Trump, Macron ja Suomi

08.05.2017 - Uncategorized

Kävin viime viikolla eduskunnan puolustusvaliokunnan kanssa Washingtonissa. Itseäni kiinnosti erityisesti se, mitä Donald Trumpin valinta ihan käytännössä alkaa tarkoittaa Euroopalle ja maailmanpolitiikalle. Käsitykseni kirkastui ainakin jonkun verran.

Tapasimme matkalla asiantuntijoita Yhdysvaltain ulkoministeriöstä, puolustusministeriöstä ja ajatushautomoista. Vierailimme myös Pentagonissa. Merkittävin poliitikkotapaaminen oli puolustusvaliokunnan puheenjohtaja John McCainin tapaaminen. Hän on tunnetuimpia ja arvostetuimpia poliitikkoja Yhdysvalloissa. Jäi presidentinvaaleissa toiseksi vuonna 2008, kun Barack Obama valittiin ensimmäisen kerran. Tuntee muuten myös Suomen historian hyvin. 

Oma johtopäätökseni on se, että Trumpia ei kannata tulkita ihan pelkästään hänet twiittien ja muiden töräytystensä perusteella. Kannattaa katsoa myös teot. Tekojen valossa saattaa piirtyä hieman johdonmukaisempi ja järkevämpikin kuva. En tällä tarkoita, että tukisin hänen näkemyksiään, vaan sitä, että kyllä niissä usein joku logiikka on.

Myönteistä on se, että hän on tehnyt sittenkin myös hyviä rekrytointeja. Esimerkiksi korkeat poliitikkonimitykset Mattis ja Tillerson tuntuivat nauttivan aika laajaa arvostusta yli puoluerajojenkin, samoin hänen nimityksensä Korkeimpaan oikeuteen. 

Paljon toki nimityksiä on vielä tekemättä, ja Yhdysvaltain hallinto Pentagonia myöten on vielä aika lailla käymistilassa. Menee varmaan vielä vähintäänkin kuukausia, ennen kuin kone on täydessä toimintakunnossa.

Valtuuskuntaamme johti valiokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva. Kanerva pyrkii parhaillaan ETYJin pääsihteeriksi, ja hänellä oli muutamia tapaamisia kampanjaan liittyen matkamme aikana. Näissä kohtaa sain tehtäväkseni vetää valtuuskuntaamme osassa tapaamisista.

Henkilökohtaisesti olin kiinnostunut myös USA:n ja Venäjän tulevista suhteista. Asiastahan on paljon spekuloitu, mutta faktaa on pöydällä aika vähän. Mitään kovin konkreettista lämpenemistä tai kylmenemistä ei ole ensimmäisinä kuukausina tapahtunut. On mahdollista, että Trump ja Putin tapaavat kesällä, kenties Saksassa. Suomikin on valmis tällaista tapaamista isännöimään, jos siihen tarvetta on. Tilannetta kannattaa seurata ja pitää myös EU mukana keskustelupöydissä, varsinkin, jos Eurooppaa koskevista kysymyksistä neuvotellaan.

Ranskassa valittiin toisenlainen presidentti: Emmanuel Macron. Nuorehko ja etevän oloinen, toivottavasti myös viisautta löytyy. Korkean työttömyyden Ranskassa haettiin nyt jotain muuta, ja Macron osui nyt oikeaan rakoon. Vaihtoehto toisella kierroksella Marine Le Pen olisi ollut kyllä EU-yhteistyölle todella hankala vaihtoehto. Uskon, että Suomenkin kannalta valinta osui nyt paremmin.

Toki vasta käytäntö aikanaan näyttää. Macron saattaa olla joissain kysymyksissä liiankin innokas EU:n kehittäjä, ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta. Olemme kyllä valmiita puolustusyhteistyön lisäämiseen, mutta esimerkiksi kovin paljon tiiviimpään talousyhteistyöhön ei Suomessa välttämättä ole intoa. Tällaisesta esimerkki on keskustelu EU:n yhteisestä valtiovarainministeriöstä. Nähtäväksi jää.

STT soitti eilen ja halusi kantaani hieman yllättävään aiheeseen, pitäisikö Suomen presidentiltä poistaa syntymäpaikkavaatimus. Eli pitääkö presidentin olla syntyperäinen suomalainen?

Hieman asiaa pohdittuani päädyin siihen, että tätä asiaa voisi pohtia siinä yhteydessä, kun Suomen perustuslakia seuraavan kerran joskus laajemmin tarkastellaan. Ajattelen niin, ettei se oikein 2000-luvun tasa-arvovaatimuksia vastaa. Se ei kohtele Suomen kansalaisia samalla tavalla.

Asiahan on aina lopulta kansan käsissä. Ihan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ei taida olla tilannetta, että oltaisiin valitsemassa muualla syntynyttä, mutta nykylainsäädäntö ei salli edes ehdokkuutta. Tukholmassa syntynyt ja Suomeen viisivuotiaana muuttanut Suomen kansalainen ei voi edes tavoitella ehdokkuutta.

Aikanaan ministereillä oli samanlainen vaatimus, mutta se poistettiin jo viime vuosituhannen lopulla. Ehkä jossain kohtaa presidenttiehdokkaidenkin suhteen tätä olisi aika pohtia. Näköjään samaan STT:n juttuun haastateltu valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on samoilla linjoilla.

Tosin luulen, että sen pohdiskelun paikka ei ole vielä tällä vuosikymmenellä.

Kaikkosen puhe Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa 22.4.2017

22.04.2017 - Puheita ja kirjoituksia

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa Tampereella 22.4.2017

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

Keskustan eduskuntaryhmä laittoi vuonna 2016 voimavaransa Suomen kuntoon laittamiseen.

Puheenjohtajana voin aivan pystypäin sanoa, että eduskuntaryhmällämme ja Keskustan ministereillä on ollut rooli Suomen suunnan muuttamisessa, aika keskeinenkin rooli itse asiassa. Olemme monen vuoden alamäen jälkeen saaneet aikaan käänteen parempaan.

Vuosikausia Suomen talous oli nollassa tai pakkasella, maa velkaantui hurjaa vauhtia ja työttömyys paheni viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta. Nyt Suomen talous kasvaa ja työllisyys paranee.

Eduskunnan kyselytunnilla toissapäivänä SDP käytti ensimmäisen puheenvuoronsa moittiakseen hallituksen työllisyyspolitiikkaa. Tässä kohtaa minun oli pakko hetki muistella poliittista lähihistoriaa.

Kun edellinen hallitus, jossa mm. SDP ja Vihreät istuivat, aloitti vuonna 2011, tavoitteena oli luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa. Miten siinä kävi? 100 000 kyllä päästiin, mutta etumerkki oli väärä. Menetimme viime kaudella 100 000 työpaikkaa. Noilla pohjilla, hyvä SDP, en lähtisi ihan hirveästi nykyhallitusta neuvomaan ja mestaroimaan.

Kaikki tiedämme, että työllisyys- ja talouskäänteen aikaansaaminen on edellyttänyt myös viheliäisiä päätöksiä, tuskaisia säästöjä ja isoja ja vaikeitakin uudistuksia. Niistä huolimatta eduskuntaryhmämme on ollut toimintakykyinen. Tässä todella tärkeätä on ollut, että hankalistakin asioista on pystytty puhumaan suoraan, mutta luottamuksellisesti.

Tästä kuuluu kiitos myös puheenjohtaja-Juhalle ja Keskustan ministereille. Keskusta pärjää, kun kuulemme ihmisten huolia, toiveita ja unelmia – ja vedämme yhtä köyttä puolueväen, eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän kesken.

Itse kunkin meistä on muistettava, että nämä tehtävät eivät ole henkilökohtaisia. Valta on vain lainassa ja ihmisten luottamus on ansaittava. Siksi eduskuntaryhmämme on ollut säännöllisesti, myös vaalien välillä, kuuntelemassa ja keskustelemassa koko Suomessa suomalaisten kanssa. Tätä teimme viime vuonna ja tätä jalkatyötä jatkamme.

Osa Suomen kuntoon laittamista on turhan sääntelyn ja byrokratian purkaminen, jotta työnteko ja yrittäminen maassamme olisivat helpompaa ja ihmisten arki sujuvampaa.

Keskustan eduskuntaryhmä on ollut asiassa erityisen aloitteellinen. Jo viime vaalikaudella teimme 101 ehdotusta purettavista normeista. Nyt olemme tilanteessa, jossa jo ainakin 303 normia on purettu. Kokosimme ne yksiin kansiin vihkoseen, jonka julkaisimme maaliskuussa. Myös turhan sääntelyn ja byrokratian purkamista jatkamme. Sanat muuttuvat teoiksi.

Hyvät kuulijat,

Keskustan kansanedustajista 40 oli ehdokkaana kuntavaaleissa. Niillä yhdeksällä kansanedustajalla, jotka eivät ehdolle asettuneet, oli kaikin puolin pätevät syyt ratkaisulleen. Uskon, että eduskuntaryhmän tekemällä työllä kaikkineen oli oma, tärkeä merkityksensä Keskustan vaalituloksen kannalta.

Nöyrä kiitos kuuluu kuitenkin kaikille keskustalaisille. Tällä kertaa yhdessä tekemämme työ riitti 17,5 prosentin kannatukseen ja kolmanteen sijaan. Hävisimme, ei sitä auta muuksi selitellä. Niin hävisivät myös muut hallituspuolueet, vielä vähän meitä enemmänkin.

Vihreät olivat kuntavaalien voittaja. Kun saa kansalta luottamusta, on oikeutettua odottaa myös uskottavaa vaihtoehtoa. Loputtomiin ei pärjää sillä, että heristää vasemmalla kädellä sormea koulutussäästöistä, vaikka oikealla kädellä on myös itse leikannut koulutuksesta. Keskustan on otettava Vihreät kiinni myös vihreydestä – kuinka vihreää on se, että Vihreiden keskeisesti hallitsemassa Helsingissä saastutetaan ympäristöä kivihiiltä polttamalla ja maakunnissa halutaan museoida kotimaiset, uusiutuvat luonnonvarat, vaikka juuri niiden käyttöä meidän on tuntuvasti lisättävä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Poliittisesti merkillepantavaa on, että SDP hävisi, vaikka sen pitäisi olla pääoppositiopuolue.

Kansanedustaja Eero Heinäluoma kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa eilen, että Keskusta yrittää vaieta vaalituloksensa kuoliaaksi. Me olemme vaali-illasta alkaen käyneet Keskustan tulosta läpi ja keskustelemme siitä tänäkin viikonloppuna täällä Tampereella – avoimesti, suoraan, rajusti ja rehellisesti. Sen sijaan on todettava, että nimenomaan SDP:n keskustelu loistaa poissaolollaan.

Keskustan tulos oli tappiollinen, mutta SDP teki sotien jälkeisen ajan huonoimman kuntavaalituloksensa.  Luulen, että SDP:nkin etu olisi keskittyä omiin asioihinsa eikä poliittiseen lärväilyyn muille puolueille.

Kun asenteeni elämään on perusmyönteinen, pidän Keskustan valtakunnallista vaalitulosta loppujen lopuksi ja näissä oloissa sittenkin, ei hyvänä, mutta melko kohtuullisena.

Vaalikauden ensimmäinen puolisko on ollut poikkeuksellisen hankala. Olemme joutuneet edellisten hallitusten tekemättömyyden vuoksi tekemään ratkaisuja, joita kukaan ei tee mielellään. Sipilän hallitus on kahdessa vuodessa tehnyt ja saanut enemmän aikaan kuin edellinen hallitus neljän vuoden aikana.

Mutta kovaa hintaakin on maksettu. Viime kuukausina ennen muuta puheenjohtaja Juhan julkinen riepottelu on lähennellyt noitavainoa. Se on ollut ajoittain kohtuutonta.

On sanomattakin selvää, että vallanpitäjiä saa ja pitää kritisoida. Media on vallan vahtikoira, niin kuin sen kuuluukin olla. Siitä peräänkuulutan keskustelua, missä menevät ihmisen inhimillisen kohtelun rajat. Vastoin yleistä käsitystä myös ministerit ja muut johtavat poliitikot, puoluekantaan katsomatta, ovat ihmisiä.

Hyvät ystävät,

Myönteistä on, että Keskustalla on edelleen eniten kunnan- ja kaupunginvaltuutettuja. Yli 31 prosenttia nyt valituista päättäjistä on keskustalaisia. Kokonaisuutena ottaen menestyimme kohtuullisesti maakunnissa ja tuloksessamme on paikallisia vaalivoittoja osin myös isommissa kaupungeissa.

Kannatuksen ongelmiemme ydin on pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa. Puoluesihteeri Jouni kuvasi neljä tosiasiaa, joita emme voi ohittaa, kun pohdimme, miten menemme tästä eteenpäin. Se on vain niin, että nykyistä tuntuvasti parempi kannatus suurimmissa kaupungeissa on edellytys sille, että tämä kansanliike on voimissaan vielä 10 ja 20 vuoden päästäkin, ja senkin jälkeen, ja on vaikuttamassa isänmaan asioihin hyvän aatteemme ja arvojemme mukaiseen suuntaan.

Tarvitsemme uuden asennon jo tuleviin maakuntavaaleihin, mutta lopulta kyse on paljon enemmästä; tämän meille kaikille rakkaan kansanliikkeen olemassaolosta ja tulevaisuudesta.

Keskusta on ja sen pitää olla vahva maaseudulla. Mutta sen lisäksi meidän pitää olla suurimmissa kaupungeissa uskottava vaihtoehto sinipunapuolueiden ja vihreiden valtakartellille. Irvokkuuden huippu on, että Helsingissä toistensa vaihtoehtoina esiintyneet Kokoomus ja Vihreät johtavat nyt pääkaupunkia yhdessä seuraavat neljä vuotta. Samaan aikaan pääkaupunkiseudun ongelmat, kuten eriarvoistuminen, asuntopula ja elämisen kalleus sen kuin kärjistyvät entisestään.

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

Olemme saaneet Suomessa myönteisen talouskäänteen aikaan, mutta työ on kesken. Käännettä on nyt kaikin tavoin voimistettava. Ensi viikon hallituksen puoliväliriihessä Keskustan eduskuntaryhmälle tärkeintä on ilman muuta työllisyyden parantaminen ja talouden saaminen vielä nykyennusteita voimakkaampaan kasvuun.

Myönteinen käänne näkyy kyllä nyt myös jo muuallakin kuin tilastoissa. Sen näkee nyt myös uutisista. Kun meillä meni vuosikausia, jolloin uutiset kertoivat suurista YT-neuvotteluista, irtisanomisista ja tehtaiden lakkauttamisesta, nyt kuuluu jo ihan muuta. Biotalous työllistää nyt yhä enemmän ympäri maata. Turun telakan tilauskirjat ovat täynnä vuosiksi eteenpäin. Ja sitten tämä Uusikaupunki ja autotehdas, joka talvella ilmoitti tarvitsevansa 1000 uutta työntekijää. Ja muutama viikko sitten uusi ilmoitus, tarvitaankin vielä toiset tuhat uutta työntekijää. Hyvät kuulijat, koska olemme tällaisia uutisia kuulleet viimeksi? Suomi nousee nyt niin että kohisee.

Työllisyyden parantaminen on sosiaali- ja terveyspalvelu- sekä maakuntauudistuksen toteuttamisen ohella kestävin tapa torjua eriarvoistumista. Olemme pystyneet tekemään joitain parannuksia pienituloisimpien tilanteeseen, kuten nostamaan takuueläkettä, ja tällä tiellä meidän on jatkettava, mikäli se suinkin on mahdollista. Mutta monen äänestäjän kuva meistä taitaa olla toinen. Kuva voi monella olla se, että hallitus ei piittaa heikompiosaista. Se tekee kipeää keskustaväen sydämissä, sillä meille tärkeää on huolehtia myös köyhistä ja vähäosaisista.

Se viesti, mitä uskon keskustan kenttäväen juuri nyt voimakkaammin kaipaavan on, että tuomme yhä vahvemmin esiin tämän aidon ja oikean huolemme yhteiskuntamme heikompiosaisista. Keskustan pitää olla entistä voimallisemmin ”köyhän asialla”. Vaikka talouden liikkumavara on pieni, toivon, että pääsemme tässä asiassa eteenpäin vielä tällä hallituskaudella.

Hyvät keskustalaiset,

Puheenjohtaja Juhalla on ollut tapana todeta, että tästäkin selvitään. Keskusta selviää myös tästä tilanteesta, kun olemme nöyriä kansalta saamamme palautteen edessä, tunnustamme tosiasiat, uudistamme rohkeasti toimintaamme ja pidämme politiikkamme työllisyyden ja kaikkinaisen tasa-arvon linjalla, yhteiskunnan heikompiosaisia unohtamatta ja rakennamme oikeudenmukaista, eteenpäinkatsovaa 100-vuotiasta Suomea niin maalla kuin kaupungissa, etelässä kuin pohjoisessa.

Tämä siis puheenvuorona keskustan eduskuntaryhmän toiminnasta vuonna 2016. Pahoittelut, jos se parissa kohtaa saattoi hivenen lipsahtaa päivänpolitiikan puolelle. Hyvää kokousta teille kaikille.

Kiitos

18.04.2017 - Uncategorized

Kuntavaalit olivat ja menivät. Äänestysaktiivisuus oli samaa luokkaa kuin viimeksi, eli ei kovin korkea. Hallituspuolueet menettivät hieman kannatustaan valtakunnallisesti, oppositiopuolueet hieman voittivat. Henkilökohtaisesti sain reilut 750 ääntä, joka on paras koskaan saamani äänimäärä kuntavaaleissa. Lämmin kiitos kaikille äänestäjille ja muille hengessä mukana olleille.

Erityisesti perussuomalaiset hävisivät ja vihreät voittivat, kun katsoo valtakunnallisia tilastoja. Miksi näin kävi? Olisiko niin, että perussuomalaisten äänestäjien odotukset eivät olleet riittävällä tavalla tavalla täyttyneet, ja moni protestoi jäämällä kotiin tai äänestämällä jotain muuta puoluetta. Vihreät puolestaan pystyivät maalaamaan kuvaa hallituksesta patamustana konservatiivina, jolle he tarjoavat vaihtoehdon. Moni sitä uskoi. Myös vihreiden kriitiikki koulutusleikkauksista upposi. Moni oli kai unohtanut, että vihreät olivat itse tekemässä mittavia koulutusleikkauksia viime hallituksessa. Tai sitten sitä ei haluttu muistaa, tai välittää.

Nykyinen hallitus on joutunut tekemään hankalia säästöjä lähes joka politiikan sektorille. Ei niitä huvin vuoksi ole tehty, vaan sen takia, että maamme holtiton velkaantuminen saataisiin hallintaan. Samalla on tehty ratkaisuja, joilla edistetään työllisyyttä ja yrittäjyyttä.

Jälki alkaa näkyä: Monen huonon vuoden jälkeen nyt talous kasvaa ja työllisyys paranee. Tämä luo näkymän sille, että voimme tulevaisuudessa panostaa meille tärkeisiin hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin, kuten lasten päivähoitoon, koulutukseen, terveydenhoitoon ja ikäihmisten vanhuuden turvaan.

Ehdolla Tuusulan kuntavaaleissa

27.03.2017 - Uncategorized

Olen Antti Kaikkonen, 43-vuotias kunnanvaltuutettu ja kansanedustaja Tuusulasta. Olen asunut pienestä pitäen eri puolilla Tuusulaa, nyt viime syksystä alkaen Rusutjärvellä. Perheeseeni kuuluu vaimo Satu sekä neljävuotias tyttö ja kolmevuotias poika, joiden sijaisvanhempina toimimme. Muutakin porukkaa on: koira, kaksi kissaa, hevonen ja poni. Yhteiskunnallisen toiminnan lisäksi harrastan liikuntaa eri tavoin (mutta liian harvoin), ja erilaisissa kulttuuritapahtumissakin käyn mielelläni. Kerron blogissani tällä kertaa ajatuksistani kotikuntani kehittämiseksi.

Päätyöni on eduskunnassa. Siksi en pyri kunnallispolitiikan kärkitehtäviin, vaan haluan jatkaa aktiivisena rivivaltuutettuna. Vaikuttaminen on usein hidasta ja kärsivällisyyttäkin vaativaa puuhaa. Siksi on tärkeää, että kunnanvaltuustossa on päättäjiä, jotka ovat valmiita pitkäjänteisesti ja taipumatta toimimaan paremman Tuusulan puolesta.

Haluan kehittää Tuusulaa vihreänä ja luonnonläheisenä kuntana, jossa hyvä asua, elää ja yrittää.

Tuusulan potentiaali käyttöön

Kuntavaalien äänestämisellä on arkielämään enemmän vaikutusta kuin vaikkapa presidentinvaaleissa. Miten lasten päivähoito, koulu tai ihmisten harrastusmahdollisuudet järjestetään? Miten kuntaa kehitetään ja kaavoitetaan? Miten ihmisten terveyteen panostetaan?

Eduskunta säätää kyllä lait ja määrittää tietyt puitteet, mutta kuntatasolla aivan konkreettisesti päätetään ihmisten arkeen liittyvistä asioista.

Tuusula on sijainniltaan erinomaisessa, mutta haastavassa paikassa. Olemme osa Helsingin seutua, hyvien rata- ja maantieyhteyksien tuntumassa. Lentokenttä työpaikkoineen on niin ikään lähellä. Mahdollisuudet menestykseen meillä on todella hyvät, mutta niitä pitää osata käyttää. Tuusulassa on paljon potentiaalia, joka jää käyttämättä jatkuvien ja turhanpäiväisten sisäisten kahinoiden takia. Kuntapolitiikka pitää saada nyt uuteen asentoon, kuntalaisten parhaaksi.

Uudet asukkaat Tuusulaan ovat lämpimästi tervetulleita. Mutta kuntasuunnittelussa tarvitaan nyt hyvä ote. Uudet asuinalueet ja uudet kaupalliset palvelut kannattaa keskittää Hyrylän seudulle, Jokelaan ja Kellokoskelle. Mutta myös maaseutukylien elinvoima pitää turvata, kyläkouluista alkaen. Tuusulan hyvästä päiväkoti- ja kouluverkostosta täytyy pitää hyvää huolta. Havaittuihin sisäilmaongelmiin pitää suhtautua vakavasti.

Tuusulasta ei pidä lähteä tekemään suurkaupunkia. Se olisi kuntamme tärvelemistä. Mielestäni meidän on syytä säilyttää se luonnonläheisyys ja maaseutumaisuuskin, mitä meillä on. Se on Tuusulan valttikortti tiheästi rakentuvalla Uudellamaalla. Myös Tuusulan vesistöjen kunnostamista pitää jatkaa.

Taajamien keskustoihin on järkevää rakentaa kerrostaloasutusta, mutta muutoin Tuusulaa kannattaa kehittää pientalovaltaisena kuntana. Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä haluaa asua pientalossa: joko omakotitalossa tai rivitalossa. Tämän mahdollisuuden tarjoamiseen Tuusulalla on kaikki mahdollisuudet. Yhteiskunnan ei pidä määrätä, miten ihmisten pitää asua. Mutta vaihtoehtoja pitää olla eri elämäntilanteiden mukaan: kerrostaloja ja pientaloja, vuokra-asunnoista omistusasuntoihin. Tilanteen mukaan.

Liikennekysymyksissä Tuusulalla on parantamisen varaa. Alkavalla valtuustokaudella joukkoliikenne täytyy nostaa uudelle tasolle. Sen perustaksi on jo päätetty HSL-jäsenyys. Mutta investointejakin tarvitaan. Esimerkiksi Koskenmäen kiertoliittymän ruuhkat alkavat aamuisin ja iltapäivisin olla sitä luokkaa, että kipuraja ylittyy monella. Valtion rahoitusosuus tähän on nyt putkessa. Nyt kunnan täytyy osaltaan varmistaa, että ympyrä saadaan kuntoon.

Realismia on kuitenkin sekin, että jatkossakin moni meistä tarvitsee henkilöautoa liikkumiseensa. Mutta se ei estä joukkoliikenteen kehittämistä. Ja yhtymäkohtiakin tarvitaan, kuten liityntäpysäköintipaikka-alueita.

Tuusulalla on hieno historia, jonka helmenä on Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Tämän päivän kuntapäättäjät rakentavat tulevaisuuden Tuusulaa. Siinä työssä pitää huomioida Tuusulan hieno tausta, luonnonläheisyys, erilaiset taajamat ja kylät, kulttuurikin. Kunnan kasvu täytyy pitää hallinnassa, jotta voimme tämän lisäksi pitää huolta siitä, että palvelut voidaan pitää hyvällä tasolla, on kyse sitten terveydestä, lapsista, nuorista, ikäihmisistä tai vaikkapa harrastusmahdollisuuksista. Tuusulaa ei pidä tärvellä.

Sote-uudistus muuttaa kuntakenttää oleellisesti tulevalla valtuustokaudella. Tarvitaan hyvää edunvalvontaa, jotta uudistuksesta tulee myös Keski-Uudenmaan kannalta hyvä. Siinäkin yhteydessä voi olla hyödyksi, että kunnanvaltuustosta on hyvät suorat yhteydet myös valtakunnan päätöksentekoon. Olen valmis tuomaan kotikuntani hyväksi sen verkoston ja osaamisen, mitä olen yhteiskunnallisen harrastukseni ja työni kautta rakentanut.

Käytä ääntäsi kuntavaaleissa. Terveisin Tuusulan kuntavaalien ehdokas numero 154.

Kirjallinen kysymys 16.3.2017: Järvenpään poliisiaseman palvelut säilytettävä

16.03.2017 - Puheita ja kirjoituksia

KIRJALLINEN KYSYMYS

JÄRVENPÄÄN POLIISIASEMAN PALVELUJEN SÄILYTTÄMISESTÄ

Eduskunnan puhemiehelle

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on toukokuussa 2016 perustanut tulevaisuusryhmän, jonka tehtävä on ollut kartoittaa poliisilaitoksen tilannetta ja arvioida sen tulevaisuudennäkymiä nykyisten resurssien valossa. Nykyisellään riittämättömät resurssit pakottavat poliisilaitoksen suunnittelemaan tulevaisuuttaan ja harkitsemaan, mihin toimenpiteisiin laitoksen alueella on ryhdyttävä, jotta se voi vastata parhaalla tavalla kaikkiin edessä oleviin tarpeisiin ja haasteisiin olemassa olevien resurssien puitteissa.

Yksi mahdollisista tulevaisuuskuvista on se, että Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen kolme tärkeää poliisiasemaa lakkautettaisiin ja laitoksen alueelle jätettäisiin vain kolme täyden palvelun poliisiasemaa. Järvenpään, Loviisan ja Nurmijärven poliisiasemat muutettaisiin toimipisteiksi, kokonaisiksi poliisiasemiksi jäisivät vain Porvoo, Vantaa ja Hyvinkää. Järvenpäässä tämä voisi käytännössä tarkoittaa sitä, että Järvenpään poliisivankila lakkautettaisiin, rikostutkinta siirtyisi Vantaalle ja Hyvinkäälle ja rikosilmoitusten vastaanotto ja lupapalvelut siirtyisivät myöskin kauemmas alueen asukkaista.

Alueena Itä-Uusimaan poliisilaitoksen alue on aivan erityinen, sillä alueella on huomattavan väestöpohjan lisäksi mm. ydinvoimalaitos, suuri lentokenttä ja öljynjalostamo, jotka vaativat poliisilta erityisiä valmiuksia. Vantaan tarpeet laitoksen alueella vievät puolet koko laitoksen resursseista, sillä Vantaan kasvu etenkin maahanmuuttotilanteen takia sekä Helsinki-Vantaan lentokenttä työllistävät poliisilaitosta erityisen paljon. Vantaan korostuneisiin tarpeisiin on vastattava, mutta haasteita ei kuitenkaan kestävästi ratkaista sillä, että muista Itä-Uudenmaan alueen poliisipalveluista ja turvallisuudesta tingitään jatkuvasti.

Keskisen ja itäisen Uudenmaan turvallisuustarpeiden ja poliisipalvelujen Vantaa-vetoisuus on alueella korostunut vahvasti viime vuosina sekä rakenteellisten että toimintaympäristön muutosten myötä. Lähimenneisyydessä entiset itäisen Uudenmaan poliisilaitokset on yhdistetty yhdeksi Itä-Uudenmaan poliisilaitokseksi, Mäntsälän poliisiasema on vastikään suljettu ja muun muassa Keravan poliisiasema muutettu yhteispalvelupisteeksi. Resurssien riittämättömyys sekä käräjäoikeuksien vähentäminen heikentävät koko Itä-Uudenmaan poliisipalveluita.

Alueen erityistarpeet ovat olleet aina tiedossa ja toistaiseksi poliisin haasteisiin ydinpääkaupunkiseudulla on vastattu käytännössä karsimalla palveluita muualta Itä-Uudellamaalla. Tämä on täysin kestämätöntä. Esimerkiksi Järvenpään, Tuusulan ja Keravan seudulla on yli 100 000 asukasta ja alue kasvaa vakaasti, jolloin palveluntarve vain kasvaa. Poliisiaseman säilyminen Järvenpäässä on avainasemassa siinä, mihin suuntaan Järvenpään ja sen lähialueiden turvallisuustilanne ja palvelutaso kehittyvät ja etenkin millä tasolla ne pysyvät tulevaisuudessa.

Poliisipalveluiden laajuus on turvattava Itä-Uudellamaalla tasaisesti, ei keskittämällä poliisipalveluita ainoastaan muutamaan suurimpaan keskukseen. Tämä vaatii asianmukaisia resursseja sekä alueen haasteet huomioivia päätöksiä valtiolta ja poliisihallitukselta. Keski- ja Itä-Uudellamaalla on karsittu jo tarpeeksi. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen on kyettävä vastaamaan alueen erityisiin tarpeisiin samalla kuin alueelliset palvelut on turvattu. Poliisin toimintaympäristön muutokset ovat haasteellisia, mutta turvallisuustilanteen muuttuessa poliisin resursseihin on panostettava yhä voimakkaammin ja ja tasainen palveluverkko turvattava.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen toimintaedellytysten turvaamiseksi siten, että Järvenpää ja muut olemassa olevat poliisiasemat voivat jatkaa toimintaansa täysipainoisesti?

Helsingissä 16.3.2017

Antti Kaikkonen /kesk

Kansalaisaloitteiden haaste

27.02.2017 - Uncategorized

Kun 50 000 kansalaista allekirjoittaa kansalaisaloitteen, eduskunnan on myös pakko se käsitellä. Ei ole pakko hyväksyä, mutta asiallinen käsittely taataan kaikille. Tämä mahdollisuus on ollut olemassa nyt muutaman vuoden, ja aloitteiden suosio on ollut kasvamaan päin. Tänäkin vuonna kansalaisaloite haastaa kansanedustajat ottamaan kantaa moniin, välillä aika vaikeisiinkin asioihin.

Esimerkiksi kysymys eutanasiasta asettaa kansanedustajat tänä vuonna kovan paikan eteen. Kun puhutaan elämästä ja kuolemasta, kyseessä on mitä vahvimmin eettis-moraalinen kysymys. Siksi Keskustan eduskuntaryhmä on jo päättänyt, että tähän suhtaudutaan omantunnon kysymyksenä, eli kukin edustaja voi suhtautua asiaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Aloitteessa tavoitellaan eutanasian mahdollisuutta tilanteisiin, joissa kyseessä on parantumaton ja tappava sairaus, sietämättömät kivut ja potilaan oma vakaa tahto. Näinkin traagiseen tilanteeseen valitettavasti osa meistä tai läheisistämme elämässään joutuu. Itse suhtaudun varovaisen myönteisesti eutanasian mahdollistamiseen tämänkaltaisissa tilanteissa, jos nämä kolme ehtoa täyttyvät. Asia on kuitenkin vaikea, ja tiedän osan omista äänestäjistänikin suhtautuvan asiaan toisella tavalla.

Olen varma, että eduskunta haluaa perehtyä kysymyksen eri puoliin poikkeuksellisen huolellisesti. Siksi aloitteen käsittelyyn menee aikaa, varsinkin kun sote työllistää eduskuntaa keväällä huomattavasti. Voi olla, että eutanasia-aloite ratkaistaan näin ollen vasta syksyllä. Pidän välttämättömänä, että jokainen kansanedustaja perehtyy huolella kysymykseen eutanasiasta. Lakialoite tulee lähetekeskusteluun tällä viikolla.

Viime viikolla oli keskustelussa toinen, kovin toisentyyppinen kansalaisaloite, eli ns. Lex Malmi. Tässä tavoitellaan lakia, jolla varmistetaan Malmin lentoaseman pysyvän nykykäytössään myös tulevaisuudessa.

Itse olen kuulunut Malmin lentoaseman puolustajiin jo pitkään. Ongelma tässä on se, että Jyrki Kataisen KOK/SDP-vetoinen hallitus teki vuonna 2014 päätöksen, jolla Malmin kenttä ajetaan käytännössä alas. Viranomaistoiminta lopetetaan, ja se on jo pitkälti loppunutkin.

Helsingin kaupunki haluaa tilalle asuntoja, ja on vienyt alueen kaavoitusta eteenpäin.

Itselläni on ollut koko ajan vaikeuksia ymmärtää, miksi Helsingin kaupunki ei näe Malmiin liittyvää myönteistä mahdollisuutta ja voimavaraa. Voisi ajatella, että joustava kakkoskenttä on kilpailukykytekijä Helsingille, mutta näköjään pääkaupungissa ei näin osata tai haluta ajatella. Ainakin toistaiseksi Helsingin kaupunginvaltuuston enemmistö on ollut Malmia kuoppaamassa.

Jos Malmi rakennetaan, tehdään peruuttamaton virhe, jota kaduttaisiin vielä pitkään. Malmi on vilkas kenttä, jolla on myös merkittävät kulttuuriarvot. Se on ilmailukoulutuksen keskus ja sen sijainti on erinomainen. Sillä on myös kansallista merkitystä, eli kyse ei ole vain Helsingin kaupungin asiasta.

Vaihtoehtoisia paikkoja asuntorakentamiseen on kyllä paljonkin. Nytkin rakennetaan esimerkiksi Jätkäsaarta, Kalasatamaa ja Pasilaa. Koskemattomista alueista mainittakoon etenkin valtaisa Östersundom, jonka Helsinki sai Sipoolta vuonna 2009. Se on monia kertoja Malmin lentokenttää suurempi alue. Myös tulevan Jokeri-radan ympäristössä on paljon mahdollisuuksia.

Malmin lentokenttäalueellekin on mahdollista kohtuullisessa määrin kaavoittaa ja rakentaa siten, että lentotoiminta voi samalla jatkua.

Hallitus ei halua lähteä pakkolunastamisen tielle. Malmi voi siis pelastua lähinnä, jos Helsingin kaupunki on valmis vielä asiasta neuvottelemaan valtion kanssa. Silloin voitaisiin katsoa, minkä verran Malmille voidaan kaavoittaa lentotoiminnan ohella ja mitä korvaavia alueita valtio voisi osoittaa Helsingin kaupungille.

Toivottavasti yhtälöön voisi löytyä ratkaisu tältä pohjalta. Uskon, että se olisi pitkällä tähtäimellä parasta sekä Helsingille että valtiolle.