Vuosi on vaihtunut, ja politiikan vuosi on jo hyvässä vauhdissa, vaikka eduskunnan istuntokausi alkaa vasta ensi viikolla. Näinä päivinä on aika paljon erilaisia muita valmistavia palavereita ja kokouksia, kuten keskustan puoluehallitus tänään.

Aika paljon viime aikoina on tuo liikenneverkkoselvitys puhuttanut. Liikenneministeriö julkisti siitä selvityksensä, joka oli ehkä radikaalimpi, kuin moni osasi odottaa. Myös itsekin hieman yllätyin, vaikka arvelinkin etunojan olevan aika rohkea.

Uudistus tyrmättiin varsin nopeasti sekä opposition, hallituskumppaneiden että kansalaispalautteen, jossain määrin myös median toimesta. Monella keskustan kannattajallakin oli epäilynsä.

Oman käsitykseni mukaan selvityksessä oli ennakkoluulotonta pohdintaa ja hyviä elementtejä, mutta myös asioita, joita voi perustellusti kyseenalaistaa. Esimerkiksi vanhalla käytetyllä autolla ajavan vuosikustannukset olisivat saattaneet helposti nousta.

Tarkoitus oli, että lausuntokierroksen ja palautteen jälkeen ministeriö olisi tehnyt varsinaisen esityksensä, mutta siihen asti ei nyt edetty.

Tavoitteet olivat kuitenkin mielestäni oikeansuuntaisia: autokannan uusiminen ja liikenneverkon kehittäminen. Suomen autokanta on EU-maiden toiseksi vanhin. Sekä liikenneturvallisuuden että ympäristön kannalta vähän tuoreempi autokanta olisi parempi.

Liikenneverkko on rapautunut jo vuosia hallituksen väristä riippumatta. Tarvitsemme ratkaisuja, joilla rapautuminen pysäytetään ja verkkoa voidaan myös kehittää.

Tällä mallilla ei nyt edetä, mutta mielestäni on tärkeää miettiä vaihtoehtoisia polkuja, joilla noihin tavoitteisiin päästään. Kenties yli puoluerajojen koottava parlamentaarinen työryhmä voisi olla oikea tapa lähteä hakemaan ratkaisuja asiaan.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer haastoi loppuvuodesta kaikki kansanedustajat päiväksi vapaaehtoistyöhön vanhustenhoitoon. Vajaat 30 kansanedustajaa suostui, minä yhtenä heistä.

Tein oman työpäiväni toissapäivänä Tuusulan Riihikodossa. Se olikin mieleenpainuva päivä.

Useimmat hoidossa olleet vanhukset kärsivät erilaisista muistisairauksista. Toki muitakin sairauksia löytyy, aika harva asukas pärjäsi ilman lääkitystä. Osalla erilaisia lääkkeitä kului päivässä kourallinenkin.

Työpäivään kuului avustavia toimenpiteitä syöttämisestä vaipanvaihtoon. Elämän kaikki värisävyt olivat päivässä läsnä, rosoineenkin. Hyvin elämänmakuinen meininki osastolla kyllä oli ja on.

Hoitajat tekevät työtään suurella sydämellä ja tehtävien tärkeyteen nähden pienellä palkalla. Arvostukseni heitä kohtaan on suuri.

Ei siellä liikaa henkilökuntaa ollut. Varmaan kuitenkin sellainen porukka, jolla hommat pystytään hoitamaan. On hyvä, että hoitajamitoitusta ei lähdetä nyt meidän poliittikkojen päätöksillä pienentämään. Vanhukset tarvitsevat hoitajansa.

Mukavia keskusteluja sain myös käydä monen ikäihmisen kanssa. Elämäntarinoita on niin monenlaisia. Yksi mummo oli niin tyytyväinen tuttavuuteemme, että harmitteli sormusta sormessani. Oletan, että hän ei ihan vakavissaan kuitenkaan ollut…