Trump, Macron ja Suomi

08.05.2017 - Blogi

Kävin viime viikolla eduskunnan puolustusvaliokunnan kanssa Washingtonissa. Itseäni kiinnosti erityisesti se, mitä Donald Trumpin valinta ihan käytännössä alkaa tarkoittaa Euroopalle ja maailmanpolitiikalle. Käsitykseni kirkastui ainakin jonkun verran.

Tapasimme matkalla asiantuntijoita Yhdysvaltain ulkoministeriöstä, puolustusministeriöstä ja ajatushautomoista. Vierailimme myös Pentagonissa. Merkittävin poliitikkotapaaminen oli puolustusvaliokunnan puheenjohtaja John McCainin tapaaminen. Hän on tunnetuimpia ja arvostetuimpia poliitikkoja Yhdysvalloissa. Jäi presidentinvaaleissa toiseksi vuonna 2008, kun Barack Obama valittiin ensimmäisen kerran. Tuntee muuten myös Suomen historian hyvin. 

Oma johtopäätökseni on se, että Trumpia ei kannata tulkita ihan pelkästään hänet twiittien ja muiden töräytystensä perusteella. Kannattaa katsoa myös teot. Tekojen valossa saattaa piirtyä hieman johdonmukaisempi ja järkevämpikin kuva. En tällä tarkoita, että tukisin hänen näkemyksiään, vaan sitä, että kyllä niissä usein joku logiikka on.

Myönteistä on se, että hän on tehnyt sittenkin myös hyviä rekrytointeja. Esimerkiksi korkeat poliitikkonimitykset Mattis ja Tillerson tuntuivat nauttivan aika laajaa arvostusta yli puoluerajojenkin, samoin hänen nimityksensä Korkeimpaan oikeuteen. 

Paljon toki nimityksiä on vielä tekemättä, ja Yhdysvaltain hallinto Pentagonia myöten on vielä aika lailla käymistilassa. Menee varmaan vielä vähintäänkin kuukausia, ennen kuin kone on täydessä toimintakunnossa.

Valtuuskuntaamme johti valiokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva. Kanerva pyrkii parhaillaan ETYJin pääsihteeriksi, ja hänellä oli muutamia tapaamisia kampanjaan liittyen matkamme aikana. Näissä kohtaa sain tehtäväkseni vetää valtuuskuntaamme osassa tapaamisista.

Henkilökohtaisesti olin kiinnostunut myös USA:n ja Venäjän tulevista suhteista. Asiastahan on paljon spekuloitu, mutta faktaa on pöydällä aika vähän. Mitään kovin konkreettista lämpenemistä tai kylmenemistä ei ole ensimmäisinä kuukausina tapahtunut. On mahdollista, että Trump ja Putin tapaavat kesällä, kenties Saksassa. Suomikin on valmis tällaista tapaamista isännöimään, jos siihen tarvetta on. Tilannetta kannattaa seurata ja pitää myös EU mukana keskustelupöydissä, varsinkin, jos Eurooppaa koskevista kysymyksistä neuvotellaan.

Ranskassa valittiin toisenlainen presidentti: Emmanuel Macron. Nuorehko ja etevän oloinen, toivottavasti myös viisautta löytyy. Korkean työttömyyden Ranskassa haettiin nyt jotain muuta, ja Macron osui nyt oikeaan rakoon. Vaihtoehto toisella kierroksella Marine Le Pen olisi ollut kyllä EU-yhteistyölle todella hankala vaihtoehto. Uskon, että Suomenkin kannalta valinta osui nyt paremmin.

Toki vasta käytäntö aikanaan näyttää. Macron saattaa olla joissain kysymyksissä liiankin innokas EU:n kehittäjä, ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta. Olemme kyllä valmiita puolustusyhteistyön lisäämiseen, mutta esimerkiksi kovin paljon tiiviimpään talousyhteistyöhön ei Suomessa välttämättä ole intoa. Tällaisesta esimerkki on keskustelu EU:n yhteisestä valtiovarainministeriöstä. Nähtäväksi jää.

STT soitti eilen ja halusi kantaani hieman yllättävään aiheeseen, pitäisikö Suomen presidentiltä poistaa syntymäpaikkavaatimus. Eli pitääkö presidentin olla syntyperäinen suomalainen?

Hieman asiaa pohdittuani päädyin siihen, että tätä asiaa voisi pohtia siinä yhteydessä, kun Suomen perustuslakia seuraavan kerran joskus laajemmin tarkastellaan. Ajattelen niin, ettei se oikein 2000-luvun tasa-arvovaatimuksia vastaa. Se ei kohtele Suomen kansalaisia samalla tavalla.

Asiahan on aina lopulta kansan käsissä. Ihan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ei taida olla tilannetta, että oltaisiin valitsemassa muualla syntynyttä, mutta nykylainsäädäntö ei salli edes ehdokkuutta. Tukholmassa syntynyt ja Suomeen viisivuotiaana muuttanut Suomen kansalainen ei voi edes tavoitella ehdokkuutta.

Aikanaan ministereillä oli samanlainen vaatimus, mutta se poistettiin jo viime vuosituhannen lopulla. Ehkä jossain kohtaa presidenttiehdokkaidenkin suhteen tätä olisi aika pohtia. Näköjään samaan STT:n juttuun haastateltu valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on samoilla linjoilla.

Tosin luulen, että sen pohdiskelun paikka ei ole vielä tällä vuosikymmenellä.

Vähän kaikenlaista

17.09.2015 - Blogi

Tässä on nyt vähän kaikenlaista. Aika isojakin asioita. Turvapaikanhakijatilanne on räjähtänyt käsiin niin Euroopassa kuin Suomessakin. Suomi on suurelta osin pysähtymässä perjantain mielenilmauksen vuoksi. Pääministeri piti harvinaisen tv-puheen.

Tulin juuri tasavallan presidentin luota. Ulkoasiainvaliokunta teki vierailun presidentin linnaan presidentin kutsusta. Kävimme läpi ajankohtaista ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta. Turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut valtavaa vauhtia ja aiheuttaa melkoisen haasteen Euroopalle ja myös suomalaiselle yhteiskunnalle. Kriisin juuriin pitäisi etsiä ratkaisuja. Mm. Syyrian tilanteeseen pitäisi viimeinkin etsiä ratkaisuja, jotta maasta ei tarvitsisi lähteä. Mutta kriisipesäkkeitä on useita.

Keskustelimme myös mm. Ukrainan kriisistä ja pohjoismaisesta turvallisuusyhteistyöstä. Valiokunta on tekemässä vierailun Ruotsiin parin viikon kuluttua, jossa käymme Suomen ja Ruotsin yhteistyökuvioita tarkemmin läpi. Toki olemme kiinnostuneita myös Ruotsin Nato-keskustelusta.

Vaan onhan tässä kotimaassakin. Hallitus teki itse paketin työelämän uudistamisesta, kun yhteiskuntasopimusta ay-liikkeen kanssa ei valitettavasti syntynyt. Paketissa on paljon senkaltaisia uudistuksia, jotka ovat tässä tilanteessa välttämättömiä. Työllistämisestä täytyy tehdä entistä houkuttelevempaa. Toisaalta samalla pitäisi katsoa, etteivät työntekijän aseman heikennykset kohdistu liiallisesti samoihin ihmisiin esimerkiksi hoitoalalla tai poliiseissa. Onkin toivottavaa, että ay-liike voisi tulla vastaan, jotta paketista saataisiin oikeudenmukaisempi. Pääministeri Sipilä perusteli tätä hyvin eilisessä tv-puheessaan.

Suomi on velkaantunut kovaa vauhtia seitsemän vuotta. Noin miljoona euroa tunnissa vuodesta toiseen, tälläkin hetkellä. Samalla työttömyys on hitaasti mutta varmasti pahentunut koko ajan. Ei näin voi jatkaa. Jotain pitää tehdä, siitä on kysymys.

Säästöjen hakeminen on vaikeaa, ja hutejakin tulee. Yksi huti mielestäni on joukkoliikenteeseen kohdistuvat säästöt, jotka ovat lakkauttamassa lähes 30 junaliikenteen asemapaikkaa eri puolilta Suomea. Omassa vaalipiirissäni vaakalaudalla ovat H- ja Y-junat. Molemmilla on alueillaan iso tarve ja junavuorojen lopettaminen olisi iso menetys. Joukkoliikenteen vähentäminen myös lisää yksityisautoilua ja pääkaupunkiseudun ruuhkia. Ei kovin järkevää.

Pahoittelen, että blogin päivitystiheys on harventunut. Koetan katsoa, ettei tule tavaksi, sillä sivuilla on paljon kävijöitä – kiitos siitä! Työtilanne on viime viikkoina ollut todella kiivas, eikä taida ihan heti helpottaakaan. Mutta ponnistellaan!

Näin ei voi jatkaa

14.03.2015 - Blogi

Voi sanoa, että koko nelivuotiskausi oli jonkin sortin konttailua. Oma puolueeni oli oppositioasemassa, josta ei käytännössä asioihin paljoakaan vaikuteta. Hallitus puolestaan perustettiin kuuden puolueen pohjalle, jotka kaikki näyttivät vetävät köyttä vähän omaan suuntaansa. Lopputuloksena oli vesitettyjä kompromisseja, jos niitäkään.

Hallituspuolueista Vasemmistoliitto ja Vihreät pettyivät itsekin jo matkan varrella, ja jättivät hallituksen. Loppuun saakka hallitus nilkutti eteenpäin huteralla 102 paikan enemmistöllä. Viime viikkoina hallituspuolueet ovat mäiskineet toisiaan jo julkisestikin siihen malliin, että oman arvioini mukaan nykyinen hallitus ei olisi pysynyt pystyssä enää viikkoakaan.

Suomi velkaantuu vuodesta toiseen hurjaa vauhtia. Valtio ottaa velkaa tälläkin hetkellä enemmän kuin miljoona euroa tunnissa.

Ei näin voi jatkaa.

Tarvitsemme kahdenlaisia toimenpiteitä. Toisaalta tarvitaan säästöjä, jotka täytyy pystyä tekemään mahdollisimman järkevällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Tämä ei ole mukavaa puuhaa, mutta on rehellistä sanoa tämä ennen vaaleja. Hunajaa ei ole nyt jaettavaksi.

Toisaalta meidän pitää saada Suomen pyörät pyörimään. Nyt täytyy tehdä nippu päätöksiä, joilla edistetään työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Tarvitsemme myös henkisen ilmapiirin muutosta, jolla lähdemme tosissaan nostamaan Suomea suosta.

Kun yrityksemme pärjäävät ja työllistävät nykyistä enemmän, syntyy myös verotuloja. Näin voidaan turvata hyvinvointiyhteiskunnan tärkeät palvelut, lasten päivähoidosta koulutukseen, terveydenhoitoon ja ikäihmisten vanhuuden turvaan.

Keskustan vaaliohjelma, jossa on tarkemmin esityksemme, löytyy osoitteesta www.keskusta.fi. Olen itsekin osallistunut sen kirjoittamiseen eräiltä osin.

Elämme kovia aikoja, mutta Suomi on selvinnyt kovemmistakin ajoista. Olin eilen Mannerheimin patsaalla, jossa muistettiin 75 vuotta sitten päättynyttä Talvisotaa. Siitäkin selvittiin, vaikka hinta oli kova.

Tästäkin selvitään.