäjän reaktioihin mahdollisesta jäsenyydestä. Selvittäjät arvioivat, että Venäjän reaktio olisi selkeän kielteinen. ”Suomen (ja/tai Ruotsin) Nato-jäsenyyteen Venäjä reagoisi; geopoliittinen muutos olisi niin suuri, ettei Moskova voisi jättää sitä huomiotta. Suomen ja Venäjän suhteet kärsisivät huomattavasti ja poliittinen reaktio olisi ankara ja todennäköisesti myös ”henkilökohtainen”, kuten silloin, kun Turkin ilmavoimat ampuivat alas venäläisen hävittäjän Syyrian konfliktin aikana”, selvittäjät kirjoittavat.

”Liittymisprosessin aikana ilmapiiri olisi myrkyttynyt ja kauppa voisi kärsiä huomattavasti samaan tapaan kuin nyt tapahtuu Turkin ja Venäjän välisessä kiistassa. Naton laajenemista koskevan keskustelun taustaa vasten Suomen ja Venäjän kahdenvälinen agenda ajautuisi kaaokseen, vaikka Norjan kyky ylläpitää vastaavaa Venäjä-agendaa Nato-jäsenyydestä huolimatta viittaisi siihen, että asiaintila voi muuttua”, kirjoittajat jatkavat.

Tätä alleviivaa myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin tuoreet lausunnot Ruotsin mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Lavrov kertoi Dagens Nyheterin eilisessä haastattelussa Venäjän varmasti reagoivan, mutta jätti täsmentämättä, miten.

Mielenkiintoinen osuus liittyy myös arvioihin Suomen ja Ruotsin ratkaisuista. Itse luin raporttia niin, että selvittäjien mielestä Suomen ja Ruotsin perusratkaisun pitäisi olla samanlainen. Joko molemmat pysyvät Naton ulkopuolella, tai sitten molemmat liittyvät jäseneksi. Kirjoittajat pitävät ongelmallisena tilannetta, jossa vain jompi kumpi hakeutuisi jäseneksi. Ymmärrän kirjoittajien näkemyksiä tässä asiassa. On myös todennäköistä, että jomman kumman maan jäsenhakemus nostaisi jäsenyyden kannatusta myös toisessa maassa. Suomi ja Ruotsi ovat tätä nykyä turvallisuuspoliittisesti hyvin lähellä toisiaan.

Raportissa arvioidaan, että Naton artikla 5 toisi lisäturvallisuutta Suomelle. Puutteena raportissa voi pitää sitä, että se ei juurikaan käsittele jäsenyyden tuomia velvoitteita Suomelle, mitä tulee muihin jäsenmaihin tai Naton erilaisiin operaatioihin.

Vaikka raportti tuo ainakin jonkun verran lisää aineksia ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, ei se silti anna mielestäni aihetta äkkikäännöksille asiassa. Pienen maan kannattaa pitää pitkät ja tarkasti harkitut kaaret keskeisissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuissaan. Kaiken perusta on viisas ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Suomen ja Ruotsin kannattaa ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, jos joskus sen perustelluksi koemme. Molemmat maat harjoittavat jo nyt tiivistä yhteistyötä Naton kanssa ja yhteistyötä on tarkoitus jatkaa. Tämä on perusteltua, mutta yhteistyön pitää tapahtua omista lähtökohdistamme.

Tällä hetkellä oma arvioni on, että Pohjois-Euroopan vakautta edistää se, että Suomi ja Ruotsi pysyvät sotilasliiton jäsenyyden ulkopuolella.