anttikaikkonen_8kgqf4, Author at ANTTI KAIKKONEN

Terveisiä Libanonista

21.03.2016 - Uncategorized

Terveisiä Libanonista

Sain äskettäin tilaisuuden käydä tutustumassa YK:n UNIFIL-operaatioon Libanonissa. Matka oli rankahko, mutta myös hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Suomen hallituksella on parhaillaan pohdinnassa Suomen osallistumisen laajuus kyseiseen YK-operaatioon tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä UNIFIL on osallistumiseltamme selvästi suurin kriisinhallintaoperaatiomme. Perinnettäkin on, sillä olemme turvanneet rauhaa alueella useaan otteeseen vuodesta 1982 alkaen. Libanonissa aikojen kuluessa palvelleita suomalaisia rauhanturvaajia on siis tuhansia. Tällä hetkellä joukkomme kuuluvat suomalaisjohtoiseen pataljoonaan, johon kuuluu myös irlantilaisia ja virolaisia rauhanturvaajia. Suomalaisia sotilaita on tällä hetkellä hieman yli 300.

Naapurimaa Syyrian kaoottinen tilanne on heijastunut myös Libanoniin, ja turvallisuustilanne on sen johdosta heikentynyt. Libanon on maantieteelliseltä kooltaan samaan suuruusluokkaa kuin Uusimaa. Syyriasta ja Palestiinasta tulleita pakolaisia Libanonissa on yli kaksi miljoonaa, tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Tilanne on vaikea.

Paikallisille vaikuttajille en viitsinyt kovin hirveästi surkutella Suomen turvapaikanhakijatilannetta.

Rauhanturvaajamme tekevät tärkeää ja arvokasta työtä. Rauha on hauras. Rauhanturvaajamme toimivat raja-alueella, jossa Libanonin ja Israelin suhteet ovat räjähdysherkät. Historiaakin alueella on. Matkaseurueemme nousi vuorelle, josta näki lähes koko alueen, sekä Galilean laaksoon.

Olosuhteissa on myös vaaransa, ja vuosien aikana myös suomalaisia rauhanturvaajia on menehtynyt alueella. Turvallisuuteen kiinnitetään tälläkin hetkellä paljon huomiota. Enpä ole itsekään luotiliivejä työmatkalla päälle pukenut tätä ennen.

Suomalaisia rauhanturvaajia arvostetaan. Sekä ammattisotilaamme että reserviläiset ovat hyvin koulutettuja. Suomalaiset tunnetaan myös siitä, että joukoillamme on hyvä taito tulla toimeen paikallisen väestön kanssa. Tämä on yksi alueella pärjäämisen edellytyksistä.

Pariisin terrori-iskujen jälkeen Ranska pyysi EU-mailta apua terrorismin vastaisessa taistelussa. Suomi tullee vahvistamaan osallistumistaan koulutusoperaatiossa Irakissa. Tämän lisäksi hallitus parhaillaan harkitsee joko Malin tai Libanonin operaatiomme vahvistamista. Omasta mielestäni Libanonissa jatkaminen olisi luonteva vaihtoehto. Tunnemme alueen hyvin, ja myös meidät tunnetaan. On myös hyvä muistaa, että kriisinhallintaoperaatioissa joukkomme saavat arvokasta kenttäkokemusta todellisista olosuhteista, mikä osaltaan vahvistaa Suomen puolustuskykyä.

Jututin monia rauhanturvatehtävissä olevia suomalaisia. Olosuhteet ovat haastavat, ja varmasti koti-ikäväkin välillä vaivaa. Asenne on silti kohdillaan ja omaa työtä tehdään vahvalla osaamisella ja motivaatiolla. Erilaisissa rauhanturvatehtävissä vuosien varrella palvelleita suomalaisia on noin 50 000. He ovat paitsi turvanneet rauhaa, samalla toimineet myös erinomaisina maamme käyntikortteina.

Nostan hattua jokaiselle heistä.

Keskustan ryhmäpuheenvuoro: Suomen kannattaa vastata avunpyyntöihin jatkamalla koulutusyhteistyötä Irakissa

09.03.2016 - Puheita ja kirjoituksia

Kansanedustaja Antti Kaikkonen piti Keskustan eduskuntaryhmän puheenvuoron lähetetekustelussa selonteosta Suomen osallistumisen jatkamisesta ja vahvistamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteiössä Irakissa.

Arvoisa puhemies,

Suomi on jatkamassa ja vahvistamassa osallistumistaan koulutusoperaatioon Pohjois-Irakissa Erbilissä. Kyseessä on kriisinhallinnan operaatio, jolla vahvistetaan Irakin kykyä toimia ISIL:iä vastaan. Osallistumisen lisääminen on Suomelta konkreettinen vastaus Ranskan EU:n jäsenvaltioille esittämään avunpyyntöön terrorismia vastaan. Samalla ratkaisulla on tarkoitus vastata myös Yhdysvaltojen esittämään pyyntöön lisätuesta terrorismin ja ISIL:in vastaisessa toiminnassa.

Pariisissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen Ranska esitti avunpyynnön puolustusministerikokouksessa 17. marraskuuta, jossa se vetosi Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon lausekkeeseen. Pyyntö sai välittömästi jäsenvaltioiden poliittisen tuen ja vakuutuksen solidaarisuudesta.

Arvoisa puhemies,

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun keskinäisen avunannon lauseketta sovelletaan käytännössä. Ennakkotapauksena voimme todeta prosessin käynnistyneen sujuvasti ottaen erityisesti huomioon, että Lissabonin sopimus ei ota kantaa siihen, miten avunpyyntöä tulisi koordinoida. Tiedämme jo nyt, että tukipyyntö on laajentanut ja vahvistanut jäsenvaltioiden käsitystä keskinäisen avunannon lausekkeen soveltamisesta. Vielä on kuitenkin liian aikaista arvioida, miten lausekkeen soveltaminen vaikuttaa laajemmin EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tai puolustusulottuvuuden kehittymiseen.

Kyseessä oleva artikla 42 sitoo jäsenmaita suoraan ja korostaa niiden keskinäistä solidaarisuutta. Yhteisen toiminnan tehokkuuden kannalta järkevä unionin tasolla tehtävä koordinaatio on kuitenkin tarpeen. Lienee perusteltua jättää soveltamisvaraa siihen, mikä taho kussakin tilanteessa kantaa vastuun koordinoinnista ja yhteisen toiminnan johtamisesta. Useimmiten apua pyytänyt maa tulee olemaan tuo koordinaattori. Mikään ei Keskustan eduskuntaryhmän mielestä estä unionia halutessaan tekemään myös omia yhteisiä päätöksiä vastatakseen avunpyyntöön yhteisesti.

Kuten selonteossa todetaan, Suomi on johdonmukaisesti korostanut avunantolausekkeen poliittista ja periaatteellista merkitystä niin Lissabonin sopimuksen hyväksymisen yhteydessä kuin sen jälkeenkin.

Suomi ottaa avunantovelvoitteen vakavasti. Olemme valmiita antamaan tarvittaessa muille jäsenvaltioille apua ja myös odotamme tarvittaessa saavamme apua muilta jäsenvaltioilta velvoitteen tarkoittamissa tilanteissa. Tästäkin näkökulmasta arvioiden Ranskan aloite on merkittävä ja on hyvä, että saamme kokemusta lausekkeen soveltamisesta. EU-maiden keskinäistä solidaarisuutta testataan näinä aikoina monella tavalla.

Hallituksen arvioitavana on parhaillaan, mistä muista toimista Ranskalle antamamme apu koostuu. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä luonteva tapa olisi vahvistaa hyvin toimivaa kriisinhallintaoperaatiotamme Libanonissa. Tämä voisi vapauttaa Ranskan joukkoja muihin tehtäviin. Näistä operaatioista omat joukkomme saavat myös arvokasta kenttäkokemusta.

Lissabonin sopimuksen toimeenpanoon liittyvät olennaisesti myös käynnissä olevat lainsäädäntöhankkeet, joiden on tarkoitus mahdollistaa Suomelle kansainvälisen avun antaminen ja vastaanottaminen myös muissa kuin kriisinhallinnan operaatioissa. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että lainsäädännöllisiä lukkoja puretaan harkiten niin, että Suomella on tarkoituksenmukainen päätöksentekovalmius avun antamiseen ja vastaanottamiseen.

Uudistuksissakin on syytä pitää riittävä maltti ja järki päässä sekä muistaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkä linja. Näistä asioista on syytä käydä erikseen perustavanlaatuinen keskustelu huhti-toukokuussa, kun lakiesitykset saapuvat eduskuntaan.

Arvoisa puhemies,

Suomi on antanut koulutustukea Irakin Kurdistanin turvallisuusjoukoille yli puolen vuoden ajan noin 50 sotilaskouluttajan vahvuudella. Meillä on kokemusta koulutustuesta ja neuvonannosta myös monissa muissa kriisinhallintaoperaatioissa.

Edellistä lähettämispäätöstä tehtäessä eduskunta arvioi perusteellisesti operaation turvallisuustilannetta, riskejä ja merkitystä. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että eduskunta perehtyy huolellisesti ajantasaiseen tietoon mandaatin sisällöstä ja operaation turvallisuudesta. Myös vaikutuksia sisäiseen turvallisuutemme on syytä arvioida. Erbilin operaatioon liittyy riskinsä, se on syytä tunnistaa ja tunnustaa.

Arvoisa puhemies,

ISIL:in äärimmäisen julma toiminta Syyriassa ja Irakissa sekä sen aktiivinen rekrytointi ja yllyttäminen terrori-iskuihin eri puolilla Eurooppaa, Lähi-itää ja Afrikkaa edellyttävät kansainväliseltä yhteisöltä laaja-alaista yhteistyötä. ISIL hallitsee edelleen laajoja alueita Irakissa ja Syyriassa. Järjestön leviämistä etenkin Libyaan on pidettävä todellisena uhkana.

Kuten esimerkiksi Pariisin terroristi-iskut hirveällä tavalla osoittivat, uhkaavat ISIL:in kaltaiset liikkeet myös meidän ja lähialueidemme turvallisuutta. Myös YK:n turvallisuusneuvosto on esittänyt avunpyynnön ISIL:in toimintaa vastaan. Suomenkin on omien voimavarojensa ja kykyjensä puitteissa syytä kantaa vastuuta terrorismin vastaisessa kamppailussa.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää Suomen edun mukaisena vastata avunpyyntöihin ja jatkaa koulutusyhteistyötä Irakissa edellyttäen turvallisuuskysymysten asianmukaista ratkaisemista niin joukkojemme toiminta-alueella Irakissa kuin koti-Suomessakin. Turvallisuus on Keskustalle sydämen asia.

On yhteiskuntasopimuksen aika

23.02.2016 - Uncategorized

Ratkaisun päivät sen suhteen alkavat olla lähellä. Hallitus on tullut osapuolia vastaan. Nyt on tärkeää, että myös työntekijä- ja työnantajapuolella on valmiutta jonkun verran joustaa omista vaatimuksista yhteiskunnan kokonaisedun vuoksi. Kilpailukykymme on heikko, maa velkaantuu ja työttömyys pahenee. Tämä kierre on nyt katkaistava. Kotipesä on saatava kuntoon, sillä maailmallakin on nyt tuulista.

Viime aikoina on kohistu puolustusvoimien harjoitusohjelmasta. Se on pääosin rutiininomaista jatkumoa aikaisemmillekin harjoituksille. Se sisältää oman harjoittelun lisäksi mm. pohjoismaista, eurooppalaista ja Nato-kumppanuuteen perustuvaa harjoittelua. Erityistä huomiota on nyt kiinnitetty muutamaan Yhdysvaltain kanssa tapahtuvaan harjoitukseen.

On tärkeää, että harjoitukset ylläpitävät maamme puolustuskykyä. Siihen tarvitaan harjoittelua myös kumppanimaidemme kanssa. On myös tärkeää, että kaikki harjoittelu menee riittävän puolustuksellisen ja poliittisen arvioinnin läpi. Viime kädessä tästä on vastuussa hallituksen ja tasavallan presidentin yhteinen hallituksen turvallisuuspoliittinen valiokunta, ns. TP-Utva.

On myös tärkeää, että eduskuntaa informoidaan riittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti. Erityisesti tämä tarkoittaa eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ja puolustusvaliokuntaa. Edellytämme, että tässä suhteessa hallitus parantaa toimintatapojaan. Näin on myös luvattu tehdä. Luontevinta omasta mielestäni olisi, jos tämä informointi voitaisiin tehdä pian sen jälkeen, kun TP-Utva on asiaa linjannut.

Asiasta toiseen. Caruna Oy taipui maltillistamaan ja jaksottamaan hinnankorotuksiaan. Tämä oli hyvä uutinen. Joskus vaikuttaminen kannattaa. Jatkon kannalta nyt tarvitaan vielä lakiuudistuksia, joilla kohtuuttomat kertakorotukset selkeästi estetään jatkossa. On myös syytä miettiä keinoja, joilla ylipäätänsä kevennetään paineita korottaa siirtohintoja.

Ja vielä asiasta kolmanteen, outoon ilmiöön. Venäjältä on viime kuukausina tullut turvapaikanhakijoita, mm. Intiasta. Rajanylitys on tapahtunut hieman merkillisistä paikoista, Suomen itärajan kahdelta pohjoisimmalta rajanylityspaikalta Sallasta ja Raja-Joosepista. Molemmilla raja-asemilla käyneenä ihmettelen, mistä turvapaikanhakijoille tulee edes mieleen taivaltaa noille erämaa-asemille.

Suomen viranomaiset ja myös poliittinen johto ovat viime viikkoina neuvotelleet venäläisten kanssa aktiivisesti siitä, miten raja saadaan jälleen pitämään. Itäraja on toiminut hyvin jo vuosikymmeniä. On tärkeää, että näissä neuvotteluissa saadaan pian tulosta aikaiseksi.

Ja vielä sana viinistä ja järjestä. Tämä onkin jo vähän vaikeampi aihe.

Kohtuus ja hyvä seura lienevät parhaita lisukkeita viinilasilliselle. Pori Jazzissa ja Järvenpään Puistobluesissa nämä kaksi yhdistettiin hyvään kulttuuriin ja eväisiin, minkä ansiosta molemmat festivaalit ovat olleet kuuluisia nimenomaan leppoisista piknik-henkisistä konserteistaan. Tuhannet uskolliset festivaalikävijät asettelivat vilttinsä vuodesta toiseen samaan paikkaan, oli esiintyjä kuka tahansa.

Kesästä 2014 lähtien alkoholilain tulkinta yhtenäistettiin koko maassa ja omien juomien nauttiminen festivaaleilla loppui seinään – vaikka Porissa tai Järvenpäässä alkoholista johtuvia järjestyshäiriöitä ei juuri edes ollut. Tuon kesän jälkeen suuri osa etenkin Puistobluesin vakivilteistä on jättänyt tulematta. Festivaalit ovat itse sopeutuneet tilanteeseen nähden niin hyvin kuin kykenevät, mutta etenkin Puistobluesissa yleisö on äänestänyt jaloillaan.

Uuden toimintamallin myötä on ollut myös merkkejä siitä, että humalahakuisuus on näillä festivaaleilla kasvanut alkoholin siirryttyä anniskelualueille pois arkipäiväisemmän ja yhteisöllisemmän piknik-juomisen ääreltä. Ennen festivaalialueen porttia vetäistään tukevat pohjahumalat, jallupulloa yritetään piilottaa leipään tai hedelmäsalaatti terästetään kirkkaalla viinalla. Tähän suuntaan alkoholinkulutusta ei pidä viedä. Päinvastoin, lainsäädännön on ohjattava alkoholinkäyttöä sivistyneempään suuntaan, kohti yhteisöllisempää kulttuuria, jossa alkoholi ei ole pääosassa.

Jätin perjantaina eduskunnassa lakialoitteen, joka kumoaisi alkoholilain nauttimiskieltopykälän yleisötapahtumia koskevan momentin. Tämä sallisi omien juomien nauttimisen myös yleisötapahtumissa, mikäli järjestäjä ja poliisi näin haluavat. Poliisilla ja järjestäjillä on paras tuntemus tilaisuuden järjestystekijöistä, jolloin he ovat myös parhaita arvioimaan alkoholijuomien sopivuuden tapahtuman luonteeseen.

Suomen kesässä on valtavasti kulttuuritapahtumia, joihin omat juomat eivät sovellu yritystoiminnan, tapahtuman luonteen tai järjestysseikkojen vuoksi lainkaan. Siksi kokoontumis- ja järjestyslaissa pysyy tulevaisuudessakin järjestäjä ja poliisin mahdollisuus kieltää omat juomat yleisötapahtumissa, mikäli näin parhaaksi nähdään.

Jos taas järjestäjä ja poliisi yhteistyössä toteavat, että omat juomat ovat tapahtumaan tervetulleita, ei lain pidä etupainoisesti ja kategorisesti tätä kieltää. Kumoamalla vanhentunut yleisötapahtumien nauttimiskielto parannetaan uusien ja vanhojen kulttuuritoimijoiden omaehtoisia toimintaedellytyksiä ja kannustetaan paikallisia toimijoita oman alueensa kulttuurin kehittämiseen yhdessä viranomaisten kanssa. Samalla luodaan alkoholikulttuuria, joka pyörii yhdessä olemisen ja sivistyneen kulttuurista nauttimisen ympärillä, ei päihtymisen tai humalahakuisuuden ympärillä.

Alkoholilakia uudistetaan nyt perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan johdolla, ja aihe herättää valtavasti tunteita. Rehulan pohjaesityksessä on paljon hyvää, ja keskustelua on jatkettava. Myös kansalaisten aktiivisuutta tarvitaan ja toivon, että festivaalikävijät osallistuvat mukaan keskusteluun.

Raittius on hyvä valinta, ja alkoholia käyttävillä kohtuukäyttö on hyvä valinta. Järki ja viinilasi voivat kuitenkin pysyä samassa kädessä – myös kulttuuritapahtumissa.

Lakialoite festivaalien juomapolitiikasta

19.02.2016 - Puheita ja kirjoituksia

Lakialoitteen allekirjoitti 23 kansanedustajaa eri puolueista.

LAKIALOITE

laiksi alkoholilain 58 §:n 3 momentin kumoamisesta

Eduskunnalle

Opetus- ja kulttuuriministeriö teetti vuoden 2015 lopulla valmistuneen kartoituksen kulttuuritapahtumien järjestämiseen liittyvästä sääntelystä ja byrokratian purkamisen tarpeista. Kartoituksessa nousi esiin esimerkiksi tarve keventää alkoholin anniskelua ja nauttimista koskevaa sääntelyä, jonka kulttuuritoimijat kokevat raskaaksi ja kuormittavaksi. Monet kulttuuritoimijat peräänkuuluttivat vapaampaa alkoholipolitiikkaa ja epätarkoituksenmukaisen sääntelyn purkamista, ja kokivat monimutkaisen alkoholilainsäädännön vaikeuttavan huomattavasti kulttuuritapahtumien järjestämistä.

Yleisötapahtumissa ei Suomessa saa nauttia omia alkoholijuomia edes silloin kun järjestäjä ja poliisi sen sallisivat. Ennen vuotta 2013 alkoholi-, kokoontumis- ja järjestyslakia tulkittiin alueellisesti vaihtelevasti siten, että toisilla alueilla painotettiin alkoholilakia, toisilla järjestyslakia eivätkä yleisötapahtumien säännöt omista juomista olleet yhteneväiset. Valviran huomautuksen jälkeen alkoholilain soveltaminen yhtenäistettiin koko maassa noudattamaan alkoholilain 58§:n 3. momentin nauttimiskieltoa. Eräät piknik-henkiset kesäfestivaalit pakotettiin siten muuttamaan hyvin toimineita käytäntöjään ja esimerkiksi rajaamaan entistä isomman osan festivaalialueesta anniskelukäyttöön, vaikka alkoholista johtuvia järjestyshäiriöitä ei näissä tapahtumissa juurikaan edes ollut. Perinteisesti nämä festivaalit, kuten Pori Jazz ja Järvenpään Puistoblues, ovat kuuluneet Suomen kymmenen kokonaiskävijämäärältään suurimman festivaalin joukkoon. Uuden toimintamallin takia festivaalista riippuen yleisökato on ollut mittava, jopa toimintaa uhkaava. On ollut myös merkkejä siitä, että humalahakuisuus on näillä festivaaleilla jopa kasvanut alkoholin siirryttyä anniskelualueille pois arkipäiväisemmän ja yhteisöllisemmän piknik-juomisen ääreltä.

Voimassaolevan alkoholilain 58 § on ollut samassa hengessä voimassa väkijuomalaista lähtien vuodelta 1932. Aika ja henki ovat muuttuneet 80 vuodessa merkittävästi, mutta nauttimiskielto julkisissa tilaisuuksissa on pysynyt voimassa. Nauttimiskiellon takia Suomessa ei ole mahdollista järjestää yleisötilaisuuksia, joissa yleisö saisi halutessaan tuoda mukanaan omia eväitä ja juomia esimerkiksi piknik-hengessä.

Sosiaali- ja terveysministeriön alkoholilain arviomuistio vuonna 2013 esittää, että nykyisen alkoholilain nauttimiskielto siirrettäisiin kokoontumislakiin. Asiantuntijalausunnot ovat mediassa tukeneet sitä, että yleisötapahtumien nauttimiskielto poistettaisiin kokonaan ja päätös omien juomien sallimisesta jätettäisiin järjestäjälle sekä poliisille. Kokoontumislain 23§ säätää, että järjestäjällä ja poliisilla on oikeus kieltää päihdyttävien aineiden hallussapito yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa. Järjestyslain 4§ puolestaan sallii päihdyttävän aineen nauttimisen puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen ei estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa. Näiltä osin kokoontumis- ja järjestyslaki ovat tarkoituksenmukaisia ja riittäviä määrittämään alkoholijuomien nauttimisen rajoituksia yleisötilaisuuksissa. Silloin kun alkoholijuomien nauttimisesta ei poliisin näkemyksen mukaan koidu muille läsnäolijoille haittaa, tulisi järjestäjän halutessaan voida sallia yleisön omien juomien nauttiminen myös julkisessa tilaisuudessa.

Suomalainen alkoholikulttuuri on muuttumassa: nuoret juovat vähemmän ja aikuiset sivistyneemmin. Kulttuuritapahtumiin tullaan nauttimaan vapaa-ajasta ja kulttuurista, ei humalahakuisesta juhlimisesta. Oman viinin salliminen nautittavaksi viltin ääressä eväiden lomassa lisää yleisön viihtyvyyttä ja kannustaa suomalaisia sivistyneempään alkoholikulttuuriin. Siksi Suomessa tulisi vapauttaa alkoholilainsäädäntöä tältä osin ja helpottaa kulttuuritoimijoiden ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä vähentämällä tarpeetonta sääntelyä ja purkamalla vanhentuneita normeja. Tapahtumien järjestäjillä sekä paikallisella poliisilla on paras tuntemus tilaisuuden järjestystekijöistä, jolloin he ovat myös parhaita arvioimaan alkoholijuomien sopivuuden tapahtuman luonteeseen. Tältä osin lain tulisi siis olla ennemmin mahdollistava kuin mahdollisuuksia kategorisesti rajaava.

Suomalaisten festivaalien lipunmyyntimäärät ja ilmaistapahtumien kävijämäärät ovat jo vuosia kasvaneet hurjasti. Festivaalit ovat samalla sekä valtava yhteisöllinen voimavara että merkittävä kulttuurillinen ja taloudellinen piristysruiske monelle paikkakunnalle. Kumoamalla vanhentunut yleisötapahtumien nauttimiskielto parannetaan uusien ja vanhojen kulttuuritoimijoiden omaehtoisia toimintaedellytyksiä ja kannustetaan paikallisia toimijoita oman alueensa kulttuurin kehittämiseen yhdessä viranomaisten kanssa. Samalla luodaan alkoholikulttuuria, joka pyörii yhdessä olemisen ja sivistyneen kulttuurista nauttimisen ympärillä, ei päihtymisen tai humalahakuisuuden ympärillä.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

alkoholilain 58 §:n 3 momentin kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan alkoholilain (1143/1994) 58 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 616/2003.

2 §

Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä toukokuuta 2016.

Helsingissä 18.2.2016

Antti Kaikkonen /kesk

Kirjallinen kysymys: Eläkeläisten ansiotulon verotus

09.02.2016 - Puheita ja kirjoituksia

KIRJALLINEN KYSYMYS

Eläkeläisten ansiotulon verotus

Eduskunnan puhemiehelle

Eläkeläisten eläkettä ja ansiotuloa verotetaan Suomessa yhteisverotuksella. Eläkkeellä ansaitut lisätulot nostavat eläkeläisen tuloveroprosenttia, mikä siten pienentää usein huomattavasti ansiotulosta käteen jäävän tulon osuutta. Usein marginaaliveroprosentti nousee niin korkeaksi, ettei työnteko kannata, vaikka eläkeläinen pääsisikin hyötymään palkansaajien verovähennyksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei eläkeläisen ole taloudellisesti kannattavaa tehdä esimerkiksi keikkaluontoista työtä paikaten työmarkkinoilla kausittain nousevia tarpeita. Lisäksi eläkettä verotetaan nykyiselläänkin ansiotuloa kovemmin.

Mikäli eläkeläisten ansiotulon verotus olisi eläkeläiselle kannattavampaa, moni eläkeläinen hankkisi itselleen lisätuloja ja ajanvietettä täydentäen samalla eri alojen hetkellisesti nousevia työvoimatarpeita. Kannattavampi verotus olisi mahdollista yhteisverotusmallia muuttamalla siten, että sekä ansiotuloa että eläkettä verotettaisiin erikseen niitä vastaavin prosentein. Erillisellä verotuksella lisäansiosta tulisi eläkeläisille kannattavampaa, ja voidaan myös olettaa, että iso osa lisäansioista palautuisi myös kulutukseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta eläkeläisten työnteko olisi kannattavampaa?

Helsingissä 09.02.2016

Antti Kaikkonen /kesk

Karu meininki

08.02.2016 - Uncategorized

Sähkönsiirtoyhtiö Caruna Oy:n kymmenien prosenttien rajut korotukset ovat olleet yksi viime aikojen puheenaiheista. Hyvä niin. Taisin itse olla aivan ensimmäisten joukossa nostamassa Carunan kohtuuttomia sähkön siirtohintojen korotuksia julkiseen keskusteluun. Lähiviikkoina selvinnee, mihin kaikkeen tämä keskustelu johtaa. Ainakin siihen, että tällaiset kertakorotukset eivät käy.

Merkittävän osan Suomen sähkönsiirtoverkoista omistava Caruna Oy aikoo korottaa sähkön siirtohintojaan rajusti maaliskuun alussa. Korotuksen vaikutus siirtolaskun verolliseen loppusummaan on Caruna Oy:n alueella keskimäärin 27 % ja Caruna Espoo Oy:n alueella keskimäärin 22 %. Yksityisasiakkaiden laskelmien mukaan korotukset ovat tätäkin suurempia.

Myös muutamat muut sähkönsiirtoyhtiöt ovat ilmoittaneet merkittävistä hinnankorotuksista.

Caruna Oy perustelee korotuksia investoinneilla sähköverkon huoltovarmuuden parantamiseen. Tavoitteena on se, että sähköverkko kestää paremmin esimerkiksi myrskyvaurioita. Huoltovarmuuden parantaminen on toki tärkeää, mutta sähkön kuluttajien kannalta tulossa olevat rajut äkkikorotukset ovat kohtuuttomia.

Huoltovarmuuden parantaminen tulee sähkömarkkinalaista. On tosin huomattava, että siinä on pitkät siirtymäajat, viitisentoista vuotta. Verkon parantamisen voi jaksottaa tasaisesti.

Caruna Oy on Suomen suurin sähkönsiirtoyhtiö, joka hallitsee noin 20 % paikallisista sähkönsiirtoverkoista. Yksityis- ja yritysasiakkaita on yhtensä noin 650 000 eri puolilla Suomea. Carunan pääomistajat ovat kansainvälisiä pääomasijoittajia.

Omistajat nähtävästi osaavat maksimoida voittonsa monopolillaan. Ainakin siltä näyttää, ja sisäisin korkojärjestelyin yhtiö on varmistanut, että veroja se ei maksa Suomeen kuin murusia. Ei hyvältä näytä. Meininki on aika karua.

Fortum myi siirtoverkkonsa Carunalle vuonna 2014. Myynnille oli Jyrki Kataisen hallituksen hyväksyntä, mutta hallituspuolueista Vasemmistoliitto ja oppositiopuolueista Keskusta ja Perussuomalaiset vastustivat myyntiä. Myynnin vastustajat halusivat pitää sähköverkon omistuksen kotimaisissa käsissä. Olin myös itse niiden joukossa, jotka yrittivät myyntiä estää. Tämän voi vahvistaa eduskunnan pöytäkirjoista.

Energiaviraston tehtävä on valvoa sähkönsiirron hinnoittelun kohtuullisuutta. Lain mukainen neljän vuoden tarkastelujakso tässä valvonnassa vaikuttaa liian pitkältä. Energiavirastolla pitää olla mahdollisuus puuttua ilmiselvästi kohtuuttomiin kertakorotuksiin tarvittaessa välittömästi. On hyvä asia, että elinkeinoministeri Olli Rehn on jo luvannut aloittaa nopean lainvalmistelun, joka estää jatkossa tällaiset korotukset.

Edellä mainittuja 22-27 prosentin korotuksia (ja suurempiakin) ei mielestäni voi pitää kohtuullisina, ja siksi Energiaviraston on syytä puuttua asiaan ja velvoitettava Caruna Oy oleellisesti pienentämään aikomiaan korotuksia.

Jos Energiavirasto katsoo, että se ei voi näin tehdä, katse kääntyy kuluttajaviranomaiseen. Myös kuluttajansuojan kannalta tällaiset korotukset ovat kohtuuttomia.

Jos Caruna haluaisi toimia fiksusti (ja pelastaa, mitä pelastettavissa on), se ilmoittaisi itse kohtuullistavansa aikomiaan korotuksia. Sen se ehtisi vielä halutessaan tehdä. Lähiviikot näyttävät, mistä järki ja kohtuus tässä asiassa löytyy, vai löytyykö mistään.