Kiitos

18.04.2017 - Blogi

Kuntavaalit olivat ja menivät. Äänestysaktiivisuus oli samaa luokkaa kuin viimeksi, eli ei kovin korkea. Hallituspuolueet menettivät hieman kannatustaan valtakunnallisesti, oppositiopuolueet hieman voittivat. Henkilökohtaisesti sain reilut 750 ääntä, joka on paras koskaan saamani äänimäärä kuntavaaleissa. Lämmin kiitos kaikille äänestäjille ja muille hengessä mukana olleille.

Erityisesti perussuomalaiset hävisivät ja vihreät voittivat, kun katsoo valtakunnallisia tilastoja. Miksi näin kävi? Olisiko niin, että perussuomalaisten äänestäjien odotukset eivät olleet riittävällä tavalla tavalla täyttyneet, ja moni protestoi jäämällä kotiin tai äänestämällä jotain muuta puoluetta. Vihreät puolestaan pystyivät maalaamaan kuvaa hallituksesta patamustana konservatiivina, jolle he tarjoavat vaihtoehdon. Moni sitä uskoi. Myös vihreiden kriitiikki koulutusleikkauksista upposi. Moni oli kai unohtanut, että vihreät olivat itse tekemässä mittavia koulutusleikkauksia viime hallituksessa. Tai sitten sitä ei haluttu muistaa, tai välittää.

Nykyinen hallitus on joutunut tekemään hankalia säästöjä lähes joka politiikan sektorille. Ei niitä huvin vuoksi ole tehty, vaan sen takia, että maamme holtiton velkaantuminen saataisiin hallintaan. Samalla on tehty ratkaisuja, joilla edistetään työllisyyttä ja yrittäjyyttä.

Jälki alkaa näkyä: Monen huonon vuoden jälkeen nyt talous kasvaa ja työllisyys paranee. Tämä luo näkymän sille, että voimme tulevaisuudessa panostaa meille tärkeisiin hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin, kuten lasten päivähoitoon, koulutukseen, terveydenhoitoon ja ikäihmisten vanhuuden turvaan.

Ehdolla Tuusulan kuntavaaleissa

27.03.2017 - Blogi

Olen Antti Kaikkonen, 43-vuotias kunnanvaltuutettu ja kansanedustaja Tuusulasta. Olen asunut pienestä pitäen eri puolilla Tuusulaa, nyt viime syksystä alkaen Rusutjärvellä. Perheeseeni kuuluu vaimo Satu sekä neljävuotias tyttö ja kolmevuotias poika, joiden sijaisvanhempina toimimme. Muutakin porukkaa on: koira, kaksi kissaa, hevonen ja poni. Yhteiskunnallisen toiminnan lisäksi harrastan liikuntaa eri tavoin (mutta liian harvoin), ja erilaisissa kulttuuritapahtumissakin käyn mielelläni. Kerron blogissani tällä kertaa ajatuksistani kotikuntani kehittämiseksi.

Päätyöni on eduskunnassa. Siksi en pyri kunnallispolitiikan kärkitehtäviin, vaan haluan jatkaa aktiivisena rivivaltuutettuna. Vaikuttaminen on usein hidasta ja kärsivällisyyttäkin vaativaa puuhaa. Siksi on tärkeää, että kunnanvaltuustossa on päättäjiä, jotka ovat valmiita pitkäjänteisesti ja taipumatta toimimaan paremman Tuusulan puolesta.

Haluan kehittää Tuusulaa vihreänä ja luonnonläheisenä kuntana, jossa hyvä asua, elää ja yrittää.

Tuusulan potentiaali käyttöön

Kuntavaalien äänestämisellä on arkielämään enemmän vaikutusta kuin vaikkapa presidentinvaaleissa. Miten lasten päivähoito, koulu tai ihmisten harrastusmahdollisuudet järjestetään? Miten kuntaa kehitetään ja kaavoitetaan? Miten ihmisten terveyteen panostetaan?

Eduskunta säätää kyllä lait ja määrittää tietyt puitteet, mutta kuntatasolla aivan konkreettisesti päätetään ihmisten arkeen liittyvistä asioista.

Tuusula on sijainniltaan erinomaisessa, mutta haastavassa paikassa. Olemme osa Helsingin seutua, hyvien rata- ja maantieyhteyksien tuntumassa. Lentokenttä työpaikkoineen on niin ikään lähellä. Mahdollisuudet menestykseen meillä on todella hyvät, mutta niitä pitää osata käyttää. Tuusulassa on paljon potentiaalia, joka jää käyttämättä jatkuvien ja turhanpäiväisten sisäisten kahinoiden takia. Kuntapolitiikka pitää saada nyt uuteen asentoon, kuntalaisten parhaaksi.

Uudet asukkaat Tuusulaan ovat lämpimästi tervetulleita. Mutta kuntasuunnittelussa tarvitaan nyt hyvä ote. Uudet asuinalueet ja uudet kaupalliset palvelut kannattaa keskittää Hyrylän seudulle, Jokelaan ja Kellokoskelle. Mutta myös maaseutukylien elinvoima pitää turvata, kyläkouluista alkaen. Tuusulan hyvästä päiväkoti- ja kouluverkostosta täytyy pitää hyvää huolta. Havaittuihin sisäilmaongelmiin pitää suhtautua vakavasti.

Tuusulasta ei pidä lähteä tekemään suurkaupunkia. Se olisi kuntamme tärvelemistä. Mielestäni meidän on syytä säilyttää se luonnonläheisyys ja maaseutumaisuuskin, mitä meillä on. Se on Tuusulan valttikortti tiheästi rakentuvalla Uudellamaalla. Myös Tuusulan vesistöjen kunnostamista pitää jatkaa.

Taajamien keskustoihin on järkevää rakentaa kerrostaloasutusta, mutta muutoin Tuusulaa kannattaa kehittää pientalovaltaisena kuntana. Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä haluaa asua pientalossa: joko omakotitalossa tai rivitalossa. Tämän mahdollisuuden tarjoamiseen Tuusulalla on kaikki mahdollisuudet. Yhteiskunnan ei pidä määrätä, miten ihmisten pitää asua. Mutta vaihtoehtoja pitää olla eri elämäntilanteiden mukaan: kerrostaloja ja pientaloja, vuokra-asunnoista omistusasuntoihin. Tilanteen mukaan.

Liikennekysymyksissä Tuusulalla on parantamisen varaa. Alkavalla valtuustokaudella joukkoliikenne täytyy nostaa uudelle tasolle. Sen perustaksi on jo päätetty HSL-jäsenyys. Mutta investointejakin tarvitaan. Esimerkiksi Koskenmäen kiertoliittymän ruuhkat alkavat aamuisin ja iltapäivisin olla sitä luokkaa, että kipuraja ylittyy monella. Valtion rahoitusosuus tähän on nyt putkessa. Nyt kunnan täytyy osaltaan varmistaa, että ympyrä saadaan kuntoon.

Realismia on kuitenkin sekin, että jatkossakin moni meistä tarvitsee henkilöautoa liikkumiseensa. Mutta se ei estä joukkoliikenteen kehittämistä. Ja yhtymäkohtiakin tarvitaan, kuten liityntäpysäköintipaikka-alueita.

Tuusulalla on hieno historia, jonka helmenä on Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Tämän päivän kuntapäättäjät rakentavat tulevaisuuden Tuusulaa. Siinä työssä pitää huomioida Tuusulan hieno tausta, luonnonläheisyys, erilaiset taajamat ja kylät, kulttuurikin. Kunnan kasvu täytyy pitää hallinnassa, jotta voimme tämän lisäksi pitää huolta siitä, että palvelut voidaan pitää hyvällä tasolla, on kyse sitten terveydestä, lapsista, nuorista, ikäihmisistä tai vaikkapa harrastusmahdollisuuksista. Tuusulaa ei pidä tärvellä.

Sote-uudistus muuttaa kuntakenttää oleellisesti tulevalla valtuustokaudella. Tarvitaan hyvää edunvalvontaa, jotta uudistuksesta tulee myös Keski-Uudenmaan kannalta hyvä. Siinäkin yhteydessä voi olla hyödyksi, että kunnanvaltuustosta on hyvät suorat yhteydet myös valtakunnan päätöksentekoon. Olen valmis tuomaan kotikuntani hyväksi sen verkoston ja osaamisen, mitä olen yhteiskunnallisen harrastukseni ja työni kautta rakentanut.

Käytä ääntäsi kuntavaaleissa. Terveisin Tuusulan kuntavaalien ehdokas numero 154.

Kansalaisaloitteiden haaste

27.02.2017 - Blogi

Kun 50 000 kansalaista allekirjoittaa kansalaisaloitteen, eduskunnan on myös pakko se käsitellä. Ei ole pakko hyväksyä, mutta asiallinen käsittely taataan kaikille. Tämä mahdollisuus on ollut olemassa nyt muutaman vuoden, ja aloitteiden suosio on ollut kasvamaan päin. Tänäkin vuonna kansalaisaloite haastaa kansanedustajat ottamaan kantaa moniin, välillä aika vaikeisiinkin asioihin.

Esimerkiksi kysymys eutanasiasta asettaa kansanedustajat tänä vuonna kovan paikan eteen. Kun puhutaan elämästä ja kuolemasta, kyseessä on mitä vahvimmin eettis-moraalinen kysymys. Siksi Keskustan eduskuntaryhmä on jo päättänyt, että tähän suhtaudutaan omantunnon kysymyksenä, eli kukin edustaja voi suhtautua asiaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Aloitteessa tavoitellaan eutanasian mahdollisuutta tilanteisiin, joissa kyseessä on parantumaton ja tappava sairaus, sietämättömät kivut ja potilaan oma vakaa tahto. Näinkin traagiseen tilanteeseen valitettavasti osa meistä tai läheisistämme elämässään joutuu. Itse suhtaudun varovaisen myönteisesti eutanasian mahdollistamiseen tämänkaltaisissa tilanteissa, jos nämä kolme ehtoa täyttyvät. Asia on kuitenkin vaikea, ja tiedän osan omista äänestäjistänikin suhtautuvan asiaan toisella tavalla.

Olen varma, että eduskunta haluaa perehtyä kysymyksen eri puoliin poikkeuksellisen huolellisesti. Siksi aloitteen käsittelyyn menee aikaa, varsinkin kun sote työllistää eduskuntaa keväällä huomattavasti. Voi olla, että eutanasia-aloite ratkaistaan näin ollen vasta syksyllä. Pidän välttämättömänä, että jokainen kansanedustaja perehtyy huolella kysymykseen eutanasiasta. Lakialoite tulee lähetekeskusteluun tällä viikolla.

Viime viikolla oli keskustelussa toinen, kovin toisentyyppinen kansalaisaloite, eli ns. Lex Malmi. Tässä tavoitellaan lakia, jolla varmistetaan Malmin lentoaseman pysyvän nykykäytössään myös tulevaisuudessa.

Itse olen kuulunut Malmin lentoaseman puolustajiin jo pitkään. Ongelma tässä on se, että Jyrki Kataisen KOK/SDP-vetoinen hallitus teki vuonna 2014 päätöksen, jolla Malmin kenttä ajetaan käytännössä alas. Viranomaistoiminta lopetetaan, ja se on jo pitkälti loppunutkin.

Helsingin kaupunki haluaa tilalle asuntoja, ja on vienyt alueen kaavoitusta eteenpäin.

Itselläni on ollut koko ajan vaikeuksia ymmärtää, miksi Helsingin kaupunki ei näe Malmiin liittyvää myönteistä mahdollisuutta ja voimavaraa. Voisi ajatella, että joustava kakkoskenttä on kilpailukykytekijä Helsingille, mutta näköjään pääkaupungissa ei näin osata tai haluta ajatella. Ainakin toistaiseksi Helsingin kaupunginvaltuuston enemmistö on ollut Malmia kuoppaamassa.

Jos Malmi rakennetaan, tehdään peruuttamaton virhe, jota kaduttaisiin vielä pitkään. Malmi on vilkas kenttä, jolla on myös merkittävät kulttuuriarvot. Se on ilmailukoulutuksen keskus ja sen sijainti on erinomainen. Sillä on myös kansallista merkitystä, eli kyse ei ole vain Helsingin kaupungin asiasta.

Vaihtoehtoisia paikkoja asuntorakentamiseen on kyllä paljonkin. Nytkin rakennetaan esimerkiksi Jätkäsaarta, Kalasatamaa ja Pasilaa. Koskemattomista alueista mainittakoon etenkin valtaisa Östersundom, jonka Helsinki sai Sipoolta vuonna 2009. Se on monia kertoja Malmin lentokenttää suurempi alue. Myös tulevan Jokeri-radan ympäristössä on paljon mahdollisuuksia.

Malmin lentokenttäalueellekin on mahdollista kohtuullisessa määrin kaavoittaa ja rakentaa siten, että lentotoiminta voi samalla jatkua.

Hallitus ei halua lähteä pakkolunastamisen tielle. Malmi voi siis pelastua lähinnä, jos Helsingin kaupunki on valmis vielä asiasta neuvottelemaan valtion kanssa. Silloin voitaisiin katsoa, minkä verran Malmille voidaan kaavoittaa lentotoiminnan ohella ja mitä korvaavia alueita valtio voisi osoittaa Helsingin kaupungille.

Toivottavasti yhtälöön voisi löytyä ratkaisu tältä pohjalta. Uskon, että se olisi pitkällä tähtäimellä parasta sekä Helsingille että valtiolle.

Liikennettä ja ikäihmisiä

26.01.2017 - Blogi

Vuosi on vaihtunut, ja politiikan vuosi on jo hyvässä vauhdissa, vaikka eduskunnan istuntokausi alkaa vasta ensi viikolla. Näinä päivinä on aika paljon erilaisia muita valmistavia palavereita ja kokouksia, kuten keskustan puoluehallitus tänään.

Aika paljon viime aikoina on tuo liikenneverkkoselvitys puhuttanut. Liikenneministeriö julkisti siitä selvityksensä, joka oli ehkä radikaalimpi, kuin moni osasi odottaa. Myös itsekin hieman yllätyin, vaikka arvelinkin etunojan olevan aika rohkea.

Uudistus tyrmättiin varsin nopeasti sekä opposition, hallituskumppaneiden että kansalaispalautteen, jossain määrin myös median toimesta. Monella keskustan kannattajallakin oli epäilynsä.

Oman käsitykseni mukaan selvityksessä oli ennakkoluulotonta pohdintaa ja hyviä elementtejä, mutta myös asioita, joita voi perustellusti kyseenalaistaa. Esimerkiksi vanhalla käytetyllä autolla ajavan vuosikustannukset olisivat saattaneet helposti nousta.

Tarkoitus oli, että lausuntokierroksen ja palautteen jälkeen ministeriö olisi tehnyt varsinaisen esityksensä, mutta siihen asti ei nyt edetty.

Tavoitteet olivat kuitenkin mielestäni oikeansuuntaisia: autokannan uusiminen ja liikenneverkon kehittäminen. Suomen autokanta on EU-maiden toiseksi vanhin. Sekä liikenneturvallisuuden että ympäristön kannalta vähän tuoreempi autokanta olisi parempi.

Liikenneverkko on rapautunut jo vuosia hallituksen väristä riippumatta. Tarvitsemme ratkaisuja, joilla rapautuminen pysäytetään ja verkkoa voidaan myös kehittää.

Tällä mallilla ei nyt edetä, mutta mielestäni on tärkeää miettiä vaihtoehtoisia polkuja, joilla noihin tavoitteisiin päästään. Kenties yli puoluerajojen koottava parlamentaarinen työryhmä voisi olla oikea tapa lähteä hakemaan ratkaisuja asiaan.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer haastoi loppuvuodesta kaikki kansanedustajat päiväksi vapaaehtoistyöhön vanhustenhoitoon. Vajaat 30 kansanedustajaa suostui, minä yhtenä heistä.

Tein oman työpäiväni toissapäivänä Tuusulan Riihikodossa. Se olikin mieleenpainuva päivä.

Useimmat hoidossa olleet vanhukset kärsivät erilaisista muistisairauksista. Toki muitakin sairauksia löytyy, aika harva asukas pärjäsi ilman lääkitystä. Osalla erilaisia lääkkeitä kului päivässä kourallinenkin.

Työpäivään kuului avustavia toimenpiteitä syöttämisestä vaipanvaihtoon. Elämän kaikki värisävyt olivat päivässä läsnä, rosoineenkin. Hyvin elämänmakuinen meininki osastolla kyllä oli ja on.

Hoitajat tekevät työtään suurella sydämellä ja tehtävien tärkeyteen nähden pienellä palkalla. Arvostukseni heitä kohtaan on suuri.

Ei siellä liikaa henkilökuntaa ollut. Varmaan kuitenkin sellainen porukka, jolla hommat pystytään hoitamaan. On hyvä, että hoitajamitoitusta ei lähdetä nyt meidän poliittikkojen päätöksillä pienentämään. Vanhukset tarvitsevat hoitajansa.

Mukavia keskusteluja sain myös käydä monen ikäihmisen kanssa. Elämäntarinoita on niin monenlaisia. Yksi mummo oli niin tyytyväinen tuttavuuteemme, että harmitteli sormusta sormessani. Oletan, että hän ei ihan vakavissaan kuitenkaan ollut…

Isoja asioita

22.12.2016 - Blogi

Sote- ja maakuntauudistuksesta on nyt saatu aikaan kokonaisuus, jolla sosiaali- ja terveyspalveluja voidaan parantaa ja turvata lääkäriin pääsy, hoito ja hoiva tasa-arvoisesti kaikille suomalaisille koko maassa. 

Keskusta esitti viime vaalikaudella oppositiossa ollessaan kotikunta-maakuntamallin ja oli valmis yhteistyöhön silloisten Kataisen ja Stubbin hallitusten kanssa, jotta uudistus etenisi. Opposition linja tällä vaalikaudella on valitettavasti toinen.

SDP ja Vihreät ovat ilmoittaneet haluavansa repiä sote- ja maakuntauudistuksen auki ja palauttaa sen nollapisteeseen. Tätä on mahdoton käsittää. Opposition linja yksinkertaisesti vaarantaisi ihmisten palvelut ja niiden tasa-arvoisen saatavuuden.

SDP, Vihreät ja nyttemmin myös Vasemmistoliitto ovat myös antaneet ymmärtää, että sosiaali- ja terveyspalveluja ja ylipäätään suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa oltaisiin myymässä markkinoille ja etenkin suurille terveysalan yrityksille. Tämä on ihmisten pelottelua, jolla voi lyhyellä aikavälillä saada kannatusta, mutta joka ei edesauta millään tavalla palvelujen turvaamista tasa-arvoisesti.

Valinnanvapaus on yksi ratkaisu siinä, että lääkäriin pääsy, hoito ja hoiva turvataan. Päävastuu sosiaali- ja terveyspalveluista on myös tulevaisuudessa julkisella vallalla. Myös pienemmillä ja keskisuurilla hoito- ja hoiva-alan yrityksillä ja järjestöillä on kokonaisuudessa roolinsa.

Uskon suomalaisten enemmistön kuitenkin näkevän pelottelun läpi ja ymmärtävän, että sote- ja maakuntauudistus on vihdoin vietävä maaliin. Oikein toteutettuna se parantaa kansalisille tärkeitä sosiaali- ja terveyspalveluita nykyisestä takkuilevsta tilanteesta.

Suomen Pankki arvioi viime viikolla kolme hyvää asiaa Suomelle: talous kasvaa, työttömyys alenee ja ihmisten luottamus talouteen on vahvistunut. Vuodesta 2017 on tulossa ainakin tässä suhteessa aiempaa valoisampi.

Näitä uutisia on kaivattu jo pitkään, itse asiassa vuosikausia. Suomi on ollut nollakasvussa tai pakkasella jo pitkään, ja työttömyys on pahentunut kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta. Nyt suunta on kesästä alkaen ollut parempi.

Kun jokin on rikki, se täytyy korjata. Hallitus kääri hihat ja teki joukon vaikeita päätöksiä, jotka iskivät tuntuvastikin monelle suunnalle. On tehty vaikeita säästöjä ja uudistuksia, joita on kritisoitu paljon, monelta osin aiheestakin. 

Mutta myös myönteisiä tuloksia on alkanut jo syntyä. Suomi on jo jonkin aikaa kulkenut kohti positiivisempia lukuja. Nyt talous kasvaa ja työttömyys vähenee. Käänne parempaan on tapahtunut.

Työllisyys tulee ratkaisemaan Suomen pärjäämisen tulevaisuudessa, mutta työllisyys ei ole pelkästään lukuja ja numeroita Suomen tilannekartalla. Työssä on kyse paljolti toimeentulosta, mutta myös siitä, että elämä on omissa käsissä. Työttömyys on ennen kaikkea henkisesti raskasta ja turhauttavaa. Vaikka työtön saisi yhteiskunnalta työttömyystukea, se ei tee häntä yhtä onnelliseksi kuin se, että hän saisi itse tienata saman rahan.

Onneksi suunta on nyt oikea, sillä työttömyys laskee lähes koko maassa. Hyviä uutisiakin kuulee sieltä täältä. Maassa on vireillä kymmeniä biotalouden isoja investointeja. Turun telakan tilauskirjat ovat täynnä vuosikausiksi. Uudenkaupungin autotehdas ilmoitti äskettäin palkkaavansa tuhat uutta työntekijää.

Tällä ladulla on hyvä jatkaa.

Liikaa ei saa kuitenkaan huokaista. Pitkäaikaistyöttömiä on enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja myös korkeasti koulutettujen työttömien määrä on kasvanut. Ja jokainen nuori työtön on liikaa.

Kaikki ei suinkaan ole kunnossa, mutta hivenen voi siitä iloitakin, että kotimaan suunta on nyt muuttunut. Suomi on jälleen nousun tiellä. Tätä myönteistä kehitystä on kaikin tavoin voimistettava.

Hyvää Joulun aikaa ja parempaa Uutta Vuotta toivottaen,

Antti K.

Budjettikäsittely päättyy

13.12.2016 - Blogi

Eduskunta viimeistelee näinä päivinä valtion ensi vuoden budjettia. Budjettia on puitu valiokunnissa pitkin syksyä ja nyt joulun alla asia puhutaan läpi vielä täysistunnossa äänestyksineen. Valtiovarainvaliokunta kertoo keskiviikkona 14. joulukuuta vielä niistä muutoksista, joista valiokunnassa on päätetty.

Nyt panostetaan ennen muuta uusien työpaikkojen syntyyn, mutta säästöjäkin tarvitaan. Miksi?

Suomi on velkaantunut tuntuvasti viime vuosina ja velkaantuu edelleen.  Velkaa on ensi vuonna jo yli sata miljardia euroa.

Yksittäisiin säästöihin kohdistuvasta, perustellusta arvostelusta huolimatta jokainen varmasti ymmärtää, että holtittoman velkaantumisen tie nousee jossain kohti pystyyn.

Kreikan matokuuri ja sen kurjistavat vaikutukset tavallisten kreikkalaisten elämään ovat varmasti pysäyttävimpiä osoituksia siitä, mitä myös Suomelle olisi loppupelissä luvassa, jos emme itse ota tilannettamme haltuun ja laita talouttamme kuntoon.

Hallitus on sopinut tälle vaalikaudelle yhteensä neljän miljardin euron säästöistä valtiontalouteen. Ne toteuttamalla, osana talouden tasapainottamisen kokonaisuutta, Suomen velaksi eläminen loppuu vuonna 2021. Tähän Keskusta ja koko hallitus on sitoutunut. Velaksi elämisen lopettaminen on varsinkin tämän päivän lasten ja nuorten etu.

Tärkeintä on saada työllisyys paranemaan. Vain siten voimme kestävällä tavalla turvata peruspalvelut, pitää huolta heikompiosaisista ja lopettaa velaksi elämisen. Työttömyys on ilman muuta edelleen vakavin ongelmamme.

Tulevina kuukausina onkin kaikin tavoin voimistettava sitä myönteistä kehitystä, joka maamme talous- ja työllisyystilanteeseen on reilun puolentoista vuoden aikana saatu aikaan. Suomen talous on saatava ennusteita vahvempaan kasvuun. Tässä onnistuminen on mahdollisuuksien rajoissa, ja ensimmäisiä merkkejä siitä on nähtävissä.

Samalla on pidettävä entistäkin tarkemmin huolta siitä, että kaikki suomalaiset ja koko Suomi pidetään mukana.

Säästöjen vastapainoksi olemme onneksi pystyneet parantamaan ja parannamme joitakin etuuksia ja palveluja, kuten pienimpiä takuueläkkeitä, lasten ja perheiden palveluja sekä omaishoitoa. Ensi vuonna parannamme erityisesti sotaveteraanien tilannetta.

Hallituksen veronalennukset on kohdistettu ja kohdistetaan ensi vuonna pääosin pieni- ja keskituloisille ja eläkeläisille.

Etuuksien ja palvelujen parannuksia on jatkettava, jos ja kun talouden tilanne antaa siihen mahdollisuuden. Mahdolliset loppuvaalikauden veronalennukset on kohdistettava ensisijaisesti pienituloisille suomalaisille.

Uusiin säästöihin ei tämän hetken tietojen perusteella ole tarvetta. Mikäli sellaisia joudutaan tekemään, säästöt on haettava ensisijaisesti muualta kuin etuuksista ja palveluista, esimerkiksi keskushallinnosta, tehottomista yritystuista ja maahanmuuton kustannuksista.

Tärkeimpiä ratkaisuja eriarvoistumisen hillitsemisessä on sosiaali- ja terveyspalvelujen ja maakuntauudistus. Se on vietävä vihdoin maaliin. Uudistuksen pihvi ei ole valinnanvapaus, vaan tasa-arvoisten palvelujen turvaaminen.

Etenkin perusterveydenhuolto on laitettava kuntoon. Sitä tarvitsevat eniten nimenomaan heikompiosaiset.

Pääministeri ilmoitti äskettäin pyytäneensä professori Juho Saarta puheenjohtajaksi työryhmään, joka hakee ratkaisuja eriarvoistumisen torjumiseen.

Ymmärrän, että moni saattaa kysyä, onko työryhmää pelkkää silmänlumetta, kun samaan aikaan tehdään edellä mainitsemiani säästöjä. Vastaan samaan hengenvetoon: ei ole.

Keskustassa otamme eriarvoistumisen erittäin vakavasti. Koska pohjatonta rahapussia meillä ei kuitenkaan ole, on haettava uudenlaisia ratkaisuja ja ennen muuta pidemmän aikavälin yhteistä näkemystä. Työttömyys ja eriarvoisuus ovat saman kolikon kaksi puolta, ja ratkaisuja on haettava kokonaisvaltaisesti.

Tämän ajan päätökset ovat tuskallisia tehtäviksi myös meille päättäjille. Kukaan ei tee ikäviä säästöjä mielellään, saati ilkeyttään.

Tunnelin päässä näkyy kuitenkin voimistuvasti jo valoa. Mitä useammalle ihmiselle saamme töitä, sitä tukevammalla perustalla Suomen tulevaisuus on.

Presidentti Trump

09.11.2016 - Blogi

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on otettu vastaan epäuskoisena niin Yhdysvalloissa kuin muualla maailmassa.

Trumpista voi perustellusti olla montaa mieltä. Puolitoistavuotta kestäneen presidentinvaalikampanjan aikana hän on esittänyt poikkeuksellisen repiviä kannanottoja ja ollut osaltaan tekemässä kampanjasta viheliäisintä ikinä.

Trump on kuitenkin valittu kansanvaltaisesti ensin Yhdysvaltain republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi ja nyt presidentiksi. Tulosta on kunnioitettava niin kuin missä muussa vaalissa tahansa. Demokraattien presidenttiehdokas Hillary Clinton näytti tästä jo esimerkkiä tunnustamalla tappionsa.

Trumpin valinta osoittaa, että Amerikassa ja etenkin sen sydänmailla muhi halu muutokseen, jopa suoranaiseen vallankumoukseen. Protesti kohdistui ennen muuta maan poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin pääkaupunki Washingtonissa.

Moni tavallinen amerikkalainen on kokenut, että Yhdysvaltain talouden kehitys on ollut myönteisistä kasvu- ja työllisyysluvuista huolimatta epäreilua ja epäoikeudenmukaista. Samansukuisia yhteiskunnallisia syvävirtoja on nähtävissä muuallakin länsimaissa. Ihmisten huolet on otettava vakavasti myös meillä Suomessa ja tehtävä politiikkaa, jolla yhteiskunta hankalinakin aikoina pidetään mahdollisimman ehyenä. Työpaikat ovat siihen paras lääke.

Trump saa johdettavakseen useimpien arvioiden mukaan voimakkaasti kahtiajakautuneen maan. Ensimmäisessä puheessaan amerikkalaisille hän vakuutti haluavansa olla koko kansan presidentti. Aika näyttää, miten Trump tässä onnistuu.

Vaalikampanjan aikana Trump teki lupauksia, joiden lunastamiseen heti ensimmäisestä virkapäivästä alkaen kohdistuu valtavia odotuksia. Äänestäjien haluaman muutoksen toteuttamista ainakin helpottaa se, että nyt Yhdysvaltain kaikki kolme valtakeskusta – valkoinen talo, senaatti ja edustajanhuone – ovat republikaanien hallinnassa. Pidän silti todennäköisenä, että Trump joutuu pyörtämään tai ainakin osin perääntymään monista lupauksistaan.

Demokraattisessa puolueessa on edessä vaalien pyykinpesu. Puolue luisuu liittovaltion tasolla kokonaan ulos vallankäytöstä. Varmasti kysytään, olisiko ehdokkaana pitänyt olla joku muu kuin monien mielestä poliittisesti arvilla oleva Clinton.

Osan demokraatteja syyttävä sormi osoittaa varmaan myös liittovaltion poliisin FBI:n ja sen johtajan James Comeyn suuntaan, joka vain reilua viikkoa  ennen vaalipäivää ilmoitti uudesta tutkinnasta Clintonin sähköposteista.

Markkinat sekä Yhdysvalloissa että maailmalla reagoivat hermostuneesti Trumpin valintaan. Tämä kertoo osaltaan siitä epävarmuudesta, jota jo Trumpin ehdokkuus ja hänen Yhdysvaltain ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikkaan liittyvät kannanottonsa ovat aiheuttaneet.

Trumpista tulee Yhdysvaltain presidentti aikana, jolloin kansainvälinen tilanne on poikkeuksellisen jännitteinen. Syyriassa soditaan ja Lähi-idässä kiehuu muutenkin. Venäjän ja lännen vastakkainasettelu on palannut ja Ukrainan kriisi jatkuu. Terrorismin uhka on todellinen ja pakolaisia on liikkeellä enemmän kuin vuosikymmeniin.

Presidentti Obaman kaudessa oli paljon hyvää. Toivottavasti Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja pysyy olennaisilta osiltaan kahden- ja monenkeskistä kansainvälistä vuoropuhelua edistävänä sekä rauhaa, turvallisuutta ja vakautta ajavana. Trumpilla on näytön paikka. Suomelle on tärkeää, että likeiset suhteemme Yhdysvaltoihin ja yhteistyömme eri aloilla jatkuu ja että Yhdysvallat on myös tulevaisuudessa sitoutunut Eurooppaan sekä maamme lähialueiden vakauteen.

Käänne parempaan suuntaan

25.10.2016 - Blogi

Uusimmat työttömyysluvut todentavat osaltaan käännettä, josta maamme taloudessa on viime kuukausina ollut muutoinkin merkkejä.

Monen huonon vuoden jälkeen työttömyys on nyt kesästä alkaen alentunut ja alenee edelleen aiempaan verrattuna. Tilastokeskuksen mukaan syyskuussa työttömyysaste oli 7,7 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 8,4 prosenttia. Työttömiä oli 204 000 eli 21 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Työttömiä työnhakijoita oli työ- ja elinkeinotoimistoissa syyskuun lopussa yhteensä 329 500. Se on 7 900 vähemmän kuin vuotta aiemmin ja 13 100 vähemmän kuin elokuun lopussa. Erot tilastoissa selittyvät ennen muuta työttömyyden erilaisilla määritelmillä.

Suunta on kuitenkin selvä – menemme viimeinkin parempaan päin.

Ero edelliseen vaalikauteen on tuntuva. Kun Sipilän hallitusta kaikesta mahdollisesta arvosteleva SDP oli toinen päähallituspuolue ja sillä oli sekä valtiovarain- että työministerin salkut, talous supistui ja työttömyys kasvoi.

Nyt talous kasvaa ja työttömyys supistuu.

Nyt meidän on kaikin tavoin voimistettava myönteistä talous- ja työllisyyskehitystä. Vain työllisyyttä parantamalla voimme turvata palvelut, pitää huolta heikompiosaisista ja lopettaa velkaantumisen kestävällä tavalla.

Viimeaikaiset laivatilaukset ja metsäteollisuuden investoinnit ovat isoja piristysruiskeita Suomen talouteen. Ne eivät kuitenkaan yksin vielä riitä korjaamaan tilannetta. Meidän on saatava etenkin työllistävien pienten ja keskisuurten yritysten investoinnit toden teolla vauhtiin.

Lupaavin mahdollisuus uusiin työpaikkoihin sekä uuteen ja kasvavaan yritystoimintaan koko maassa, etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa, on biotaloudessa. Sen edistäminen on lähikuukausien tärkeimpiä tehtäviä. Biotaloutta on perusteltua vauhdittaa myös oikein kohdennetulla tutkimus- ja kehitysrahoituksella.

Huolestuttavaa työttömyysluvuissa on vieläkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilanne. Rohkaisen hallitusta hakemaan nuorten työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden hillitsemiseen kokonaan uusia ratkaisuja. Meidän on edelleen helpotettava työllistämistä ja työllistymistä sekä jatkettava työntekoa hankaloittavan byrokratian purkamista. Ensi vuoden alussa alkava perustulokokeilu on yksi mahdollisuus perusturvan uudistamisessa kannustavammaksi.

Työllisyys ratkaisee sekä Suomen että Sipilän hallituksen tulevaisuuden. Kaikki voitava on tehtävä yhdessä sen eteen, että talous saadaan ennusteita vahvempaan kasvuun ja että mahdollisimman moni suomalainen saa töitä.

Keskitytään hallitusohjelman toteuttamiseen

19.10.2016 - Blogi

Julkisuudessa on viime päivinä keskusteltu muun muassa perhevapaiden uudistamisesta ja korkeakoulujen pääomittamisesta.

Keskustelu kuuluu kansanvaltaan, mutta etenkin hallituspuolueissa voimavarat on syytä laittaa yhdessä sovitun hallitusohjelman toteuttamiseen.

Maamme tilanteessa on merkkejä paremmasta, mutta työ Suomen kuntoon laittamiseksi on kesken.

Hallitus arvioi ohjelmansa toteutumista pääministerin johdolla ns. puoliväliriihessä ensi talvena. Jos ohjelmaa muutetaan, myös siitä sovitaan yhdessä.

Itse kunkin kannattaa palauttaa mieliin, mitä viime vaalikaudella tapahtui. Silloiset hallituspuolueet eivät irtiottojen ja välistävetojen vuoksi pystyneet päätöksiin. Suomi ajelehti ja talous-, työttömyys- ja velkaongelmamme kärjistyivät.

Siihen meillä ei ole varaa. Suomi on laitettava nyt kuntoon. Tärkeintä on saada työllisyys paranemaan.

Kuka kantaa vastuun Länsimetrosta?

11.10.2016 - Blogi

Länsimetron aloittamisesta on tullut farssi.

Liikenteen Ruoholahdesta Matinkylään piti alkaa elokuussa. Kesäkuussa kuitenkin kuultiin, että aloittaminen tapahtuu aikaisintaan tammikuussa. Tämän viikon alussa uutisoitiin, että liikenne ei ala vielä tammikuussakaan.

Hämärän peitossa myös on, kuinka paljon viivästymiset tulevat maksamaan helsinkiläisille ja espoolaisille veronmaksajille. Se tiedetään, että Länsimetron lopullinen hintalappu on ainakin 240 miljoonaa euroa alun perin arvioitua kalliimpi.

Joutuu kysymään, miten tällaiset viivästykset ja lisäkustannukset kerta kaikkiaan ovat mahdollisia näin isossa hankkeessa, ja kuka niistä kantaa vastuun Helsingin ja Espoon asukkaille?

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on todennut, että hallituksella ei juurikaan ole keinoja puuttua Länsimetron tilanteeseen. Valtiovallan rooli rajoittuu Länsimetron valtionavustuksista huolehtimiseen. 

Minusta vastuu kokonaisuutena on viime kädessä Länsimetron omistavien Helsingin ja Espoon kaupunkien poliittisella johdolla sekä HSL:n hallituksella.

Helsingin ja Espoon valtapuolueet ovat Kokoomus, Vihreät ja SDP. 

Jännitämme, valmistuuko Länsimetro ennen huhtikuun kuntavaaleja. Ja sitä, onko lopullinen hintalappu siinä vaiheessa selvillä.

Politiikan syksy vauhdissa

29.09.2016 - Blogi

Politiikan syksy on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Eduskunnan syksyä värittävät ainakin budjettikäsittely, sote-ratkaisu, työllisyyden edistäminen ja ulko- ja turvallissuuspoliitiinen selonteko. Ja varmaa on, että keskusteluun nousee, isostikin, myös ennalta arvaamattomia asioita.

Ehkä viimeinen tällainen on erilaisten äärijärjestöjen toiminta. Keskustelun laukaisi äärioikeistolaisen järjestön mielenilmauksen yhteydessä tapahtunut pahoinpitely, jonka uhri myöhemmin kuoli. Hallituksen piirissä on pohdittu, mitä tällaiselle liikehdinnälle voidaan tehdä, ja johtopäätöksiäkin on luvassa.

Viime viikko kului eduskunnan budjettikeskustelussa. Tuoreena puheenjohtajana käytin Keskustan eduskuntaryhmän puheenvuoron, joka löytyykin näiltä sivuilta. 

Budjettikeskustelu eduskunnassa sujui varsin perinteisissä merkeissä. Hallitus perusteli omia linjauksiaan, ja oppositio niitä haukkui. Näin on ollut niin kauan, kuin itse muistan, hallituksista ja oppositioista riippumatta.

Budjettiin kuuluu paitsi tuskallisia säästöjä, myös joitakin harvoja lisäpanostuksia. Esimerkiksi omaishoitajien ja perhehoitajien asemaa on päätetty hieman parantaa, ja siihen osoitetaan myös määrärahoja.

Yli 60-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät päästetään nyt kertaluonteisesti eläkkeelle. Tämä on inhimillisesti katsoen perusteltu ratkaisu.

Olen iloinen myös siitä, että kaavaillut lasten päivähoitomaksujen korotukset pystyttiin perumaan. Itse asiassa pienituloisimpien maksuja jopa alennetaan.

Maatalouden ahdinkoa helpottamaan tulee kriisipaketti.

Kiky-sopimuksen vastapainoksi kaikille palkansaajille osoitetaan pieni tuloveron kevennys. Tämä koskee myös eläkeläisiä. Tämän toivotaan lisäävän kotimaista kysyntää ja ylläpitävän työllisyyttä.

Työllisyyden suhteen merkityksellistä on silläkin, että työmarkkinajärjestöt pääsevät tämän viikon lopulla sopuun uusista toimista työllisyyden parantamiseksi. Tehtäväksihän hallituksen budjettiriihessä osoitettiin työllisyyden parantaminen 10 000 hengellä nyt sovittavilla uudistuksilla. Loppuviikosta nähdään, onnistuvatko työmarkkinajärjestöt. Syytä olisi.

Lopuksi vielä, Yhdysvaltain presidentinvaalit kääntyvät loppusuoralle. Ensi yönä käydään ensimmäinen pääehdokkaiden Hillary Clintonin ja Donald Trumpin välinen vaaliväittely. Kampanja on ollut törkyinen, ja samalla tyylillä taidetaan mennä loppuun saakka. 

Tästäkin huolimatta, paras voittakoon.

Kesä takana

26.08.2016 - Blogi

Tässähän on ollut sikäli poikkeuksellinenkin tilanne, että olen hoitanut kahta vastuullista tehtävää yhtä aikaa, sekä Keskustan eduskuntaryhmän että eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuutta. Jälkimmäinen kyllä jää parin viikon kuluttua, ja tehtävää tulee hoitamaan Matti Vanhanen.

Ulkopolitiikassa kyllä kesän aikana tapahtui paljon, eikä pelkästään miellyttäviä asioita. Terrori-iskut, Turkin tapahtumat, Syyrian sisällissota ja Venäjän ja lännen suhteet ovat olleet esillä. Ja ovat varmaan jatkossakin, sellaiset ovat merkit.

Tällä viikolla olin kolme päivää Oulussa, Keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa. Valmistauduimme ensi viikon budjettiriiheen, jossa hallitus viimeistelee esityksensä ensi vuoden talousarvioksi. 

Tuoreimpien työttömyystilastojen mukaan työttömyys on pitkästä aikaa pienessä laskussa. Tätä kehitystä pitää nyt vahvistaa ja on tärkeää, että hallitus sopii vielä uusista keinoista työllisyyden edistämiseksi. Suomi nousee vain, jos pystymme nujertamaan työttömyyden selvästi nykyistä alemmalle tasolle.

Otin alkuviikosta lehtihaastattelussa kantaa vaihteeksi myös liikennepolitiikkaan. Siitä onkin virinnyt keskustelua.

Autoilu on mainio aihe, sillä monella meistä on siihen liittyen paljon mielipiteitä. Meitä autoilijoita on paljon, sillä joukkoliikenneyhteydet ovat suurimmassa osassa Suomea aika vaatimattomat.

Suomen autokanta on Euroopan vanhimpia. Tämä on ongelma ennen muuta liikenneturvallisuuden kannalta. Yleensä ottaen uudemmat autot ovat myös vähäpäästöisempiä kuin vanhat. 

Rahastahan se usein on kiinni. Uudemman tai kokonaan uuden auton osto on kallista, osaltaan myös korkean verotuksen vuoksi. Nykyinen hallitus tosin hivenen laskee autoveroa tällä hallituskaudella asteittain.

Liikenteellä on suuri rooli täyttäessämme kansainvälisiä ilmastositoumuksiamme. Vaikka nykyisillä polttomoottoriautoilla ajelemme vielä pitkään, on autoilun tulevaisuus muissa teknologioissa. Esitin joku aika sitten, että valtio usean muun maan tapaan voisi harkita porkkanarahaa sähköauton hankkijoille. Esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa tuki on 4000 euroa. Norjassa tuet ovat paljon suuremmat, mutta aivan sellaisiin meillä ei ole varaa.

Suomessa myydään vain pari sataa sähköautoa vuodessa. Tällainen porkkana tuskin mitenkään markkinoita räjäyttäisi, mutta saisi sähköautot yleistymään jonkin verran. Tuesta huolimatta sähköautot pysyisivät ostohinnaltaan vielä selvästi bensakoneita kalliimpina. Käytössä ne kyllä ovat edullisempia. Sähköautojen yleistyminen puolestaan johtaisi latauspisteiden yleistymiseen, mikä puolestaan edelleen lisäisi kiinnostusta sähköautoihin. 

Ympäristön kannalta merkittävämpi avaus olisi kuitenkin biopolttoaineiden sekoitusosuuden lisääminen polttoaineisiin. Jo tänä päivänä tankatessamme tavallisella huoltoasemalla, on polttoaineeseen sekoitettu kymmenkunta prosenttia biopolttoainetta. 

Tämän sekoitusosuuden nostaminen jonkun verran olisi järkevää. Se vähentäisi maamme riippuvuutta tuontiöljystä. Se toisi maahamme uusia työpaikkoja ja yritystoimintaa. Se olisi myös ympäristön kannalta hyvä ratkaisu.

Sekoitusosuuden pieni lisääminen olisi sikälikin helppo ratkaisu, että se ei edellytä toimenpiteitä meiltä nykyautojen käyttäjiltä. Kotimaista biopolttoainetta voidaan valmistaa esimerkiksi metsäteollisuuden ylijäämätuotteista, ruuanjätteistä tai muista jätteistä. 

Tämän lisäksi myös kaasuautot ovat hyvä vaihtoehto varsinkin Etelä-Suomessa, jonne tankkausasemat ovat keskittyneet. Erityisesti biokaasun edistäminen on myönteinen mahdollisuus, johon kannattaa etsiä keinoja. Sekin on kotimainen ja ympäristöystävällinen vaihtoehto. On tärkeää, että tankkauspisteitä saadaan lisää.

Eikä kannata unohtaa etanoli- tai hybridiautojakaan.

Nizza ja Turkki

16.07.2016 - Blogi

Vähän turhan paljon dramatiikkaa tämän viikon lopulle. Nizzan terroristi-isku oli äärimmäisen epäinhimillinen ja kohtuuton hyökkäys viattomia siviilejä, myös lapsia, vastaan.

Lähes sata kuolonuhria ja valtava määrä loukkaantuneita. Tämän hetken tietojen mukaan takana on hyvinkin voinut olla ISIS, mutta asia varmistunee lähiaikoina, jos asia näin on.

Euroopan on edelleen parannettava tiedusteluyhteistyötään tällaisten iskujen ehkäisemiseksi. Täysin vedenpitävää suojausta voi olla mahdotonta rakentaa, mutta tehtävä on kaikki, mikä suinkin on järkevää ja mahdollista.

Suomenkaan osalta terroristi-iskua tai vastaavaa ei valitettavasti voida sulkea pois. Sellaisen ennaltaehkäisyyn on taattava viranomaisille tarvittavat resurssit. Tämä tarkoittaa lainsäädäntömuutoksia, joilla viranomaiset saavat paremmat välineet epäilyttävän toiminnan seuraamiseen. Myös Suojelupoliisin resursseista on pidettävä huolta. Näin Sipilän hallitus tekeekin.

Turkin sotilasvallankaappausyritys oli harvinaisen väärä tapa päättää vallasta. Valta pitää ratkaista vaaleilla, ei väkivallalla.

Surullista, että uhreja on tullut paljon, ja lisää taitaa tulla.

Tälla kaikella on seurauksensa. EU:n on osaltaan katsottava sen perään, etteivät ihmisoikeudet joudu Turkissa entistä ahtaammalle tapahtuneen jälkimainingeissa.

Varsovaa ynnä muuta

10.07.2016 - Blogi

Baltian maat ja Puola ovat toivoneet NATOn vahvempaa läsnäoloa, lähinnä Venäjän muuttuneen politiikan vuoksi. Nyt sijoitetaan kiertoperiaatteella pataljoona sotilaita jokaiseen maahan. Tämä tarkoittaa noin tuhatta sotilasta maata kohti. Se ei ole paljon, mutta ainakin symbolinen merkitys sillä on.

On mahdollista, että Venäjältä tulee jonkinlaunen vastareaktio. Myös NATOn ohjuspuolustusjärjestelmä hiertää Venäjää. Venäjä kokee, että sotilasliitto tulee lähelle sen rajoja. Jää nähtäväksi, mikä on Venäjän reaktio. Mitään asevarustelukierrettä Eurooppa ei kyllä mielestäni kaipaisi, ainakaan minun mielestäni.

Ensi viikolla on Naton ja Venäjän yhteistyöneuvoston kokous. Voi olla, että siinä yhteydessä tulee tästäkin lisätietoa.

Myönteistä on, että tulevassa kokouksessa esillä näyttää olevan presidentti Niinistön esitys siitä, että osapuolet sitoutuisivat käyttämään lentokoneissaan transpondereita, eli tunnistimia. Tämä parantaisi lentoturvallisuutta ja olisi edes pieni myönteinen askel tässä varsin jännitteisessä ilmapiirissä. Toivottavasti tässä päästään ripeästi eteenpäin.

Oleellisinta on etsiä nyt aktiivisesti ratkaisuja Ukrainan kriisiin. Vain sitä kautta nykyinen jännitteinen tilanne Euroopassa voi alkaa purkaantua. Tie tähän on aktiivinen neuvottelu ja diplomatia. Suomellakin voi kenties joku pieni rooli olla tämän asian edistäjänä. Jos voimme tähän myötävaikuttaa vaikka vähänkin, niin pitää tehdä.

Varsovassa allekirjoitettiin myös Suomen ja Iso-Britannian välinen yhteistyöasiakirja puolustuksen alaan liittyen.

Olen tässä viikonvaihteen aikana jo usemmankin kerran huomannut nimeni iltapäivälehtien nettiversioiden otsikoissa. Ulkoministeri Soini ja puolustusministeri Niinistö ovat ihmetelleet sitä, että minä taannoin ihmettelin, miksi tästä asiakirjasta ei etukäteen ole kerrottu eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle.

Toden totta, otin asian esille eduskunnan täysistunnossa 1. heinäkuuta, kun käsittelyssä oli päämininisterin ilmoitus Brexitistä. Aihe kiinnosti myös joitakin muitakin istunnossa, kuten ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolaista, joka niin ikään kyseli samasta asiasta. 

Julkisuudessa olleiden lausuntojen perusteella puolustusministeri Niinistö näyttää arvioineen, että kyseessä on ulkopoliittisesti niin vähäpätöinen asiakirja, ettei informointitarvetta ollut.

Ulkoasiainvaliokunnalla on varmastikin oikeus itse arvioida, mistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista se on kiinnostunut. Perustuslain 97 pykälä velvoittaa valtioneuvostoa informoimaan eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista.

Tämä aihepiiri on kyllä valiokuntaa kiinnostanut, myös aivan vastikään.

Valiokunta oli juuri juhannuksen alla pyytänyt kokoukseensa puolustusministeriltä tietoa Ruotsin ja Yhdysvaltain samansukuisesta yhteistyöasiakirjasta. Sitä saatiin, ja tuli myös esille, että on mahdollista, että Suomi ja Yhdysvallat samantyyppisen sopimuksen tekevät.

Mielestäni tämä olisi ollut kyllä kovin luonteva tilaisuus kertoa, että itse asiassa Suomi on juuri allekirjoittamassa puolustuksen yhteistyöasiakirjan EU:n merkittävimmän sotilasvoiman Iso-Britannian kanssa.

Hieman kyllä edelleenkin ihmettelen, miksi tätä asiaa ei valiokunnalle tässä yhteydessä kerrottu. Tieto tuli todella vasta lehdistön kautta 1. heinäkuuta. Tarkemmat tiedot valiokunta sai lopulta kirjallisesti pari päivää ennen Varsovan kokousta.

Itse asiahan tässä ei ole mittaluokaltaan valtava. Siitä huolimatta nämä kahdenväliset sopimukset kyllä valiokuntaa kiinnostavat. Iso-Britannian merkitystä lisäävät sen mittava sotilasvoima ja luonnollisesti ajankohtainen Brexit-kysymys.

Edellytän, että jatkossa informaatio toimii paremmin.

Brexit

25.06.2016 - Blogi

Oma käsitykseni oli kyllä sen suuntainen, että sekä Iso-Britannialle että EU:lle olisi ollut parempi pysyä mukana, kun siihen kerran on aikanaan liitytty. Mutta tällä nyt mennään.

Iso-Britannia on iso jäsenvaltio. Se jättää ison loven EU-yhteistyöhön. Sinänsä yhteistyö maan kanssa varmasti jatkuu jossain muussa muodossa.

Äänestyksessä sukupolvierot olivat suuret. Nuoret olisivat halunneet pysyä osana eurooppalaista perhettä, ikäihmiset halusivat eroa. Nuoret ovat toki ne, jotka tämän ratkaisun kanssa sitten elävät.

Myös alueelliset erot olivat suuret. Itse laitoin merkille, että skotlantilaiset halusivat pysyä EU:ssa. Tämä äänestystulos saattaa vielä johtaa siihenkin, että Skotlantissa halutaan itsenäistyä Iso-Britanniasta, jotta voidaan olla jatkossa EU:n jäsenmaa. Nähtäväksi jää.

Iso-Britannian lähtö on Suomellekin harmillinen asia. Maa on ollut hyvä yhteistyökumppani esimerkiksi ylettömän sääntelyn ja kaupan käynnin esteiden purkamisessa. Näissä maamme ovat ajatelleet samaan tapaan.

Turvallisuuspolitiikan kannalta kaksi havaintoa:

1) Iso-Britannia on merkittävä sotilasvoima EU:ssa. Sen irtautuminen on tässä suhteessa menetys. Oletan, että Suomen Nato-jäsenyyden kannattajat ottavat tästä argumentin käyttöönsä.

2) Iso-Britannia on ollut jarrumies EU:n yhteisen puolustuspolitiikan kehittämisessä. Sen irtautuminen helpottaa yhteistyön tiivistämistä jäljelle jäävien maiden kesken. Oletan, että Suomen Nato-jäsenyyden vastustajat ottavat tästä argumentin käyttöönsä.

Ensi viikolla järjestetään EU-huippukokous, jossa EU-johtajat arvioivat syntynyttä tilannetta. Olen itse kutsunut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan koolle perjantaiksi 1.7. keskustelemaan asiasta. Kuultavana on pääministeri Juha Sipilä.

Tulossa on myös ylimääräinen eduskunnan istunto, jossa asiasta keskustellaan. Ajankohta sille on vielä tätä kirjoitettaessa avoin (nyt pitäisi kai olla juhannuksen vietossa…).

Sattuihan tuossa viikolla muutakin.

Tulin tiistaina valituksi Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Eduskuntaryhmä äänesti, toiseksi ehdokkaaksi oli asetettu pitkäaikainen kansanedustaja Satakunnasta, Timo Kalli. Voitin äänestyksen äänin 28-17. Olen kiitollinen vahvasta luottamuksesta.

Aion myös jättää eronpyynnön eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä. Molemmat ovat niin painavia tehtäviä, että ei kannata yrittää yhdistää. Seuraaja siihenkin on jo valittu, kansanedustaja Matti Vanhanen. Hoidan tehtävää kuitenkin vielä kesän yli ja vaihto tapahtuu syyskauden alussa.

Jouduin saman tien melkoiseen tulikasteeseen, kun eduskuntaryhmässä haluttiin mittauttaa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen luottamus. Ryhmässä oli paljon ärtymystä Tiilikaisen Metsähallitukseen tekemien nimitysten johdosta. Päädyimme antamaan ministerille kirjallisen varoituksen, joka on kyllä hyvin harvinainen menettely.

Ainakin ensi viikko menee vielä työn merkeissä, mutta heinäkuu lienee politiikassa hiljaisempaa. Nähtäväksi toki jää. Hyvää Juhannusta!

Ryhmän puheenjohtajaksi?

16.06.2016 - Blogi

Lähetin aamulla sähköpostilla kirjeen Keskustan eduskuntaryhmän jäsenille. Asia koskee sitä, että ensi tiistaina Keskustan eduskuntaryhmä valitsee itselleen uuden puheenjohtajan. Kevään mittaan minulta on kyselty mahdollista ehdokkuutta, kannustettukin. Olen halunnut harkita asiaa perusteellisesti ja ennen kaikkea kuulostella ryhmän tuntoja, ja vähän omianikin. Johtopäätös on hiljalleen kypsynyt. Olen käytettävissä.

Viime ajat olen keskittynyt nykyisten eduskuntatehtävieni mukaisesti nyt varsin ajankohtaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Kansainvälinen tilanne on ollut jännitteinen ja vaativa. Henkilökohtaisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikka on mielekästä ja mielenkiintoista, ja olen siihen hyvin motivoitunut.

Siitä huolimatta olen luonteeltani pohjimmiltani enemmän yleispoliitikko kuin sektoripoliitikko. Olen kiinnostunut laajasti politiikan eri osa-alueista.

Keskustalla on väkevä ja osaava eduskuntaryhmä, talon paras. Jos tulen valituksi ryhmäjohtoon, haluan olla keskusteleva ryhmäjohtaja. Olen myös valmis kiertämään kentällä eri puolilla Suomea.

Oleellista on kuitenkin tukea ja välillä kirittääkin hallitusta tekemään päätöksiä, joilla Suomi laitetaan kuntoon ja nostetaan jälleen nousuun.

Ryhmäjohtajan tehtävä on porukan vaikuttavuuden ja hengen kannalta avaintehtävä. Uskon, että homma hoituisi. Tiistaina selviää, mikä on eduskuntaryhmän mielipide asiaan.

Tältä pohjalta,

Antti

Suuria uudistuksia

20.05.2016 - Blogi

Sote-uudistusta on tehty jo useita vuosia, mutta valmista ei ole tullut. Nyt ollaan lähempänä maalia kuin kertaakaan aikaisemmin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakuntatasolle. Tämä on jättiluokan uudistus kuntakentässä, ehkä suurin koskaan.

Tavoitteena pitää olla, että hoitoketjut sujuvoitavat, laatu paranee ja usein tarvittavat palvelut ovat jatkossakin saatavissa kohtuullisen matkan päästä. Jos aikataulun mukaan mennään, lakiluonnos lähtee kesäkuun toisella viikolla lausuntokierrokselle. Sen jälkeen tehdää lopullinen hallituksen esitys.

Aiemmin yhteiskuntasopimukseksi kutsuttua kokonaisuutta kutsutaan nyt kilpailukykysopimukseksi. Tavoitteena on parantaa yritysten kilpailukykyä ja julkisen talouden kestävyyttä. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan uudistuksella voidaan saavuttaa jopa 35 000 – 45 000 uutta työpaikkaa. Niitä todella tarvitaan. Asiaa neuvotellaan nyt kovalla tohinalla työmarkkinajärjestöjen kesken. Ensimmäiset sopimukset ovat jo syntyneet, mutta niitä tarvitaan vielä melkoinen määrä. Toivottavasti sopu syntyy.

Nato puhututtaa

29.04.2016 - Blogi

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia arvioiva selvitys julkaistiin tänään. Se varmaan virittää lähipäiville, vapullekin, keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Selvityksesta Nato-jäsenyyden kannattajat ja vastustajat löytävät ainakin jonkun verran argumentteja kannalleen. Selvitys itsessään ei anna suositusta siitä, pitäisikö Natoon liittyä vaiko ei.

Sinänsä pidän raporttia aivan asiantuntevasti laadittuna, ja useimpiin sen arvioihin voi yhtyä. Selvitykseen liittyy paljon Nato-jäsenyyteen liittyviä faktoja, joista ei tarvitse väitellä. Mielenkiintoisimmat osat ovatkin mielestäni enemmän tai vähemmän spekulatiivisia osuuksia raportissa.

Tällainen osuus liittyy esimerkiksi Venäjän reaktioihin mahdollisesta jäsenyydestä. Selvittäjät arvioivat, että Venäjän reaktio olisi selkeän kielteinen. “Suomen (ja/tai Ruotsin) Nato-jäsenyyteen Venäjä reagoisi; geopoliittinen muutos olisi niin suuri, ettei Moskova voisi jättää sitä huomiotta. Suomen ja Venäjän suhteet kärsisivät huomattavasti ja poliittinen reaktio olisi ankara ja todennäköisesti myös “henkilökohtainen”, kuten silloin, kun Turkin ilmavoimat ampuivat alas venäläisen hävittäjän Syyrian konfliktin aikana”, selvittäjät kirjoittavat.

“Liittymisprosessin aikana ilmapiiri olisi myrkyttynyt ja kauppa voisi kärsiä huomattavasti samaan tapaan kuin nyt tapahtuu Turkin ja Venäjän välisessä kiistassa. Naton laajenemista koskevan keskustelun taustaa vasten Suomen ja Venäjän kahdenvälinen agenda ajautuisi kaaokseen, vaikka Norjan kyky ylläpitää vastaavaa Venäjä-agendaa Nato-jäsenyydestä huolimatta viittaisi siihen, että asiaintila voi muuttua”, kirjoittajat jatkavat.

Tätä alleviivaa myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin tuoreet lausunnot Ruotsin mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Lavrov kertoi Dagens Nyheterin eilisessä haastattelussa Venäjän varmasti reagoivan, mutta jätti täsmentämättä, miten.

Mielenkiintoinen osuus liittyy myös arvioihin Suomen ja Ruotsin ratkaisuista. Itse luin raporttia niin, että selvittäjien mielestä Suomen ja Ruotsin perusratkaisun pitäisi olla samanlainen. Joko molemmat pysyvät Naton ulkopuolella, tai sitten molemmat liittyvät jäseneksi. Kirjoittajat pitävät ongelmallisena tilannetta, jossa vain jompi kumpi hakeutuisi jäseneksi. Ymmärrän kirjoittajien näkemyksiä tässä asiassa. On myös todennäköistä, että jomman kumman maan jäsenhakemus nostaisi jäsenyyden kannatusta myös toisessa maassa. Suomi ja Ruotsi ovat tätä nykyä turvallisuuspoliittisesti hyvin lähellä toisiaan.

Raportissa arvioidaan, että Naton artikla 5 toisi lisäturvallisuutta Suomelle. Puutteena raportissa voi pitää sitä, että se ei juurikaan käsittele jäsenyyden tuomia velvoitteita Suomelle, mitä tulee muihin jäsenmaihin tai Naton erilaisiin operaatioihin.

Vaikka raportti tuo ainakin jonkun verran lisää aineksia ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, ei se silti anna mielestäni aihetta äkkikäännöksille asiassa. Pienen maan kannattaa pitää pitkät ja tarkasti harkitut kaaret keskeisissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuissaan. Kaiken perusta on viisas ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Suomen ja Ruotsin kannattaa ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, jos joskus sen perustelluksi koemme. Molemmat maat harjoittavat jo nyt tiivistä yhteistyötä Naton kanssa ja yhteistyötä on tarkoitus jatkaa. Tämä on perusteltua, mutta yhteistyön pitää tapahtua omista lähtökohdistamme.

Tällä hetkellä oma arvioni on, että Pohjois-Euroopan vakautta edistää se, että Suomi ja Ruotsi pysyvät sotilasliiton jäsenyyden ulkopuolella.

Osuustoimintaa

21.04.2016 - Blogi

Olen parhaillaan liittymässä myös paikalliseen valokuituosuuskuntaan, joka vetää tämän vuoden aikana meidän kulmille valokuituyhteydet sitä haluaville kiinteistöille.

Pankkimaailmasta tunnettu osuusliike on tietenkin Osuuspankki.

Osuustoiminta on mielestäni hyvä malli moneenkin tilanteeseen ja uusiakin osuuskuntia kannattaa monessa kohtaa perustaa. Osuustoiminta hyödyttää sen omistajia ja käyttäjiä. Voitot eivät valu ulkomaille.

HOK-Elantoa haluan kehittää eettisesti ja ekologisesti ja muutoinkin vastuullisesti toimivana kauppaketjuna, joka tarjoaa hyvää laatua ja kohtuuhinnat. Pidän tärkeänä, että HOK-Elanto voisi myös suosia kotimaista ruuantuotantoa ja muutenkin kotimaisuutta ja paikallisuutta.

En näe tarvetta sille, että ainakaan kovin monta hypermarkkettia enää rakennetaan toimialueelle. Toimivat lähipalvelut ovat monessa kohtaa tärkeämpiä.

HOK-Elannon markkina-asema on nyt jo vahva. Mielestäni pitää välttää sen vahvistamista enää kovin paljoa. Myös kilpailijoille pitää olla tilaa, koska yleensä ottaen se on kuluttajan etu.

Uskoisin tuntevani myös asiakkaan näkökulmaa, sillä perheemme työnjako on sellainen, että käyn usein hoitamassa talouden kauppaä-asiat. Tiedän, mitä maksaa vaikkapa jauheliha, omenat tai maitolitra.

Jos Sinulla on HOK-Elannon vaaleissa äänioikeus, ja haluat edustajistoon ehdokkaan, joka tuntee toimialueen, tietää, mistä puhutaan ja saa suunsa auki tarvittassa, pistä harkintaan numeroni 946.

Irania ja Venäjää

14.04.2016 - Blogi

Iran on yli 80 miljoonan asukkaan valtio Lähi-idässä. Monelle suomalaiselle se on aika vieras. Vähän varttuneemmat muistavat 1980-luvulta pitkän sodan Iranin ja Irakin välillä.

Maa on ollut eristyksissä viime vuodet, sillä kansainvälinen yhteisö on asettanut Iranille ison joukon talouspakotteita. Syynä on Iranin ydinohjelma, joka länsimaiden arvion mukaan on tähdännyt oman ydinaseen kehittelyyn. Vuodenvaihteessa saatiin voimaan vuosien neuvottelujen jälkeen Iranin ydinsulkusopimus, jossa Iran sitoutuu jäädyttämään ydinohjelmansa. Vastineeksi talouspakotteista suurin osa puretaan. 

Ydinsulkusopimus on hyvä asia. Sen toteuttaminen vaatii kuitenkin tarkkaa seurantaa. Siitä on vastuussa ennen muuta Kansainvälinen ydinenergiajärjestö IAEA.

Tämä johtaa Iranin markkinoiden avautumiseen. Maan valtavat öljy- ja kaasuvarat tulevat markkinoille ja samalla muu maailma voi kokolailla vapaasti myydä omia tuotteitaan Iraniin. Maa ei ole köyhä, ja koulutustasokin on suhteellisen hyvä. 

Suomalaisenkin liike-elämän kannattaa mielestäni harkita, voisiko Iranista löytyä omille tuotteille markkinoita. Nopeimmat syövät hitaat, ja nopeimmat ovat jo liikkeellä. Pienemmätkin yritykset voivat pärjätä. Vuokkoset -tuotteita kuulemma myydään jo tuhansissa Iranilaisissa marketeissa ja eteläpohjalaista lämpöpuuta rahdataan Iraniin kasvavat määrät. Hintakaan ei ole suurin kysymys, suomalainen laatu kiinnostaa. Tämä vinkkinä mainittakoon. Jos bisnestä kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä Suomen suurlähetystöön Teheranissa. 

Vedin ulkoasiainvaliokunnan delegaation matkan Iraniin 7.-12.4. Matkalla oli lisäkseni valiokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) ja kuusi muuta kansanedustajaa.

Meille järjestyi korkeatasoinen ohjelma Teheranissa. Tapasimme mm. varapresidentti Ebtekarin, ulkoministeri Zarifin, parlamentin puhemiehen ja kollegani, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan ja muita kollegoja.

Keskustelut olivat suoria ja hyviä. Saimme arvokasta tietoa maan näkemyksistä ja koko jännitteisen Lähi-idän tilanteesta. Samalla koetimme osaltamme edistää suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia Iranissa. Otimme esiin myös vaikeampia kysymyksiä, kuten ihmisoikeuksia. Niissä on tekemistä vielä. Esimerkiksi kuolemanrangaistuksia käytetään Iranissa yleisesti. Viime vuonna teloitettiin lähes tuhat ihmistä, mukana myös alaikäisiä. Myös naisten asema kaipaisi parannuksia.

Iranin potentiaali on valtava. Oma arvioni on, että Iranin rooli tulee Lähi-idässä kasvamaan voimakkaasti lähivuosina, sekä taloudellisesti että poliittisesti. Kannattaa siis pitää seurannassa. 

Viime päivinä on Suomessa ollut keskustelua Suomen ja Venäjän rajasopimuksesta. Taustalla on blogissanikin kirjoittama turvapaikanhakijoiden erikoinen virta Suomeen kahdelta pohjoisimmilta raja-asemalta, Sallasta ja Raja-Joosepista. Turvapaikanhakijat eivät niinkään olleet Syyrian pakolaisia, vaan pikemminkin usean kansallisuuden ihmisiä (mm. Intia ja Pakistan), jotka olivat asuneet jo vuosia Venäjällä. Jostain syystä tällainen virta yhtäkkiä alkoi. Sattumaan en usko. Taustalla on ollut organisointia ja rikollisuutta.

Maamme poliittinen johto eri tasoillaan kävi asiasta kuukausia neuvotteluja Venäjän kanssa ja lopulta päästiin asiassa ratkaisuun. Raja pitää jälleen.

Jotkut ovat kritisoineet, että EU:n olisi pitänyt hoitaa tämä asia. Henkilökohtaisesti pidän perusteltuna, että tämä asia hoidettiin kahdenvälisin neuvotteluin. Presidentti Niinistön mukaan sellaista toivettakin EU:n piiristä tuli.

Jos tämä olisi jätetty Brysselin hoidettavaksi, veikkaan, että asia olisi edelleen kesken, ja Ladat kurvailisivat kohti Raja-Jooseppia.

Sopimus ei ole täydellinen, mutta paras, mikä nyt oli saatavissa. Se on Suomen etujen mukainen. Kritisoijilta kysyn, olisiko todella ollut parempi jättää sopimus tekemättä.

Terveisiä Libanonista

21.03.2016 - Blogi

Terveisiä Libanonista

Sain äskettäin tilaisuuden käydä tutustumassa YK:n UNIFIL-operaatioon Libanonissa. Matka oli rankahko, mutta myös hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Suomen hallituksella on parhaillaan pohdinnassa Suomen osallistumisen laajuus kyseiseen YK-operaatioon tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä UNIFIL on osallistumiseltamme selvästi suurin kriisinhallintaoperaatiomme. Perinnettäkin on, sillä olemme turvanneet rauhaa alueella useaan otteeseen vuodesta 1982 alkaen. Libanonissa aikojen kuluessa palvelleita suomalaisia rauhanturvaajia on siis tuhansia. Tällä hetkellä joukkomme kuuluvat suomalaisjohtoiseen pataljoonaan, johon kuuluu myös irlantilaisia ja virolaisia rauhanturvaajia. Suomalaisia sotilaita on tällä hetkellä hieman yli 300.

Naapurimaa Syyrian kaoottinen tilanne on heijastunut myös Libanoniin, ja turvallisuustilanne on sen johdosta heikentynyt. Libanon on maantieteelliseltä kooltaan samaan suuruusluokkaa kuin Uusimaa. Syyriasta ja Palestiinasta tulleita pakolaisia Libanonissa on yli kaksi miljoonaa, tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Tilanne on vaikea.

Paikallisille vaikuttajille en viitsinyt kovin hirveästi surkutella Suomen turvapaikanhakijatilannetta.

Rauhanturvaajamme tekevät tärkeää ja arvokasta työtä. Rauha on hauras. Rauhanturvaajamme toimivat raja-alueella, jossa Libanonin ja Israelin suhteet ovat räjähdysherkät. Historiaakin alueella on. Matkaseurueemme nousi vuorelle, josta näki lähes koko alueen, sekä Galilean laaksoon.

Olosuhteissa on myös vaaransa, ja vuosien aikana myös suomalaisia rauhanturvaajia on menehtynyt alueella. Turvallisuuteen kiinnitetään tälläkin hetkellä paljon huomiota. Enpä ole itsekään luotiliivejä työmatkalla päälle pukenut tätä ennen.

Suomalaisia rauhanturvaajia arvostetaan. Sekä ammattisotilaamme että reserviläiset ovat hyvin koulutettuja. Suomalaiset tunnetaan myös siitä, että joukoillamme on hyvä taito tulla toimeen paikallisen väestön kanssa. Tämä on yksi alueella pärjäämisen edellytyksistä. 

Pariisin terrori-iskujen jälkeen Ranska pyysi EU-mailta apua terrorismin vastaisessa taistelussa. Suomi tullee vahvistamaan osallistumistaan koulutusoperaatiossa Irakissa. Tämän lisäksi hallitus parhaillaan harkitsee joko Malin tai Libanonin operaatiomme vahvistamista. Omasta mielestäni Libanonissa jatkaminen olisi luonteva vaihtoehto. Tunnemme alueen hyvin, ja myös meidät tunnetaan. On myös hyvä muistaa, että kriisinhallintaoperaatioissa joukkomme saavat arvokasta kenttäkokemusta todellisista olosuhteista, mikä osaltaan vahvistaa Suomen puolustuskykyä.

Jututin monia rauhanturvatehtävissä olevia suomalaisia. Olosuhteet ovat haastavat, ja varmasti koti-ikäväkin välillä vaivaa. Asenne on silti kohdillaan ja omaa työtä tehdään vahvalla osaamisella ja motivaatiolla. Erilaisissa rauhanturvatehtävissä vuosien varrella palvelleita suomalaisia on noin 50 000. He ovat paitsi turvanneet rauhaa, samalla toimineet myös erinomaisina maamme käyntikortteina.

Nostan hattua jokaiselle heistä.

On yhteiskuntasopimuksen aika

23.02.2016 - Blogi

Ratkaisun päivät sen suhteen alkavat olla lähellä. Hallitus on tullut osapuolia vastaan. Nyt on tärkeää, että myös työntekijä- ja työnantajapuolella on valmiutta jonkun verran joustaa omista vaatimuksista yhteiskunnan kokonaisedun vuoksi. Kilpailukykymme on heikko, maa velkaantuu ja työttömyys pahenee. Tämä kierre on nyt katkaistava. Kotipesä on saatava kuntoon, sillä maailmallakin on nyt tuulista.

Viime aikoina on kohistu puolustusvoimien harjoitusohjelmasta. Se on pääosin rutiininomaista jatkumoa aikaisemmillekin harjoituksille. Se sisältää oman harjoittelun lisäksi mm. pohjoismaista, eurooppalaista ja Nato-kumppanuuteen perustuvaa harjoittelua. Erityistä huomiota on nyt kiinnitetty muutamaan Yhdysvaltain kanssa tapahtuvaan harjoitukseen.

On tärkeää, että harjoitukset ylläpitävät maamme puolustuskykyä. Siihen tarvitaan harjoittelua myös kumppanimaidemme kanssa. On myös tärkeää, että kaikki harjoittelu menee riittävän puolustuksellisen ja poliittisen arvioinnin läpi. Viime kädessä tästä on vastuussa hallituksen ja tasavallan presidentin yhteinen hallituksen turvallisuuspoliittinen valiokunta, ns. TP-Utva.

On myös tärkeää, että eduskuntaa informoidaan riittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti. Erityisesti tämä tarkoittaa eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ja puolustusvaliokuntaa. Edellytämme, että tässä suhteessa hallitus parantaa toimintatapojaan. Näin on myös luvattu tehdä. Luontevinta omasta mielestäni olisi, jos tämä informointi voitaisiin tehdä pian sen jälkeen, kun TP-Utva on asiaa linjannut.

Asiasta toiseen. Caruna Oy taipui maltillistamaan ja jaksottamaan hinnankorotuksiaan. Tämä oli hyvä uutinen. Joskus vaikuttaminen kannattaa. Jatkon kannalta nyt tarvitaan vielä lakiuudistuksia, joilla kohtuuttomat kertakorotukset selkeästi estetään jatkossa. On myös syytä miettiä keinoja, joilla ylipäätänsä kevennetään paineita korottaa siirtohintoja.

Ja vielä asiasta kolmanteen, outoon ilmiöön. Venäjältä on viime kuukausina tullut turvapaikanhakijoita, mm. Intiasta. Rajanylitys on tapahtunut hieman merkillisistä paikoista, Suomen itärajan kahdelta pohjoisimmalta rajanylityspaikalta Sallasta ja Raja-Joosepista. Molemmilla raja-asemilla käyneenä ihmettelen, mistä turvapaikanhakijoille tulee edes mieleen taivaltaa noille erämaa-asemille.

Suomen viranomaiset ja myös poliittinen johto ovat viime viikkoina neuvotelleet venäläisten kanssa aktiivisesti siitä, miten raja saadaan jälleen pitämään. Itäraja on toiminut hyvin jo vuosikymmeniä. On tärkeää, että näissä neuvotteluissa saadaan pian tulosta aikaiseksi.

Ja vielä sana viinistä ja järjestä. Tämä onkin jo vähän vaikeampi aihe.

Kohtuus ja hyvä seura lienevät parhaita lisukkeita viinilasilliselle. Pori Jazzissa ja Järvenpään Puistobluesissa nämä kaksi yhdistettiin hyvään kulttuuriin ja eväisiin, minkä ansiosta molemmat festivaalit ovat olleet kuuluisia nimenomaan leppoisista piknik-henkisistä konserteistaan. Tuhannet uskolliset festivaalikävijät asettelivat vilttinsä vuodesta toiseen samaan paikkaan, oli esiintyjä kuka tahansa.

Kesästä 2014 lähtien alkoholilain tulkinta yhtenäistettiin koko maassa ja omien juomien nauttiminen festivaaleilla loppui seinään – vaikka Porissa tai Järvenpäässä alkoholista johtuvia järjestyshäiriöitä ei juuri edes ollut. Tuon kesän jälkeen suuri osa etenkin Puistobluesin vakivilteistä on jättänyt tulematta. Festivaalit ovat itse sopeutuneet tilanteeseen nähden niin hyvin kuin kykenevät, mutta etenkin Puistobluesissa yleisö on äänestänyt jaloillaan.

Uuden toimintamallin myötä on ollut myös merkkejä siitä, että humalahakuisuus on näillä festivaaleilla kasvanut alkoholin siirryttyä anniskelualueille pois arkipäiväisemmän ja yhteisöllisemmän piknik-juomisen ääreltä. Ennen festivaalialueen porttia vetäistään tukevat pohjahumalat, jallupulloa yritetään piilottaa leipään tai hedelmäsalaatti terästetään kirkkaalla viinalla. Tähän suuntaan alkoholinkulutusta ei pidä viedä. Päinvastoin, lainsäädännön on ohjattava alkoholinkäyttöä sivistyneempään suuntaan, kohti yhteisöllisempää kulttuuria, jossa alkoholi ei ole pääosassa.

Jätin perjantaina eduskunnassa lakialoitteen, joka kumoaisi alkoholilain nauttimiskieltopykälän yleisötapahtumia koskevan momentin. Tämä sallisi omien juomien nauttimisen myös yleisötapahtumissa, mikäli järjestäjä ja poliisi näin haluavat. Poliisilla ja järjestäjillä on paras tuntemus tilaisuuden järjestystekijöistä, jolloin he ovat myös parhaita arvioimaan alkoholijuomien sopivuuden tapahtuman luonteeseen.

Suomen kesässä on valtavasti kulttuuritapahtumia, joihin omat juomat eivät sovellu yritystoiminnan, tapahtuman luonteen tai järjestysseikkojen vuoksi lainkaan. Siksi kokoontumis- ja järjestyslaissa pysyy tulevaisuudessakin järjestäjä ja poliisin mahdollisuus kieltää omat juomat yleisötapahtumissa, mikäli näin parhaaksi nähdään.

Jos taas järjestäjä ja poliisi yhteistyössä toteavat, että omat juomat ovat tapahtumaan tervetulleita, ei lain pidä etupainoisesti ja kategorisesti tätä kieltää. Kumoamalla vanhentunut yleisötapahtumien nauttimiskielto parannetaan uusien ja vanhojen kulttuuritoimijoiden omaehtoisia toimintaedellytyksiä ja kannustetaan paikallisia toimijoita oman alueensa kulttuurin kehittämiseen yhdessä viranomaisten kanssa. Samalla luodaan alkoholikulttuuria, joka pyörii yhdessä olemisen ja sivistyneen kulttuurista nauttimisen ympärillä, ei päihtymisen tai humalahakuisuuden ympärillä.

Alkoholilakia uudistetaan nyt perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan johdolla, ja aihe herättää valtavasti tunteita. Rehulan pohjaesityksessä on paljon hyvää, ja keskustelua on jatkettava. Myös kansalaisten aktiivisuutta tarvitaan ja toivon, että festivaalikävijät osallistuvat mukaan keskusteluun.

Raittius on hyvä valinta, ja alkoholia käyttävillä kohtuukäyttö on hyvä valinta. Järki ja viinilasi voivat kuitenkin pysyä samassa kädessä – myös kulttuuritapahtumissa.

Karu meininki

08.02.2016 - Blogi

Sähkönsiirtoyhtiö Caruna Oy:n kymmenien prosenttien rajut korotukset ovat olleet yksi viime aikojen puheenaiheista. Hyvä niin. Taisin itse olla aivan ensimmäisten joukossa nostamassa Carunan kohtuuttomia sähkön siirtohintojen korotuksia julkiseen keskusteluun. Lähiviikkoina selvinnee, mihin kaikkeen tämä keskustelu johtaa. Ainakin siihen, että tällaiset kertakorotukset eivät käy.

Merkittävän osan Suomen sähkönsiirtoverkoista omistava Caruna Oy aikoo korottaa sähkön siirtohintojaan rajusti maaliskuun alussa. Korotuksen vaikutus siirtolaskun verolliseen loppusummaan on Caruna Oy:n alueella keskimäärin 27 % ja Caruna Espoo Oy:n alueella keskimäärin 22 %. Yksityisasiakkaiden laskelmien mukaan korotukset ovat tätäkin suurempia. 

Myös muutamat muut sähkönsiirtoyhtiöt ovat ilmoittaneet merkittävistä hinnankorotuksista.

Caruna Oy perustelee korotuksia investoinneilla sähköverkon huoltovarmuuden parantamiseen. Tavoitteena on se, että sähköverkko kestää paremmin esimerkiksi myrskyvaurioita. Huoltovarmuuden parantaminen on toki tärkeää, mutta sähkön kuluttajien kannalta tulossa olevat rajut äkkikorotukset ovat kohtuuttomia.

Huoltovarmuuden parantaminen tulee sähkömarkkinalaista. On tosin huomattava, että siinä on pitkät siirtymäajat, viitisentoista vuotta. Verkon parantamisen voi jaksottaa tasaisesti.

Caruna Oy on Suomen suurin sähkönsiirtoyhtiö, joka hallitsee noin 20 % paikallisista sähkönsiirtoverkoista. Yksityis- ja yritysasiakkaita on yhtensä noin 650 000 eri puolilla Suomea. Carunan pääomistajat ovat kansainvälisiä pääomasijoittajia.

Omistajat nähtävästi osaavat maksimoida voittonsa monopolillaan. Ainakin siltä näyttää, ja sisäisin korkojärjestelyin yhtiö on varmistanut, että veroja se ei maksa Suomeen kuin murusia. Ei hyvältä näytä. Meininki on aika karua.

Fortum myi siirtoverkkonsa Carunalle vuonna 2014. Myynnille oli Jyrki Kataisen hallituksen hyväksyntä, mutta hallituspuolueista Vasemmistoliitto ja oppositiopuolueista Keskusta ja Perussuomalaiset vastustivat myyntiä. Myynnin vastustajat halusivat pitää sähköverkon omistuksen kotimaisissa käsissä. Olin myös itse niiden joukossa, jotka yrittivät myyntiä estää. Tämän voi vahvistaa eduskunnan pöytäkirjoista.

Energiaviraston tehtävä on valvoa sähkönsiirron hinnoittelun kohtuullisuutta. Lain mukainen neljän vuoden tarkastelujakso tässä valvonnassa vaikuttaa liian pitkältä. Energiavirastolla pitää olla mahdollisuus puuttua ilmiselvästi kohtuuttomiin kertakorotuksiin tarvittaessa välittömästi. On hyvä asia, että elinkeinoministeri Olli Rehn on jo luvannut aloittaa nopean lainvalmistelun, joka estää jatkossa tällaiset korotukset.

Edellä mainittuja 22-27 prosentin korotuksia (ja suurempiakin) ei mielestäni voi pitää kohtuullisina, ja siksi Energiaviraston on syytä puuttua asiaan ja velvoitettava Caruna Oy oleellisesti pienentämään aikomiaan korotuksia.

Jos Energiavirasto katsoo, että se ei voi näin tehdä, katse kääntyy kuluttajaviranomaiseen. Myös kuluttajansuojan kannalta tällaiset korotukset ovat kohtuuttomia.

Jos Caruna haluaisi toimia fiksusti (ja pelastaa, mitä pelastettavissa on), se ilmoittaisi itse kohtuullistavansa aikomiaan korotuksia. Sen se ehtisi vielä halutessaan tehdä. Lähiviikot näyttävät, mistä järki ja kohtuus tässä asiassa löytyy, vai löytyykö mistään.

Käynnistelyä

14.01.2016 - Blogi

Tammikuu on kotimaan politiikassa yleensä aika hiljaista aikaa, mutta ei kuitenkaan aivan toimetonta. Itse koetan keskittyä vielä jonkin aikaa enimmäkseen isyysvapaaseen, mutta hieman tässä työasioitakin hoidellaan (esim. lasten päiväunien aikaan…). Politiikan vuosi elää käynnistelyvaihetta.

Ministeri Tiilikainen on juuri tehnyt päätöksen Hossan kansallispuiston perustamisesta Suomussalmen ja Kuusamon seudulle. Päätökselle on hyvät perusteet ja kohteesta tulee varmasti hieno.

Joskin itse olin eri mieltä, olisin toivonut, että kansallispuisto perustetaan Kirkkonummen Porkkalaan, joka on erilainen, mutta yhtä lailla hieno kohde. Molemmilla kohteilla on paikkansa myös Suomen historian ja itsenäisyyden kannalta. Porkkalaa olisi puoltanut sekin, että väkirikkaassa Etelä-Suomessa olisi mielestäni ollut uudelle kansallispuistolle suurempi tarve.

No, Porkkala nimitetään nyt luonnonsuojelualueeksi. Voi olla, että se myöhemmin korotetaan kansallispuiston statukselle. Toivottavasti näin käy, ja itse koetan asiaan aikanaan myötävaikuttaa.

Maailmallakin tapahtuu. EU:n komissio aloittaa Puolan kanssa keskustelut maan demokratian ja sananvapauden tilasta. Tämä on mielestäni perusteltua, koska Puolan hallitus näyttää kyseenalaistavan eurooppalaisia perusarvoja sananvapaudesta ja oikeusvaltiosta. Hallitus ottaa medioita käytännössä omaan ohjaukseensa ja puuttuu oikeuslaitoksen toimintaan. Tämä ei ole tervettä kehitystä.

Samankaltaista kielteistä kehitystä on ollut nähtävissä Unkarissa jo pidemmän aikaa. Itse asiassa olisi yhtä lailla perusteltua, että komissio aloittaisi vastaavat keskustelut myös Unkarin kanssa.

Puolan ja Unkarin huonosta politiikasta vastaa sinänsä demokraattisesti valittu poliittinen johto. Demokraattisenkin johdon on kuitenkin syytä muistaa kansainväliset sopimukset ja terveen demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien periaatteet.

Tänä vuonna eduskunnan käsittelyyn tulee ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, jonka osana laaditaan erikseen Nato-selvitys. Vieläkin lienee epäselvää kuka tai ketkä tuon selvityksen tekevät. Kysymys tekijöistä on paitsi relevantti, myös ajankohtainen. Hallitus kertonee tästä pian, jos aikoo aikatauluissa pysyä.

Kuulun varajäsenenä eduskunnan seurantaryhmään, joka seuraa selontekojen valmistelua. Toki myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana pääsen aikanaan täysipainoisesti näiden kysymysten päälle. Seurantaryhmä on jo aloittanut työnsä, ja osallistuin eilen työryhmän kokoukseen. Tässä vaiheessa työryhmä kartoittaa turvallisuustilannetta lähialueillamme ja laajemminkin.

Mielenkiintoista työtä.

Uutta Vuotta

01.01.2016 - Blogi

Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille. Toivottavasti se on edellistä parempi, vaikka elämmekin aika lailla kovia aikoja. Haasteita riittää niin kotimaassa kuin maailmallakin. Toisaalta pieni Suomi on kyllä historiassaan selvinnyt isommistakin vaikeuksista, joten jos olemme viisaita, näistäkin selvitään.

Joulu oli perheellemme tavallistakin erityisempi. Suurin jouluilo saapui meille jo vähän ennen joulua, ja nyt perheeseemme kuuluu myös kolmevuotias ihana ja reipas tyttö. Olemme koko porukka tästä hyvin iloisia ja onnellisia. Joulu on ihmeiden aikaa!

Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.  

-Kirsi Kunnas

Eli tässä on nyt parisen viikkoa totuteltu kahden lapsen perheen elämään. Meillä asuu nyt siis kaksi meille sijoitettua lasta, kaksivuotias poika ja kolmevuotias tyttö. Lapsista meillä ei ole tarkoitus kertoa sen tarkempia tietoja julkisuuteen, ei edes etunimiä. Sen voi sanoa, että suomalaisia ovat taustaltaan ja reippaita tapauksia molemmat!

Lapsimäärän tuplaantuminen kyllä enemmän kuin kaksinkertaistaa vauhdin ja vipinän, välillä metelinkin. Mutta se kuuluu kai asiaan. Ja välillä itketään ja välillä nauretaan, sellaista se on.

Tyttö tuli perheeseen sikälikin kyllä erinomaiseen aikaan, että eduskunnassa on nyt istuntotauko. Vaikka istuntotauoillakin yleensä teen töitä, aion ottaa nyt lähiajat aika rauhallisesti ja viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen parissa. On tärkeää, että tyttö saa hyvän alun meillä asumiseen. Juoksevat työasiat pystyn kyllä tässä ohessa silti hoitamaan.

Mutta mahdolliset yhteydenotot pyytäisin tekemään nyt mieluiten sähköpostitse. Yritän aina lasten päiväunien aikaan vastailla posteihin.

Toivotan blogini lukijoille valoa ja myötätuulta alkaneeseen vuoteen!

Joulurauhaa

21.12.2015 - Blogi

Eduskunnan syyskauden viimeinen istunto oli perjantaina. Tulin tänään vielä työpöytää siivoamaan ja rästihommia tekemään. Jos viime viikko oli eduskunnassa melkoista hulinaa yöhön venyneine istuntoineen, nyt täällä alkaa olla hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Joulurauha taitaa laskeutua eduskunnankin päälle.  Hyvä niin. Varsinkin Jouluna rauhan on mentävä kaiken muun edelle.

Eduskunnan syksy oli raskaanlainen. Suomen talouden tilanne on vakava. Hallitus on tuonut esityksiä, joiden tavoitteena on saada talous nousuun ja maamme velkaantuminen kuriin, mutta kritiikki on ollut voimakasta. Hallituksen tehtävä ei ole helppo. Jokaiselle uudistukselle ja säästölle löytyy vastustajansa. Tosi viisautta hallitus tarvitsee siinä, että löytää mahdollisimman oikeudenmukaisen tavan toteuttaa uudistuksia ja säästöjä.

Erityisen sääli on, että yhteiskuntasopimusta ei ole saatu sovittua työmarkkinajärjestöjen kesken. Se olisi työntekijöiden, ja koko Suomen, kannalta paras tapa tehdä tarvittavat uudistukset. Aika käy vähiin, mutta vuoden 2016 alussakin sen kyllä ehtisi sopia, jos vain tahtoa löytyisi. Toivon todella, että löytyy. Ns. pakkolakien tie on huonompi vaihtoehto, mutta siihen hallitus päätynee, jos sopimusta ei synny. Vanhoilla rakenteilla Suomen suunta ei muutu.

Maailmallakin on myrskyistä. Olen nyt toiminut ensimmäisen vuoteni loppuun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtana. Tämä on erittäin haasteellinen aika tuohon tehtävään, mutta toisaalta myös erittäin mielenkiintoinen. Oma motivaationi hoitaa tehtävä mahdollisimman hyvin on suuri.

Tapaan tänään vielä delegaation Palestiinasta, joka halusi tulla kertomaan viestinsä alueelta. Tällaisia eri maiden delegaatioiden ja diplomaattien tapaamisia kuuluu tehtäviini aika paljon, vaikka se ei paljoa ulospäin näykään.

Kiitän kaikista eri väylien kautta saamistani ystävällisistä joulutervehdyksistä. Tänä vuonna omat joulutervehdyksiini varaamani rahat olen lahjoittanut Pelastusarmeijalle ja Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

Toivotan kaikille blogini lukijoille mitä parasta Joulurauhaa!

YK on välttämätön

11.12.2015 - Blogi

Yhdistyneet kansakunnat on saanut laajasti höykytystä osakseen viime vuosien tapahtumien takia. Afganistan, Syyria, Ukraina, ja monet muut epäonnistumiset varsinkin Afrikassa saavat meidät oikeutetusti kysymään, mikä YK:n rooli ja arvo nykypäivän maailmassa on. YK ei ole pystynyt estämään sotaa eikä turvaamaan rauhaa niillä alueilla, missä sitä kipeimmin tarvitaan.

Vaikka YK on jo pitkään hoitanut tehtäväänsä puutteellisesti, ei sen merkitys kuitenkaan ole kadonnut. Yhdistyneiden kansakuntien tärkeys nousee juurikin siitä, että se on paikka, johon kaikki valtiot pääsevät keskustelemaan ja neuvottelemaan yhteisistä asioista. YK:ta ei luotu samanmielisten maiden kerhoksi, allianssiksi tai liittoumaksi. Se luotiin eripuraistenkin valtioiden keskustelufoorumiksi.

YK perustettiin 70 vuotta sitten, jotta toisen maailmansodan kauhut eivät toistuisi. Ihmiskunta oli saanut kokea sodassa paljon, ja toivottiin, että samaa ei tultaisi enää ikinä kokemaan. Nyt 2010-luvulla konfliktien luonteet ovat muuttuneet ja rajoja ylittävät haasteet kaipaavat entistä enemmän kansainvälistä yhteistyötä. Esimerkiksi parhaillaan Pariisissa käytävät YK-johtoiset ilmastoneuvottelut onnistuvat vain, jos jokainen valtio osallistuu talkoisiin. On välttämätöntä saada hyvä sopimus aikaiseksi

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Ban Ki-Moon vieraili Suomessa 9.12. juhlistamassa Suomen 60-vuotista jäsenyyttä YK:ssa. Mitä todennäköisimmin pääsihteeri Ban Ki-Moon saapui Suomeen tässä virassa viimeistä kertaa, sillä ensi vuonna YK:lle valitaan uusi pääsihteeri. YK:n käytävillä käydään jo neuvotteluja siitä, kuka Banin tilalle valitaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että nyt on mahdollisuus saada naispääsihteeri, todennäköisesti Itä-Euroopasta. Se olisi hieno, historiallinen tilanne, sillä naista ei ole koskaan aiemmin valittu YK:n pääsihteeriksi.

Sain itse kunnian isännöidä yhdessä eduskunnan puhemiehen kanssa Ban Ki-moonin vierailua eduskunnassa. Pääsihteeri vieraili johtamani ulkoasianvaliokunnan kokouksessa. Oli hieno ja arvokas kokemus. Keskustelimme tämän ajan kriiseistä ja niiden ratkaisemisesta sekä YK:n roolista kaikessa tässä. Pääsihteeri on viisas ja mukava mies.

Suomelle YK:n jäsenyys on yhtä tärkeä, kuin mille tahansa muulle pienelle maalle – meille ehkä jopa tärkeämpi. Suomi on halunnut olla aktiivinen, ihmisoikeuksiin ja lainvoimaisuuteen nojaava jäsenmaa, joka panostuksellaan vahvistaa maailman laajinta järjestöä ja sitä kautta edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.

Jäsenyyshakemuksen yhteydessä Suomi lupasi, että maamme omasta puolestaan tulee tekemään kaikkensa edistääkseen Yhdistyneiden kansakuntien jaloja pyrkimyksiä. Lupauksemme pitää yhä.

Laitakaupungin valot

30.11.2015 - Blogi

Helsingin Diakonissalaitos kutsui viisi kansanedustajaa tänään tutustumaan “laitapuolen kulkijoiden” elämään. Otin kutsun vastaan. Kävimme mm. Munkkisaaren päihde- ja mielenterveystyön palvelukeskuksen korvaushoidon yhteisössä, tapaamassa kodittomia, narkomaaneja, paperittomien klinikalla ja Nuorten Vamos-palvelukeskuksessa. Näimme paljon kurjuutta, syrjäytyneisyyttä ja köyhyyttä, mutta myös hyvyyttä ja hyvää tahtoa, valonpilkahduksiakin ja toivoa. Eväitä tuli myös päätöksentekoon. Oli hyvä kokemus. Ekskursion työnimenä oli “luokkaretki laitakaupungille”.

Osalla meistä menee elämä syystä tai toisesta raiteiltaan. Silloin harvempi selviää yksin. Kaikilla ei ole sukulaisia tai ystäviä auttamassa, eikä läheiset aina edes pysty auttamaan. Silloin tarvitaan yhteiskunnan ja/tai kolmannen sektorin apua. Helsingin Diakonissalaitos on kehittänyt hyviä toimintamalleja, joita kannattaa varmasti jakaa eteenpäinkin. Myös monessa muussa järjestössä on oman alansa erityistä osaamista. Hyviä käytäntöjä kannattaa jakaa. Jokainen elämä on pelastamisen arvoinen.

Eilen kävin Turussa pitämässä puheen Talvisodan muistotilaisuudessa. Talvisodan syttymisestähän tulee tänään kuluneeksi 76 vuotta. Tilaisuuden oli järjestänyt Karjalan Liitto ry. Arvokas tilaisuus. Maakuntajohtaja Kari Häkämies ja minä pidimme varmaan ihan kohtuulliset puheet, ehkä hyvätkin, mutta kyllä ne varjoon jäivät veteraanien esityksille. Paikallinen sotaveteraani muisteli talvisodan alkamispäiviä. Ikää oli mittarissa jo 90 vuotta, mutta ajatus ja puhe oli selvä ja kirkas – arvokas ja hieno puhe. Vaikuttava oli myös Turun veteraanikuoron esitys. Hattua täytyy nostaa näille kunniakansalaisillemme.

Enimmäkseen kuitenkin ulkopolitiikka on työllistänyt. Ranskan terrori-iskut ja niiden seuraukset ovat iso asia myös Suomelle. Nyt ensimmäistä kertaa testataan EU:n ns. turvatakuita. Suomi varmasti auttaa Ranskaa jollakin sopivalla tavalla, joka selvinnee lähiaikoina. Terrorismia vastaan pitää taistella yhteisessä rintamassa ja päättäväisesti.

Viime viikolla kävimme ulkoasiainvaliokunnan kanssa myös Virossa. Vierailimme mm. Ämarin lentotukikohdassa ja Naton kyberturvallisuuskeskuskessa. Keskustelimme myös perusteellisesti Viron parlamentin ulkoasianvaliokunnan kanssa. Sen puheenjohtaja Sven Mikser on itse asiassa tuttuni jo nuorisopolitiikasta alkaen. Yhteistyö virolaisten kanssa sujuu luontevasti ja hienosti.

Tätä naputellessani eduskunnan työhuoneessani radiouutiset kertoi juuri, että postilakkoon on syntynyt ratkaisu. Tämä on hyvä uutinen. Toivottavasti myös käynnissä olevissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa syntyy myönteinen ratkaisu, vaikka neuvottelutilanne onkin aika haastava. Se olisi Suomelle paljon parempi, kuin muut vaihtoehdot.

Amerikkaa ja sotea

12.11.2015 - Blogi

Olen ollut aika lailla lennossa tässä jonkun aikaa. Johdin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan delegaatiota Yhdysvallan matkalla marraskuun alussa. Kohteina olivat maailmanpolitiikan kannalta keskeiset New York ja Washington D.C. Samaan aikaan Suomessa syntyi jonkin sortin hallituskriisi sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen kanssa, eli nk. sote-ratkaisu. Onneksi siitäkin selvittiin.

Ulkoasianvaliokunnan tehtäviin kuuluu luonnollisesti ulkosuhteiden hoito. Paitsi Suomen ja Yhdysvaltain suhteiden hoitoon, paneuduimme matkalla myös YK:n kautta ajankohtaisiin kysymyksiin ja kriiseihin. Niitähän valitettavasti riittää.

Matkan alkuosassa meillä oli lukuisia vierailuita YK:n päämajassa. Saimme myös matkan aikana tietää, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon on tulossa Suomeen joulukuun alussa. Tämä on hieno asia.

Keskustelunaiheita YK:ssa olivat mm. Lähi-idän ja Afrikan tilanteet sekä Eurooppa koetteleva pakolaiskriisi. Tapasimme myös Venäjän YK-lähettiläs Vitaly Churkinin.

Washingtonissa keskityttiin enemmän Yhdysvaltain tilanteeseen ja maidemme kahdenvälisiin suhteisiin. Tapasimme kongressin jäseniä, hallinnon edustajia, tutkijoita ja asiantuntijoita. Kovatasoisin poliitikkotapaaminen oli epäilemättä senaattori John McCain. McCain jäi kakkoseksi presidentinvaalissa vuonna 2008, kun Barack Obama valittiin ensimmäisen kerran. McCain on edelleen Yhdysvalloissa hyvin tunnettu ja vaikutusvaltainen poliitikko. Kova luu, täytyy sanoa, myös tapaamisemme perusteella.

Seurasimme luonnollisesti matkalta käsin tiiviisti myös sote-vääntöä, johon hallitus oli vähällä kaatua. Itse kyllä uskoin koko ajan järjen voittavan ja sovun syntyvän. Kaikesta päätellen se meni kyllä hyvin täpärälle. Syntynyt ratkaisu sinänsä vaikuttaa aivan kelvolliselta. Sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy tämän hetken lähes 200 toimijalta 15 sote-piirille, joten hallinto yksinkertaistuu huomattavasti. Kansalaisten yhdenvertaisuus myös paranee. Jos uudistus etenee, niin kuin pitää, myös hoitoketjut selkeytyvät ja jonot lyhenevät. Paljon on vielä kuitenkin pähkäiltävää, ennen kuin asia on maalissa.

Oman vaalipiirini Uudenmaan kannalta uudistus on suuri, muttei nyt kuitenkaan aivan valtaisa, koska meillä on jo entuudestaan sote-alueen kokoinen HUS, eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Sen rajoja ei tässä muutella. Mutta maakunnallinen vastuu päättää asioista kasvaa ja demokratia paranee. Se tarkoittaa mm. sitä, että maakunnalliset päättäjät valitaan jatkossa vaaleilla.

Kuntakentälle muutos on suuri, sillä sote-palveluiden järjestäminen poistuu kuntien tehtävistä. Tavoite on silti se, että usein tarvittavat sote-palvelut ovat saatavilla kotikunnasta. Lääkäriin on päästävä, kun tarvetta on.

Ruotsin terveisiä

15.10.2015 - Blogi

Kävin maanantaina ja tiistaina Ruotsissa, jossa järjestettiin Pohjoismaiden ja Baltian maiden ulkoasiainvaliokuntien NB8-kokous. Tämä tapaaminen järjestetään kahdesti vuodessa, seuraavan kerran ensi keväänä Tallinnassa. Oli mielenkiintoista tutustua kollegoihin alueeltamme. Ruotsin ja Viron kollegat tosin olivat jo entuudestaan tuttuja.

Kävimme useamman tunnin keskustelut ajankohtaisista aiheista. Yleisesti olimme tyytyväisiä siitä, että tulitauko Itä-Ukrainassa on pitänyt syyskuun alusta lähtien. Nyt on tärkeää jatkaa raskaan aseistuksen poisvetämistä alueelta ja muutenkin toteuttaa ns. Minskin sopimusta.

Turvapaikanhakijatilanne on muuttunut radikaalisti kaikissa Pohjoismaissa, ehkä Islantia lukuunottamatta. Baltian maihin ei toistaiseksi kovin massiivista maahanmuuttoa ole tapahtunut. Suurin paine kohdistuu varsinkin Ruotsiin, mutta myös Tanskaan, Norjaan ja Suomeen. Kävimme keskustelua keinoista, joilla tilannetta saataisiin paremmin hallintaan.

Erityisen tärkeää on lopulta puuttua myös pakolaisuuden alkujuurilla erityisesti Syyriassa, Irakissa ja muutamissa Afrikan valtioissa. Tämä on hidasta ja vaikeaakin, mutta lopulta kestävin tapa. Jos syihin ei puututa, on riskinä, että olemme nähneet pakolaisuudesta vasta jäävuoren huipun. Lähi-idässä ja Afrikassa kyllä väkeä riittää. Jos levottomuudet jatkuvat ja pahenevat, porukkaa voi lähteä liikkeelle enemmänkin.

Tapasimme myös Ruotsin ulkoministeri Margot Wallströmin. Kannustin häntä juuri siihen, että kansainvälinen yhteisö etsisi nyt nopeasti tapaa saada Syyrian sotatila nopeasti rauhoittumaan. Venäjä on aloittanut sotilaallisen operaation alueella, eikä sen vaikutuksista ole vielä tarkkaa tietoa. Näyttää siltä, että vaikutukset eivät ole pelkästään myönteisiä. Tilanne on jännitteinen.

Tiistaina 20.10. klo 14 alkaen eduskunnassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu. Saan puheenvuoron siinä heti pääministerin ja ulkoministerin jälkeen. Täytyykin valmistella puhe siihen tässä lähipäivinä.

Kotikulmillani Tuusulan Kellokoskella, ja vähän muuallakin, ollaan aiheellisesti huolissaan Kellokosken psykiatrisen sairaalan tulevaisuudesta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n johdossa on aikeita lakkauttaa sairaala ja siirtää toimintoja varsinkin avohoitoon ja Helsinkiin. Toivon, että HUSin päättäjät miettivät vielä. Kellokosken sairaala on vahva osaamiskeskittymä, jota arvostavat niin potilaat, henkilökunta kuin kyläyhteisökin. Epäilen, että sairaalan henkeä ja hyviä tuloksia ei voi noin vain siirtää muualle. Toivottavasti HUS tekee kokonaisuuden kannalta viisaan ratkaisun ja sairaala jatkaa nykyisellä sijainnillaan, toimintojaan kehittäen.

Perhemajoitusta turvapaikanhakijoille?

29.09.2015 - Blogi

En nyt kauhean usein lähde kommentoimaan, mitä tuubaa nettikeskusteluissa milloinkin liikkuu, mutta teen nyt poikkeuksen. Ylipäätään kyllä haluan muistuttaa siitä, että netistä löytyy paljon asiaa, mutta myös paljon asian vierestä. Osa netissä liikkuvasta tavarasta voi olla jopa tahallista väärinymmärrystä. Kaikkien on sikäli syytä olla kriittisiä netistä lukemansa suhteen. Kyse on tästä tämän hetken kuumasta perunasta, eli turvapaikanhakijatilanteesta.

Viime torstain kyselytunnilla sain pitkästä aikaa puheenvuoron. Sekin on muuten syytä todeta, että siellä ei saa puheenvuoroa suinkaan aina, kun haluaa. Sen saa silloin, kun puhemies puheenvuoron päättää antaa.

Keskustelussa oli turvapaikanhakijatilanne, joka kovasti kuohuttaa monien mieliä. Eurooppa ja Suomi ovatkin melkoisessa tilanteessa Lähi-idästä ja Afrikasta tulevan maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden kanssa.

Suomi on mukana EU:n Schengen-sopimuksessa. Rajat ovat auki Euroopassa, ja turvapaikanhakijoita tulee tänne pohjoiseen asti. Olemme myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sitoutuneet siihen, että maahamme tulevat turvapaikanhakijat saavat asiallisen käsittelyn. Keillä on kotimaassaan aito hätä, saavat turvapaikan. Ketkä ovat muulla asialla, käännytetään.

Viime kyselytunnilla käytin aiheesta keskusteltaessa seuraavan puheenvuoron:

”Arvoisa puhemies! Kaikista tärkeintä luonnollisesti on puuttua näihin kriisien syihin ja tilanteeseen varsinkin tuolla Lähi-idässä, jotta ihmisten ei tarvitse lähteä sieltä kotiseuduiltaan. Nuo toimet, mitä EU-tasolla on nyt päätetty, kuulostavat oikeansuuntaisilta, mutta kovasti työtä pitää jatkaa, että siinä päästään eteenpäin. 

Kovin nopeasti kuitenkaan tuloksia tuskin saadaan, valitettavasti, ja varmaan turvapaikanhakijoitten virta Suomeenkin jatkuu. Vastaanottokeskukset ovat täynnä. Olen ymmärtänyt, että yhden yön majoittaminen maksaa tuommoisen 40 euroa yhteiskunnalle noin keskimäärin. Voisiko tätä kotimajoitusta ja perhemajoitusmallia kehittää vielä eteenpäin, että tämmöiset ihan tavalliset perheet, jotka haluavat ottaa turvapaikanhakijan luokseen asumaan, voisivat saada vaikka jonkun pienen, vaikka nimellisenkin, kulukorvauksen siitä, vaikkapa 10 euroa per yö, että otetaan luokse asumaan? Näin saataisiin nopeasti paikkoja, ja uskon, että toisaalta tämä olisi myös kaikista paras tapa kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan niille, jotka turvapaikan Suomesta lopulta saavat. Voisiko tähän kehittää nopeasti jonkun selkeän mallin?” 

Tästä joku tai jotkut rakensivat tekstin, että olen nyt puuhaamassa kotiansa pakolaisten käyttöön tarjonneelle Juha Sipilälle kymmenien tuhansien eurojen vuositulot.

Tästä ei ole kysymys eikä Sipilä ole saamassa kymmenien tuhansien eurojen vuosituloja.

Kysymys on siitä, että jos aivan tavalliset suomalaiset perheet oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti haluavat ottaa luokseen turvapaikanhakijan tai turvapaikanhakijaperheen, siitä voisi saada jonkinlaisen kulukorvauksen, esimerkiksi 10 euroa vuorokaudessa. Jos tällainen malli rakennettaisiin, pitäisi ratkaista, kuuluuko tähän jonkinlainen velvoite myös ruokailun järjestämisestä.

Ajatukseni lähti siitä, että perheen ei tarvitsisi isompaa tappiotakaan tehdä, jos turvapaikanhakijan majoittaa. Mutta ei voittoakaan.

Yhteiskunnalle tämä kyllä toisi aika huomattaviakin säästöjä, sillä vastaanottokeskuksissa majoitus maksaa valtiolle noin 40 euroa/henkilö/vuorokausi.

Perhemajoitus olisi myös hyvä tie mahdollista kotouttamisprosessia ajatellen. Miten sen lähemmin voisi päästä tutustumaan suomalaiseen elämäntapaan ja arvomaailmaan, kuin asumalla suomalaisessa perheessä?

Mitään aloitetta tms. en siis tästä ole tehnyt, vaan käyttänyt ko. puheenvuoron. Vastauspuheenvuorossaan pääministeri suhtautui ajatukseen rakentavasti.

Jää nähtäväksi, kehitetäänkö tähän joku selkeä ja oikeudenmukainen malli, vaiko eikö.

Kyllä siinä omasta mielestäni järkeä voisi olla.

Vähän kaikenlaista

17.09.2015 - Blogi

Tässä on nyt vähän kaikenlaista. Aika isojakin asioita. Turvapaikanhakijatilanne on räjähtänyt käsiin niin Euroopassa kuin Suomessakin. Suomi on suurelta osin pysähtymässä perjantain mielenilmauksen vuoksi. Pääministeri piti harvinaisen tv-puheen.

Tulin juuri tasavallan presidentin luota. Ulkoasiainvaliokunta teki vierailun presidentin linnaan presidentin kutsusta. Kävimme läpi ajankohtaista ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta. Turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut valtavaa vauhtia ja aiheuttaa melkoisen haasteen Euroopalle ja myös suomalaiselle yhteiskunnalle. Kriisin juuriin pitäisi etsiä ratkaisuja. Mm. Syyrian tilanteeseen pitäisi viimeinkin etsiä ratkaisuja, jotta maasta ei tarvitsisi lähteä. Mutta kriisipesäkkeitä on useita.

Keskustelimme myös mm. Ukrainan kriisistä ja pohjoismaisesta turvallisuusyhteistyöstä. Valiokunta on tekemässä vierailun Ruotsiin parin viikon kuluttua, jossa käymme Suomen ja Ruotsin yhteistyökuvioita tarkemmin läpi. Toki olemme kiinnostuneita myös Ruotsin Nato-keskustelusta.

Vaan onhan tässä kotimaassakin. Hallitus teki itse paketin työelämän uudistamisesta, kun yhteiskuntasopimusta ay-liikkeen kanssa ei valitettavasti syntynyt. Paketissa on paljon senkaltaisia uudistuksia, jotka ovat tässä tilanteessa välttämättömiä. Työllistämisestä täytyy tehdä entistä houkuttelevempaa. Toisaalta samalla pitäisi katsoa, etteivät työntekijän aseman heikennykset kohdistu liiallisesti samoihin ihmisiin esimerkiksi hoitoalalla tai poliiseissa. Onkin toivottavaa, että ay-liike voisi tulla vastaan, jotta paketista saataisiin oikeudenmukaisempi. Pääministeri Sipilä perusteli tätä hyvin eilisessä tv-puheessaan.

Suomi on velkaantunut kovaa vauhtia seitsemän vuotta. Noin miljoona euroa tunnissa vuodesta toiseen, tälläkin hetkellä. Samalla työttömyys on hitaasti mutta varmasti pahentunut koko ajan. Ei näin voi jatkaa. Jotain pitää tehdä, siitä on kysymys.

Säästöjen hakeminen on vaikeaa, ja hutejakin tulee. Yksi huti mielestäni on joukkoliikenteeseen kohdistuvat säästöt, jotka ovat lakkauttamassa lähes 30 junaliikenteen asemapaikkaa eri puolilta Suomea. Omassa vaalipiirissäni vaakalaudalla ovat H- ja Y-junat. Molemmilla on alueillaan iso tarve ja junavuorojen lopettaminen olisi iso menetys. Joukkoliikenteen vähentäminen myös lisää yksityisautoilua ja pääkaupunkiseudun ruuhkia. Ei kovin järkevää.

Pahoittelen, että blogin päivitystiheys on harventunut. Koetan katsoa, ettei tule tavaksi, sillä sivuilla on paljon kävijöitä – kiitos siitä! Työtilanne on viime viikkoina ollut todella kiivas, eikä taida ihan heti helpottaakaan. Mutta ponnistellaan!

Sorvin ääressä

20.08.2015 - Blogi

Kesä tuli ja meni, mutta aurinkokelit jatkuvat. Keskikesällä aurinkoa ei paljon näkynytkään. Oma kesä meni osin loman ja osin työn merkeissä. Ulkopolitiikassa sattui ja tapahtui, ja se tottakai piti myös allekirjoittanutta hereillä. Ja sama meno taitaa jatkua. Politiikan syksy on alkanut.

Eduskunnan istunnot alkavat vasta syyskuun alussa, mutta käytännössä työt ovat jo vauhdissa. Tässä vaiheessa on erilaisia valmistavia kokouksia. Olin juuri pari päivää Jyväskylässä, missä pidimme keskustan eduskuntaryhmän työvaliokunnan ja ministeriryhmän yhteiskokouksen. Keskustelimme paljon yhteiskuntasopimuksesta, jota parhaillaan koetetaan juosta kasaan. Pian selvinnee, päästäänkö asiassa eteenpäin. Tätä kirjoitettaessa ei kovin lupaavalta näytä. Järjestöt näyttävät pysyvän omissa poteroissaan. On sääli, jos eteenpäin ei päästä. Vaihtoehdot yhteiskuntasopimukselle ovat huonompia.

Alkukesän iso asia oli Helsingin ETYJ-kokous, joka lässähti kiistaan venäläisten osallistumisoikeudesta tapahtumaan. Kyse oli siitä, kuuluuko kokous sarjaan, jossa joidenkin venäläisten poliitikkojen matkustuskiellot ovat voimassa vaiko eikö. Suomi päätti kysyä ns. notifikaatiomenettelyn kautta asiasta EU-mailta. Osalle osallistuminen olisi sopinut, mutta osalle ei. Näin ulkopolitiikan ylin johto päätyi siihen, että pakotelistalla olleita venäläisiä ei päästetty maahan. Tämän seurauksena Venäjä veti osallistumisensa kokoukseen minimiin ja protestoi päätöstä voimakkaasti. Harmillinen prosessi ja lopputulos.

Ulkoasianvaliokunta piti ylimääräisen kokouksen heinäkuussa, koska Suomen piti päättää osallistumisesta Välimeren siirtolaisvirtojen hillitsemiseen liittyvään operaatioon. Valiokunta päättikin asiasta yksimielisesti, mukana ollaan. Tässä vaiheessa kyse on tosin vain pienestä, vajaan kymmenen hengen osastosta lähinnä hallinto- ja valvontatehtävissä. Luultavasti operaatio kasvaa syksyllä, sellaiset ovat merkit.

Siirtolaiskysymys on kasvanut lyhyessä ajassa suureen mittakaavaan. Tähän Suomessakin on syytä pian herätä. Ihmisiä tulee varsinkin Afrikasta ja Syyriasta nyt kovalla paineella. Osa kuolee matkalla Välimeren yli. Painetta on varsinkin Turkkiin, Kreikkaan ja Italiaan, mutta monella matka jatkuu sieltä pohjoiseen. Suomikaan ei tältä kehitykseltä tule välttymään.

Oleellisinta olisi vaikuttaa siihen, että sodat ja köyhyys helpottaisivat lähtömaissa. Silloin lähtemisen tarvekin olisi pienempi. Tässä on ratkaisun avain, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Yrittää silti mielestäni kyllä kannattaisi.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävään kuuluu paljon myös suurlähettiläiden ja diplomaattien tapaamisia. Niissä merkeissä tämäkin päivä pitkälti menee. Nytpä täytyykin jo kiiruhtaa ensimmäiseen tapaamiseen. Morjens!

Hyvää kesää!

30.06.2015 - Blogi

Eduskunta päätti äsken kevätkauden viimeisen istuntonsa, ja istuntotauko alkoi. Joitakin pikku tehtäviä tässä vielä on, mutta heinäkuu on itselläni pääasiassa lomakuukausi. Poikkeuksen tekee viikko kuun puolivälissä Porin Suomi Areenassa, jossa osallistun useampaakin seminaariin ja paneeliin. Pari juhlapuhetta on myös heinäkuun ohjelmassa. Mutta muutoin ajattelin kyllä ihan vähän huilaillakin, kevään rypistys on kuitenkin ollut ihan kohtalainen.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana yksi uusi tehtäväsarka on suurlähettiläiden tapaaminen. Eri maiden diplomaatit haluavat tavata ja keskustella maidemme suhteista ja kansainvälisestä politiikasta laajemminkin. Esimerkiksi tänään tapasin Malesian suurlähettilään ja huomenna Saksan.

Kesäkuun istunnot eduskunnassa ovat olleet pääsääntöisesti aika rutiininomaisia. Ehkä merkillepantavinta oli keskustelu sääntelyn purkamisesta, josta pääministeri antoi ilmoituksensa viime viikolla. Keskustelussa tuli pääministerin esitykselle harvinaisen paljon tukea yli puoluerajojen. Se antaa uskoa siihen, että tällä saralla voitaisiin saada myös edistystä aikaiseksi. Olemme myös omassa eduskuntaryhmässäni aloittaneet työn, jotta eteenpäin päästään. Uskon, että näin myös tulee tapahtumaan.

Tällaisilla lyhyillä terveisillä toivotan Sinulle ja läheisillesi hyvää kesää. Toivottavasti aurinkoakin näemme sopivan määrän Suomen kesässä.

PS. Itse olen tosiaan heinäkuussa vähän huonommin tavoitettavissa, mutta avustajani Sonja Huttunen on kyllä töissä. Voit halutessasi tavoitella myös häntä.

Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajuus

11.06.2015 - Blogi

Olen tällä viikolla aloittanut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Tehtävä on tärkeä ja haasteellinenkin, ulkoasiainvaliokunta on kiistatta yksi eduskunnan arvostetuimmista valiokunnista. Olen otettu siitä, että olen saanut tällaisen luottamuksen. Motivaatio tehtävään on korkealla.

Valiokunnan kokoonpano on todella vahva. Puolueet ovat laittaneet valiokunnan jäseniksi enimmäkseen raskainta sarjaansa. Valiokunnan jäseninä on kokeneita poliitikkoja, puoluejohtoa ja useita entisiä ministereitä.

Ensimmäinen virallinen tapaaminen uudessa roolissa oli tänä aamuna, kun tapasin Suomessa valtiovierailulla olevan Islannin ulkoministerin. Keskustelimme ajankohtaisista politiikan kysymyksistä, varsinkin Ukrainan kriisistä ja tilanteesta Pohjois-Euroopassa. Maittemme keskinäiset suhteet ovat erinomaisella tolalla, joskin aina voi edelleen parantaa. Esimerkiksi opiskelijavaihdon lisääminen voisi olla tähän yksi tapa.

Valiokunta pääsi tänään myös isojen asioiden äärille, kun saimme selvityksen siitä, miten Hornet -hävittäjien uusimisprosessia aloitellaan. Hornetit vanhenevat 2020-luvun loppuun mennessä. Hankinta on sekä poliittisesti että taloudellisesti suuri, joten sen suunnittelu on aloitettava jo nyt. Kustannus voi olla suuruusluokaltaan 5-10 miljardia euroa, eli kyse on todella kalliista kertainvestoinnista. Se on kuitenkin välttämätön Suomen puolustuksen uskottavuuden kannalta.

Puheenjohtajuus tulee työllistämään aika lailla. Kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin on tullut jo pitkä rivi ja tehtävällä on merkitystä Suomen kansainvälisten suhteiden hoitamisen kannalta. Sillä vakavuudella tähän täytyy suhtautua.

Toiseksi valiokunnaksi minulle tuli jäsenyys puolustusvaliokunnassa. Eli aika vahva ulko- ja turvallisuuspoliittinen vastuu tässä nyt tälle vaalikaudelle lankesi. Ja näillä sektoreilla elämme aikaisempaa jännitteisimpiä aikoja, valitettavasti. Mutta pienen Suomen pitää uusissakin tilanteissa pärjätä.

Itse ajattelen niin, että parasta turvallisuuspolitiikkaa Suomelle on viisas ulkopolitiikka.

Uusi hallitus aloittaa

29.05.2015 - Blogi

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on juuri nimittänyt maahan uuden hallituksen. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelma on nyt julkistettu ja hallituksessa on 14 ministeriä. Onnea heille tuleviin tehtäviin. Tehtävä hallituksella ja eduskunnalla ei ole helppo. Velkaantuminen pitää pysäyttää ja Suomi pitää kääntää takaisin nousun tielle.

Löysin myös oman nimeni monista ministerispekulaatioista. Fakta on se, että keskustalla oli tällä kertaa pitkä rivi ministeriksi päteviä ja sopivia henkilöitä. Salkkuja ei riitä kaikille, ja Sipilä halusi osaamisen lisäksi katsoa myös muita seikkoja, kuten alueellista ja sukupuolten välistä tasapainoa. Uskon, että valittu joukkue on hyvä. Aika näyttää, miten se käytännössä toimii.

Ja enköhän löydä eduskunnasta aivan mielekästä tekemistä. Olen ennenkin löytänyt, ja uskon, että niin jatkossakin. Vaikuttaa voi monella tavalla ja monenlaisista asemista.

Tiistaina eduskunta käy ruotimaan uuden hallituksen ohjelmaa. Oppositio varmasti haukkuu sen pystyyn. Leikkaukset on tehty väärin ja muutenkin ohjelma on kelvoton. Kritisoimisen varaa varmasti onkin, mutta toivottavasti myös uskottavia vaihtoehtoja esitetään.

Kuten jo ennen vaaleja blogiini useasti kirjoitin, Suomi ei voi jatkaa rajun velkaantumisen tiellä. Sen pysäyttäminen edellyttää myös säästöjä. Niistä osa on aika tuskallisiakin. Esimerkiksi koulutukseen ja esiopetukseen tehtävät leikkaukset ovat mielestäni epämiellyttäviä. Varmasti monta muutakin kohtaa tekisin itse hieman toisin.

Hallitusohjelma on kuitenkin kolmen hallituspuolueen yhteinen kompromissi, johon olemme luvanneet sitoutua. Sillä siis mennään, vaikka hammasta purren.

Ja on siinä iloisiakin asioita. Turhaa byrokratiaa ja sääntelyä puretaan. Esimerkiksi asuntopoliittinen linjaus sisältää paljon hyviä ehdotuksia, joita olin itsekin laatimassa. Tällä ohjelmalla saadaan vasarata paukkumaan, niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.

Omaishoitoon ja perhehoitoon sekä lapsiperheiden kotiapuun panostetaan, myös lastensuojeluun. Kaikista pienimpiä eläkkeitä korotetaan.

Suurena linjana tavoitellaan yrittäjyyden ja työllisyyden vahvistamista. Se on avain myös Suomen kääntämisessä uuden nousun tielle.

Tässä tavoitteessa hallituksen on syytä onnistua.