Avainsana: Venäjä

Irania ja Venäjää

14.04.2016 - Blogi

Iran on yli 80 miljoonan asukkaan valtio Lähi-idässä. Monelle suomalaiselle se on aika vieras. Vähän varttuneemmat muistavat 1980-luvulta pitkän sodan Iranin ja Irakin välillä.

Maa on ollut eristyksissä viime vuodet, sillä kansainvälinen yhteisö on asettanut Iranille ison joukon talouspakotteita. Syynä on Iranin ydinohjelma, joka länsimaiden arvion mukaan on tähdännyt oman ydinaseen kehittelyyn. Vuodenvaihteessa saatiin voimaan vuosien neuvottelujen jälkeen Iranin ydinsulkusopimus, jossa Iran sitoutuu jäädyttämään ydinohjelmansa. Vastineeksi talouspakotteista suurin osa puretaan. 

Ydinsulkusopimus on hyvä asia. Sen toteuttaminen vaatii kuitenkin tarkkaa seurantaa. Siitä on vastuussa ennen muuta Kansainvälinen ydinenergiajärjestö IAEA.

Tämä johtaa Iranin markkinoiden avautumiseen. Maan valtavat öljy- ja kaasuvarat tulevat markkinoille ja samalla muu maailma voi kokolailla vapaasti myydä omia tuotteitaan Iraniin. Maa ei ole köyhä, ja koulutustasokin on suhteellisen hyvä. 

Suomalaisenkin liike-elämän kannattaa mielestäni harkita, voisiko Iranista löytyä omille tuotteille markkinoita. Nopeimmat syövät hitaat, ja nopeimmat ovat jo liikkeellä. Pienemmätkin yritykset voivat pärjätä. Vuokkoset -tuotteita kuulemma myydään jo tuhansissa Iranilaisissa marketeissa ja eteläpohjalaista lämpöpuuta rahdataan Iraniin kasvavat määrät. Hintakaan ei ole suurin kysymys, suomalainen laatu kiinnostaa. Tämä vinkkinä mainittakoon. Jos bisnestä kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä Suomen suurlähetystöön Teheranissa. 

Vedin ulkoasiainvaliokunnan delegaation matkan Iraniin 7.-12.4. Matkalla oli lisäkseni valiokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) ja kuusi muuta kansanedustajaa.

Meille järjestyi korkeatasoinen ohjelma Teheranissa. Tapasimme mm. varapresidentti Ebtekarin, ulkoministeri Zarifin, parlamentin puhemiehen ja kollegani, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan ja muita kollegoja.

Keskustelut olivat suoria ja hyviä. Saimme arvokasta tietoa maan näkemyksistä ja koko jännitteisen Lähi-idän tilanteesta. Samalla koetimme osaltamme edistää suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia Iranissa. Otimme esiin myös vaikeampia kysymyksiä, kuten ihmisoikeuksia. Niissä on tekemistä vielä. Esimerkiksi kuolemanrangaistuksia käytetään Iranissa yleisesti. Viime vuonna teloitettiin lähes tuhat ihmistä, mukana myös alaikäisiä. Myös naisten asema kaipaisi parannuksia.

Iranin potentiaali on valtava. Oma arvioni on, että Iranin rooli tulee Lähi-idässä kasvamaan voimakkaasti lähivuosina, sekä taloudellisesti että poliittisesti. Kannattaa siis pitää seurannassa. 

Viime päivinä on Suomessa ollut keskustelua Suomen ja Venäjän rajasopimuksesta. Taustalla on blogissanikin kirjoittama turvapaikanhakijoiden erikoinen virta Suomeen kahdelta pohjoisimmilta raja-asemalta, Sallasta ja Raja-Joosepista. Turvapaikanhakijat eivät niinkään olleet Syyrian pakolaisia, vaan pikemminkin usean kansallisuuden ihmisiä (mm. Intia ja Pakistan), jotka olivat asuneet jo vuosia Venäjällä. Jostain syystä tällainen virta yhtäkkiä alkoi. Sattumaan en usko. Taustalla on ollut organisointia ja rikollisuutta.

Maamme poliittinen johto eri tasoillaan kävi asiasta kuukausia neuvotteluja Venäjän kanssa ja lopulta päästiin asiassa ratkaisuun. Raja pitää jälleen.

Jotkut ovat kritisoineet, että EU:n olisi pitänyt hoitaa tämä asia. Henkilökohtaisesti pidän perusteltuna, että tämä asia hoidettiin kahdenvälisin neuvotteluin. Presidentti Niinistön mukaan sellaista toivettakin EU:n piiristä tuli.

Jos tämä olisi jätetty Brysselin hoidettavaksi, veikkaan, että asia olisi edelleen kesken, ja Ladat kurvailisivat kohti Raja-Jooseppia.

Sopimus ei ole täydellinen, mutta paras, mikä nyt oli saatavissa. Se on Suomen etujen mukainen. Kritisoijilta kysyn, olisiko todella ollut parempi jättää sopimus tekemättä.

Ukrainasta Kreikkaan

04.02.2015 - Blogi

Muutama päivähän meni Euroopan Neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa Strasbourgissa. Ukrainan ja Venäjän tilanne oli sielläkin vahvasti esillä. Oli mielenkiintoista kuulla eri maiden kantoja ja näkemyksiä asiassa. Pääsin myös vaihtamaan sanasen Venäjän ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Aleksei Pushkovin kanssa.

Venäjällä eletään Ukrainan kriisistä eri todellisuutta kuin EU-maissa. Mediat ja poliitikot kertovat asiat aivan toisella tavalla. Venäjän mukaan sillä ei ole sotilaita Ukrainassa. Ukrainan mukaan niitä on yli 9000. Venäjän mielestä tätä ei ole pystytty todistamaan. Uhreja tulee koko ajan lisää, valitettavasti.

Tässä tarvitaan nyt aktiivista diplomatiaa, jotta ensiaskeleena tulitauko saadaan pitämään. Myös Suomi voisi presidentin johdolla ottaa tässä asiassa kokoaan isompaa roolia. Nykymenolla tässä konfliktissa ei ole voittajia.

Euroopan Neuvosto päätti poistaa Venäjän delegaatiolta äänioikeuden toistaiseksi parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Kokous oli aika jännitteinen.

Eduskuntakautta ei ole enää paljoa jäljellä. Maan hallituksen taival ei ole ollut kovin kummoinen, se täytyy valitettavasti sanoa. Hallitus ei ole saanut aikaiseksi päätöksiä, joilla käännettäisiin Suomen suunta nousuun. Se tehtävä jää nähtäväksi eduskuntavaalien kautta valittavalle seuraavalle hallitukselle.

Viikonloppuna hallitus päätyi pyörtämään oman päätöksensä lasten kotihoidontuen pakkokiintiöimisestä. Pidän päätöksen perumista järkevänä. Pakkokiintiöinti olisi vienyt perheiltä valinnanvaraa ja tuonut kunnille lisäkustannuksia päivähoitopaikkojen järjestämisestä. Arvio oli, että kustannuksia olisi tullut noin 80 miljoonaa euroa. Työmarkkinoille ratkaisu olisi tuupannut viitisen tuhatta uutta työnhakijaa. Työttömiä on kyllä jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.

Uudistuksella oli sinänsä arvokas tavoite, tasa-arvon lisääminen. Katson, että keino oli kuitenkin väärä. Ennemminkin työelämän sukupuolten välistä tasa-arvoa pitää edistää kaventamalla naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen palkkaeroja ja tasaamalla vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia työnantajille. Nykytilanteessa osa työnantajista edelleen välttelee nuorten naisten palkkaamista raskauksia ja niiden aiheuttamia kustannuksia peläten. Valitettavasti.

Mutta on asenneongelmia myös miesten suhteen. Olen tavannut useita nuoria isiä, joilla olisi ollut haluja pitää isyysvapaita ja jäädä lapsen kanssa kotiin, mutta työnantaja on suhtautunut asiaan nihkeästi. Lyhyen kokemukseni perusteella voin sanoa, että isyysvapaat ovat äärimmäisen arvokkaita ja kannatettavia mahdollisuuksia. Niihin kannattaa tarttua, se on perheiden ja lopulta työnantajienkin etu.

Olin tänään STM:n järjestämässä näitä aiheita liipanneessa mielenkiintoisessa tasa-arvoa käsitelleessä paneelikeskustelussa Keskustan edustajana. Muut panelistit olivat kovatasoisia, kuten Antti Rinne (SDP), Laura Räty (kok), Ville Niinistö (vihr) ja Paavo Arhinmäki (vas). Linkki löytyy uutispalstani kautta, jos joku haluaa katsoa, miten siellä pärjäilin.

Tämän iltapäivän ja illan väänsimme eduskunnassa kättä jälleen kerran Kreikasta. Jokainen puolue, myös omani, selvitti oman toimintansa asiassa parhain päin. Kaikki ovat toimineet eri tavalla kriisin mittaan, mutta kaikki ovat omasta mielestään olleet oikeassa.

Varmaan pieni itsekriittisyyskin voisi tehdä hyvää.

Erityisen huolissani Kreikan suhteen olen siitä, että maa saattaa alkaa uhkailemaan EU-päätöksenteon halvaannuttamisella, jos lainoja ei anneta anteeksi. Se voisi olla erittäin vahingollista esimerkiksi yhteisen toimintalinjan hakemisessa Ukrainan kriisin suhteen. Yhtä lailla muita EU-politiikan kysymyksiä voidaan koplata pelinappuloiksi. Se oli tuhoisaa EU:lle.

Kreikka alkoi jo osoittaa ensimmäisiä taloudellisen toipumisen merkkejä. Toivottavasti se ei itse vie asioitaan nyt uuteen solmuun.

Me Suomessa voisimme puolestamme Kreikan sormella osoittelun sijaan siihen, että laitamme omat asiamme kuntoon. Jos emme saa suuntaamme muuttumaan, saatamme ennen pitkää löytää itse itsemme kriisimaiden joukosta.