Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, 
arvoisa Puolustusvoimain komentaja, 
hyvät naiset ja herrat.
 
Ärade åhörare, mina damer och herrar.

Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien tavoitteena on antaa johtavassa asemassa oleville siviili- ja sotilashenkilöille jäsentynyt näkemys kokonaisturvallisuuden järjestelyistä maassamme. Tällä edistetään yhteiskuntamme turvallisuutta. Maanpuolustuskurssit ovat kiinteässä yhteydessä suomalaiseen kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalliin. Tämä malli perustuu siihen, että yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä.

Olemme tarkastelleet Suomeen kohdistuvia turvallisuusuhkia laajasta näkökulmasta jo pitkään. Sotilaallisiin uhkiin varautuminen on ollut kiinteä osa tätä kokonaisturvallisuuden kenttää. Emme ole unohtaneet sotilaallisen puolustuksen tärkeyttä Suomen ja suomalaisten turvaamisessa. Meillä Suomessa sotilaallinen maanpuolustus on normaali osa kokonaisturvallisuuden toimintamallia.

Meillä myös puolustusvoimat on normaali osa suomalaista yhteiskuntaa. Maamme puolustaminen on jokaisen suomalaisen asia. Lisäksi olemme ylläpitäneet yleistä asevelvollisuutta turvataksemme uskottavan puolustuskyvyn. Tämä on yksi yhteiskuntamme turvallisuuden tukipilari. Tuoreimmassa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosittain toteuttamassa haastattelututkimuksessa nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän säilyttämistä tuki 77 prosenttia suomalaisista.  Ammattiarmeijaan siirtymistä tuki vain 9% vastaajista. Haastattelut toteutettiin marras-joulukuussa 2019.

Valtioneuvosto asettaa lähipäivinä parlamentaarisen komitean selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Lähtökohtana on yleisen asevelvollisuuden ylläpitäminen sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Tavoittelemme myös korkean maanpuolustustahdon ylläpitämistä ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistamista.

Tulevan parlamentaarisen komitean työ on tärkeää kahdesta eri näkökulmasta. Toisaalta – komiteatyöltä odotetaan laaja-alaista perehtymistä yleisen asevelvollisuuden kehittämismahdollisuuksiin ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämiseen. Tämä laaja-alainen pohjatyö on ensiarvoisen tärkeää, jotta komitea kykenee tekemään konkreettisia ja toimeenpantavia esityksiä. Realismi – jalat maassa –ote – on tältä osin tärkeää. Toisaalta näen, että parlamentaarisen komitean työskentely voi parhaimmillaan edistää laajempaa yhteiskunnallista keskustelua maanpuolustusvelvollisuudesta ja yleisestä asevelvollisuudesta. Koska jokainen Suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen, olisi luontevaa, että tällaista kansalaiskeskustelua käytäisiin laajasti. Keskusteltavaa on varmasti paljon: siviilipalveluksen kehittäminen, kutsuntojen mahdollinen laajentaminen koskemaan miesten lisäksi myös naisia, niin sanotun kansalaispalvelumallin edut ja haitat ja niin edelleen.

Näin puolustusministerin näkökulmasta haluan kuitenkin muistuttaa, että yleisen asevelvollisuuden kehittämisessä emme joudu aloittamaan nollasta. Olemme puolustushallinnossa pyrkineet omalta osaltamme pitämään huolen siitä, että suomalainen asevelvollisuus elää ajassa. Mainittakoon tässä yhteydessä esimerkiksi vuonna 2010 mietintönsä jättänyt asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia selvittäneen selvitysryhmän loppuraportti. Raportissa todettiin mm. se, että asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa tuottaa Suomen puolustuskyky. Lisäksi raportissa paikannettiin asevelvollisuuden monia yhteiskunnallisia hyötyjä, kuten:

– yhteiskunnallisten arvojen, maanpuolustustahdon ja yhteiskuntarauhan edistäminen,
– monenlaisen osaamisen tuottaminen nuorille, esimerkiksi johtajakoulutus, kuljettajakoulutus sekä ensiapukoulutus,
– sosiaalistaminen ja ryhmässä toimimisen opettaminen,
– syrjäytymisen ehkäiseminen,
– maahanmuuttajien kotouttaminen, ja
– kansanterveyden edistäminen.

Puolustusvoimat aloitti asevelvollisuutta koskevien kehittämisehdotusten toimeenpanon työryhmän vielä työskennellessä. Lisäksi kymmeniä kehittämisehdotuksia on toimeenpantu viimeisen vuosikymmenen aikana.

Olemme kehittäneet varusmiespalvelusta, reservin koulutusta ja vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta jatkuvan parantamisen periaatteella. Juuri parhaillaan puolustusvoimissa on meneillään Koulutus 2020 –ohjelma, jolla kehitetään kutsuntajärjestelmää, palvelusvalintoja sekä koulutusmenetelmiä. Tavoitteena on vaikuttava ja kustannustehokas koulutus, joka vastaa tulevaisuuden turvallisuusympäristön haasteisiin.  Lisäksi mainittakoon vielä se, että kehitämme parhaillaan sähköistä asiointia kattamaan asevelvollisuuden koko elinkaaren. Tämä tarkoittaa palveluja ennen palvelusta, palveluksen aikana ja palveluksen jälkeen. Tässä kehittämistyössä hyödynnetään digitalisaatiota. Sähköinen asiointi tulee lähivuosina kaikkien asevelvollisten ulottuville.

Hyvät naiset ja herrat,

Viime viikkoina on käyty runsaasti julkista keskustelua varusmiespalveluksen suorittavien miesten osuuden vähenemisestä. Tänään kaksi kolmasosaa miespuolisesta ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen loppuun. Heidät sijoitetaan puolustusvoimien reserviin. Tämä tarkoittaa sitä, että noin joka kolmas juuri aikuistunut mies ei suorita varusmiespalvelusta loppuun. Suuri osa karsiutuu kutsuntavaiheessa, ja osa varusmiespalveluksen aikana – pääasiassa terveydellisten syiden vuoksi. Jatkuessaan kehityslinja on huolestuttava puolustusvoimien reservin muodostamisen ja erityisesti suomalaisen yhteiskunnan kannalta.

Mielestäni on syytä etsiä toimintatapoja, joilla tulevaisuudessa ainakin hieman nykyistä suurempi osa nuorista miehistä suorittaisi varusmiespalveluksen loppuun.

Kutsunnoissa varusmiespalveluksesta vapautetuista noin puolella syynä on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt. Sama koskee varusmiespalveluksen jo aloittaneita, mutta palveluksen terveyssyistä keskeyttäneitä: puolessa tapauksista keskeyttämisen syynä ovat mielenterveyden häiriöt. Pidemmän aikavälin tilastoista käy ilmi, että terveydellisistä syistä vapautettujen diagnooseista juuri mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat lisääntyneet viimeisen yli 10 vuoden aikana. 

Näyttää siltä, että nuorten miesten mielenterveyshäiriöiden lisääntyminen ilmentää laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa. Mielenterveyden häiriöt ovat nuorten merkittävin terveysongelma Suomessa. Noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Tutkimusten mukaan joka kolmas korkeakouluopiskelija oireilee psyykkisesti ja 10-15 % nuorista kärsii vakavista ja toistuvista itsetuhoisista ajatuksista.

Kun tarkastellaan Suomen koko väestöä, noin 20% suomalaisista sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Lähes puoli miljoonaa suomalaista käyttää vuosittain masennuslääkkeitä. Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden lukumäärä on kasvanut vuosien 2016 ja 2019 välillä peräti 43 %. Pidän edellä mainittuja lukuja korkeina.

Hyvät naiset ja herrat,

Laaja-alainen keskustelu yleisen asevelvollisuuden kehittämisestä on alkamassa. Uskon, että toimeksiantonsa lähipäivinä saava parlamentaarinen komitea pitää siitä huolen. Julkisuudessa viime aikoina monella taholla esitetty huoli nuorten miesten terveydentilasta on luonteva osa tätä keskustelua – ja myös syöte asevelvollisuusmallimme kehittämistyölle.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä se, että kutsuntoihin osallistutaan noin 18 vuoden iässä. Yhteiskunnassamme lisääntyneet ylipaino-ongelmat ja mielenterveyden häiriöt eivät koske ainoastaan Puolustusvoimia. Tämä ongelma koskee koko yhteiskuntaamme – perheissä, kouluissa, oppilaitoksissa ja työelämässä. Emme voi sälyttää yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä puntaroivan komitean tehtäväksi nuorten aikuisten fyysisen terveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin parantamista. Siihen tarvitaan leveämmät hartiat ja isommat resurssit.

Haasteet nuorten fyysisessä ja psyykkisessä hyvinvoinnissa alkavat usein jo lapsuudessa eli huomattavasti ennen kutsuntaikää. Ongelmien juurisyihin vaikuttamisen tulee alkaa huomattavasti ennen kutsuntaiän saavuttamista. Parlamentaarisen komitean työ voi toki kannustaa myös laajempaa yhteiskunnallista keskustelua – esimerkiksi nuorison terveydestä ja hyvinvoinnista, mielenterveyspalvelujen saatavuudesta jne.

Asia on tärkeä – miten lapsemme ja nuoremme voivat.

Parlamentaarisen komitean työn painopisteen tulee kuitenkin olla konkreettisten ja realististen kehittämisideoiden luomisessa suomalaisen asevelvollisuuden kehittämiseksi ja sen elinvoimaisuuden turvaamiseksi pitkällä aikavälillä. Tärkeitä kysymyksiä riittää. Esimerkkeinä mainittakoon mm. se, miten kykenisimme lisäämään naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavien määrää. Kutsuntavelvollisuuden laajentaminen naisiin voisi olla tässä asiassa hyvä mahdollisuus. Tämä palvelisi osaltaan puolustusvoimien reservin kouluttamista, maanpuolustustahdon kehittämistä ja yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Ainakin asia on vakavan pohdinnan ja selvittämisen arvoinen. Vaikka kutsunnat naisille tulisivatkin, pitäisi asepalveluksen suorittamisen naisille olla jatkossakin vapaaehtoisena. Kutsunnat kyllä saattaisivat houkutella mukaan myös entistä enemmän naisia.

Kutsuntatilaisuus voisi olla sekä nuorille miehille että nuorille naisille samalla eräänlainen tsekkaustilaisuus, että asiat ovat elämässä mallillaan. Kaikilla näin ei ole. Jos on ongelmia esimerkiksi opintojen, työttömyyden tai yleisen elämänhallinnan saralla, kutsunnoissa voisi ohjata eteenpäin parempaan suuntaan.

Myös siviilipalveluksen kehittäminen varusmiespalveluksen rinnalla on tärkeä parlamentaarisen komitean työlistalla oleva kysymys. Tämä on todettu jo vuosikymmen sitten, kun Risto Siilasmaan johtaman asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia selvittäneen työryhmän raportissa vuodelta 2010 todettiin varusmiespalveluksen tarvitsevan rinnalleen toimivan siviilipalveluksen ja että ”siviilipalvelusta pitäisi kehittää myös yhteiskunnan kriisivalmiuksia tukevaan suuntaan.” Pidän tätä järkevänä.

Me puolustushallinnossa teemme oman osuutemme. Kehitämme varusmies- ja reserviläiskoulutuksen sekä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen olosuhteita ja järjestelyjä. Tavoitteenamme on kyetä varmistamaan puolustuksemme uskottavuus ja riittävyys tuleviksi vuosiksi ja vuosikymmeniksi. Samalla tuemme – voimavarojemme mukaan – kaikkia asevelvollisia, niin varusmiespalveluksessa olevia, reserviläisiä sekä vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön osallistuvia. Onnistuneesti suoritetulla palveluksella on varmasti myönteinen merkitys monille asevelvollisille ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Parlamentaarisen komitean työskentelyn tukemiseksi me puolustushallinnossa tarkastelemme Puolustusvoimien terveystarkastusohjeen sisällön. Tällä ohjeella asetetaan ne kriteerit, joiden avulla lääkärit ympäri Suomea arvioivat asevelvollisten terveydentilaa esimerkiksi kutsuntoja edeltävissä ennakkoterveystarkastuksissa sekä varsinaisissa kutsuntatarkastuksissa. Nyt voimassa oleva terveystarkastusohje on vuodelta 2012 – ja se perustuu valtaosin vuonna 2008 tehtyyn ohjeistukseen. On aika varmistaa tältäkin osin se, että ohjeistuksemme on ajanmukainen.

Lisäksi arvioimme nykyisten palveluskelpoisuusluokkien tarkoituksenmukaisuuden ja kehittämismahdollisuudet. Tänäänhän meillä on käytössä vain kaksi luokkaa: A ja B.  A-luokkaan kuuluva on terve ja hyväkuntoinen. B-luokkaan kuuluvalla on jokin sellainen sairaus, vamma, vika tai häiriö, joka on terveydellinen este taistelijan tehtävissä toimimiselle. Pidän tärkeänä, että palveluskelpoisuusluokkien kehittämismahdollisuuksia arvioitaessa otetaan huomioon varusmiespalveluksen ja sodan ajan reservin tehtävien moninaisuus.

Puolustusvoimien kokoonpanossa on satoja erilaisia tehtäviä, joiden fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus vaihtelevat. Voi olla niin, että nykyinen malli ei ota riittävällä tavalla huomioon eri tehtäviin liittyviä vaatimuksia ja mahdollisuuksia. On mahdollista, että uudella palveluskelpoisuusluokalla – tai vaikkapa useammallakin – saisimme lisättyä kutsunnoissa palvelukseen määrättävien määrää samalla kun kykenemme vähentämään varusmiespalveluksen aikaisia keskeytyksiä. Myös erilaiset koulutuspolut varusmiespalveluksessa on syytä ottaa tarkasteluun. Kaikkia varusmiespalveluksen suorittavia ei tarvitse kouluttaa ensilinjan taistelujoukkoihin. Puolustuksen tehtäviä löytyy, vaikka fyysinen kunto ei aivan priimaa olisikaan.

Varusmiespalveluksen keskeyttäneiden määrää on Puolustusvoimissa pyritty vähentämään määrätietoisesti jo vuosien ajan. Tulokset ovat lupaavia. Tätä tavoitetta tukee jatkossakin varusmiesten kouluttaminen ja sijoittaminen entistä paremmin kykyjensä ja koulutuksensa mukaisiin tehtäviin. Juuri mainitsemani varusmiespalveluksen erilaiset koulutuspolut tukevat tätä ajatusta.

Huonompikuntoisten osalta uusina keinoina voisivat toimia vaikkapa kutsuntojen yhteydessä laadittavat kunto-ohjelmat sekä kutsuntojen jälkeen tarjottava jatkuva tuki sitä tarvitseville. Varusmiespalveluksen aikana räätälöity nousujohteinen rasitusta lisäävä ohjelma kuntoluokittain tukee samaa tavoitetta. 

Hyvät kuulijat,

Kehittäessämme suomalaista asevelvollisuusjärjestelmää, varusmiesten terveydellisten tekijöiden huomioon ottaminen ei ole ainoa asiakokonaisuus, joka tulee ottaa luupin alle. Pidän mielekkäänä, että tuleva parlamentaarinen komitea tarkastelee myös varusmiespalveluksen sosio-ekonomisia tekijöitä. On syytä käydä keskustelu siitä, onko varusmiesten päiväraha – alimmillaan viisi euroa viisitoista senttiä päivässä – riittävä korvaus tänä päivänä yhteisen turvallisuuden ja puolustuksen eteen tehtävästä työstä. Myös kysymykset sotilasavustuksen tulorajoista, kotiuttamisrahasta ja varusmiesajan eläketurvasta on hyvä ottaa tarkasteluun. Kaikki edellä mainitut kysymykset koskevat omalta osaltaan varusmiespalveluksen houkuttelevuutta.

Puheenvuoroni saattaa kuulostaa hieman mollivoittoiselta. Osittain tämä johtuu siitä, että yhteiskunnallisessa kehityksessämme on viimeisten vuosikymmenten aikana ilmennyt piirteitä, jotka tulevat haastamaan perinteiset lähtökohdat asevelvollisuusjärjestelmämme ylläpidolle tulevaisuudessa. Tästä syystä olemme juuri asettamassa parlamentaarista komiteaa käsittelemään yleiseen asevelvollisuuteen ja maanpuolustusvelvollisuuteen liittyviä kysymyksiä laajasti. Suomen puolustamiseen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat niin tärkeitä, että tarvitsemme laajaa parlamentaarista – ja yhteiskunnallista – keskustelua.  

Tarvitsemme myös hyvää ja laajapohjaista valmistelua suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän kehittämiseksi. Uskon seuraavat puolitoista vuotta työskentelevän komitean kykenevän lunastamaan siihen kohdistuvat odotukset. Ja on hyvä pitää mielessä, että aiemmin mainitsemistani haasteista huolimatta, tämän päivän varusmiesten tiedot, taidot ja asenne varuskunnissamme ovat erittäin hyvällä tasolla. 2020-luvun varusmies ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittava nainen astuu palvelukseen historiallisesti tarkasteltuna erittäin korkein valmiuksin ja hyvällä asenteella. Sama koskee reserviläisiämme. Puolustusvoimien säännöllisesti tekemät kyselyt niin varusmiehille kuin kertausharjoituksiin osallistuneille reserviläisille kertovat tästä selkeästi.

Esimerkiksi viime vuonna palvelukseen astuneet alokkaat olivat varusmiesten alkukyselyn perusteella erittäin motivoituneita ja suhtautuivat positiivisin ennakko-odotuksin palvelukseen. Alkukyselyn toteamukseen ”yritän suoriutua mahdollisemman hyvin varusmiespalveluksesta” tuoreet varusmiehet vastasivat asteikolla yhdestä viiteen arvosanalla 4,6. Vastaavasti kotiutuvien varusmiesten maanpuolustustahtoa ja tyytyväisyyttä armeija-aikaan kuvaavat vastaukset ovat säilyneet korkealla tasolla jo vuosien ajan. Vuonna 2019 varusmiesten loppukyselyssä molempien osalta kyselytulos oli 4,2 – asteikolla yhdestä viiteen.

Tjugohundra tjugotalets värnpliktiga och de frivilliga kvinnor träder i tjänst med väldig höga beredskaper samt med den rätta attityden, även ur historisk perspektiv. Det samma gäller också våra reservister. Försvarsmaktens reguljära undersökningar som är inriktade både till värnpliktiga och till reservister som deltar i repetitionsövningar bevisar detta tydligt. Även den allmänna diskussionen över antal värnpliktiga som fullgör sin tjänst utstrålar det finska samhällets enighet om vikten att försvara landet.  I dag är vår uppgift att försäkra att i framtiden en tillräckligt stor antal av årskullen fullgör värnplikten som i sin tur krigsplaceras i försvarsmaktens reserv.

Jag önskar er en angenäm försvarskurs.

Minulle julkinen keskustelu ja huoli varusmiespalveluksen suorittavien määrästä ilmentää suomalaisen yhteiskunnan yksituumaisuutta oman maan puolustamisen tärkeydestä. Tänään tehtävämme onkin varmistaa, että tulevaisuudessa riittävän suuri osa ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen ja sijoitetaan puolustusvoimien sodan ajan reserviin.

Toivotan teille hyvää maanpuolustuskurssia.