Vahva maanpuolustustahto, Nato-jäsenyyden kannatus ja luottamus Puolustusvoimiin yhdistää suomalaisia

01.12.2022 - Blogi
Julkaistu alun perin puolustusministeriön sivuilla 1.12.2022 osoitteessa: defmin.fi/ajankohtaista/blogi/vahva_maanpuolustustahto_nato-jasenyyden_kannatus_ja_luottamus_puolustusvoimiin_yhdistaa_suomalaisia.13233.blog#cc8e92b9

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuorein kyselytutkimus kertoo vahvaa viestiä suomalaisten yhtenäisyydestä ja tuesta isänmaan turvallisuuden kysymyksissä.

Kuva: Puolustusministeriö

Jo keväällä suomalaisten maanpuolustustahto nousi ennätyslukemiin ja se on pysynyt noissa korkeissa lukemissa.  Suomalaisista 83 % kannattaa aseellista puolustautumista siinäkin tapauksessa, että tulos näyttäisi epävarmalta. Maailmanlaajuisestikin vertailtuna suomalaiset ovat tässä omassa luokassaan – hyvä suomalaiset!

Vahva maanpuolustustahto on Suomen puolustuksen perusta, jonka merkitystä ei voi liikaa korostaa. Maanpuolustustahdon perustalle meillä on rakennettu niin asevelvollisuus kuin koko maan puolustaminenkin. 

Myös asevelvollisuusjärjestelmämme kannatus on vahvempaa kuin koskaan aiemmin. Suomalaisissa kodeissa, työpaikoilla ja kaveriporukoissa Puolustusvoimat tulee tutuksi, kun inttijuttuja kerrotaan ja asevelvolliset suorittavat palvelustaan. Puolustusvoimien näkyminen ympäri Suomen on myös tärkeä osa kosketusta suomalaisiin. 

Korkea maanpuolustustahto kertoo myös siitä, että koemme Suomen puolustamisen arvoiseksi. Tästä meidän on pidettävä hyvää huolta jatkossakin. 

Maanpuolustustahdon perusta luodaan varsinaisen maanpuolustustyön ulkopuolella – siinä, miten pidämme kaikkia suomalaisia yhtä arvokkaina ja siinä miten haluamme maamme olevan hyvä maa kaikille täällä asuville. Näin ajatellen jokainen suomalainen on omalta paikaltaan yhteisen turvallisuuden tekijä, maanpuolustustahdon synnyttäjä. 

Nato-jäsenyyden kannatus on korkealla tasolla: 85 % vastaajista suhtautuu jäsenyyteen myönteisesti. Tämäkin mittaus osoittaa, että keväällä tehdyillä turvallisuuspoliittisilla valinnoilla on suomalaisten vankka tuki. 

Suomalaiset suhtautuvat aiempaa paljon myönteisemmin sekä yhteistyöhön Naton kanssa, että kahdenväliseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat on meille läheinen kumppani ja maa on antanut vahvan tuen myös Nato-jäsenyydellemme.  Neljä viidestä suomalaisesta suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltojen ja Suomen väliseen sotilaalliseen yhteistyöhön.

Elämme monella tapaa maidemme välisten suhteiden nousukautta.

Yhdysvaltojen lisäksi nähdään hyvin tärkeänä puolustusyhteistyö erityisesti Ruotsin ja Pohjoismaiden kanssa. Puolustusyhteistyötä kumppaniemme kanssa on kehitetty pitkäjänteisesti ja aivan erityisesti viime vuosina. 

Pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämiselle avautuu uusia mahdollisuuksia, kun olemme jatkossa kaikki saman liittokunnan jäseniä. Tällekin työlle meillä on suomalaisten vahva tuki.

Turvallisuustilanteen muuttumisen myötä olemme vahvistaneet puolustusmäärärahojamme historiallisen korkealle tasolle. MTS:n tutkimus kertoo siitä, että puolustusmäärärahojen korottamisella on suomalaisten vahva tuki. Yli puolet eli 58 % vastaajista on sitä mieltä, että puolustusmäärärahoja tulisi korottaa. Tuki on korkeammalla kuin koskaan aiemmin. Enää vain 7 % on muuten sitä mieltä, että puolustuksesta pitäisi leikata.

Suomalaiset tukevat laajasti avun jatkamista Ukrainalle. Yhdeksän kymmenestä on sitä mieltä, että aseellista ja taloudellista apua Ukrainalle tulee jatkaa. Tämä antaa maan hallitukselle ja eduskunnalle vahvan tuen ja velvoituksen Ukrainan tukemiseen jatkossakin.

Historiallisen korkeiden määrärahojen ja kireän turvallisuustilanteen näkökulmista erityisen hienoa on se, että luottamus Puolustusvoimien kykyyn on todella vahva. Suomalaisista yhdeksän kymmenestä luottaa sotilaalliseen puolustuskykyymme; tässä on reilu parannus viimevuotiseen. Parannuksessa näkyy varmasti myös sen vaikutus, että olemme panostaneet puolustukseemme vuoden aikana ja sitä myös jatkamme. 

Puolustusvoimat on tämän luottamuksen arvoinen, olen puolustusministerinä varma siitä.

Kansalaiset antavat vahvan tuen myös puolustus- ja ulkopolitiikan hoidolle. Suomalaisten tuki ja luottamus on tärkeä, jopa välttämätön, isänmaan turvallisuuden hoitamisessa. 

Myös eduskunnassa tuki on ollut vahvaa yli hallitus-oppositio-rajojen. Eduskunta on tukenut vahvasti sekä Nato-jäsenyyttä, että Puolustusvoimien lisäresursseja.

Turvallisuus yhdistää meitä suomalaisia. 

Tämä kansallinen valttikortti meidän on syytä pitää käsissämme. 

Tältä pohjalta meidän on hyvä jatkaa isänmaan turvallisuudesta huolen pitämistä.

Puolustusministeri

Antti Kaikkonen

On yhteiskuntasopimuksen aika

23.02.2016 - Blogi

Ratkaisun päivät sen suhteen alkavat olla lähellä. Hallitus on tullut osapuolia vastaan. Nyt on tärkeää, että myös työntekijä- ja työnantajapuolella on valmiutta jonkun verran joustaa omista vaatimuksista yhteiskunnan kokonaisedun vuoksi. Kilpailukykymme on heikko, maa velkaantuu ja työttömyys pahenee. Tämä kierre on nyt katkaistava. Kotipesä on saatava kuntoon, sillä maailmallakin on nyt tuulista.

Viime aikoina on kohistu puolustusvoimien harjoitusohjelmasta. Se on pääosin rutiininomaista jatkumoa aikaisemmillekin harjoituksille. Se sisältää oman harjoittelun lisäksi mm. pohjoismaista, eurooppalaista ja Nato-kumppanuuteen perustuvaa harjoittelua. Erityistä huomiota on nyt kiinnitetty muutamaan Yhdysvaltain kanssa tapahtuvaan harjoitukseen.

On tärkeää, että harjoitukset ylläpitävät maamme puolustuskykyä. Siihen tarvitaan harjoittelua myös kumppanimaidemme kanssa. On myös tärkeää, että kaikki harjoittelu menee riittävän puolustuksellisen ja poliittisen arvioinnin läpi. Viime kädessä tästä on vastuussa hallituksen ja tasavallan presidentin yhteinen hallituksen turvallisuuspoliittinen valiokunta, ns. TP-Utva.

On myös tärkeää, että eduskuntaa informoidaan riittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti. Erityisesti tämä tarkoittaa eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ja puolustusvaliokuntaa. Edellytämme, että tässä suhteessa hallitus parantaa toimintatapojaan. Näin on myös luvattu tehdä. Luontevinta omasta mielestäni olisi, jos tämä informointi voitaisiin tehdä pian sen jälkeen, kun TP-Utva on asiaa linjannut.

Asiasta toiseen. Caruna Oy taipui maltillistamaan ja jaksottamaan hinnankorotuksiaan. Tämä oli hyvä uutinen. Joskus vaikuttaminen kannattaa. Jatkon kannalta nyt tarvitaan vielä lakiuudistuksia, joilla kohtuuttomat kertakorotukset selkeästi estetään jatkossa. On myös syytä miettiä keinoja, joilla ylipäätänsä kevennetään paineita korottaa siirtohintoja.

Ja vielä asiasta kolmanteen, outoon ilmiöön. Venäjältä on viime kuukausina tullut turvapaikanhakijoita, mm. Intiasta. Rajanylitys on tapahtunut hieman merkillisistä paikoista, Suomen itärajan kahdelta pohjoisimmalta rajanylityspaikalta Sallasta ja Raja-Joosepista. Molemmilla raja-asemilla käyneenä ihmettelen, mistä turvapaikanhakijoille tulee edes mieleen taivaltaa noille erämaa-asemille.

Suomen viranomaiset ja myös poliittinen johto ovat viime viikkoina neuvotelleet venäläisten kanssa aktiivisesti siitä, miten raja saadaan jälleen pitämään. Itäraja on toiminut hyvin jo vuosikymmeniä. On tärkeää, että näissä neuvotteluissa saadaan pian tulosta aikaiseksi.

Ja vielä sana viinistä ja järjestä. Tämä onkin jo vähän vaikeampi aihe.

Kohtuus ja hyvä seura lienevät parhaita lisukkeita viinilasilliselle. Pori Jazzissa ja Järvenpään Puistobluesissa nämä kaksi yhdistettiin hyvään kulttuuriin ja eväisiin, minkä ansiosta molemmat festivaalit ovat olleet kuuluisia nimenomaan leppoisista piknik-henkisistä konserteistaan. Tuhannet uskolliset festivaalikävijät asettelivat vilttinsä vuodesta toiseen samaan paikkaan, oli esiintyjä kuka tahansa.

Kesästä 2014 lähtien alkoholilain tulkinta yhtenäistettiin koko maassa ja omien juomien nauttiminen festivaaleilla loppui seinään – vaikka Porissa tai Järvenpäässä alkoholista johtuvia järjestyshäiriöitä ei juuri edes ollut. Tuon kesän jälkeen suuri osa etenkin Puistobluesin vakivilteistä on jättänyt tulematta. Festivaalit ovat itse sopeutuneet tilanteeseen nähden niin hyvin kuin kykenevät, mutta etenkin Puistobluesissa yleisö on äänestänyt jaloillaan.

Uuden toimintamallin myötä on ollut myös merkkejä siitä, että humalahakuisuus on näillä festivaaleilla kasvanut alkoholin siirryttyä anniskelualueille pois arkipäiväisemmän ja yhteisöllisemmän piknik-juomisen ääreltä. Ennen festivaalialueen porttia vetäistään tukevat pohjahumalat, jallupulloa yritetään piilottaa leipään tai hedelmäsalaatti terästetään kirkkaalla viinalla. Tähän suuntaan alkoholinkulutusta ei pidä viedä. Päinvastoin, lainsäädännön on ohjattava alkoholinkäyttöä sivistyneempään suuntaan, kohti yhteisöllisempää kulttuuria, jossa alkoholi ei ole pääosassa.

Jätin perjantaina eduskunnassa lakialoitteen, joka kumoaisi alkoholilain nauttimiskieltopykälän yleisötapahtumia koskevan momentin. Tämä sallisi omien juomien nauttimisen myös yleisötapahtumissa, mikäli järjestäjä ja poliisi näin haluavat. Poliisilla ja järjestäjillä on paras tuntemus tilaisuuden järjestystekijöistä, jolloin he ovat myös parhaita arvioimaan alkoholijuomien sopivuuden tapahtuman luonteeseen.

Suomen kesässä on valtavasti kulttuuritapahtumia, joihin omat juomat eivät sovellu yritystoiminnan, tapahtuman luonteen tai järjestysseikkojen vuoksi lainkaan. Siksi kokoontumis- ja järjestyslaissa pysyy tulevaisuudessakin järjestäjä ja poliisin mahdollisuus kieltää omat juomat yleisötapahtumissa, mikäli näin parhaaksi nähdään.

Jos taas järjestäjä ja poliisi yhteistyössä toteavat, että omat juomat ovat tapahtumaan tervetulleita, ei lain pidä etupainoisesti ja kategorisesti tätä kieltää. Kumoamalla vanhentunut yleisötapahtumien nauttimiskielto parannetaan uusien ja vanhojen kulttuuritoimijoiden omaehtoisia toimintaedellytyksiä ja kannustetaan paikallisia toimijoita oman alueensa kulttuurin kehittämiseen yhdessä viranomaisten kanssa. Samalla luodaan alkoholikulttuuria, joka pyörii yhdessä olemisen ja sivistyneen kulttuurista nauttimisen ympärillä, ei päihtymisen tai humalahakuisuuden ympärillä.

Alkoholilakia uudistetaan nyt perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan johdolla, ja aihe herättää valtavasti tunteita. Rehulan pohjaesityksessä on paljon hyvää, ja keskustelua on jatkettava. Myös kansalaisten aktiivisuutta tarvitaan ja toivon, että festivaalikävijät osallistuvat mukaan keskusteluun.

Raittius on hyvä valinta, ja alkoholia käyttävillä kohtuukäyttö on hyvä valinta. Järki ja viinilasi voivat kuitenkin pysyä samassa kädessä – myös kulttuuritapahtumissa.