Antti Kaikkosen ehdokaspuheenvuoro Keskustan puheenjohtajavaalissa
Tulin helmikuussa miehen ikään. Täytin 50 vuotta.
Reppu on löytänyt paikkansa, kulkija kotinsa.
Matkan varrella on tapahtunut. On töitä, tekoja, saavutuksia ja virheitäkin. Ystävä kerran rohkaisi toteamalla, etteivät ne parhaat merikapteenit tyynissä vesissä kasvakaan. Ehkä niin.
No, enemmän tässä on tuulissa tuiverrettu, joskus myrskysäälläkin. Nähty on, koettu on, opittu on, ehkä hitusen viisastuttukin.
Vaan halu tehdä ja halu saada aikaiseksi pysyy. Jos ei repulla nyt niin käyttöä, niin työkalupakilla enemmänkin.
Niin kuin tässä yhteisessä Keskustan talossamme.
Siinä on paljon hyvää, mutta vuodet – ne ovat tuoneet korjausvelkaakin.
Talon kivijalka, se kaikkein tärkein, se näyttäisi olevan kunnossa. Aate ja arvot, ajatus oikeudenmukaisesta ja paremmasta Suomesta. Suomesta, jossa työn tekeminen, yrittäminen ja itsensä kehittäminen kannattaa. Suomesta, jossa ihmisyydellä on merkitystä ja heikommistakin kannetaan huolta. Suomesta, jossa osataan elää kumppanuudessa luonnon kanssa. Suomesta, joka arvostaa alueitaan ja maakuntiaan. Se kivijalka ei ole rapistunut.
Vaan talon seinät ovat päässeet paikoin rapistumaan. Välillä on vetänyt ovista ja ikkunoista. Kattokin on joskus vuotanut samalla kun kannatus on vuosien varrella huvennut.
Nämä pitää laittaa kuntoon.
Keskustan talon pitää olla kestävä ja turvallinen talo.
Mitä ajattelen turvallisuudella?
Turvallisuus pitää nähdä laajemmin kuin vain maanpuolustuksena, vaikka se onkin tärkeä osa sitä.
Huoltovarmuus on turvallisuutta.
Omavaraisuus on turvallisuutta.
Kotimainen ruoka. Kotimainen energia. Melkoisia henkivakuutuksia Suomelle. Turvallisuutta.
Sekin on turvallisuutta, että emme päästä maatamme autioitumaan. Asuttu raja on turvallinen raja.
Turvallisuus on sitä, että kaduillamme ja kyläteillä on turvallista liikkua.
Turvallisuus on toimivia arjen palveluita.
Turvallisuutta on laadukas varhaiskasvatus ja koulu lapsillemme ja nuorillemme.
Jos sairastuu, pitää päästä hoitoon.
Ikäihmisille pitää olla vanhuuden turvaa.
Näistä rakentuu turvallinen Suomi.
Ja näillä aineksilla rakennamme myös Keskustan talosta entistä turvallisemman ja vahvemman.
Ja talon ovet ja ikkunat, ne on jatkossa avattava entistä suuremmin. Ja syvänvihreä lippumme on nostettava salkoon liehumaan, siniristilipun viereen. Siten, että talosta muita mantuja katsomaan menneet löytävät takaisin. Ja siten, että viestimme, lippumme, voisi tavoittaa myös aivan uusia kiinnostuneita ja kannattajia, nuoriakin.
Olen nimittäin varma, aivan varma, että se on mahdollista. Keskustaväki on liian kauan kulkenut siipi maassa. Keskustaväki on liian kauan kulkenut kallella kypärin. Vuodet ovat olleet raskaita.
Mutta ystävät, aurinko vielä nousee keskustalle.
Ja jos katsomme naapureita, muiden puolueiden touhuja, niin ei meillä erityistä tarvetta alemmuuden tunteisiin ole – katsomme sitten oikealle, tai vasemmalle.
Eikä meidän hirveästi niihin suuntiin kannata katsellakaan. Katsotaan mieluummin keskelle ja eteenpäin ja kutsutaan muutkin mukaan.
Tässä maassa on liikaa niitä, jotka repivät. Tässä maassa on liikaa niitä, jotka eivät välitä. Mutta tämä maa tarvitsee nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa rakentavaa keskustaa. Keskustaa, joka pystyy osoittamaan Suomelle tien parempaan.
Ystävät, laitetaan Keskustan talo kuntoon.
Pidetään kivijalka kunnossa.
Laitetaan seinät leveälle ja katto korkealle, mutta kaikki yhteisen pöydän äärelle
Isketään hieman uutta maalia pintaan: lisää itseluottamusta, innostusta ja iloa puoluetyöhön
Pestään ikkunat puhtaiksi ja viestit kirkkaiksi
Ja hoidetaan pihatyötkin kuntoon ja rakennetaan parempi suunta Suomelle
Tule sinäkin mukaan talkoisiin!
On aika nostaa pää pystyyn. On aika katsoa eteenpäin. On aika näyttää Suomelle suunta. Tehdään se, tehdään se yhdessä, ja tehdään se hyvin!
