Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajuus

11.06.2015 - Blogi

Olen tällä viikolla aloittanut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Tehtävä on tärkeä ja haasteellinenkin, ulkoasiainvaliokunta on kiistatta yksi eduskunnan arvostetuimmista valiokunnista. Olen otettu siitä, että olen saanut tällaisen luottamuksen. Motivaatio tehtävään on korkealla.

Valiokunnan kokoonpano on todella vahva. Puolueet ovat laittaneet valiokunnan jäseniksi enimmäkseen raskainta sarjaansa. Valiokunnan jäseninä on kokeneita poliitikkoja, puoluejohtoa ja useita entisiä ministereitä.

Ensimmäinen virallinen tapaaminen uudessa roolissa oli tänä aamuna, kun tapasin Suomessa valtiovierailulla olevan Islannin ulkoministerin. Keskustelimme ajankohtaisista politiikan kysymyksistä, varsinkin Ukrainan kriisistä ja tilanteesta Pohjois-Euroopassa. Maittemme keskinäiset suhteet ovat erinomaisella tolalla, joskin aina voi edelleen parantaa. Esimerkiksi opiskelijavaihdon lisääminen voisi olla tähän yksi tapa.

Valiokunta pääsi tänään myös isojen asioiden äärille, kun saimme selvityksen siitä, miten Hornet -hävittäjien uusimisprosessia aloitellaan. Hornetit vanhenevat 2020-luvun loppuun mennessä. Hankinta on sekä poliittisesti että taloudellisesti suuri, joten sen suunnittelu on aloitettava jo nyt. Kustannus voi olla suuruusluokaltaan 5-10 miljardia euroa, eli kyse on todella kalliista kertainvestoinnista. Se on kuitenkin välttämätön Suomen puolustuksen uskottavuuden kannalta.

Puheenjohtajuus tulee työllistämään aika lailla. Kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin on tullut jo pitkä rivi ja tehtävällä on merkitystä Suomen kansainvälisten suhteiden hoitamisen kannalta. Sillä vakavuudella tähän täytyy suhtautua.

Toiseksi valiokunnaksi minulle tuli jäsenyys puolustusvaliokunnassa. Eli aika vahva ulko- ja turvallisuuspoliittinen vastuu tässä nyt tälle vaalikaudelle lankesi. Ja näillä sektoreilla elämme aikaisempaa jännitteisimpiä aikoja, valitettavasti. Mutta pienen Suomen pitää uusissakin tilanteissa pärjätä.

Itse ajattelen niin, että parasta turvallisuuspolitiikkaa Suomelle on viisas ulkopolitiikka.

Uusi hallitus aloittaa

29.05.2015 - Blogi

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on juuri nimittänyt maahan uuden hallituksen. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelma on nyt julkistettu ja hallituksessa on 14 ministeriä. Onnea heille tuleviin tehtäviin. Tehtävä hallituksella ja eduskunnalla ei ole helppo. Velkaantuminen pitää pysäyttää ja Suomi pitää kääntää takaisin nousun tielle.

Löysin myös oman nimeni monista ministerispekulaatioista. Fakta on se, että keskustalla oli tällä kertaa pitkä rivi ministeriksi päteviä ja sopivia henkilöitä. Salkkuja ei riitä kaikille, ja Sipilä halusi osaamisen lisäksi katsoa myös muita seikkoja, kuten alueellista ja sukupuolten välistä tasapainoa. Uskon, että valittu joukkue on hyvä. Aika näyttää, miten se käytännössä toimii.

Ja enköhän löydä eduskunnasta aivan mielekästä tekemistä. Olen ennenkin löytänyt, ja uskon, että niin jatkossakin. Vaikuttaa voi monella tavalla ja monenlaisista asemista.

Tiistaina eduskunta käy ruotimaan uuden hallituksen ohjelmaa. Oppositio varmasti haukkuu sen pystyyn. Leikkaukset on tehty väärin ja muutenkin ohjelma on kelvoton. Kritisoimisen varaa varmasti onkin, mutta toivottavasti myös uskottavia vaihtoehtoja esitetään.

Kuten jo ennen vaaleja blogiini useasti kirjoitin, Suomi ei voi jatkaa rajun velkaantumisen tiellä. Sen pysäyttäminen edellyttää myös säästöjä. Niistä osa on aika tuskallisiakin. Esimerkiksi koulutukseen ja esiopetukseen tehtävät leikkaukset ovat mielestäni epämiellyttäviä. Varmasti monta muutakin kohtaa tekisin itse hieman toisin.

Hallitusohjelma on kuitenkin kolmen hallituspuolueen yhteinen kompromissi, johon olemme luvanneet sitoutua. Sillä siis mennään, vaikka hammasta purren.

Ja on siinä iloisiakin asioita. Turhaa byrokratiaa ja sääntelyä puretaan. Esimerkiksi asuntopoliittinen linjaus sisältää paljon hyviä ehdotuksia, joita olin itsekin laatimassa. Tällä ohjelmalla saadaan vasarata paukkumaan, niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.

Omaishoitoon ja perhehoitoon sekä lapsiperheiden kotiapuun panostetaan, myös lastensuojeluun. Kaikista pienimpiä eläkkeitä korotetaan.

Suurena linjana tavoitellaan yrittäjyyden ja työllisyyden vahvistamista. Se on avain myös Suomen kääntämisessä uuden nousun tielle.

Tässä tavoitteessa hallituksen on syytä onnistua.

Sekatyömies

19.05.2015 - Blogi

Tai oikeammin kotona tätä vielä näin aamutuimaan kirjoittelen, mutta kohta lähtö hallitusneuvotteluihin. Ensimmäinen palaveri tänään klo 7.30, sen jälkeen 8.30, ja sen jälkeen klo 9 ja niin edelleen. Työteliäs, mutta varmasti mielenkiintoinen päivä edessä. Itseäni työllistävät tällä hetkellä varsinkin hallituksen asuntopoliittisen linjapaperin laadinta ja biotalousohjelman viimeistely.

Kummastakaan en valitettavasti voi paljoa kertoa, en oikeastaan mitään. Näin on pelisäännöksi hallitusneuvotteluissa sovittu työn ollessa kesken. Puolueiden puheenjohtajat, “Trio Ässät”, kertovat sen minkä kertovat. Toki omia ajatuksiani molemmista aiheista on löydettävissä mm. näiltä nettisivuilta. Keskustassa olen toiminut viime ajat asunto- ja ympäristötyöryhmien puheenjohtajina. Varmaan sen takia tulin nyt nimetyksi vielä vasta perustettuun hallitusneuvottelujen asuntopoliittiseen ryhmään.

Olen saanut löytää itsestäni yhdenlaisen sekatyömiehen näissä hallitusneuvotteluissa. Ensimmäinen tehtäväni oli tuurata Olli Rehniä, kun kirjoitettiin hallituksen EU-linjaa. Sen jälkeen tuli komennus neuvottelujen biotalousryhmään ja nyt viimeisenä asuntotyöryhmään. Aika harva neuvottelija pääsee toimimaan kolmessa eri työryhmässä. Otetaan tämä iloisena asiana.

Työ etenee siihen tapaan, että linjauksia tosiaan työstetään erilaisissa työryhmissä. Välillä kuullaan asiantuntijoita ja välillä istutaan omissa puolueryhmissä arvioimassa työn etenemistä. Jokainen puolue haluaa toki edistää niitä tavoitteita, mitä vaalien alla piti esillä. Toisaalta kun kyse on kolmen eri puolueen hallituksesta, joudutaan tekemään myös kompromisseja, ja kaikkien pitää olla valmis myös tinkimään omista tavoitteista.

Erityisen haastava on talouspuoli, sillä valtiontalous on pahasti kuralla. Jopa niin, että Euroopan komissio huomautti asiasta ja edellyttää, että Suomi ryhtyy asiassa voimakkaisiin toimenpiteisiin. Jos näin emme tee, komissio ryhtyy itse toimenpiteisiin maatamme kohtaan. Sitä emme halua. Mutta tämä kuvaa sitä, että Suomi todella on vajonnut peräpäähän EU-tasolla, kun maiden taloustilanteita ja näkymiä verrataan. 

Nyt on pakko saada aikaan linjanmuutos, ja se tarkoittaa myös säästöjä. Ne pitää toteuttaa mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla, mutta epäilemättä ne kohdistuvat hyvin moniin suomalaisiin. Tämä meidän pitää kansakuntana kestää, mutta uskon, että tästäkin selviämme. Suomi ei nouse säästämällä, mutta ei myöskään säästämättä.

Säästöjen lisäksi tarvitaan myös uusia eväitä kasvulle. Tarvitsemme toimenpidepaketin, joka luo näkymää yritystoiminnalle ja uusien työpaikkojen synnylle. Suomen pyörät pitää saada nyt pyörimään.

Lähden Smolnaan.

PS. Uutena avustajajani on aloittanut järvenpääläinen Sonja Huttunen. Hänen yhteystietonsa tulevat sivuille pian. Uskon, että Sonja on hyvä valinta, hänen koulutuksensa ja osaamisensa tukevat hyvin tehtäviäni. Valinta oli silti vaikea, sillä hyviä hakijoita oli tällä kertaa paljon. Lämmin kiitos kaikille, jotka osoittivat tehtävään kiinnostusta.

Hallitusta rakentamassa

12.05.2015 - Blogi

Pöly alkaa olla laskeutunut vaalien jälkeen ja tunnusteluvaiheen jälkeen on alkanut hallituksen rakentaminen. Kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa käytyjen neuvonpitojen jälkeen hallitustunnustelijaksi nimetty Juha Sipilä päätyi jatkamaan neuvotteluja keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken. Jos hallitus syntyy tältä pohjalta, se on kokonaan uusi hallituskokoonpano Suomessa.

Myös SDP oli pitkään vaihtoehtona kokoomuksen tilalle. Sipilä perusteli kuitenkin tehtyä ratkaisua kokonaisharkinnalla. Siihen saattoi vaikuttaa esimerkiksi se, että toistuvien vaalitappioiden jälkeen kohtalaisen merkittävä osa demareista taisi olla enemminkin oppositioon menon kuin hallituksen kannalla. Pieni yllätys oli varmasti se, että myös RKP jäi nyt hallituksen ulkopuolelle. Näin on tapahtunut viimeksi 36 vuotta sitten. Sipilän valinta oli nyt kolme suurinta puoluetta, ei muita.

Nyt käynnissä ovat varsinaiset hallitusneuvottelut. Niitä käydään uudessa paikassa. Pitkään neuvottelupaikkana ollut Säätytalo hylättiin, ja nyt neuvottelupaikkana on valtioneuvoston juhlahuoneisto Smolna.

Mitä noissa neuvotteluissa sitten tapahtuu? Voin jotain kertoa, sillä kuulun keskustan nimeämään neuvotteluryhmään. Kuluneen viikon maanantain sijaistin Brysselissä ollutta Olli Rehniä hallitusneuvottelujen EU-osuudessa. Ensi viikolla olen näillä näkymin neuvottelemassa ainakin biotalouteen, ympäristöön ja vesistöihin liittyvissä kysymyksissä.

Neuvotteluissa jakaudutaan työryhmiin, joihin puolueet nimeävät edustajansa. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että työryhmiin nimetään kaksi neuvottelijaa ja sihteeri joka hallituspuolueesta.

Alkuviikolla työstetään kolmessa eri työryhmässä yhteisiä linjauksia EU-politiikassa, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa. Samaan aikaan isompi työryhmä puolueiden puheenjohtajien johdolla rakentaa hallitusohjelman strategisia painopisteitä. Loppuviikolla työtään tekee talousasioita ratkova työryhmä. Ensi viikon alussa aloittaa uusi sarja työryhmiä, kunhan talousraamit ja muut painopisteet ovat riittävässä määrin selvillä.

Päivät ovat täysiä ja niitä jatketaan iltaan niin pitkään kuin tarvitaan. Smolnasta ei neuvottelujen aikaan juurikaan poistuta.

Neuvottelujen henki on ollut hyvä, mutta varsinkin vaikeat säästökysymykset ovat vielä edessä. Valtion velkaantuminen aiotaan saada viimein hallintaan. Velkaantumisen tahti on ollut hurja, yli miljoona euroa tunnissa, myös tällä hetkellä. Ja tätä tahtia on jatkunut vuosia. Jokainen, tai ainakin melkein jokainen, ymmärtää että näin ei voida jatkaa. Säästöjä tarvitaan, mutta ne pitää tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla.

Oleellista on saada Suomi nousuun. Siihen tarvitaan fiksuja poliittisia päätöksiä ja tekemisen henkeä, jolla todella lähdetään nostamaan Suomea suosta. Varsinkin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä voisi olla potentiaalia kasvaa ja palkata lisää väkeä, jos se vain on riittävän houkuttelevaa. Paremmalla työllisyydellä ja verotuloilla pystymme myös turvaamaan hyvät palvelut lasten päivähoidosta koulutukseen, terveydenhoitoon ja ikäihmisten vanhuuden turvaan.

Jos hallitusta ei tältä pohjalta synny, voidaan palata muihin kokoonpanoihin. Oman käsitykseni mukaan hallitus kyllä syntyy, eikä siinä edes kovin kauaa nokka tuhise.

Hallitusneuvottelut

08.05.2015 - Blogi

No niin. Asiat ovat edenneet nyt siten, että hallitusneuvottelujen ensimmäinen päivä oli tänään. Hallituksen muodostaja Juha Sipilä koettaa muodostaa hallitusta vaalien kolmen suurimman puolueen pohjalle, eli keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen. Tämän kuun aikana selviää, onnistuuko yritys.

Tulin itsekin nimetyksi mukaan hallitusneuvotteluihin. Tämä on otettava ilman muuta vahvana luottamuksen osoituksena, koska neuvotteva joukko ei ole kovin suuri. Omat vastuualueeni koskettavat ennen muuta ympäristöä, ilmastoa, vesistöjä, energiaa ja asumista. Ja äsken sain juuri tiedon, että tehtäväni on maanantain neuvotteluissa tuurata Olli Rehniä EU-linjauksia koskevissa neuvotteluissa. Onhan tuossa työsarkaa.

Olin myös viimeksi hallitusneuvotteluissa ja kokemuksesta tiedän, että näiden viikkojen aikana neuvotteluissa pystyy käytännössä vaikuttamaan enemmän kuin vuoden aikana eduskunnassa. Sen verran painavia ovat ne linjaukset, mitä hallitusohjelmaan tehdään.

Mutta kovia aikoja valitettavasti elämme. Kun yritys tuottavuutta, kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavasta yhteiskuntasopimuksesta kaatui, merkitsee se sitä, että aloittava hallitus joutuu sopeuttamaan entistä enemmän. Suomeksi tämä tarkoittaa leikkauksia.

Leikkauksia on tehtävä, jotta Suomen velkaantuminen saadaan aisoihin lähivuosina. Mutta ne pitää tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. Helppoja päätöksiä ei ole luvassa. Mutta tehtävä ne on silti.

Samalla pitäisi pitää huolta siitä, että saisimme aikaiseksi talouskasvua ja parempaa työllisyyttä. Ennen muuta se voisi onnistua oman käsitykseni mukaan yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Mutta katsotaan nyt, mihin neuvotteluissa päästään.

Tässä viikolla on ollut myös hivenen erikoistakin keskustelua keskustan asuntopolitiikasta. Siksipä joudun avaamaan sitä hieman, varsinkin kun satun olemaan puolueen asuntopoliittisen työryhmän puheenjohtaja.

Keskustalla on ollut useita erilaisia työryhmiä pohtimassa erilaisia politiikkavaihtoehtoja. Talousmaantieteellisen työryhmän raportti on tällainen, mutta sitä ei voida pitää puolueen virallisena kantana asuntopolitiikkaan, kuten puoluesihteeri Timo Laaninenkin toteaa (HS 4.4.). Keskusta ei ole lopettamassa asuntotuotantoa metropolialueella. Sen sijaan haluamme olla avaamassa asumisen pullonkauloja, kuten pulaa kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Niitä tarvitaan lisää, ja tähän voidaan myös poliittisin päätöksin vaikuttaa.

Keskustan asuntopolitiikka nojautuu kol­meen pääperiaatteeseen. Päätöksenteon ytimessä on asumisen kustannuksien koh­tuullisuus, erilaisten tarpeiden huomioon­ottaminen sekä ihmisten valinnanvapaus asuinpaikkansa ja -muotonsa osalta. Jotta nämä tavoitteet voivat toteutua, tarvitaan asuntopolitiikkaan sekä kokonaan uusia ava­uksia että vanhojen säädösten päivittämistä.

Asuntopolitiikka oli edellisellä vaalikaudella pysähtyneisyyden tilassa ja on nyt huonommassa tilassa kuin Kataisen hallituksen aloittaessa toimin­tansa.

Keskustan mielestä on tärkeää hyödyntää jo olemassa olevaa, koko maan kattavaa yhdyskun­tarakennetta tehokkaalla tavalla. Hallitsematon muuttoliike suurimpiin keskuksiin aiheuttaa ongelmia sekä keskuksissa että niillä alueilla, jotka tyhjenevät. Hyödyntämällä jo olemassa olevaa rakennuskantaa entistä paremmin voimme hidastaa asuntojen hinto­jen ja vuokrien nousua pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvu­keskuksissa. Pääkaupunkiseudun hinta­taso on noussut jo aivan liian korkeaksi esimerkiksi poliisin, palomiehen tai sairaanhoitajan palkkatasoon verrattuna.

Aktiivisella asuntopolitiikalla on torjuttava asuinalu­eiden eriytyminen rikkaiden ja köyhien alueiksi tai kantaväestön ja maahanmuuttajien alueiksi.

Asunnottomien määrä ei ole erilaisista ohjelmista huolimatta viime vuosina laskenut. Maan yli 8000 asunnottomasta suurin osa kärvistelee pääkaupunkiseudulla. Nuorten asunnottomuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä jo joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias. Ilmiön taustalla vaikuttaa etenkin pienten, kohtuu­hintaisten vuokra-asuntojen puute pääkaupunki­seudulla. Nuoria, kuten muitakaan asunnottomia ei saa jättää heitteille oman onnensa nojaan, vaan on ryhdyttävä ripeästi toimiin tilanteen ratkaisemiseksi tarjoamalla niin väliaikaista majoitusta kuin lisäämäl­lä pienten vuokra-asuntojen tuotantoa. Asunnotto­muus on hyvinvointiyhteiskunnan häpeätahra.

Edellisellä vaalikaudella asu­misen kustannuksia on nostettu monin erin tavoin. Harjoitettu asuntopolitiikka ei ole vastannut ihmisten erilaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi lapsiperheillä, sinkuil­la ja senioreilla on usein erilaiset toiveet ja tarpeet asumisen suhteen.

Kaavoituksessa tulee ottaa entistä paremmin huo­mioon ihmisten asumisen toiveita, kuten pientalo­valtaisuutta ja puurakentamista. On huomioitava, että myös pientaloalueet on mahdollista kaavoittaa tehokkaasti, ekologisesti kestävällä tavalla ja siten, että niihin voidaan järjestää joukkoliikenneyhteydet.

Asuntopolitiikan pahimmat pullonkaulat ovat tällä hetkellä Helsingin seudulla, mutta muutakaan maata ei pidä unohtaa. Valtion taloustilanteen liikkumava­ran kavetessa asuntotuotannon edistämiseksi tulisi kehittää sellaisia malleja ja epäsuoria keinoja, jotka eivät vaadi valtion suoranaisia rahallisia panoksia. Lainsäädäntöä ja korkotukia pitää kehittää sellaiseksi, että ne kannustavat perinteisiä Ara-toimijoita uu­sien vuokra-asuntojen tuotannon käynnistämiseen. Lainoihin liittyviä rajoitusaikoja tulisi lyhentää. Näin tuotantoa saataisiin käyntiin jopa vähäisellä valtion suoralla rahallisella tuella.

Varsinkin Helsingin seutua vaivaavan tonttipulan ratkaisemi­seksi tarvitaan aktiivista kaavoituspolitiikkaa ja muun muassa veroporkkanoita. Kaavamääräyksissä on voitava ainakin joissain kohdin joustaa. Rakentaminen tarvitsee nyt omat normitalkoonsa.

Tulevan hallituksen on syytä laatia oma asuntopoliittinen toimenpideohjelma, jossa tavoitteena pitää olla, että asuntopolitiikan tilanne on parempi neljän vuoden kuluttua kuin tällä hetkellä.

Tämä koskee myös Helsingin seutua.

Kiitos

21.04.2015 - Blogi

Haluan lämpimästi kiittää jokaista äänestäjääni luottamuksesta. Kiitos. Kiitos myös kaikille muille hengessä mukana olleille ympäri Suomen. Tiedän, että moni piti peukkuja läpimenon puolesta. Se onnistui, ja vieläpä todellisella äänivyöryllä

Kun ääntenlaskenta vaali-iltana eteni, tuntui kuin pato olisi murtunut. Lopulta äänimäärä lähes kolminkertaistui neljän vuoden takaisesta. 10 524 ääntä on myös valtakunnallisesti kova äänimäärä. Koko Suomessa se on kuulemma neljänneksi eniten kaikista keskustan ehdokkaista. Olen näin vahvasta tuesta nöyrän kiitollinen. 

Lepäämään tässä ei kyllä ole ehtinyt. Jouduin lähtemään heti maanantaina jo aiemmin sovitulle työmatkalle Strasbourgiin, josta tätä nyt kirjoitan. Täällä on käynnissä Euroopan Neuvoston parlamentaarinen yleiskokous. Olenhan yksi Suomen eduskunnan nimeämästä viidestä edustajasta täällä. Palaan keskiviikkoiltana, sillä torstaiaamuna on keskustan eduskuntaryhmän ensimmäinen kokous. Torstai-illaksi olen lupautunut televisioon keskustelemaan vaalien jälkeisestä elämästä ja hallitusneuvotteluista A-Talkiin.

Työ uuden hallituksen muodostamiseksi alkaa heti Juha Sipilän johdolla. Neuvottelujen pohjalta syntyy runko hallitukselle, jolla lähdetään neuvottelemaan hallitusohjelmasta. Vielä on liian aikaista sanoa, mikä on tulevan hallituksen pohja. Mutta eiköhän se lähiaikoina selviä.

Omalta osaltani olen vahvasti motivoitunut uudelle eduskuntakaudelle. Suomi pitää saada nyt uuden nousun tielle. Kääritään hihat ja ryhdytään hommiin.

Vaalipäivä

18.04.2015 - Blogi

Huh huh! Vaalipäivä koittaa. Lähes 150 vaalitilaisuutta kahden viime kuukauden aikana eri puolilla Uuttamaata, reunoja myöten. Hienoja kohtaamisia ja keskusteluja. Samalla olen saanut myös paljon evästyksiä tulevalle vaalikaudelle, jos sinne tulen valittua. Sehän selviää pian, sunnuntai-iltana.

Suurin osa äänestäjistä tosin taitaa jättää perinteiset vaalitilaisuudet väliin. Politiikkaa ja päättäjiä seurataan median kautta, ehkä sosiaalisenkin median. Siksi koetamme päivittää näitä nettisivuja riittävän usein, ja sama tapa jatkuu tulevaisuudessakin. Blogissani kerron politiikan asioista niin kuin olen niitä itse kokenut. Lisäksi kerron poimintoja työstäni, aloitteistani ja puheenvuoroistani. Jos tulen valittua, niin työ varmasti näkyy ja kuuluu jatkossakin.

Tunnelma vaalikentillä on ollut itse asiassa sellainen, että olen toiveikas vaalituloksen suhteen. Oma tuntumani on, että uudelleenvalinnan pitäisi hyvinkin olla mahdollinen. Myös gallupit ovat sitä lupailleet. Vaalityössä on ollut hyvä pöhinä päällä – itse asiassa parempi kuin koskaan aikaisemmin.

Varma en kuitenkaan voi olla, joten jännitys on kyllä sunnuntai-iltana melkoinen. Joskus viimeisiä paikkoja on ratkennut vain muutamienkin äänien erolla. Jokainen ääni on tärkeä. Myös Sinun.

Eräissä vaaleissa Johannes Virolainen jäi valitsematta, kun häntä pidettiin varmana läpimenijänä, ja Johanneksen kannattajatkin äänestivät muita ehdokkaita. Yritän sanoa, että jos haluat nähdä Kaikkosen eduskunnassa ensi kaudella, niin silloin oikeastaan pitäisi käydä äänestämässä numeroa 362.

Tässä kohtaa haluan myös kiittää tukijoukkojani. Talkootyötä on tehty todella paljon. Vaalimainoksia on jaettu 50 000 kappaletta. Ihan joka kotiin jaettavaksi meillä ei budjetti riittänyt, mutta näiden nettisivujen kautta samat sisällöt kyllä löytyvät. Tienvarsimainoksia on 150 kappaletta, joiden kanssa on taistelu säitä vastaan. Toreilla ja turuilla on ollut ihmisiä puhumassa puolestani. Tiedän, että moni on sitä tehnyt myös tietämättäni – näin olen sieltä täältä mutkan kautta saanut kuulla. Olen kaikesta avusta ja tuesta sekä jokaisesta äänestä kiitollinen. Koetan olla kaiken tämän luottamuksen arvoinen.

Jännitys alkaa nousta. Käykäähän äänestämässä ja pitäkäähän peukkuja, että hyvin menee!

Terveisiä vaalikentiltä

12.04.2015 - Blogi

Jo yli sata vaalitilaisuutta takana, ja muutama kymmen taitaa olla vielä edessä. Osa äänestäjistä haluaa tavata ehdokkaita myös ihan livenä, ja haluan omalta osaltani tarjota siihen mahdollisimman monelle mahdollisuuden. Se on sikäli helppoa, että tykkään näistä kiertuesta. Näissä tapaa todella ison joukon ihmisiä, ja saa samalla itsekin evästyksiä työhön.

Keskustelussa ovat olleet monet asiat. Eläkeläiset ovat olleet kiinnostuneita eläkkeiden tasosta. Keskustan linjana on, että sovitut työeläkeindeksit maksetaan täysimääräisenä. Lisäksi tavoittelemme kaikista pienimpiin eläkkeisiin tasokorotusta.

Moni on ollut huolissaan Suomen suunnasta, lisääntyvästä työttömyydestä ja velkaantumisesta. Tässä onkin yksi suurimmista tehtävistä tulevalle hallituskaudelle. On tehtävä iso joukko erilaisia työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevia ratkaisuja, ja lähdettävä nostamaan Suomea ylös tästä lamasta. Yhtenä esimerkkinä mainitsen yksinyrittäjät. Suomessa on 170 000 yksinyrittäjää, joista moni painaa pitkää päivää, koska kynnys ensimmäisen vieraan työntekijän ottamiseen on liian suuri. Jos tähän saataisiin oleellisia helpotuksia, esimerkiksi sivukuluihin, voisi aika nopeastikin syntyä 10000-30000 uutta työpaikkaa, ehkä enemmänkin. Ylipäätään pienet ja keskisuuret yritykset ovat se sektori, joka Suomessa lisää työpaikkoja luo. Toki myös kaiken vientiteollisuutemme menestys on erittäin tärkeää.

Eri puolilla Uuttamaata olen saanut kuulla, että terveyskeskukseen ei tahdo päästä kohtuullisessa ajassa. Se on yksi syy jatkaa työtä keskenjääneessä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa. Apu on saatava terveyskeskuksesta kohtuullisessa ajassa. Henkilökunta tekee varmasti parhaansa, mutta paremmalla organisoinnilla ja johtamisella palvelu voidaan saada nykyistä sujuvammaksi.

Kannattaa ottaa mallia sieltä, missä homma on saatu toimimaan. Yksi esimerkki on Etelä-Karjalan sote-piiri (EKSOTE). Siellä kustannusten kasvu on saatu uudella organisaatiolla toimimaan ja samalla asiakastyytyväisyys on parantunut. Tähän pitää muuallakin päästä.

Toimivia osia nykyisestä järjestelmästä ei kannata romuttaa. Esimerkiksi työterveydenhoito pelaa meillä pääsääntöisesti erittäin hyvin. Lisäksi meillä on monen sairauden hoitoon erittäin hyvää osaamista. Siitä kannattaa pitää kiinni jatkossakin. Terveys on niitä ihmisen tärkeimpiä asioita. Hieman siihen voi vaikuttaa muuten itsekin.

Pidän tämän sunnuntain lepopäivänä perheen parissa. Sitten alkaa viimeinen rypistys ennen vaalipäivää, joka on sunnuntai 19. huhtikuuta. Ennakkoonhan voi äänestää tiistaihin 14.4. saakka, tänäänkin, mikä vinkkinä mainittakoon.

Suomi kuntoon

08.04.2015 - Blogi

Ennakkoäänestys on alkanut. Nyt on vaikuttamisen paikka. Käynnissä olevissa eduskuntavaaleissa päätetään Suomen suunnasta. Ajankohtaisin asia näissä vaaleissa on Suomen nostaminen nousun uralle. Avain tähän on osaaminen sekä varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten kasvun mahdollistaminen. Yritystemme pärjääminen luo työpaikkoja, mikä puolestaan luo uusia verotuloja sen sijaan, että yhteiskunnan varoja kuluu työttömyyskorvauksiin.

Nyt tarvitaan uudistuksia ja tekemisen meininkiä, joilla Suomeen luodaan myönteinen nousukierre. Oman käsitykseni mukaan tähän tarvitaan nyt myös uusi pääministeri. Oma suosikkini tehtävään on keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä.

Yhteiskunnan ei pidä olla järkevää toimintaa estävä jarrumies. Se tarkoittaa sitä, että on aika aloittaa turhan byrokratian ja sääntelyn purkaminen. Se ei maksa mitään, mutta päinvastoin voi vapauttaa ihmisiä ja yrityksiä aktiivisuuteen.

Olemme tavattoman riippuvaisia energian tuonnista. Suurin osa tuonnista tulee Venäjältä. Samaan aikaan jätämme omia mahdollisuuksia energiantuotantoon käyttämättä. Voimme luoda Suomeen huomattavasti uusia työpaikkoja hyödyntämällä kotimaista uusiutuvaa energiaa. Se myös parantaisi omavaraisuuttamme. Tähän työhön pitää saada nyt vauhtia.

Varsinkin vaikeina aikoina perusasiat on pidettävä kunnossa. Peruspalveluiden hyvä laatu neuvolapalveluista ja päivähoidosta koulutukseen, terveydenhoitoon ja ikäihmisten hoitoon on turvattava. Lukio- ja ammatillisen koulutuksen alasajo on pysäytettävä. Nuorille on turvattava asianmukainen koulutus, jotta he pääsevät oman itsenäisen elämän alkuun. Osalle paras vaihtoehto on oppisopimuskoulutus.

Sote-uudistusta jatkettaessa on pidettävä huolta siitä, että usein tarvittavat peruspalvelut on saatavissa läheltä. Jos onnistumme, voimme parantaa palveluiden laatua ja sujuvuutta. Tällä hetkellä ajan saaminen terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle kestää aivan liian kauan.

Käynnissä olevien suurten uudistusten rinnalla on myös hyvä muistaa se arvokas työ, jota esimerkiksi omaishoitajat ja perhehoitajat tekevät. Ja kaikki se, mitä esimerkiksi aivan tavallisissa lapsiperheissä tehdään joka päivä. Maamme on täynnä erilaisia arjen sankareita.

Kun valtiontalous on tiukalla, ei vastuullinen ehdokas uskalla paljoa luvata. Joudumme tekemään lähivuosina säästöjä, joiden oikeudenmukainen kohdistuminen on erityisen tärkeää. Tämä korostuu Uudellamaalla, jossa asumisen kustannukset ovat korkeat. Esimerkiksi pienistä eläkkeistä ei ole mahdollista leikata.

Oleellisinta on saada aikaan ratkaisut, joilla työllistäminen ja yrittäminen saadaan nykyistä kannattavammaksi. Näin syntyy työpaikkoja ja verotuloja, jota kautta myös talous saadaan tasapainoon.

On aika laittaa Suomi kuntoon.

Pääsiäistervehdys

05.04.2015 - Blogi

Hyvää Pääsiäistä! Täytyy sanoa, että pari vapaapäivää tuli kyllä tällä kertaa oikeaan saumaan. Pieni rauhoittuminen vaalirumban keskellä on nyt aivan paikallaan. Kampanjan viimeinen kuukausi on nimittäin aika lailla vauhdikas. Reilusti yli sata erilaista tilaisuutta eri puolilla Uuttamaata. Pieni pääsiäisrauha on siis hyvä.

Sinänsä kampanjointi on mennyt aivan hyvin. Vaikka vaalitilaisuuksissa ehdokkaita käy tapaamassa vain aika pieni osa suomalaisista, väkeä on silti ollut mukavasti liikkeellä. Suurin osa taitaa muodostaa mielipiteensä mediasta syntyneen mielikuvan tai vaikkapa sosiaalisen median välityksellä. Ehdokkaistahan saa toki tietoa lehdistä tai netistä lukemalla. 

Kovin suuria vaalilupauksia en aio tällä kertaa olla antamassa, käy vaaleissa sitten sen johdosta miten käy. Sen voin luvata, että olen tavoitettavissa myös vaalien välillä ja toimin jatkossakin ahkerana ja aktiivisena kansanedustajana – olen aloitteellinen ja otan kantaa. Pyrin päätöksissäni ottamaan huomioon ihmisten toiveita ja ongelmia ja pyrin oikeudenmukaisuuteen.

Mutta en kuitenkaan halua luvata sellaista, mitä en välttämättä pysty pitämään. Valtiontalous on tällä hetkellä niin huonossa jamassa, että kuluja ei voi paljoa lisätä. Suomi velkaantuu yli miljoona euroa joka tunti. Tähän on saatava muutos. Sen verran meidän on ajateltava tulevia sukupolviakin.

Kaikista tärkeintä on saada Suomi takaisin nousun tielle. Siihen tarvitaan nippu toimenpiteitä, joilla edistetään yrittäjyyttä ja ihmisten työllistymistä. Luulenpa, että siihen tarvitsemme nyt myös henkisen ilmapiirin muutosta, jossa yhdessä lähdemme nostamaan maatamme ylös suosta. Siihen taidetaan tarvita myös uutta pääministeriä, johon tehtävään oma ehdokkaani on Juha Sipilä. 

Kun työllisyys paranee, velkaantuminen vähenee ja voimme puuttua yhä enemmän myös erilaisiin yhteiskunnan kipukohtiin. Erityisen tärkeää olisi mielestäni ennalta ehkäisevä työ. Se on yleensä myös kaikista inhimillisin tapa toimia, ja samalla edullisin. Tätä meidän päättäjien tuntuu vain olevan vaikea usein ymmärtää.

Näiden sivujen vasemmasta laidasta löytyvän “Eduskuntavaalit 2015” -linkin takaa löytyy vähän enemmän tietoa vaalitavoitteistani.

Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 8. huhtikuuta ja jatkuu tiistaihin 14. huhtikuuta asti. Varsinainen vaalipäivä on 19. huhtikuuta. Toivottavasti voit laittaa numeron 362 harkittavien joukkoon.

Pääsiäisterveisin, Antti

Vaalivankkurit vauhdissa

24.03.2015 - Blogi

No nyt on vaalikampanja vauhdissa ja alkaa olla ihan tekemisen meininkiä. Tänäänkin aamuseitsemältä liikkeelle ja äsken kotiin. Yhdeksän (!) vaalitilaisuutta menestyksellisesti (?) takana. No, koko homman menestystä arvioidaan vasta vaalipäivänä. Mutta täysi rumba on siis nyt päällä ja se tuntuu mukavalta. Vaikka vauhti on kova, niin itse asiassa nautin tästä kovasti. On upeaa kiertää vaalipiiriä, tavata vanhoja tuttuja ja tehdä myös uusia tuttavuuksia. Ja evästyksiä työhön tulee joka tilaisuudesta.

Tavoitteena kampanjanssa on kiertää kaikki Uudenmaan kunnat ja kaupungit ainakin kertaalleen. Sinänsä kaikki ovat tuttuja paikkoja, sillä olen vuosien aikana käynyt kaikissa niistä monta kertaa. Työtapaani kuuluu se, että olen liikkeellä muulloinkin kuin vain vaalien alla. Tällä tavalla aion jatkaa myös tulevalla vaalikaudella, jos tulen valituksi.

Itse asiassa tämän lupasin itselleni jo aikoja sitten, kun pyrin ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Itseäni ärsytti sellaiset poliitikot, jotka tarjoavat kyllä kahvia ja pullaa vaalien alla, mutta vaalien jälkeen heistä ei kuulu mitään. Päätin, että itse teen työn toisella tavalla. Ja näin olen tehnytkin.

Tällä kertaa vaalikiertueeseeni kuuluu toritapahtumia ja kahvilatilaisuuksia, paneeleita, markkinoita ja erilaisia vaalitenttejä, joista pari kappaletta radiossakin. Vaalimainontaa tulee olemaan sanomalehdissä, tienvarsilla ja jonkun verran netissäkin. Lisäksi jaamme talkootyönä 50 000 flyeriä eri puolille Uuttamaata. Televisiomainonnan jätämme nyt väliin, sillä se on Uudellamaalla hyvin kallista.

Jos haluat tulla jututtamaan, tsekkaa sivuilta “Antti tavattavissa”, missä olen liikkeellä. Ota rohkeasti hihasta kiinni, niin vaihdetaan ajatuksia.

Voit toki laittaa myös mailia, vastaan niihin henkilökohtaisesti. Pieni viive tässä voi kyllä olla, koska päivät ovat juuri nyt hyvin täysiä. Mutta jossain kohtaa vastaus kyllä kolahtaa.

Vaaliteemoistani voit lukea näiltä sivuilta “Eduskuntavaalit 2015” -osiosta. Toivottavasti ajatukseni ovat mielestäsi riittävässä määrin järkevän tuntuisia, jotta voit laittaa numeron 362 harkittavien joukkoon. Jos haluat enemmänkin osallistua kampanjaan, siihen löytyy vinkkejä “Tue kampanjaa” -osiosta.

Olen koettanut vastata jotakuinkin kaikkiin vaalikoneisiin. Ne sijaitsevat mielestäni viihteen ja faktan välimaastossa. Niistä saa jotain osviittaa ehdokkaan ajatuksista, varsinkin, jos lukee vastausten perustelut. Toisaalta niissä on kyse aina vain yhdestä pienestä kysymyspatteristosta. Oikeassa eduskuntatyössä pitää ottaa kantaa satoihin, jopa tuhansiin kysymyksiin. Niinpä vaalikoneita ei kannata ihan sokeasti tuijotella. Mutta toki niistä jotain hyötyä on.

Televisiosta tulee myös puolueiden puheenjohtajien vaalitenttejä nyt kiihtyvällä tahdilla. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ei ehkä ole värikkäin esiintyjä, mutta järkeviä näkemyksiä hänellä kyllä on paljonkin.

Ehkä se on mahdollisessa pääministerin tehtävässä sittenkin tärkeintä. Olen mielelläni tukemassa sitä työtä, jos tulen vaaleissa valituksi.

Joskin omiakin aivoja olen ajatellut käyttää jatkossakin.

Näin ei voi jatkaa

14.03.2015 - Blogi

Voi sanoa, että koko nelivuotiskausi oli jonkin sortin konttailua. Oma puolueeni oli oppositioasemassa, josta ei käytännössä asioihin paljoakaan vaikuteta. Hallitus puolestaan perustettiin kuuden puolueen pohjalle, jotka kaikki näyttivät vetävät köyttä vähän omaan suuntaansa. Lopputuloksena oli vesitettyjä kompromisseja, jos niitäkään.

Hallituspuolueista Vasemmistoliitto ja Vihreät pettyivät itsekin jo matkan varrella, ja jättivät hallituksen. Loppuun saakka hallitus nilkutti eteenpäin huteralla 102 paikan enemmistöllä. Viime viikkoina hallituspuolueet ovat mäiskineet toisiaan jo julkisestikin siihen malliin, että oman arvioini mukaan nykyinen hallitus ei olisi pysynyt pystyssä enää viikkoakaan.

Suomi velkaantuu vuodesta toiseen hurjaa vauhtia. Valtio ottaa velkaa tälläkin hetkellä enemmän kuin miljoona euroa tunnissa.

Ei näin voi jatkaa.

Tarvitsemme kahdenlaisia toimenpiteitä. Toisaalta tarvitaan säästöjä, jotka täytyy pystyä tekemään mahdollisimman järkevällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Tämä ei ole mukavaa puuhaa, mutta on rehellistä sanoa tämä ennen vaaleja. Hunajaa ei ole nyt jaettavaksi.

Toisaalta meidän pitää saada Suomen pyörät pyörimään. Nyt täytyy tehdä nippu päätöksiä, joilla edistetään työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Tarvitsemme myös henkisen ilmapiirin muutosta, jolla lähdemme tosissaan nostamaan Suomea suosta.

Kun yrityksemme pärjäävät ja työllistävät nykyistä enemmän, syntyy myös verotuloja. Näin voidaan turvata hyvinvointiyhteiskunnan tärkeät palvelut, lasten päivähoidosta koulutukseen, terveydenhoitoon ja ikäihmisten vanhuuden turvaan.

Keskustan vaaliohjelma, jossa on tarkemmin esityksemme, löytyy osoitteesta www.keskusta.fi. Olen itsekin osallistunut sen kirjoittamiseen eräiltä osin.

Elämme kovia aikoja, mutta Suomi on selvinnyt kovemmistakin ajoista. Olin eilen Mannerheimin patsaalla, jossa muistettiin 75 vuotta sitten päättynyttä Talvisotaa. Siitäkin selvittiin, vaikka hinta oli kova.

Tästäkin selvitään.

Eduskunnan loppuryysis

05.03.2015 - Blogi

Merkittävin kesken oleva asia on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus, ns. sote-uudistus. Tätä kirjoittaessani varhain torstaiaamuna alkaa näyttää siltä, ettei siitä valmista tule tällä vaalikaudella. Asia taitaa kaatua ennen muuta perustuslaillisiin ongelmiin. Tähän käsitykseeni saadaan varmasti varmistus aivan pian, tai sitten olen väärässä. Pieni ihme kuitenkin vaadittaisiin, että sote tästä vielä muutamassa päivässä syntyisi. No, joskus ihmeitäkin tapahtuu.

Asia on kaksipiippuinen. Huonosti valmisteltua uudistusta ei kannata väkisin runnoa läpi, koska seuraukset ovat kauaskantoiset. Nykyiset mallit ovat olleet mielestäni epäoikeudenmukaisia kuntien välisen kustannusjaon kannalta. Esimerkiksi suurin osa Uudenmaan kunnista ja kaupungeista joutuisi maksumiehen asemaan, mutta Helsinki saisi huomattavasti lisää rahaa. Muitakin avoimia kysymyksiä on, kuten se, miten kansalaisten ääni turvataan sote-palveluissa.

Sinänsä sote kyllä tarvitaan, jotta rajusti sosiaali- ja terveydenhoidon kustannusten kasvua voidaan hillitä. Sitä tarvitaan myös siksi, jotta hoitoketjut olisivat saumattomia ja kansalaiset saisivat parempaa palvelua. Uskon, ja asiantuntijat uskovat, että paremmalla organisoinnilla on mahdollista saada parempaa jälkeä nykyistä kohtuullisemmilla kustannuksilla. Tämän todistaa sekin, että osassa maata pystytään tuottamaan hyviä palveluita kohtuuhinnalla, osassa taas ei. Hyvistä käytännöistä kannattaa oppia. Meillä on paljon osaavaa ja hyvää henkilökuntaa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä. Myös organisaatiot pitää saada hyvälle tasolle, jotta kansalaiset voisivat saada asianmukaista palvelua kohtuullisessa ajassa.

Eduskunnan ympäristövaliokunta piti viimeisen kokouksensa eilen. Kävimme läpi kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tilannetta. Tämä vuosihan on todella tärkeä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta, sillä vuoden lopulla järjestetään Pariisissa erittäin tärkeä YK:n ilmastokokous. Siellä on välttämätöntä saada aikaan uusi globaali ja sitovat sopimus ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Maailmassa on vielä useita maita, jotka pitää saada näihin talkoisiin mukaan.

Vaalikiertue on nyt alkanut. Ilokseni tapahtumissa on ollut todella hyvin väkeä liikkeellä. Tuntuu, että nämä vaalit kiinnostavat nyt keskimääräistä enemmän. Se onkin hyvä asia, sillä edessä ovat tärkeät vaalit. Suomen suunta pitää saada muutettua lamasta ja taantumasta ylöspäin. Samalla täytyy pitää huolta siitä, että Pohjois-Euroopan turvallisuus ei järky.

Viisaudella ja vastuullisuudella on nyt käyttöä.

Juhan suuri suru

18.02.2015 - Blogi

Olin eilisiltana Sipilän ja uusmaalaisten ehdokkaiden kanssa Porvoossa laskiaistiistain tapahtumissa. Juha oli hyväntuulinen, eikä taatusti voinut aavistaa, mitä tuleman piti. Nyt kaikki on toisin. Elämä voi olla yllätyksellinen, niin ilossa kuin surussakin. On hyvä arvostaa niitä asioita mitä meillä tällä itse kullakin tällä hetkellä on. Koskaan ei tiedä, jos seuraavana päivänä siitä jotain arvokasta puuttuukin.

Kun oma läheinen ja jonkun ystävän läheinen kuolee, suru tulee lähelle.

Toisaalta surua voi kokea myös sellaisten ihmisten tilanteista, joita ei tunne.

Ukrainan tilanne on sellainen, valitettavasti edelleen joka päivä, vaikka uusi tulitauko pitäisi olla päällä. Debaltsevessa ja muualla Donetskin ja Luhanskin alueella kuolee joka päivä nuoria sotilaita ja eri ikäisiä siviilejä. On onnetonta, että alueella ei vieläkään ole päästy todelliseen edistykseen rauhanneuvotteluissa. Työtä pitää jatkaa ponnekkaasti niin kauan, että rauha saavutetaan. Inhimilliset kärsimykset siellä ovat varmasti todella kovat.

Eikä Ukraina ole kaukana. Helsingistä on suurin piirtein saman verran matkaa Kiovaan kuin Utsjoellekin.

En nyt välitä kirjoittaa ajankohtaisesta politiikasta sen enempää tällä kertaa. Kiitän kuitenkin kaikkia, joita olen viime päivinä tavannut. Viime viikonvaihteessa tarjoamillani ystävänpäivän kahveilla kävi hienosti väkeä. Se oli hyvä startti tuleviin eduskuntavaaleihin. Mutta palataan vaaliasioihin vähän myöhemmin.

Ukrainasta Kreikkaan

04.02.2015 - Blogi

Muutama päivähän meni Euroopan Neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa Strasbourgissa. Ukrainan ja Venäjän tilanne oli sielläkin vahvasti esillä. Oli mielenkiintoista kuulla eri maiden kantoja ja näkemyksiä asiassa. Pääsin myös vaihtamaan sanasen Venäjän ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Aleksei Pushkovin kanssa.

Venäjällä eletään Ukrainan kriisistä eri todellisuutta kuin EU-maissa. Mediat ja poliitikot kertovat asiat aivan toisella tavalla. Venäjän mukaan sillä ei ole sotilaita Ukrainassa. Ukrainan mukaan niitä on yli 9000. Venäjän mielestä tätä ei ole pystytty todistamaan. Uhreja tulee koko ajan lisää, valitettavasti.

Tässä tarvitaan nyt aktiivista diplomatiaa, jotta ensiaskeleena tulitauko saadaan pitämään. Myös Suomi voisi presidentin johdolla ottaa tässä asiassa kokoaan isompaa roolia. Nykymenolla tässä konfliktissa ei ole voittajia.

Euroopan Neuvosto päätti poistaa Venäjän delegaatiolta äänioikeuden toistaiseksi parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Kokous oli aika jännitteinen.

Eduskuntakautta ei ole enää paljoa jäljellä. Maan hallituksen taival ei ole ollut kovin kummoinen, se täytyy valitettavasti sanoa. Hallitus ei ole saanut aikaiseksi päätöksiä, joilla käännettäisiin Suomen suunta nousuun. Se tehtävä jää nähtäväksi eduskuntavaalien kautta valittavalle seuraavalle hallitukselle.

Viikonloppuna hallitus päätyi pyörtämään oman päätöksensä lasten kotihoidontuen pakkokiintiöimisestä. Pidän päätöksen perumista järkevänä. Pakkokiintiöinti olisi vienyt perheiltä valinnanvaraa ja tuonut kunnille lisäkustannuksia päivähoitopaikkojen järjestämisestä. Arvio oli, että kustannuksia olisi tullut noin 80 miljoonaa euroa. Työmarkkinoille ratkaisu olisi tuupannut viitisen tuhatta uutta työnhakijaa. Työttömiä on kyllä jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.

Uudistuksella oli sinänsä arvokas tavoite, tasa-arvon lisääminen. Katson, että keino oli kuitenkin väärä. Ennemminkin työelämän sukupuolten välistä tasa-arvoa pitää edistää kaventamalla naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen palkkaeroja ja tasaamalla vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia työnantajille. Nykytilanteessa osa työnantajista edelleen välttelee nuorten naisten palkkaamista raskauksia ja niiden aiheuttamia kustannuksia peläten. Valitettavasti.

Mutta on asenneongelmia myös miesten suhteen. Olen tavannut useita nuoria isiä, joilla olisi ollut haluja pitää isyysvapaita ja jäädä lapsen kanssa kotiin, mutta työnantaja on suhtautunut asiaan nihkeästi. Lyhyen kokemukseni perusteella voin sanoa, että isyysvapaat ovat äärimmäisen arvokkaita ja kannatettavia mahdollisuuksia. Niihin kannattaa tarttua, se on perheiden ja lopulta työnantajienkin etu.

Olin tänään STM:n järjestämässä näitä aiheita liipanneessa mielenkiintoisessa tasa-arvoa käsitelleessä paneelikeskustelussa Keskustan edustajana. Muut panelistit olivat kovatasoisia, kuten Antti Rinne (SDP), Laura Räty (kok), Ville Niinistö (vihr) ja Paavo Arhinmäki (vas). Linkki löytyy uutispalstani kautta, jos joku haluaa katsoa, miten siellä pärjäilin.

Tämän iltapäivän ja illan väänsimme eduskunnassa kättä jälleen kerran Kreikasta. Jokainen puolue, myös omani, selvitti oman toimintansa asiassa parhain päin. Kaikki ovat toimineet eri tavalla kriisin mittaan, mutta kaikki ovat omasta mielestään olleet oikeassa.

Varmaan pieni itsekriittisyyskin voisi tehdä hyvää.

Erityisen huolissani Kreikan suhteen olen siitä, että maa saattaa alkaa uhkailemaan EU-päätöksenteon halvaannuttamisella, jos lainoja ei anneta anteeksi. Se voisi olla erittäin vahingollista esimerkiksi yhteisen toimintalinjan hakemisessa Ukrainan kriisin suhteen. Yhtä lailla muita EU-politiikan kysymyksiä voidaan koplata pelinappuloiksi. Se oli tuhoisaa EU:lle.

Kreikka alkoi jo osoittaa ensimmäisiä taloudellisen toipumisen merkkejä. Toivottavasti se ei itse vie asioitaan nyt uuteen solmuun.

Me Suomessa voisimme puolestamme Kreikan sormella osoittelun sijaan siihen, että laitamme omat asiamme kuntoon. Jos emme saa suuntaamme muuttumaan, saatamme ennen pitkää löytää itse itsemme kriisimaiden joukosta.

Uudenmaan uusi vuosi

10.01.2015 - Blogi

Itse olisin valmis unohtamaan haikailut uudesta metropolihallinnosta. Metropolihallinto loisi uuden hallintohimmelin, byrokratiaa ja kustannuksia. Se jakaisi Uudenmaan alueen luonnottomalla tavalla, jossa Itä- ja Länsi-Uusimaa jäisivät oman onnensa nojaan. Keski-Uusimaa ja muut kehyskunnat puolestaan jäisivät päätöksenteossa helposti Helsingin jalkoihin. Espoon ja Vantaan vaikutusvalta jäisi nähtäväksi. Metropolialueella itsessään kansalaisten vaikutusmahdollisuudet heikkenisivät vallan siirtyessä uudelle mammuttiorganisaatiolle.

Parempaa yhteistyötä kyllä tarvitaan maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmien ratkaisuun. Tämä voidaan toteuttaa ilman uusia ja kalliita hallintorakenteita. Vahvistetaan yhteistyötä nykyisessä maakuntaliitossa, eli Uudenmaan liitossa ja laajennetaan joukkoliikenteen HSL-aluetta. Joukkoliikenteeseen pitää muutenkin jatkossa panostaa aivan uudella tavalla. Yhteydet ja liityntäpysäköinti on saatava paremmalle tolalle. Myös valtion panosta tarvitaan tähän, eikä kaikkea voi sälyttää talousvaikeuksissa olevien kuntien harteille.

Helsingissä on ryhdytty tohottamaan maanalaista Pisara-rataa. Pitkällä tähtäimellä siinä voi olla järkeä, mutta hanke on erittäin kallis. Tässä tilanteessa laittaisin Pisaran edelle muita ratahankkeita pääradan parantamisesta alkaen sekä lukuisia liikenneturvallisuutta ja liikenteen sujuvuutta parantavia tiehankkeita ja kevyen liikenteen väylähankkeita eri puolilla Uuttamaata, jotka odottavat toteuttamistaan. Pisaran hinnalla saisimme nopeasti kymmeniä pienempiä, mutta tärkeitä hankkeita liikkeelle.

Harva uusmaalainen ajelee henkilöautolla pelkäksi huvikseen. Autoa tarvitaan ennen muuta työssäkäyntiin ja muiden perusasioiden hoitamiseen. Siksi pääkaupunkiseudun tietullit ja GPS-paikannukseen perustuvat autonkäyttömaksut on syytä torjua. Selkeintä on kerätä veroeuroja polttoaineverojen muodossa. Se Suomessa kyllä osataan.

Sote-uudistuksessa on pidettävä huolta siitä, että tarvittavat peruspalvelut on saatavissa läheltä ja että uudistus  kohtelee maan eri alueita ja kuntia oikeudenmukaisesti. Jos onnistumme, voimme parantaa palveluiden laatua ja sujuvuutta ilman kustannusten karkaamista käsistä. Ensimmäiset taloudelliset laskelmat suosivat liikaa Helsinkiä suhteessa muuhun Uuteenmaahan. Monille kunnille olisi tulossa iso lasku.

Arvostan kyllä pääkaupunkiamme Helsinkiä, mutta kaikkea kehitystä ei pidä keskittää Kehä I:n sisäpuolelle. Myös muualla on oltava elämisen mahdollisuuksia, maaseutualueita myöten. Ihmisillä on oltava vapaus valita asuinpaikkansa omien tarpeidensa mukaisesti. Työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien lisäksi on tärkeää, että myös harrastusmahdollisuuksia on olemassa kohtuullisen matkan päässä. Kansanterveyden kannalta erityisen tärkeää on, että liikunnan harrastaminen on mahdollista ja helppoa kaikille.

On myös syytä ajatella ja toimia niin, että elämisen edellytyksiä on myös tuleville sukupolville. Tämä tarkoittaa myös ympäristön huomioimista päätöksenteossa. Paikallisesti Uudellamaalla se tarkoittaa esimerkiksi Itämeren, järviemme, jokiemme ja pohjavesiemme kunnosta huolehtimista.