KIRJALLINEN KYSYMYS

Sijaissynnytysten mahdollistaminen Suomessa

Eduskunnan puhemiehelle

Avustettujen lisääntymismenetelmien tavoitteena on auttaa yhä useampia vanhempia saamaan biologisesti omia lapsia. Monilla on biologinen tarve saada lapsia, jolloin lapsettomuus on äärimmäisen kipeä ongelma. Suomessa sallittuja ovat monet muut lapsettomuuden hoitomuodot, mutta sijaissynnytykseen on kuitenkin täyskielto.

Sijaissynnytys on keinohedelmöityksen kaltainen menetelmä, joka auttaa etenkin pariskuntia, jotka eivät ilman omaa syytään voi saada biologisia lapsia. Sijaissynnytyksen salliminen ei lisäisi merkittävästi yhteiskunnan kustannuksia tai vaatisi rakenteiden muutosta, mutta monille vanhemmille geneettisen lapsen saaminen on äärimmäisen tärkeä asia. Suomessa tuleekin sallia ei-kaupallinen sijaissynnytysmahdollisuus yksittäisissä, lainsäädännössä määritellyissä tapauksissa.

Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunta ETENE:n arvion mukaan sijaissynnytykset sallivassa toiminnassa on enemmän myönteisiä vaikutuksia kuin hoidosta kuvatuissa mahdollisissa ongelmissa. Eettisen pohdinnan jälkeen ETENE on päätynyt siihen arvioon, että joissakin tapauksissa lapsettomuuden hoito sijaissynnytyksen avulla voi tapahtua eettisesti hyväksyttävästi. Sijaissynnytyksen tulee olla luvanvaraista ja ei-kaupallista.

Nykyinen täyskielto on kohtuuton etenkin heille, jotka omasta tahdostaan riippumatta eivät voi saada lapsia. Ei ole näyttöä siitä, että sijaissynnytys vaarantaisi lapsen fyysistä tai psyykkistä terveyttä. Ongelmallista on myös se, että sijaissynnytysvaihtoehtoja etsitään täyskiellon takia ulkomailta. Laillista tämä on esimerkiksi Hollannissa ja Virossa.  Näin ollen olisi parempi, että sijaissynnytys sallittaisiin Suomessa, kuin se, että lasta haluavat siirtyvät etsimään ratkaisua asiaan ulkomailta, missä olosuhteet voivat olla huomattavasti kehnommat.

Toive geneettisestä lapsesta on yhtä lailla voimakas myös niillä, joilla siihen ei esimerkiksi kohdun puuttumisen tai harvinaisen sairauden vuoksi ole mahdollisuutta. Tällä hallituskaudella tulisikin lainsäädäntöämme korjata siten, että se mahdollistaisi myös sijaissynnytyksen Suomessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sijaissynnyttämisen sallimiseksi Suomessa?

Helsingissä 11. päivänä joulukuuta 2015

Antti Kaikkonen /kesk

AJANKOHTAISKESKUSTELU ULKOPOLITIIKASTA 20.10.2015;

UaV:n puheenjohtajan puheenvuoro

Antti Kaikkonen

Arvoisa puhemies,

Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on tällä vaalikaudella vaativampi kuin pitkään aikaan. Ukrainan kriisi, Lähi-idän vaikeutunut tilanne, pakolaisvirta ja lisääntynyt jännite myös Itämeren alueella ovat tästä esimerkkejä. Voisi kai sanoa, että tässä on nyt vähän kaikenlaista. Mutta kysymys on vakavista asioista.

Kansainvälinen oikeus ja sääntöperustainen kansainvälinen järjestelmä ovat rauhan, turvallisuuden, ihmisoikeuksien, hyvinvoinnin ja vakaan kehityksen edellytyksiä. Niiden puolustaminen on entistä ajankohtaisempaa.

YK täyttää tällä viikolla 70 vuotta. Maailmanjärjestön toimintakyky vaihtelee, mutta se on silti täysin välttämätön ja korvaamaton väline maailman kriisien ratkaisussa. Kuten YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld aikanaan totesi: ”YK:n tehtävä ei ole luoda meille taivasta, vaan pelastaa meidän helvetiltä”.

Euroopassa Etyjin ja Euroopan neuvoston periaatteet muodostavat tärkeän perustan yhteistyölle. Euroopan unioni puolestaan on Suomen tärkein viiteryhmä ja vaikuttamiskanava. Tärkeää on myös EU:n ja Yhdysvaltain välisen transatlanttisen yhteyden toimivuus.

Myös Pohjoismainen yhteistyö on nykytilanteessa entistäkin tärkeämpää. Pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden merkitys on Suomelle ja Suomen turvallisuudelle syvällinen. Suomen pohjoismainen identiteetti on edelleenkin Suomen kansainvälisen aseman korvaamaton kulmakivi. Sen turvallisuuspoliittinen merkitys on kirkastunut viimeaikaisten tapahtumien kuten Ukrainan kriisin valossa. Venäjän aktivoituminen on noteerattu kaikissa Pohjoismaissa.

Pohjoismaiden ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on kehittynyt viime vuosien aikana nopeasti ja sama kehitys jatkuu. Pohjoismaat jakavat hyvin samankaltaisen käsityksen turvallisuuden edellytyksistä ja haasteista. Yhdessä toimien Pohjoismaat voivat vahvistaa oman alueensa turvallisuutta.

Suomen ja Ruotsin kahdenvälinen yhteistyö ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on myötätuulessa. Sillä on molempien maiden kansalaisten ja hallitusten vahva tuki. Olennaista on laajentaa konkreettista yhteistyötä asteittain sulkematta etukäteen mitään muotoja yhteistyön ulkopuolelle.

Ulkoasianvaliokunta vieraili Ruotsissa pari viikkoa sitten. Naapurimaassamme Nato-jäsenyyden kannatus on kasvanut, mutta Ruotsin nykyinen hallitus ei aio hakea Nato-jäsenyyttä. Ruotsalaisia myös kiinnostavat Suomen ratkaisut ja on tärkeää, että pidämme turvallisuuspoliittisen keskusteluyhteyden tiiviinä. Moni ajattelee, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisten ratkaisujen tulisi kulkea käsi kädessä.

Vaikka maailmanpolitiikan katse lienee juuri nyt Syyriassa, sen varjoon ei saa jäädä esimerkiksi joulukuun Pariisin ilmastokokous, jossa on välttämätöntä sopia toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Myöskään Ukraina ei saa unohtua.

Kaikilla vaikuttamisemme tasoilla on tärkeää, että myötävaikutamme Ukrainan kriisin ratkaisuun diplomaattisin keinoin, Minskin sopimuksen viitoittamalla tiellä. Tämän puolesta on tehtävä työtä myös suomalaisten ja venäläisten poliitikkojen kahdenvälisissä keskusteluissa.

Myönteisin uutinen Ukrainasta pitkään aikaan on se, että tulitauko on pitänyt syyskuun alusta alkaen. Se on ensimmäinen askel kohti parempaa kehitystä. On silti vielä liian varhaista vetää johtopäätöksiä siitä, että tilanne olisi varmuudella paranemassa.

Arvoisa puhemies,

Tilanne Lähi-idässä on yhä huolestuttavampi. Syyrian tuhoisa sisällissota jatkuu ja Venäjän sotilaallinen toiminta Assadin hallinnon tukemiseksi on lisännyt asetelmaan uuden moniulotteisen elementin. ISIL uhkaa alueellista vakautta jo laajemminkin kuin vain Syyriassa ja Irakissa. Palestiinalaisten ja Israelin välinen konflikti on viimeksi kuluneiden viikkojen kuluessa jälleen kiristynyt. Iranin parlamentti hyväksyi ydinteknologian rajoittamista koskevan sopimuksen, mutta Iranin toiminta alueella huolestuttaa monia sen naapureista.

Syyria ja Irak ovat Eurooppaa koettelevan pakolaiskriisin kannalta keskeisiä lähtömaita. Afganistanin edelleen jatkuva sisällissota on lisännyt Eurooppaan pyrkivien afgaanien määrää ja myös Afrikasta Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä on pysynyt korkeana. Kestävä ratkaisu pakolaiskriisiin syntyy vain siten, että kriisialueiden tilanne saadaan rauhoitettua. Tässä kansainvälisen yhteisön on otettava entistä vahvempi rooli.

Arvoisa puhemies,

Joku voi ajatella, että ulkopolitiikka on vain kaukaisten asioiden hoitamista. Voi se olla sitäkin, mutta samalla se on myös suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämistä. Viisas ulkopolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa.